torstai 19. toukokuuta 2022

Shine ─ Loisto (1996)

Ohjannut Scott Hicks
Australia 1996, 105 min.
Draama, Biografia
Pääosissa: Geoffrey Rush, Noah Taylor, Armin Mueller-Stahl
 
You must play as if there's no tomorrow.
 
Pianisti David Helfgottin (1947─) elämään perustuva biografia on dramaattinen kertomus suuresta lahjakkuudesta ja romahduksesta. Nuori David (Taylor/Rush) on lahjakas pianisti, jonka tyrannimainen isä (Mueller-Stahl) haluaa yksin vastata poikansa koulutuksesta. Isä on arkkityyppi vanhemmasta, joka elää unelmiaan todeksi lapsensa kautta. David nousee isäänsä vastaan ja nousee huipulle, mutta lopulta hänen piinattu mielensä romahtaa ja soitto vaikenee.

Tositapahtumiin perustuva Loisto on vahvasti dramatisoitu, sillä oikeasti Helfgottin isä ei ollut mikään diktaattori. Elokuvakerronnan vuoksi tarinallinen ratkaisu toimii, sillä sen myötä voidaan taustoittaa vääjäämätöntä käännettä Davidin nousujohteisella uralla. Mielenterveysongelmien kuvaus ei kyllä ole ihan tätä päivää, vaikka Geoffrey Rush sinänsä tekeekin antaumuksellisen roolityön omalaatuisena aikuis-Davidina. Kerronnassa on on onneksi monia toimivia elementtejä, joiden vuoksi Loisto on yhä näkemisen arvoinen. Sentimentaalisuuteen ei onneksi sorruta!
 
Hienoisen hollywoodmainen suurten tunteiden tarina menestyi Yhdysvalloissa. Loisto oli ehdolla seitsemän Oscarin saajaksi (mm. paras elokuva), mutta ainoastaan Geoffrey Rush voitti palkinnon roolityöstään. Loppuknoppina on syytä mainita, että David Helfgott vastasi itse elokuvan musiikeista ja soitannosta, ja muusikko esiintyi vuoden 1997 Oscar-gaalassa persoonallisella tyylillään.
 
Pisteytys: 6/10

tiistai 17. toukokuuta 2022

Trainspotting (1996)

Ohjannut Danny Boyle
Iso-Britannia 1996, 93 min.
Draama
Pääosissa: Ewan McGregor, Johnny Lee Miller, Ewen Bremner, Robert Carlyle

Choose Life.

Edinburghilaiset kaverukset kuluttavat päivänsä heroiinikoukusta nautiskellen. Pikkurikoksilla, piikeillä, tuopeilla ja savukkeilla irtaannutaan todellisen elämän piinaavasta ankeudesta, mutta juhlat päättyvät joskus. Huuruisen elämän aiheuttamat vakavat onnettomuudet saavat Mark "Rent Boy" Rentonin (McGregor) pyristelemään irti huumekoukusta. Mutta mitä tekevät renttukaverit?
 
Irvine Welshin samannimiseen romaaniin (1993) perustuva Trainspotting on huumaavan hienosti toteutettu kuvaus liskojen öistä ja päivistä. Tarina sykkii jytämusiikin tahdissa: välillä tanssi on hauskaa nousuhuumaa, kunnes paniikki nousee äärimmilleen. Vaikka elokuvassa on ahdistavat hetkensä, suurilta osin musta huumori määrää sävyn. Nerokkaasti luodut miljööt, mielikuvitukselliset tehokeinot ja iskevä rytmi hypnotisoivat mukaansa Rentonin erikoiseen maailmaan.

Edelleen raikkaalta ja rehelliseltä tuntuva Trainspotting on Danny Boylen (1956─) varhaisteoksia. Elokuva menestyi erinomaisesti ja sitä kehuttiin eritoten käsikirjoituksensa sekä ansiokkaiden nuorten näyttelijöidensä vuoksi. Riemukkaan räiskyvälle Ewan McGregorille elokuva toimi kansainvälisenä läpimurtona. Ikoniseen asemaan nousseen Trainspottingin faneille tarjoiltiin jännittäviä herkkuja parikymmentä vuotta elokuvan ensi-illan jälkeen, kun sille ilmestyi jatko-osa T2 Trainspotting (2017). Jatkis on Boylen ohjaama ja rooleissa nähdään tuttuja kasvoja. Ensiteoksen tasolle leffa ei pääse, mutta alkuperäisen Trainspottingin tunteville se kelpaa viihteeksi.

Pisteytys: 10/10

lauantai 14. toukokuuta 2022

Sans toit ni loi ─ Kuin taivaan lintu (1985)

Ohjannut Angès Varda
Ranska 1985, 105 min.
Draama
Pääosissa: Sandrine Bonnaire, Stéphane Freiss, Macha Méril

Champagne on the road is better.

Nuori kulkurinainen (Bonnaire) löydetään kuolleena tienpientareelta. Kuka hän oli ja ketkä näkivät naisen viimeksi elossa? Takaumien kautta kuullaan Monaksi paljastuvan kulkijan viimeisimmät reitit, yöpaikat ja satunnaiset työt. Naisesta ei tiedetä paljoa, mutta ohikulkijana hän on silti vaikuttanut monen ihmisen elämään. Tarkoittaako totaalinen vapaus aina totaalista yksinäisyyttä?

Agnès Vardan elokuvilta osaa odottaa kauneutta ja kolea estetiikka on tälläkin kertaa vaikuttavaa, vaikka Ranskan maaseudun talvi näyttääkin ankealta. Kuolleena makaava talvinen maa huokuu luotaantyöntävää routaa, mutta Monaa se vetää puoleensa. Vapauden ja vapautumisen pohdinta on elokuvan tärkein teema, sillä Monaa lukuunottamatta kaikki muut hahmot ovat sidoksissa tai kahleissa johonkin ─ työhön, tapoihin, perheeseen, rooleihin tai vaikka päihteisiin. Sitoutumista yritetään tyrkyttää myös Monalle, mutta hänelle elämä on merkityksellistä muutenkin.
 
Kuin taivaan lintu (engl. Vagabond) sai oivan vastaanoton kriitikoilta. Yhteiskuntakriittinen ja feministinen elokuva palkittiin muun muassa Venetsian Kultaisella leijonalla. Nuori näyttelijä Sandrine Bonnaire puolestaan voitti parhaan naisnäyttelijän Césarin rehellisestä roolityöstään. Tämän vuosituhannen versio naisista tien päällä on Nomadland (2020), jonka tyylissä on samanlaisia dokumentaarisia piirteitä kuin Vardan elokuvassa. Nomadland ei missään nimessä ole Kuin taivaan linnun toisinto, mutta elokuvat vertautuvat toisiinsa kiinnostavasti.

Pisteytys: 8/10

tiistai 10. toukokuuta 2022

Secrets & Lies ─ Salaisuuksia ja valheita (1996)

Ohjannut Mike Leigh
Iso-Britannia & Ranska 1996, 136 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Brenda Blethyn, Marianne Jean-Baptiste, Timothy Spall

You gotta laugh, ain't ya sweetheart? Else you'd cry.

Nuori lontoolaisnainen Hortense Cumberbatch (Jean-Baptiste) päättää etsiä biologisen äitinsä. Etsinnät johtavat työväenluokkaisen, valkoisen Cynthia Purleyn (Blethyn) ovelle. Alun kauhistuksen ja epäuskon jälkeen Cynthia tunnustaa Hortensen olevan hänen lapsensa, vaikka ei tiennytkään hänen olevan musta. Uuden perheenjäsenen ilmaantuminen saa padot purkaantumaan ja Cynthian perheessä vellovat hiljaiset kaunat sanotaan viimein ääneen.

Riemukkaan elokuvan polveileva juoni vastaa monimutkaisuudessaan todellista elämää. Englantilaisen luokkayhteiskunnan kuva tarkastelee rotua ja perhesuhteita, ja suuret aiheet nivoutuvat realistisesti toistensa lomaan. Vaikka aiheet ovat sinällään varsin vakavia, läpi kerronnan kulkee hienovarainen, täydellisesti hallittu komedian sävy. Huumori syntyy ihmisten keskinäisistä asetelmista. Kenellekään ei kuitenkaan naureta rienaavasti, ainoastaan lämmöllä.

Salaisuuksia ja valheita on ainutlaatuinen perhedraama, johon kulminoituu Mike Leigh'n (1943─) 1990-luvun suosio. Elokuva palkittiin Kultaisella palmulla, se menestyi Baftoissa ja muutama Oscar-ehdokkuuskin tuli. Leigh on ollut useammankin kerran näyttävästi esillä edellä mainituissa elokuvajuhlallisuuksissa, mutta kehutun ohjaajan elokuvista vain Salaisuuksia ja valheita on nostettu 1001-listalle. Leigh'n ja tässäkin elokuvassa näyttelevän Timothy Spallin myöhempi yhteistyö Mr. Turner (2014) on ainakin katsomisen arvoinen; sekin kuvaa omalaatuisesti brittiläistä arkea, joskin hieman erilaisesta näkökulmasta ja toisesta aikakaudesta käsin.

Pisteytys: 8/10

sunnuntai 8. toukokuuta 2022

The English Patient ─ Englantilainen potilas (1996)

Ohjannut Anthony Minghella
USA & Iso-Britannia 1996, 162 min.
Draama, Romantiikka, Sota
Pääosissa: Ralph Fiennes, Juliette Binoche, Kristin Scott Thomas, Willem Dafoe, Naveen Andrews

I'm not missing you yet.

Toisen maailmansodan viimeiset taistelut ovat käsillä, kun erääseen italialaiseen sotasairaalaan tuodaan vakavista palovammoista kärsivä mies (Fiennes). Muistinsa menettäneestä potilaasta ei tiedetä nimeä tai kansallisuutta, mutta vähitellen muistot tulvivat esiin ja surullinen todellisuus valkenee. Mies paljastuu unkarilaiseksi arkeologiksi László de Almásyksi, joka tahtomattaan joutui osaksi suurvaltojen sotatannerta tuhoontuomitun rakkauden tähden.

Michael Ondaatjen samannimiseen romaaniin (1992) perustuva Englantilainen potilas kertoo kaksi rakkaustarinaa kahdessa eri aikatasossa. Elokuvan nykyhetkessä eli sodan loppuvaiheilla viritellään lempeä sairaanhoitaja Hanan (Binoche) ja miinoja purkavan brittipioneeri Kipin (Andrews) välille. Kaksi hankalaa romanssia peilautuvat toisiinsa, mutta Hanan ja Kipin suhteessa on sentään toivonkipinä. Juonilangat punotaan yhteen taitavasti ja kertomus tempaa mukaansa, vaikka välillä sentimentaalisuuden upottava suo onkin lähellä.

Englantilainen potilas oli suurmenestys, joka vetosi eritoten elokuva-akatemiaan: kahdellatoista ehdokkuudellaan ja yhdeksällä voitollaan (mm. paras elokuva) filmi lunasti paikkansa vuoden 1996 näyttävimpänä gaalamenestyjänä. Kauniissa aavikkomaisemissa kuvattu Englantilainen potilas tuo mieleen vielä komeamman sotafilmin Arabian Lawrence (1962), jonka spektaakkelimaisuudelle elokuva ei vedä vertoja. Traaginen rakkaustarina toimisi ehkä hieman paremmin tiiviimmässä muodossa, vaikka tällä liki kolmituntisella kestollakaan aika ei ehdi käydä pitkäksi.

Pisteytys: 7/10

perjantai 6. toukokuuta 2022

The Usual Suspects ─ Epäillyt (1995)

Ohjannut Bryan Singer
USA & Saksa 1996, 106 min.
Rikos, Mysteeri
Pääosissa: Kevin Spacey, Gabriel Byrne, Chazz Palminteri

Who is Keyser Söze?
 
Los Angelesin satama-alueelle ankkuroitu rahtilaiva räjähtää ja tapauksesta jää henkiin vain kaksi miestä. Kovaan kuulusteluun päätyy huijaririkollinen Roger "Verbal" Kint (Spacey), jonka vastentahtoinen, värikäs kertomus alkaa eräästä aiemmasta kohtaamisesta poliisiasemalla. Verbalin kertomuksen mukaan sekalainen rikollisjoukko solmi diilin mehevästä keikasta, jolla kaikki ei mennyt putkeen. Mitä kummaa satamassa tapahtui ja kuka ihme on Keyser Söze?

Epäillyt on takaumarakennetta hyödyntävä rikoselokuva, jota katsoessa joutuu herkästi huijatuksi. Rakenteeltaan filmi on mainio ja ensikatselulla yllättävä, ehkä hieman turhan sekavakin. Vasta toinen katselukerta avartaa tarinan kunnolla. Rähjäinen rosvojoukko on hahmokaartina niin ikään aivan kelpo, vaikka koko kööri jääkin Verbalin verbaliikan varjoon. Tarinassa on sopiva ripaus mustaa huumoria ja jopa satiirista otetta: Reservoir Dogsin (1992) vaikutteet häilyvät ilmassa kutkuttavasti.

Omalaatuinen rikoselokuva jakoi ilmestyessään mielipiteitä, mutta mainetta on karttunut hiljalleen vuosien varrella. Oivaltava käsikirjoitus palkittiin Oscarilla jo aikanaan. Samoin pystin sai erikoisessa roolissaan taituroiva Kevin Spacey (1959─), mutta sittemmin kulisseista kantautuneet tiedot ovat lisänneet voittoon kitkerän maun. Spacey tuomittiin taannoin alaikäisen seksuaalisesta ahdistelusta ja kummia kahinoita tapahtui tämänkin filmin kuvauksissa. Tuntuu niljakkaalta, että Epäillyt toimi Spaceylle lopullisena läpimurtona. Vastaavia ahdistelusyytteitä on viime vuosina nostettu myös ohjaaja Bryan Singeria (1965─) vastaan, joka samaten sai elokuvasta hyvän buustin uralleen. Sittemmin Singer on kunnostautunut erityisesti X-Men-filmien parissa.

Pisteytys: 7/10

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Independence Day ─ Maailmojen sota (1996)

Ohjannut Roland Emmerich
USA 1996, 145 min.
Scifi, Toiminta
Pääosissa: Bill Pullman, Will Smith, Jeff Goldblum

This was supposed to be my weekend off!

Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän kynnyksellä maailma vastaanottaa järisyttävän uutisen. Avaruudessa on elämää, joka vyöryy kohti planeettaamme valtavien, tuhoutumattomien alusten voimin. Vihamielisten muukalaisten voittamiseksi vaaditaan Yhdysvaltain presidentti (Pullman), yksi nero (Goldblum) sekä rohkeita ilmavoimien lentäjiä (mm. Smith). Taistelu maailman itsenäisyydestä on alkanut!

Independence Day on huvittavan patrioottista scifitoimintaa, mutta silti hirveän viihdyttävä elokuva. Vaikka valtavat avaruusalukset uhkaavat koko maailmaa, vain tähtilipun maasta löytyy taitoa ja kykyä pelastustehtäviin: neljäs heinäkuuta on pian maailmanlaajuinen juhlapäivä, sillä USA huolehtii armollisesti myös takapihastaan. Elokuvan tarina on hölmö, mutta suosiolle on perusteensakin. Tarina etenee sopivalla jännitteellä ja vanhoihin scifileffoihin viitataan hauskasti. Efektit ovat näyttäviä ja niistä filmi voitti ainoan Oscarinsa. Yksi ehdokkuus kyllä tuli Razzieistakin.

Roland Emmerichin (1955─) ohjausura on ollut täynnä toinen toistaan älyttömämpiä mutta näyttävämpiä katastrofielokuvia. Independence Day oli ilmestyessään niin massiivinen menestys, että vielä aluillaan olleen ohjausuran jatko oli väistämättä varmistettu. Elokuvasta tuli vuotensa suurin katsojamenestys, eivätkä perässä tulevat filmit yltäneet lähellekään sen tuottoja. Independence Day avasi tien scifielokuvien uudelle nousulle. Leffan surkea jatko-osa Independence Day: Uusi uhka (2016) ei kuitenkaan enää uusinut alkuperäisteoksen menestystä.

Pisteytys: 7/10

sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Huhtikuun elokuvat 2022

Flugt - Pako
Ohjannut Jonas Poher Rasmussen
Tanska 2021, 89 min.
Dokumentti, Animaatio, Biografia
Pääosissa: Daniel Karimyar, Fardin Mijdzadeh





Amin (Karimyar/Mijdzadeh) on lähtenyt 1990-luvun alussa pakolaiseksi ja päätynyt Venäjän kautta Tanskaan. Animaationa kerrottu ajankohtainen tarina kuvittaa loistavasti laajan tunneskaalan sekä kipeät muistot ja unohdukset. Tositarinaan perustuva Pako (engl. Flee) oli ehdolla Oscar-gaalassa erikoisella yhdistelmällä parhaan animaation, dokumentin ja kansainvälisen elokuvan pystin saajaksi.

Pisteytys: 9/10

Gunda
Ohjannut Viktor Kossakovsky
Norja, USA & Iso-Britannia 2020, 93 min.
Dokumentti





Gunda on kokeellinen dokumentti, joka kulkee eläinten ehdoilla. Elokuvassa seurataan pienen tilan possujen ja kanojen päivää ilman selittäviä ihmisääniä. Aidat ja rakennukset muistuttavat kuitenkin siitä, miten näihin eläimiin suhtaudutaan ihmisen omaisuutena. Kerronnan orgaaninen rytmi rauhoittaa, mutta syntyy elokuvassa itsestään pientä draamaakin.

Pisteytys: 8/10

Arctic
Ohjannut Joe Penna
Islanti 2018, 98 min.
Seikkailu, Draama
Pääosissa: Mads Mikkelsen, Maria Thelma Smáradóttir




Arktiselle alueelle sijoittuva selviytymiskamppailu kertoo lento-onnettomuuteen joutuneesta miehestä (Mikkelsen), jonka on joko odotettava pelastajiaan jääkarhunsyöttinä tai taivallettava vaarallinen matka lähimpään tukikohtaan. Arctic on realistiselta tuntuva taisto elämästä ja kuolemasta luonnon armoilla. Dialogia ei juuri ole, mutta Mads Mikkelsenin fysiikka ja elekieli riittävät osoittamaan ahdinkoa ilman täytesanojakin.

Pisteytys: 7/10

Io sono l'amore - Rakkautta italialaisittain
Ohjannut Luca Guadagnino
Italia 2009, 120 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Tilda Swinton, Edoardo Babbriellini, Flavio Parenti



Vauraan milanolaisperheen rouva Emma Recchi (Swinton) on turtunut perinteisiin ja tapakulttuuriin, mutta yllättävä ihastuminen nuoreen kokkiin (Babbriellini) murentaa kulissit. Niin Emma löytää rakkauden, kiihkon, elämänhalun ja itsensä. Kauniisti ja kiinnostavasti kuvattu elokuva, joka sulautuu oivasti vieraantuneisuutta kuvaavien italialaisfilmien perinteeseen (esim. Michelangelo Antonioni).

Pisteytys: 7/10

Chicken Run - Kananlento
Ohjannut Peter Lord & Nick Park
Iso-Britannia, Ranska & USA 2000, 84 min.
Animaatio, Seikkailu, Komedia
Pääosissa: Julia Sawalha, Mel Gibson




Kanalan väki touhottaa pakoaikeissa ja avuksi saapuu lentävä sirkuskukko (Gibson). Hauska elokuva on yhä kaikkien aikojen katsotuin stop motion -animaatio, jota seurasi esimerkiksi erinomaisesti menestynyt Wallace & Gromit: Kanin kirous (2005). Pian nähdään, saadaanko menestys toistettua. Tirppojen tarinan jatko-osa on saamassa ensi-iltansa Netflixissä näillä näkymin vuonna 2023.

Pisteytys: 7/10

Scream 3
Ohjannut Wes Craven
USA 2000, 116 min.
Kauhu, Komedia
Pääosissa: Courteney Cox, David Arquette, Neve Campbell




Kauhusaaga jatkuu samojen hahmojen voimin, mutta pääroolin vie journalisti Gale Weathers (Cox). Tällä kertaa aiempien elokuvien koulumaailma on jo jäänyt taakse ja elokuva keskittyy puukkomurhista kertoviin elokuvakuvauksiin. Scream 3 on paikoittain ihan hupaisa ja ainakin loppuratkaisu pysyy melko hyvin yllärinä, mutta tarina ei tunnu enää omaperäiseltä saati oivaltavalta.

Pisteytys: 5/10

Scream 2
Ohjannut Wes Craven
USA 1997, 120 min.
Kauhu, Komedia
Pääosissa: Neve Campbell, Courteney Cox, David Arquette



Woodsboron murhat ovat taaksejäänyttä elämää, kunnes tapahtumista kertovan Stab-elokuvan näytöksessä puukkokummitus iskee jälleen. Screamin (1996) jatko-osa parodisoi kauhuelokuvien jatko-osia. Ihme kyllä, elokuva onnistuu tehtävässään hyvin ja hupia riittää. Filmi on lähes yhtä viihdyttävä kuin ensimmäinenkin osa, vaikka hitunen uutuudenviehätystä onkin karissut. Toisinaan elokuvaa on jopa kehuttu kaksikosta paremmaksi.

Pisteytys: 7/10

Conan the Barbarian - Conan - barbaari
Ohjannut John Milius
USA 1982, 129 min.
Seikkailu, Toiminta, Fantasia
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, James Earl Jones




Arskan läpimurtoelokuvassa Conan kostaa! Fantasiaseikkailuiden klassikko on tarinaltaan hellyyttävän hölmöä muskeliuhoa, mutta elokuva viihdyttää silti. Hitusen uskottavuutta tarinalle antavat komeat maisemat ja musiikit, ja ovatpa efektitkin aikaansa nähden aivan onnistuneita. Pulp-lehdissä syntynyt barbaarihahmo on esiintynyt muun muassa sarjakuvissa ja videopeleissä, mutta tämä elokuva lienee kaikista lukemattomista adaptaatioista tunnetuin.

Pisteytys: 6/10

keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Scream (1996)

Ohjannut Wes Craven
USA 1996, 111 min.
Kauhu, Komedia
Pääosissa: Neve Campbell, Skeet Ulrich, Courteney Cox

What's your favorite scary movie?
 
Pikkukaupungissa surmataan julmasti kaksi teiniä. Pian salaperäiseen kummituskaapuun sonnustautuva murhaaja jahtaa Sidney Prescottia (Campbell), jonka äiti surmattiin vuosi sitten. Sidneyn elämä täyttyy pelolla, eivätkä kauhuelokuvia ahkerasti siteeraavat kaverit helpota oloa, seksiä vonkaavasta poikaystävästä puhumattakaan. Kaiken lisäksi Sidneyn kannoilla kärkkyy sinnikäs toimittaja Gale Weathers (Cox). Ovatko murhat lopulta kaikille pelkkää viihdettä ja hupia?
 
Wes Andersonin teinislasher jatkaa lajityypin perinteitä tutuilla otteilla, mutta myös elokuvia riemukkaasti uudistaen. Elokuva ei ole ihan tyylipuhdas kauhukomedia, vaikka tarinassa on runsain määrin genren kliseille ja virstanpylväille naureskelevaa huumoria. Satiirin huomaa, jos on katsellut kauhua ja slashereita joskus aikaisemminkin. Hauskuus ei jäänyt tähän, sillä elokuvasta revittiin liiankin ilmiselvää alapäähuumoria suosituksi nousseessa parodiaelokuvassa Scary Movie (2000).
 
Screamin juoni on tarkoituksellisen pöljä, mutta erinomaisen viihdyttävä. Tarina pohtii yhtäältä väkivallan viihteellisyyttä ja toisaalta teinielokuvien klassikkoelementtiä seksiä. Kaikki miehet maskuliinisine väkivaltapatoutumineen ja testosteronipöllyineen joutuvat vuorotellen epäillyiksi: kuka lopulta on salaperäinen murhaajakummitus? Mysteeri säilyy taitavasti loppuun asti. Kovaan suosioon noussut Scream poiki pian jatko-osikseen elokuvat Scream 2 (1997) ja Scream 3 (2000). Seuraavia filmejä saatiin odottaa hieman pidempään: Scream 4 (2011) ohjasi vielä Wes Craven, mutta hänen kuolemansa (2015) jälkeen jatkoa saatiin odotella pidempään. Tänä vuonna ensi-iltansa sai jatko-osaa ja sarjan uudelleenkäynnistystä yhdistelevä Scream (2022), jolle odotellaan jo jatkoa.

Pisteytys: 8/10

maanantai 25. huhtikuuta 2022

Thirty Two Short Films About Glenn Gould ─ 32 lyhytelokuvaa Glenn Gouldista (1993)

Ohjannut François Girard
Kanada 1993,98 min.
Biografia, Draama
Pääosissa: Colm Feore

Tirelessly talkative, zealously unzealous...
 
François Girardin (1963─) elokuva-antologia koostuu peräkkäisistä lyhytelokuvista tai kohtauksista. Kaikki osiot kertovat pianisti Glenn Gouldista (Feore) ja häntä näyttelee (lapsuuskohtauksia lukuunottamatta) sama näyttelijä, mutta elokuva ei muodosta perinteistä tarinallista kokonaisuutta. Gouldin uraan ja elämään luodaan katsauksia: dramatisoitujen pätkien väliin mahtuu dokumentaarisia haastatteluita, kokeellista kuvaa ja jopa pieni animaatio.

32 lyhytelokuvaa Glenn Gouldista on oivaltavaa leikkiä osilla ja kokonaisuuksilla. Elokuva uppoaa pianistin mielenmaisemaan, yksinäisyyteen, päihderiippuvuuteen ja ajoittain pulppuavaan sosiaalisuuteen ja luovuuteen. Musiikki täyttää ja läpäisee huumaavasti koko elokuvan, samaan tapaan kuin Glenn Gouldin elämän. Katsojan tehtävänä on eläytyä tähän kaikkeen, ja se käy vaivatta, sillä elokuva tarjoaa kiinnostavan tavan tutkiskella ihmisen monipuolisuutta eri näkökulmista.

Venetsian elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut teos ihastutti aikansa festarikansaa. Suuren mittaluokan hitistä ei ole kyse, mutta kriitikot kehuivat teoksen eleganssia ja inhimillisyyttä. Glenn Gould on saanut moitteita hajanaisuudestaan, mutta minusta kokonaisuuden eri osat täydentävät toisiaan hienosti. On taitavaa, että jokainen pätkä toimisi silti omana lyhytelokuvanaan. Vaikka tarinan rakennustapa on kiehtova, kiistämättä jäin katselusta hieman ymmälleni. Kenties uusintakatselu syventäisi kokonaisuutta, ja mahdollisuus siihen voi olla tulossa. Elokuvaa on esitetty ahkerasti Suomen televisiossa, sillä Yle on ollut mukana filmin tuotantotiimissä. Olisiko ensi vuonna uusinnan paikka, kun teos täyttää pyöreitä?

Pisteytys: 7/10

keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Heat ─ ajojahti (1995)

Ohjannut Michael Mann
USA 1995, 170 min.
Rikos, Toiminta, Draama
Pääosissa: Al Pacino, Robert De Niro, Val Kilmer

So you never wanted a regular type life?

Uralleen omistautunut äreä etsivä Vincent Hanna (Pacino) saa tutkittavakseen rahankuljetusauton ryöstön. Keikka ei ole sujunut aivan tyylipuhtaasti ja niinpä Hanna pääsee operaation jäljille. Rikoksen takana on mestarivaras Neil McCauley (De Niro), joka suunnittelee jo seuraavaa isoa pankkikeikkaa. Ajojahti on alkanut: McCauley tiimeineen on jatkuvasti askeleen edellä, mutta Hannan kiri saa korstojen puntit tutisemaan. Lopulta vain toinen voi voittaa.

Heat on kerännyt mainetta lyömättömänä rikosleffana, joka sinetöi parin vuosikymmenen mittaisen rikoselokuvien aallon. Teoksessa on kaikuja aina Kummisedästä (1972) saakka, jonka jatko-osassa (1974) Al Pacino ja Robert De Niro nähtiin yhdessä edellisen kerran. Heatin ärhäkät yhteenotot ja jännittävät paot tekevät elokuvasta koukuttavaa katsottavaa, mutta myös draamassa on hyviä sävyjä. Päähenkilöiden tarinat peilautuvat ja kietoutuvat toisiinsa: Hanna ei kykene keskittymään perheeseensä vaikka haluaisi, mutta McCauley ei sitoudu mihinkään. Ura menee kaiken edelle, kummallakin.

Komeaan yleisösuosioon ponnahtanut Heat jäi vaille palkintokauden menestystä, mutta maine on kantanut siitä huolimatta. Esimerkiksi Christopher Nolanin Batman-trilogia on elokuvalle paljon velkaa. Aika näyttää, saadaanko Heatille vielä joskus jatkoa valkokankaalla. Michael Mannin kirjoittama jatkoromaani elokuvan tarinalle ilmestynee loppuvuodesta 2022, joskaan sen mahdollisesta filmatisoinnista ei taida vielä olla tietoa.

Pisteytys: 8/10

maanantai 18. huhtikuuta 2022

Braveheart ─ taipumaton (1995)

Ohjannut Mel Gibson
USA 1995, 178 min.
Historia, Sota, Draama
Pääosissa: Mel Gibson, Angus Macfadyen, Patrick McGoohan, Sophie Marceau

They'll never take... OUR FREEDOM!
 
Braveheart perustuu Skotlannin vapaustaistelijana tunnetun William Wallacen  (n. 1270─1305) elämäntarinaan. Kertomus sijoittuu Englannin kuningas Edward I:n (McGoohan) valtakaudelle, jolloin julmuudet kukoistivat ja skotit joutuivat ahtaalle. Ankarissa oloissa varttuneen Wallacen (Gibson) taistelutahto herää henkilökohtaisten menetysten vuoksi, ja lopulta eepos kulminoituu kuuluisaan, todellisuudessakin tapahtuneeseen Stirling Bridgen taisteluun.
 
Braveheart nostaa William Wallacen marttyyrihahmoksi, jonka romantisoitua myyttiä rakennetaan hollywoodmaisella dramatisoinnilla. Siksi elokuva ei arvatenkaan ole likimainkaan autenttinen, vaikka tiettyyn aitouteen on paikoitellen pyritty ja varhaiskeskiaikainen maailma näyttää komealta. Filmiä on silti ihan aiheestakin moitittu virheistään: esimerkiksi kilttejä ei tosiasiassa vielä käytetty vuosisatoihin, mutta nyky-yleisölle ne maalaavat vahvaa kuvaa tarujen skottisankarista. Täydellä tosipohjaisuudella tarinasta ei olisi tunteikkaaksi Hollywood-viihteeksi, ja siksi erheellisyyksiin on turha tarttua liiaksi.
 
Mel Gibsonin ohjausuran toinen tuotos Braveheart on taistelueeposta komeimmillaan. Skotlannin ylängöillä kiitävä elokuva sai yleisöt puolelleen ja lisäksi Braveheart oli vuotensa Oscar-ehdokkuuksien ykkönen. Kymmenestä ehdokkuudesta tuli viisi voittoa (mm. paras elokuva). Elokuvalla on taatusti ollut merkittävä vaikutus 2000-luvulla suureen suosioon nousseisiin historiallisiin taisteluelokuviin (esim. Gladiaattori, 2000). Braveheart ei kaikessa ylitsevuotavaisessa dramaattisuudessaan oikein ole itseeni vetoavaa lajia, mutta taisteluntäyteisiä historiaeepoksia rakastavia filmi varmasti viehättää ─ ainakin, jos ei pelkää verta ja suolenpätkiä.

Pisteytys: 6/10

lauantai 16. huhtikuuta 2022

Podzemlje ─ Underground (1995)

Ohjannut Emir Kusturica
Jugoslavia, Ranska, Saksa, Bulgaria, Tsekki & Unkari 1995, 167 min.
Draama, Komedia, Sota
Pääosissa: Predrag Manojlovic, Lazar Ristovski, Mirjana Jokovic

Once upon a time... there was a country.

Fantasiamainen Underground kulkee halki Jugoslavian verisen historian. Oppaina toimivat ystävykset ja viholliset Marko (Manojlovic) ja Blacky (Ristovski), joiden taistelutarina alkaa toisen maailmansodan ajalta. Miehet kamppailevat saman naisen (Jokovic) rakkaudesta, ja kisailun äityessä Marko vangitsee Blackyn ja joukon vastarintaliikkeen edustajia bunkkeriin. Kellarissa kansa ja rakkaus pitävät toivoa yllä, mutta asukkaiden tietämättä Belgradin pommitukset vaihtuvat kylmän sodan diktatuuriin ja lopulta sisällissotaan. Lopulta alamaailman valheellisen todellisuuden aika on ohitse.
 
Underground sai ensi-iltansa keskellä piinallisia Jugoslavian hajoamissotia. Vaikka aihe on kipeä ja tulenarka, elokuva onnistuu käsittelemään sotateemaa, maan historiaa ja eritoten ihmisluontoa ajattoman taitavasti. Markon ja Blackyn tarina on suoranainen farssi ja surrealistinen musta komedia keventää tunnelmaa railakkaasti, mutta hetkittäin tarina on kylmäävän vakava ja tosi. Kansainvälisenä yhteistuotantona toteutettu Underground  keräsi mainetta paitsi ajankohtaisuudellaan, myös viiltävän taidokkaalla toteutuksellaan. Ansioista kirkkain on Kultainen palmu.

Balkanin poliittisen lähihistorian tuntemus syventää elokuvan tarinaa huomattavasti, mutta Underground on viehättävää katsottavaa, vaikka alueen menneisyyttä ei juuri ymmärtäisikään. Näyttelijäntyö on upean fyysistä ja lavasteet mystisen kiehtovia ─ maailmassa on erikoislaatuinen tuntu. Kellarissa soiva balkanfunk kuvaa hienosti elokuvan sielua: se on hauskan kujeilevaa ja rytmiltään yllättävää, mutta kertoo suurista tunteista ja todellisesta elämästä. Välillä avaran maailman täyttää naiskuorojen koskettava ikiaikainen laulu.

Pisteytys: 8/10

keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

Casino (1995)

Ohjannut Martin Scorsese
USA & Ranska 1995, 178 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: Robert De Niro, Sharon Stone, Joe Pesci

In Vegas, everybody's gotta watch everybody else.

Vuosi on 1973 ja uhkapeluri Sam "Ace" Rothstein (De Niro) on kiivennyt Vegasin makean elämän huipulle. Ace ottaa johdettavakseen mafiapomojen hankkiman kasinon, jonka takahuoneissa rahasalkut vaihtavat laittomasti omistajaa. Kaiken lisäksi Ace saa taivuteltua vaimokseen kasinolla työskentelevän Ginger McKennan (Stone), jolle raha ei tuo onnea. Vauraus koituu Acen kohtaloksi, sillä uhkapeli-imperiumin romahdus on yhtä vääjäämätön kuin valheellisen avio-onnen loppu.
 
Pukumiesten tyylikkääseen maailmaan sijoittuva Casino ei ole pelkkää pintakiiltoa. Häikäilemättömien mafiapomojen maailmassa kirosanoja viljellään estoitta ja roisia dialogia rytmittää pitelemätön väkivalta. Pesismailat viuhuvat montun reunalla ja laittomia päihteitä kuluu grammakaupalla. Lopulta koittaa puhdistuksen aika ja Acekin saa todeta, ettei Vegas enää ole entisensä. Elokuva tuo hienoisesti mieleen Louis Mallen Atlantic Cityn (1980) rappeutuneen kasinomaailman.
 
Casino hyödyntää Martin Scorsesen menestyksekästä tarinakaavaa, joka on tuttu myös miehen myöhemmistä ohjaustöistä. Huipulla tuulee myös rikoselokuvissa The Wolf of Wall Street (2013) ja The Irishman (2019), aiemmista Scorsese-rainoista teos jatkaa eritoten Mafiaveljien (1990) ideoita. Casino ei noussut aikanaan läheskään yhtä suureen menestykseen kuin supersuosittu Mafiaveljet, mutta myöhemmin tämä Vegas-elokuvakin on pitänyt pintansa ohjaajan suurimpien merkkiteosten joukossa. Casino on miltei liiankin pitkä elokuva, mutta kiitos jännittävän tarinankerronnan ja Thelma Schoonmakerin varmalaatuisen leikkaustyön, pitkä matka ei liiemmin uuvuta.

Pisteytys: 8/10

sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Se7en ─ Seitsemän (1995)

Ohjannut David Fincher
USA 1995, 127 min.
Trilleri, Rikos
Pääosissa: Morgan Freeman, Brad Pitt, Kevin Spacey

This isn't going to have a happy ending.
 
Kokenut etsivä William Somerset (Freeman) on viimeisellä työviikollaan ennen eläkepäiviä, kun hän saa riesakseen mahdottomalta näyttävän rikosjutun: mystinen sarjamurhaaja tappaa uhrinsa seitsemää kuolemansyntiä jäljitellen. Somersetin työkaveriksi lykätään nuori kuumakalle David Mills (Pitt), jolla on enemmän intoa kuin taitoa. Uusien uhrien ilmestyessä arvoitus lähenee ratkaisuaan, mutta murhaajan mestarillisen sadistista finaalia kukaan ei osaa ennustaa.

Sateenpieksämään maailmaan sijoittuvan elokuvan tunnelma on kolea, mutta toiminta käy kuumana. Miljöö on kuin monissa 1970-luvun ankeissa rikosklassikoissa (esim. Klute, 1971 tai Taksikuski, 1976), mutta maailma on silti aivan omanlaisensa ja vahvasti oman aikakautensa mukainen. Kuvottavia kohtauksia ei suotta säästellä, joten aivan herkille elokuvaa ei kehtaa suositella. Kytätkin puhuvat uhreista kylmäävään sävyyn, hurttia ammattilaishuumoria vai syntistä epäpätevyyttä?

Suureksi yleisömenestykseksi kohonnut Seitsemän oli ohjaaja David Fincherin (1962─) lopullinen läpimurto. Filmi vauhditti myös Brad Pittin uraa ja ennakoi jo sivuroolissa nähtävän Gwyneth Paltrowin nousua Hollywoodin tähtitaivaalle. Fincherin myöhemmistä hittifilmeistä moni on löytänyt tiensä 1001-listalle. Lähiaikoina selvinnee, saavatko Fincherin fanit uutta aihetta juhlaan, sillä ohjaaja on jälleen yhdistänyt voimansa Seitsemän käsikirjoittajan Andrew Kevin Walkerin kanssa: ranskalaiseen Tappaja-sarjakuvaan perustuva rikoselokuva The Killer saanee ensi-iltansa Netflixissä parhaimmillaan jo vuoden 2022 lopussa.
 
Pisteytys: 8/10

torstai 7. huhtikuuta 2022

Babe ─ urhea possu (1995)

Ohjannut Chris Noonan
Australia & USA 1995, 91 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Christine Cavanaugh, Miriam Margolyes, James Cromwell

That'll do, pig.
 
Pieni possu nimeltä Babe (Cavanaugh) päätyy asumaan Hoggetin farmille. Koiraemo Flyn (Margolyes) huomassa Babe opettelee paikkaansa maailmassa, mutta älykkyydellään possu onnistuu horjuttamaan ikiaikaista järjestelmää. Perinteisellä farmilla ankasta ei voi tulla kukkoa, mutta joulukinkuksi tarkoitettu possu pääseekin näyttämään taitojaan lammaskoirana.
 
Babe on sympaattinen perhe-elokuva, jonka puhuvat eläimet on toteutettu aikansa teknologialla taitavasti. Farmin isäntäväki jää sivurooliin, kun persoonalliset eläimet pääsevät vauhtiin. Elokuva osoittaa pätevästi, miten hullunkurisesti suhtaudumme eri eläimiin. Eläinten inhimillistäminen esimerkiksi puheen avulla tosin ei ole paras keino ymmärtää eri lajien todellista sielunmaisemaa, mutta se ei liene tämän elokuvan ensisijainen tarkoitus. Baben jatkoksi sopiikin mainiosti dokumentti Gunda (2020), joka pyrkii antamaan eläimille heidän todellisen äänensä.

Merkittäväksi yleisömenestykseksi kohonnut Babe kahmi peräti seitsemän Oscar-ehdokkuutta, mutta voitti lopulta ainoastaan efektipalkinnon. Myös jatko-osa Babe suurkaupungissa (1998) nousi kassamagneetiksi, vaikka aivan samanlaista arvostelumenestystä jatkiksesta ei tullutkaan. Kiistämättä Babe hupaisine eläinystävineen teki minuun suuremman vaikutuksen ensi-iltavuonnaan, mutta filmi viihdyttää kelvollisesti aikuiskatsojaakin.
 
Pisteytys: 6/10

tiistai 5. huhtikuuta 2022

Clueless (1995)

Ohjannut Amy Heckerling
USA 1995, 97 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Alicia Silverstone, Brittany Murphy, Paul Rudd
 
I was just totally clueless!
 
Muotia rakastava Cher Horowitz (Silverstone) on koulunsa suosituin tyttö. Beverly Hillsissä isänsä hulppeassa talossa elelevä Cher omistautuu ulkonäkönsä ohella mielellään itseään vähäosaisempien auttamiseen: merkittäväksi projektiksi nousee uuden oppilaan Tain (Murphy) stailaaminen uuteen uskoon. Lemmenjuonet ja muodonmuutokset karkaavat lopulta taitavan Cherin käsistä, sillä rakkaus ei tottele sääntöjä ja järjen ääntä.

Amy Heckerlingin ohjaama ja käsikirjoittama teinielokuva pohjautuu löyhästi Jane Austenin Emma-romaaniin (1815). Päähenkilö on samanlainen hemmoteltu hepsankeikka kuin Emma, joka omistaa elämänsä muiden asioiden "hyväntahtoiselle" järjestelylle. Vaikka Clueless on alkuasetelmaltaan pinnallisen oloinen, tarinassa ja päähenkilössä on lämpöä. Stereotyyppisiä hahmoja parodisoidaan niin ikään lempeän hauskalla otteella, ketään kiusaamatta. Lopputuloksen aavistaa jo alussa, mutta hattarankevyt hömppä ei kaipaakaan taakakseen liian monimutkaista juonikuviota.

Clueless nousi ilmestyessään yllättävänkin suureen suosioon ja elokuva sai monet kriitikot puolelleen. Kepeän hauska elokuva on tunnelmaltaan samankaltainen kuin Heckerlingin esikoiselokuva, high school -komedia Kuumat kinkut (1982). Kummankin elokuvan käsikirjoitukseen on ammennettu inspiraatiota todellisten teinien koulupäiviä seuraamalla. Kenties juuri sen ansiosta nuorison puheet ja teot ovat tunnistettavia mutta humoristisesti kärjistettyjä. Tämän elokuvan tapauksessa erityishuomio kiinnittyi teinien räiskyviin asuvalintoihin, ja Clueless onnistui osaltaan vaikuttamaan tuleviin muotitrendeihin. Teiniklassikoksi muodostunut elokuva on sittemmin saanut jatkokseen yhden tv-sarjan (1996─1999) ja tiettävästi toinenkin on kehitteillä.

Pisteytys: 7/10

sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Maaliskuun elokuvat 2022

Belfast
Ohjannut Kenneth Branagh
Iso-Britannia 2021, 98 min.
Draama, Historia
Pääosissa: Jude Hill, Caitriona Balfe, Jamie Dornan




Belfastilaisen Kenneth Branaghin draamaelokuva sijoittuu 1960-luvun loppuun. Pohjois-Irlannin levottomuuksia seurataan nuoren Buddy-pojan (Hill) silmin: mellakat ovat pelottavia, mutta perhe tuo turvaa. Lapsen näkökulma konfliktitilanteissa on tuttu aihio, mutta se on toteutettu hyvin. Tarinaan on löydetty todellisuuspohjaa Branaghin omista lapsuusmuistoista. Juonen kulkua tahdittavat television lännenklassikot (esim. Seriffi, 1952), jotka vertautuvat irlantilaisisien vaikeisiin valintoihin. Sydämellinen kertomus voitti Oscarin mainiosta käsikirjoituksestaan.

Pisteytys: 8/10

Nightmare Alley
Ohjannut Guillermo del Toro
USA, Meksiko & Kanada 2021, 150 min.
Draama, Trilleri, Rikos
Pääosissa: Bradley Cooper, Cate Blanchett, Rooney Mara




Nightmare Alley kertoo juonikkaasta Stanton Carlislesta (Cooper), joka ryhtyy mestarihuijariksi. Alun sirkusjakso on juonellisesti elokuvan kiinnostavinta antia, mutta loppupuoli väljähtyy. Trilleri perustuu William Lindsay Greshamin romaaniin Painajaiskuja (1946), joka on filmatisoitu kerran aiemminkin (Painajaiskuja, 1947). Aiempi elokuva on ehtaa film noiria, tämä versio puolestaan on hieman pastissimaista neo-noiria. Nightmare Alley ei ole muuten erikoisen mieleenjäävä, mutta kertomus sijoittuu verrattoman tyylikkääseen maailmaan. Elokuva olisi ansainnut näyttävyydestään lavastus-Oscarin, joka jäi saamatta.

Pisteytys: 6/10

West Side Story
Ohjannut Steven Spielberg
USA 2021, 156 min.
Musikaali, Romantiikka, Rikos
Pääosissa: Ansel Elgort, Rachel Zegler, Ariana DeBose




Steven Spielbergin West Side Story on tehty alkuperäisen Broadway-musikaalin (1957) pohjalta. Edelliseen valkokankaalla nähtyyn West Side Storyyn (1961) verraten uusinta tuntuu pääasiassa turhalta, vaikka tämä elokuva onkin miellyttävällä tavalla realistisempi: esimerkiksi latinorooleissa on tällä kertaa latinonäyttelijöitä. Jengien välistä kahinaa käsittelevä musikaali tarjoaisi alustan vielä rohkeammallekin kerronnalle. Siksi on harmi, että yhteiskunnalliset teemat hukkuvat haukotuttavan lattean romanssin pyörteisiin. Musiikki- ja joukkokohtauksissa onneksi on voimaa. Seitsemästä Oscar-ehdokkuudesta voitto tuli ainoastaan Ariana DeBoselle sivuosastaan.

Pisteytys: 6/10

The Courier - Kuriiri
Ohjannut Dominic Cooke
Iso-Britannia & USA 2020, 112 min.
Trilleri, Historia
Pääosissa: Benedict Cumberbatch, Merab Ninidze, Rachel Brosnahan



Kuuban ohjuskriisistä tulee tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Tapahtumaan kiinnittyvä agenttijännäri pohjautuu tositapahtumiin ja kertoo brittiläisestä liikemiehestä (Cumberbatch), joka suostuu vakoiluoperaation kuriiriksi. Elokuva on klassisen tyylikkäästi toteutettu ja Benedict Cumberbatch onnistuu vakavaksi muuttuvassa roolissaan. Lainasin elokuvan kirjastosta, enkä vielä levyä varatessani osannut aavistaa, miten kylmäävän ajankohtaiseksi tarina ehtisi parin viikon laina-ajan puitteissa muuttua.

Pisteytys: 8/10

Katyn
Ohjannut Andrzej Wajda
Puola 2007, 121 min.
Sota, Historia, Draama
Pääosissa: Andrzej Chyra, Maja Ostaszewska, Artur Zmijewski



Andrzej Wajdan sotadraama kertoo Puolan kohtalosta Hitlerin ja Stalinin pelinappulana. Elokuva pohjaa todellisiin tapahtumiin, ja Wajdan oma isä kuoli Katynin metsissä neuvostosotilaiden suorittamassa puolalaisupseerien joukkosurmassa. Kenties oman perheen taakan vuoksi elokuva on osin jopa dokumentaarinen. Sodan traagisuus kerrotaan koskettavasti, vaikka tarina onkin turhan hajanainen ja hahmot jäävät pinnallisiksi.

Pisteytys: 6/10

The Fifth Element - puuttuva tekijä
Ohjannut Luc Besson
Ranska, Iso-Britannia & USA 1997, 126 min.
Scifi, Seikkailu, Toiminta
Pääosissa: Bruce Willis, Milla Jovovich, Gary Oldman




Tulevaisuuden taksikuski Korben Dallas (Willis) joutuu elämänsä seikkailuun, kun hänen kaaraansa rysähtää maailmanpelastaja Leeloo (Jovovich). Hilpeän rönsyilevä scifielokuva parodisoi lajityyppiään nokkelasti. Elokuvassa tuuletetaan esimerkiksi sukupuoli- ja sankarirooleja, vaikka nykypäivän näkökulmasta pöllytys voisi olla vielä räväkämpääkin. Vauhdikas leffa oli ilmestymisvuotensa suurimpia kassamagneetteja, mutta osa kriitikoista suhtautui hupailuun varauksella.

Pisteytys: 8/10

Blue
Ohjannut Derek Jarman
Iso-Britannia 1993, 79 min.
Biografia, Avantgarde
Pääosissa: Derek Jarman, Tilda Swinton




Aidsiin menehtynyt Derek Jarman ehti ohjata sairauskokemuksestaan avantgarde-elokuvan, joka sai ensi-iltansa vain hieman ennen Jarmanin kuolemaa. Teosta voisi miltei vain kuunnella, sillä kuvaa ei ole ─ vain sininen muuttumaton väri. Jarman oli elokuvaa tehdessään jo lähes sokeutunut ja näki vain sinisen sävyjä. Huh, miten henkilökohtaista, kipeää ja kaunista.

Pisteytys: 7/10

torstai 31. maaliskuuta 2022

Toy Story ─ leluelämää (1995)

Ohjannut John Lasseter
USA 1995, 81 min.
Animaatio, Seikkailu, Komedia, Draama
Pääosissa: Tom Hanks, Tim Allen

To infinity, and beyond!

Andy-pojan huoneessa on laatikoittain leluja, jotka elävät salaa aivan omaa elämäänsä. Joukon tähti on cowboy-nukke Woody (Hanks), mutta suosikkilelun asemaa marssii uhkaamaan avaruusrangeri Buzz Lightyear (Allen). Toy Story on asetelmaltaan hauskan leikkisä, mutta tarinassa on vakavaakin draamaa ja pohdintaa niin ystävyydestä kuin yksin jäämisestäkin.

Toy Story on ensimmäinen täysin tietokoneella animoitu kokopitkä elokuva. Leluseikkailu on edelleen kivan näköinen, vaikka tietokoneanimaation kehityksen väkisin huomaakin. Toy Story palkittiin teknisestä edistyksellisyydestään erikois-Oscarilla, animaatio-Oscaria ei vielä 1990-luvulla jaettu. Toy Story on merkittävää animaatio-historiaa myös siksi, että se oli Pixarin ensiteos. Tämän vuosituhannen aikana Pixarista on kehittynyt merkittävä animaatiostudio, jonka tunnettavuutta lisäsi Disney-imperiumiin liittäminen vuonna 2006. Toy Story -sarja lienee studion suurin menestystarina.

Ilmestymisvuotensa jättihitiksi kohonnut Toy Story on vuosien varrella poikinut monenlaisia oheistuotteita, joista merkittävimmät ovat kolme erinomaisesti menestynyttä jatko-osaa (1999, 2010, 2019). Saagan menestyksen avain perustuu huolelliseen työhön, jolla jokainen osa on luotu. Jo ensimmäisen Toy Storyn vahvuus on mainio käsikirjoitus. Elokuva kestää monta katselukertaa ja easter egg -yllätysten bongailusta saa lisäpontta uusintoihin: vasta tällä ties kuinka monennella katselulla älysin, että painajaismaisen naapuritalon lattia on suoraan Hohdon (1980) Overlook-hotellista.

Pisteytys: 8/10

tiistai 29. maaliskuuta 2022

The Lion King ─ Leijonakuningas (1994)

Ohjannut Roger Allers & Rob Minkoff
USA 1994, 88 min.
Animaatio, Seikkailu, Draama, Musikaali
Pääosissa: Matthew Broderick, Jeremy Irons, James Earl Jones
 
Hakuna matata!
 
Disneyn menestysanimaatio Leijonakuningas kertoo Simba-leijonasta (Broderick), joka on Jylhäkallion tuleva kruununperijä. Tulevaisuus on uhattuna, kun ilkeä vallananastaja Scar (Irons) ajaa jellonan pakosalle. Afrikan runsaaseen luontoon sijoittuva seikkailu ampaisi välittömästi katsojatilastojen kärkeen ja Leijonakuninkaasta tuli vuoden 1994 tuottoisin elokuva. Menestystä auttoi tehokas lapsille suunnattu markkinointi, ja lelukauppojen hyllyt olivat tuota pikaa notkollaan Leijonakuningas-tavaraa.

Leijonakuninkaan tarina on yksinkertainen ja tuttu jo Shakespearen ajoilta. Kerronta hyödyntää syviä tunteita ja ajattomia teemoja ─ on kohtalokkaita menetyksiä, oman paikkansa etsimistä ja varttumista aikuiseksi, vastuuseen kasvamista. Tragediaa kevennetään komedialla, josta vastaavat monet humoristiset sivuhahmot. Hitunen romantiikkaakin liikenee. Hans Zimmerin jylhät sävellykset sekä Elton Johnin ja Tim Ricen laulut ovat mahtavia, Disneyn parhaimmistoa. Juuri musiikeistaan elokuva palkittiin kahdella Oscarilla.
 
Olin Leijonakuninkaan ilmestyessä niin optimaalisessa kohdeiässä, etten voi olla suhtautumatta elokuvaan lämpimän nostalgisesti. Elokuvan poikimia myöhempiä tuotoksia en ylistä yhtä varauksetta, mutta niidenkin joukossa on onnistumisia. Ennen kaikkea koko Leijonakuningas-franchise on osoittautunut varsinaiseksi rahasammoksi: elokuvalle on tehty muun muassa pari jatko-osaa, spin-off -sarja, Broadway-musikaali sekä videopeli, ja viimeisin tulokas Leijonakuninkaan elämän tiellä on realistisen näköinen mutta kömpelö uusintaversio Leijonakuningas (2019). Tavaramerkiksi muuttuneen elokuvan suosiolle ja jatko-osille ei näy loppua, mutta alkuperäiselle on vaikea vetää vertoja.

Pisteytys: 9/10

sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

Clerks ─ Tiskirotat (1994)

Ohjannut Kevin Smith
USA 1994, 92 min.
Komedia
Pääosissa: Brian O'Halloran, Jeff Anderson

I'm not even supposed to be here today!

Tiskirotat seuraa pikkukaupan tiskillä työskentelevän Danten (O'Halloran) ja videovuokraamon sällin Randalin (Anderson) tavallista arkipäivää. Vastuuton töissä laiskottelu johtaa hupaisiin tilanteisiin, eikä mokailevaa kaveria jätetä edes sakkojen takia. Työt hoituvat vasemmalla kädellä, mutta sitäkin enemmän kaverukset puivat katsomiensa elokuvien tapahtumia ja ennen muuta rakkauselämän viimeisimpiä käänteitä.

Pikkubudjetin kaverikomedia kohosi tuota pikaa yllättävän suureen suosioon ja elokuva palkittiin Sundancen Grand Jury -palkinnolla. Menestyksen syy pohjautuu hauskasti käsikirjoitettuihin hahmoihin ja tunnelman aitouteen. Parikymppisyyden tunnelmat ovat tunnistettavia ja varsin ajattomia. Nuorten vetelehtimisestä tulee mieleen varhaisempi joutilaisuuskomedia Slacker (1990), mutta Tiskirotat on kuitenkin kaksikosta juonellisempi kokonaisuus.

Tiskirotat muodostui kulttielokuvaksi, joten kaupassa notkuvien nuorten tarina jatkui monissa muissa elokuvissa, jotka eivät kuitenkaan olleet suoraa jatkoa tälle filmille. Varsinaisen jatko-osansa elokuva sai vasta reilua vuosikymmentä myöhemmin, ja harvinaista kyllä, Tiskirotat II (2006) menestyi esiosansa tapaan mukavasti. Hassuttelusaaga ei vielä ole tullut päätökseensä, sillä sarjan kolmas elokuva on saava ensi-iltansa vuonna 2022.

Pisteytys: 7/10

torstai 24. maaliskuuta 2022

Pulp Fiction ─ Pulp Fiction: Tarinoita väkivallasta (1994)

Ohjannut Quentin Tarantino
USA 1994, 154 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: Samuel L. Jackson, John Travolta, Bruce Willis, Uma Thurman

Say 'what' again, I dare you!

Quentin Tarantino teki läpimurtonsa omaperäisellä verilöylyfilmillään Reservoir Dogs (1992), jonka suosion myötä seuraavan elokuvan panokset kasvoivat. Odotukset lunastettiin, sillä Pulp Fiction muistuttaa tyydyttävällä tavalla edeltäjäänsä, mutta on juoneltaan vielä kutkuttavampi ja kaikin puolin hiotumpi. Tarantinomaiset elementit ovat paikoillaan: jännitteet rakentuvat herkullisesti ja kaikessa on mukana roima silaus mustaa, törstiä huumoria. Populaarikulttuurin lainat istuvat tarinaan tyylillä.
 
Pulp Fiction kertoo epälineaarisessa järjestyksessä kolme tarinaa, jotka kietoutuvat lopulta toisiinsa. Uraansa lopetteleva nyrkkeilijä (Willis) sekaantuu rikollisiin bisneksiin. Toisaalla pari kriminaalia (Jackson & Travolta) kuljettavat mystistä salkkua ja seikkailevat kumpikin tahoillaan. Tarinankerronta on mestarillista, sillä hahmojen persoonat sekä tapahtumien syyt ja seuraukset paljastetaan katsojalle vähittäisinä vihjeinä ja esimerkiksi näennäisesti järjettömän dialogin kautta.
 
Mehukas elokuva voitti ansaitusti Oscarin käsikirjoituksestaan ja Cannesissa Tarantinolle ojennettiin Kultainen palmu. Pulp Fiction muodostui nopeasti yhdeksi 1990-luvun ikonisisimmista elokuvista, josta on riivitty läjäpäin analyyseja ja ideoita toisiin filmeihin. Tarantinon ohjausprojektit jatkuivat huumaavassa nosteessa, John Travolta sai hiipuvalle uralleen uutta puhtia ja räävitön Samuel L. Jackson teki lopullisen läpimurtonsa. Melkoinen merkkiteos!

Pisteytys: 9/10

tiistai 22. maaliskuuta 2022

Four Weddings and a Funeral ─ Neljät häät ja yhdet hautajaiset (1994)

Ohjannut Mike Newell
Iso-Britannia 1994, 117 min.
Komedia, Romantiikka, Draama
Pääosissa: Hugh Grant, Andie MacDowell
 
Fuck-a-doodle-doo!
 
Charles (Grant) kiertää ystäviensä häissä, mutta omaa pysyvää heilaa miekkonen ei ole löytänyt. Eräissä juhlissa Charles iskee silmänsä amerikkalaisvieraaseen Carrieen (MacDowell) ja kipinä johtaa yhden yön suhteeseen. Kaksikon rakkaustarina ei yllättäen otakaan laantuakseen, vaikka lemmenleikkien välillä on kokonainen valtameri ja lopulta esteeksi muodostuvat Carrien häät.
 
Neljät häät ja yhdet hautajaiset on lempeän ironinen elokuva, joka loi vuosiksi suuntaviivat brittiläiselle romanttiselle komedialle. Elokuvan käsikirjoittanut Richard Curtis vastasi sittemmin monista lajin klassikoista kuten hieman tätä filmiä tasapainoisemmasta Notting Hillistä (1999) tai toisaalta siirappisemmasta joulufilmistä Rakkautta vain (2003). Elokuvat tunnetaan lämpimästi piikittelevästä sävystään, peribrittiläisistä maisemista sekä usein kotimaalleen ominaisista luokka-asetelmista, jotka usein päätyvät pienen kujeilun kohteeksi.
 
Onnistuneen käsikirjoituksen ohella elokuvan parasta antia on Hugh Grantin läpimurtorooli, jonka toistamisesta on sittemmin tullut suorastaan Grantin maneeri. Vastinpari Andie MacDowell ei sen sijaan onnistu pistämään parastaan ja pääparin kemia jää paperisen tuntuiseksi. Tästäkin huolimatta elokuvasta tuli valtaisa yleisömenestys, eikä filmi jäänyt osattomaksi palkintogaaloissakaan. Erityisen hyvin Neljät häät ja yhdet hautajaiset menestyi Baftoissa, josta teos voitti muun muassa parhaan elokuvan pystin.

Pisteytys: 6/10

sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Muriel's Wedding ─ Tahdon naimisiin (1994)

Ohjannut P.J. Hogan
Australia & Ranska 1994, 106 min.
Komedia, Romantiikka, Draama
Pääosissa: Toni Collette, Rachel Griffiths, Bill Hunter

I've always wanted to get married.

Muriel Heslop (Collette) rakastaa häitä, mutta saako hän koskaan sulhoa? Suurimmaksi esteeksi onnen tielle asettuvat Murielin pinnalliset kaverit, joiden joukkoon omalaatuinen Abba-fani Muriel ei tunne mahtuvansa. Niinpä nuori nainen jättää ahdasmielisen kotikaupunkinsa taakseen ja kokeilee siipiään suurkaupungin sykkeessä. Lopulta sulho löytyy, mutta enää puuttuu vain rakkaus.

Tahdon naimisiin on australialainen hittielokuva, joka nousi kansainväliseen menestyksekseen. Elokuva toi läpimurron nuorelle päätähdelleen Toni Collettelle, jonka räväkkä roolisuoritus on mainion antaumuksellinen. Elokuva muistetaan runsaista Abba-musiikeistaan ja niiden ansiosta filmistä on sittemmin tehty musikaaliversio teatterilavalle. Jos sattuu olemaan Mamma Mia! (2008) -elokuvan fani, Tahdon naimisiin lienee näkemisen arvoinen.

Kevyillä sävelmillä ryyditetty romanttinen komedia on tunnelmaltaan hullunkurinen, mutta elokuva käsittelee silti vakavia teemoja: erilaisuutta, porukkaan kuulumisen tarvetta, oman äänen löytämistä ja rakkaudenkaipuuta. Pikkukaupungeissa varttuneille Tahdon naimisiin saattaa tarjota samaistumispintaa! Vaikka elokuva yhdistää onnistuneesti draamaa ja komediaa, juoni poukkoilee makuuni turhan epärytmikkäästi. Kumma tunnelma ei aivan valloittanut minua puolelleen, mutta ainakin elokuva jää mieleen. Tahdon naimisiin pitää sisällään ripauksen samaa tunnelmaa kuin Baz Luhrmannin räiskyvä tanssiparodia Strictly Ballroom - kielletyt askeleet (1992). 1001-listalta löytyvien erikoisten aussielokuvien ysäriputken täydentää vielä Priscilla - aavikon kuningatar (1994).

Pisteytys: 6/10