tiistai 30. marraskuuta 2021

My Own Private Idaho ─ Matkalla Idahoon (1991)

Ohjannut Gus Van Sant
USA 1991, 104 min.
Draama
Pääosissa: River Phoenix, Keanu Reeves
 
This road never ends.
 
Matkalla Idahoon kertoo nuorista prostituoiduista Mikestä (Phoenix) ja Scottista (Reeves), jotka lähtevät kohti Idahoa etsimään Miken äitiä. Scottiin rakastunut Mike on herkkä nuorukainen, joka sairastaa stressiperäistä narkolepsiaa. Hyväosainen Scott viettää katuelämää vain huvikseen: ei aikaakaan, kun hän rakastuu ja seikkailut Miken kanssa saavat jäädä.

William Shakespearen Henrik IV-V -näytelmistä (n. 1597─1599) inspiraationsa saanut tarina ei juuri muistuta klassisia Shakespeare-tulkintoja (vrt. Falstaff, 1965). Mutta kuten Shakespearen näytelmissä, myös tässä elokuvassa on kiehtovia henkilökuvia ja hahmojen välisiä jännitteitä. Varsinkin Miken toivoton rakkaus, äidinkaipuu ja elämän vähäiset vaihtoehdot koskettavat. Toisin on Scottin laita, sillä hyvistä lähtökohdista ponnistavaa poikaa odottaa suuri perintö ja heteronormatiivinen tulevaisuus.

Matkalla Idahoon edustaa 1990-luvun alun New Queer Cineman eli queer-elokuvien uutta aaltoa, joka oli merkittävä askel matkalla kohti valtavirtaelokuvien monipuolistumista. Eipä Hollywood-elokuvien massa toki vieläkään ole niin moninaista kuin sen soisi olevan, vaikka kehitystä onkin tapahtunut. Oman aikansa kontekstissa, AIDS-paniikin aikakaudella ja homoihin kohdistuvien ennakkoluulojen yhä vallitessa, Matkalla Idahoon on rohkea elokuva. Välittömästi ja lempeästi hahmojaan käsittelevä filmi on sittemmin muodostunut kulttiklassikoksi eritoten LBGTQ+-yhteisöissä.

Pisteytys: 8/10

torstai 25. marraskuuta 2021

Wong Fei Hung ─ Olipa kerran Kiinassa (1991)

Ohjannut Tsui Hark
Hongkong 1991, 134 min.
Toiminta, Seikkailu, Historia
Pääosissa: Jet Li, Jacky Cheung, Rosamund Kwan

No matter how good our kung-fu is, it will never defeat guns.

Olipa kerran Kiinassa (engl. Once Upon a Time in China) aloittaa Tsui Harkin (1951─) kuuluisan kungfu-elokuvien sarjan. Erinomaisesti menestynyt avausosa on sittemmin jatkunut tv-sarjalla ja viidellä elokuvalla, joista viimeisin ilmestyi 1997. Koko sarjan päähenkilö on todellisuudessakin elänyt kungfu-mestari, kansanparantaja ja kiinalainen sankari Wong Fei-hung (1847─1925), jota sarjan ensimmäisissä elokuvissa näyttelee wushu-mestari Jet Li (1963─).
 
Elokuva sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle, oopiumisotien jälkeisiin vuosiin, jolloin kiinalaissatamat kuhisevat brittejä ja jenkkejä. Muuttuva maailma tuo eteen yhteenottoja, eikä entiseen ole enää paluuta. Tämän saa oppia myös kotimaataan rakastava Wong Fei-hung. Ulkomaailman kohtaaminen on teemana kiinnostava, mutta syvempi tarina ei kuitenkaan vedä vertoja ällistyttävän taitaville taistelukohtauksille, jotka ovat kuin ihmeellistä tanssia. Kungfu-viihdettä piisaa!

Vauhdikkuudessaan valloittava Olipa kerran Kiinassa nousi suurmenestykseksi kotimaassaan. Maineikas elokuvasarja toimi sittemmin ponnahduslautana päätähti Jet Lin Hollywood-uralle. Toinen maailmalle lähtijä oli kulisseissa häärinyt Woo-Ping Yuen, jonka taiturimaiset taistelukoreografiat ovat ällistyttävän nerokkaita ja ehdottomasti elokuvan parasta antia Jet Lin temppuilun ohella. Sittemmin Woo-Pingin neronleimauksia on nähty esimerkiksi The Matrixissa (1999) ja Kill Bill -elokuvissa (2003, 2004). Hollywood-kungfun ystäville Olipa kerran Kiinassa lienee siis kiehtova tuttavuus.

Pisteytys: 7/10

maanantai 22. marraskuuta 2021

JFK ─ avoin tapaus (1991)

Ohjannut Oliver Stone
USA & Ranska 1991, 183 / 206 min.
Historia, Draama, Trilleri
Pääosissa: Kevin Costner, Gary Oldman, Tommy Lee Jones, Sissy Spacek

And who killed the President?

Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy salamurhattiin Teksasissa 22. marraskuuta vuonna 1963. Murhasta pidätettiin marxisti Lee Harvey Oswald (Oldman), mutta piirisyyttäjä Jim Garrisonilla (Costner) on vahva epäilys laajemmasta salaliitosta. Garrisonin tiimin tutkimukset uppoutuvat syvälle marraskuisen päivän vaiettuihin mysteereihin: oliko ampujia sittenkin useampi, miksi kaikkia silminnäkijöitä ei kuulusteltu kunnolla ─ ja kuka todellisuudessa oli presidentin murhan takana?

Tositapahtumiin kytkeytyvä JFK on dramatisoitu perustuen Jim Garrisonin samannimisen kirjaan (1988) sekä salaliittoihin erikoistuneen toimittaja Jim Marrsin teokseen Crossfire: The Plot that Killed Kennedy (1989). Kennedyn salamurhaan kytkeytyvien tapahtumien todellista luonnetta ei välttämättä koskaan saada täysin aukottomasti selville, mutta juuri spekulointi-intoa herättävä mysteeri tekee elokuvasta niin mielenkiintoisen. JFK osoittaa, miten haastavaa ja moniulotteista on tutkia menneisyyteen jääneitä tapahtumia vaillinaisin johtolangoin.
 
Kovalla tähtikaartilla vahvistettu JFK oli ilmestymisvuotensa suurimpia kassamagneetteja, joka menestyi myös palkintogaaloissa. Kahdeksasta Oscar-ehdokkuudesta filmi voitti lopulta parhaan kuvauksen ja leikkauksen pystit. Laadukkaasti toteutettu JFK ansaitsi palkintonsa, sillä trillerimäisyys ja tarinan jouhevuus pysyvät yllä huimasta pituudesta huolimatta. Hienoinen tiivistäminen toki ei olisi ollut pahitteeksi, vaikka vangitseva filmi ei ehdikään puuduttaa pahasti. Liiemmin tyhjäkäyntiä ei ole edes ohjaajan versiossa, jonka mitta ulottuu kolmeen ja puoleen tuntiin.
 
Pisteytys: 8/10

torstai 18. marraskuuta 2021

Delicatessen ─ herkuttelijoiden yö (1991)

Ohjannut Marc Caro & Jean-Pierre Jeunet
Ranska 1991, 99 min.
Komedia, Rikos
Pääosissa: Dominique Pinon, Marie-Laure Dougnac, Jean-Claude Dreyfus
 
You think this is a safari, bitch?

Entinen klovni Louison (Pinon) pyrkii ränsistyneen kerrostalon huoltomieheksi. Ilmoituksen takana on kivijalkaliikkeen lihakauppias Clapet (Dreyfus), joka aikoo pistää tuoreen huoltomiehen lihoiksi. Louison saa paikan ja ryhtyy pivartelemaan Clapetin tytärtä Julieta (Dougnac), joka puolestaan pyrkii turvaamaan heilansa eloonjäännin. On aika ottaa yhteys kasvissyöjien vastarintaliikkeeseen.
 
Delicatessen sijoittuu kummalliseen dystooppiseen maailmaan, jossa lihan puute ajaa ihmisiä kammottaviin tekoihin. Elokuvan visuaalinen ilme ja kerrostaloelämä tuovat mieleen Jean-Pierre Jeunetin Amélien (2001), vaikka filmit ovatkin aivan eri lajia. Delicatessen ilahduttaa erikoisella tunnelmallaan ja rytmikkäällä kerronnallaan: varsinkin kerrostalon toisiinsa nivoutuvat äänet on toteutettu hauskasti. Toisinaan juttu poukkoilee vähän turhankin villisti!
 
Riemukas musta komedia oli Marc Caron (1956─) ja Jean-Pierre Jeunetin (1953─) ensimmäinen  kokopitkä ohjaustyö. Visioita oli kenties juonittu yhdessä jo pidempään, sillä miesten yhteistyön juuret juontuvat aina 1970-luvulle saakka. César-menestykseksi kohonnut Delicatessen mahdollisti kaksikolle myös seuraavan yhteistyöprojektin Kadonneiden lasten kaupunki (1995), jonka jälkeen tiet erkanivat ja Jeunetin ohjausura jatkui Hollywoodissa Alien-sarjan parissa. Paraikaa odotellaan Jeunetin tuoreimman ohjaustyön Bigbug ensi-iltaa. Lieköhän tulevassa dystopiakomediassa Delicatessen makumuistoja?

Pisteytys: 7/10

tiistai 16. marraskuuta 2021

La double vie de Véronique ─ Veronikan kaksoiselämä (1991)

Ohjannut Krzysztof Kieslowski
Ranska, Puola & Norja 1991, 98 min.
Draama
Pääosissa: Irène Jacob, Philippe Volter, Sandrine Dumas
 
Is that me?

Puolalainen nuori nainen nimeltä Weronika (Jacob) tuntee, ettei ole koskaan yksin. Sama ajatus väräjää ranskalaisen Véroniquen (Jacob) sisällä, kunnes yhteys muuttuu menetyksen tunteeksi. Naiset ovat keskenään lähes identtisiä ulkonäöltään, taidoiltaan ja harrastuksiltaan, mutta pienet asiat vievät heidän elämänsä eri suuntaan. Mistä syntyy kahden yksilön välinen hauras etäisyys, mikä rikkoo yhteyden?

Puolalaisohjaaja Krzysztof Kieslowskin (1941─1996) useat elokuvat käsittelevät yksilöllisyyttä ja subjektiivista kokemusta. Veronikan kaksoiselämä (engl. The Double Life of Véronique) käsittelee aihetta oivaltavasti kahden toisiinsa limittyvän hahmon kautta, ja Irène Jacob tekee taitavasti vaikean tuplaroolin. Tärkeäksi nousee myös katsojan oma kokemus, sillä erikoisia symboleita ei liiemmin selitetä. Katsoja saa itse tulkita niiden merkityksen ja aistia tarinan omalla tavallaan.

Kieslowskin elokuvien herkkä eteerisyys teki minuun purevamman vaikutuksen reilut viitisentoista vuotta sitten, kun tutustuin ensi kerran muun muassa väritrilogiaan (1993─1994). Löysin elokuvista uutuudenviehätystä ja sisälläni resonoivaa melankoliaa, joskaan enää en noita tunteita meinaa tavoittaa. Veronikan kaksoiselämän haahuilu tuntuu nyt huomattavasti raskaammalta seurata, hieman koomiseltakin, vaikka toisaalta varttuneempana katsojana ymmärrän subjektiivisuuden idean paremmin ja sitä on helpompi analysoida. Taitava minuuden tutkielma menestyi aikanaan hyvin ja palkittiin moninkertaisesti Cannesissa.

Pisteytys: 7/10

lauantai 13. marraskuuta 2021

Naked Lunch ─ Alaston lounas (1991)

Ohjannut David Cronenberg
Kanada, Iso-Britannia & Japani 1991, 115 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Peter Weller, Ian Holm, Judy Davis, Roy Scheider
 
Exterminate all rational thought.
 
Tuholaistorjuja William Lee (Weller) saa yhteydenoton erikoiselta jättikuoriaiselta. Peräpäästään puhuva ötökkä esittäytyy Leen pomoksi, joka odottaa jatkossa Leen toimittavan hänelle tärkeitä raportteja. Agentiksi ajautuvan Leen tehtävänä olisi murhata oma vaimonsa Joan (Davis), joka on pahassa hyönteismyrkkykoukussa. Sattumalta murha onnistuu ja Leen täytyy paeta Välitilaan.

Beatkirjailija William S. Burroughsin tunnetuin romaani Alaston lounas (1959) on huumetripeissä hourailua ja tajunnanvirtaista yhteiskuntakritiikkiä. Tämä elokuva perustuu kirjaan vain osittain ja on lisäksi surrealistinen kertomus Burroughsin romaanin synnystä. Ajatusten vapauttamisen ja mielen kontrolloinnin teemat kuvaavat kiinnostavasti kirjoittamista, joka on elokuvan keskeinen aihio. Teemoihin on kudottu paljon muutakin, kuten Burroughsin kirjassaan käsittelemää homoseksuaalisuutta. Suhde seksuaalisuuteen on sinänsä ilahduttavan mutkatonta, vaikka esitystavassa onkin oman aikansa yksipuolisuutta ja stereotyyppejä.
 
Ellottavan ötökkäkauhun mestari David Cronenberg on visioinut täysin järjettömän maailman taitavasti, sillä lähdeteos ei ole helpoimmasta päästä edes lukea. Hieman scifiltä maistuvassa elokuvassa on ripaus film noirien tunnelmaa: juoni on kiehtovan käsittämätön kuin Syvässä unessa (1946), mutta oudoiksi olennoiksi muuttuvine kirjoituskoneineen tarina on vielä älyttömämpi. Riemukkaan kummaa tunnelmaa tahdittaa vapaasti tempoileva jazz. Ötökkäpulverin tarjoama hallusinointitrippi ei ole kaikkien makuun, mutta matka on taatusti mieleenpainuva.

Pisteytys: 7/10

torstai 11. marraskuuta 2021

Thelma & Louise ─ Thelma ja Louise (1991)

Ohjannut Ridley Scott
USA 1991, 130 min.
Seikkailu, Rikos, Draama
Pääosissa: Geena Davis, Susan Sarandon, Harvey Keitel, Brad Pitt

I don't remember ever feeling this awake.

Ystävykset Thelma (Davis) ja Louise (Sarandon) lähtevät pienelle lomareissulle, joka saa heti alkuunsa kurjan käänteen. Louise ampuu Thelmaa ahdistelevan väkivaltaisen miehen, ja niinpä kaksikon Thunderbirdin keula on suunnattava pakomatkalle kohti Meksikoa. Rikoksen taakka painaa, mutta ajo halki Yhdysvaltojen muodostuu matkaksi todelliseen vapauteen ja minuuteen. Kun kerran on noustu lentoon, ei vapauden valtaväylältä enää ole kääntymistä takaisin.

Thelma ja Louise kulkee ikonisissa villin lännen maisemissa, jossa vastaantulevat miehet yllyttävät ystävyksiä yhä syvemmälle rikoksen poluille. Asetelman käänteisyys on nerokas, sillä lukemattomissa elokuvissa naishahmojen tehtävänä on toimia ainoastaan kimmokkeena miessankarien toiminnalle. Feministinen road trip kääntää ylipäätään päälaelleen elokuvateollisuuden ikiaikaisen asetelman, jossa lainsuojattomat miehet ryöstävät, murhaavat ja kaahavat.
 
Jos Thelma ja Louise olisi tehty perinteisin sukupuoliroolein, elokuva tuskin olisi herättänyt pienintäkään kohua ─ elokuvassa ei oikeastaan olisi mitään järin erikoista. Naispääosilla tarinasta tuli ilmiö ja kulttielokuva, joka kohtasi  hieman vastustustakin: ampuvatko kaikki rouvat nyt ukkopolonsa ja kaahaavat kohti Meksikoa? Jos niin tapahtuu, syy tuskin on rouvissa tai edes Thelmassa ja Louisessa! Nyt vastalauseet huvittavat, mutta toki elokuva oli vuonna 1991 jotain aivan uutta ja ihmeen vaikeasti käsitettävää. Arvostustakin toki tuli, esimerkiksi ansaittu Osccar parhaasta käsikirjoituksesta. Masentavaa kyllä huomata, ettei elokuvateollisuus lopulta ole kolmessa vuosikymmenessä kovin valtavasti mullistunut sukupuolilokeroiden osalta.

Pisteytys: 9/10

tiistai 9. marraskuuta 2021

Boyz n the Hood ─ kulman kundit (1991)

Ohjannut John Singleton
USA 1991, 112 min.
Rikos, Draama
Pääosissa Cuba Gooding Jr., Laurence Fishburne, Ice Cube

You don't do shit, and you never gonna amount to shit.

Nuori Tre Styles (Gooding) varttuu isänsä kanssa Los Angelesin köyhässä ja väkivaltaisessa lähiössä. Tren arki on kuin kenen tahansa nuoren: kavereiden kanssa hengailua, orastavia ihastuksia ja tulevaisuuden haaveita. Collegeen pääsy voisi olla matkalippu pois siitä ankeasta kohtalosta, joka South Centralin pojille yleensä suodaan. Mutta kuinka käy Tren ystävien?

Boyz n the Hood kuvaa rehellisesti lähiöarkea, jossa jengiväkivalta on tavallista, lapset löytävät kadulta ruumiita ja milloin kukakin kaveriporukasta paiskataan vuorollaan nuorisovankilaan. Elokuva tuntuu edelleen ajankohtaiselta ja sähäkän energiseltä. Olipa katsoja sitten rajuun lähiöarkeen tottunut tai lintukodossa elämänsä viettänyt, elokuvan loppukaneetti vetoaa varmasti: "Increase the peace".

Hood-elokuvat käsittelevät mustien tai latinoiden hurjaa gangstaelämää lähiöissä, joissa varttumista määrittää ensisijaisesti köyhyys ja siitä kumpuava rikollisuus. Maailmanlaajuiseen menestykseen kohonnut Boyz n the Hood edustaa oivasti lajityypin kukoistusta 1990-luvulla. Hood-filmeillä on juurensa 1970-luvun blaxploitaatiossa, ja samaa sarjaa edustaa jo jamaikalaisfilmi Kingstonin kovanaama (1973). Uudemmista elokuvista tutut elementit ovat mukana esimerkiksi menestysdraamassa Moonlight (2016).

Pisteytys: 8/10

lauantai 6. marraskuuta 2021

'A' gai wak 2 ─ Iskuryhmä A (1987)

Ohjannut Jackie Chan
Hongkong 1987, 101 min.
Toiminta, Komedia, Rikos
Pääosissa: Jackie Chan, Maggie Cheung, Bill Tung

Nice people do not become cops.

Jackie Chanin toimintakomedia Lohikäärmeet merillä (1983) esitteli merivoimien luutnantti Dragon Man (Chan), joka sai vastaansa liudan merirosvoja. Elokuvan jatko-osa Iskuryhmä A (engl. Project A Part 2) aloittaa tarinansa pikakelaamalla ekan leffan vauhdikkaimmat käänteet. Siksi ei suuremmin haittaa, vaikka ensiosa olisikin jäänyt välistä, eikä juoni muutenkaan ole näissä elokuvissa kovin tärkeässä roolissa. Sen verran kuitenkin kerrottakoot, että tässä elokuvassa mestarillinen mäiskijä Dragon Ma siirtyy poliisivoimien palvelukseen ja saa vastaansa korruptioskandaalin.
 
Iskuryhmä A on hilpeän menevää toimintaa, jossa paukut ovat vielä edeltäjäänsäkin suuremmat. Näyttävät stuntit ja taistelukohtaukset saavat lisärytmiä Hollywood-klassikoihin viittailevasta slapstickista: eräs massiivinen kohelluskohtaus on silmänisku Buster Keatonin vastaavaan stunttiin elokuvassa Laivakalle nuorempi (1928). Komedian ja toiminnan yhdistelmä toimii yllättävän mainiosti, vaikka tarinan tarkoituksellinen hölmöys ei taatusti vetoa ihan keneen tahansa.
 
Jackie Chan (1954─) nousi 1980-luvulla suureen suosioon Iskuryhmä A:n kaltaisten vauhdikkaiden toimintakomedioiden ansiosta. Tämäkin elokuva menestyi hyvin ja teki lippuluukulla jopa hieman paremman tuloksen kuin esiosansa. Suosiolle on syynsä, sillä Chan pistää itsensä likoon sataprosenttisesti, oli sitten kyse akrobatiasta, stunteista tai ilvehtimisestä. Seikkaa alleviivataan vielä leffan lopuksi, jossa nähdään kooste kuvauksissa sattuneista kömmähdyksistä. Vauhtikallen tie vei 1990-luvulla Honkongista Hollywoodiin, jossa ura jatkuu edelleen. Synnyinmaassaan Hongkongissa Chan tosin ei enää nykypäivänä nauti järin suurta suosiota demokratianvastaisten tölväisyidensä johdosta. Se siitä pahuutta vastaan taistelevasta sankarista!

Pisteytys: 7/10

torstai 4. marraskuuta 2021

Terminator 2: Judgment Day ─ Terminator 2 - Tuomion päivä (1991)

Ohjannut James Cameron
USA 1991, 137 min.
Toiminta, Scifi
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Edward Furlong, Linda Hamilton, Robert Patrick

Hasta la vista, baby.

On kulunut yksitoista vuotta siitä, kun tulevaisuudesta lähetetty kyborgi yritti surmata Sarah Connorin (Hamilton). Eletään vuotta 1995 ja Los Angelesin sivukujilla salamat lyövät jälleen: tällä kertaa tulevaisuuden taistelukentiltä saapuu kaksi terminaattoria, joista toinen pyrkii tappamaan Connorin pojan Johnin (Furlong), tulevaisuuden vastarintaliikkeen johtajan. Ihmiskunnan tuomiopäivän lähestyessä Sarah, John ja heitä suojeleva T101-terminaattori (Schwarzenegger) tekevät kaikkensa estääkseen koneiden ylivallan, vaikka se vaatiikin suuria uhrauksia.

Terminator 2 on jykevää toimintaa, jossa isoja paukkuja ei suotta säästellä. Ensimmäisen Terminatorin (1984) tapaan tarina on hyvä, vaikka tässä filmissä vauhdikas toiminta on vielä edeltäjäänsäkin isommassa roolissa. Synkkä dystopia siintää kuitenkin kohtalokkaasti horisontissa ja eettisiä valintoja on tehtävä sähäkän toiminnan keskellä. Olin aiemmin ajatellut tämän kakkososan olevan James Cameronin Terminaattori-kaksikosta vahvempi, mutta enää en olekaan aivan samaa mieltä. Elokuvat ovat tasavahvoja, sopivan samanlaisia, mutta hieman eri ajan tuotteita.

Neljällä Oscarilla (mm. erikoistehosteet, maskeeraus) palkittu elokuva pärjäsi eritoten teknisten palkintojen kategorioissa. Terminator 2 on palkintonsa ansainnut, sillä terminaattoreiden muodonmuutokset on toteutettu näyttävästi perinteisemmillä maskeerauksilla ja uudella CGI-teknologialla. Elokuvan suosio ei jäänyt ainoastaan palkintogaaloihin, vaan odotettu jatko-osa kohosi koko vuoden tuottoisimmaksi elokuvaksi maailmanlaajuisesti. Hauskaa sinänsä, että Suomessa Terminator 2 hävisi katsojaluvuissa uusimmalle Turhapuro-leffalle.

Pisteytys: 8/10

tiistai 2. marraskuuta 2021

Lokakuun elokuvat 2021

Black Widow
Ohjannut Cate Shortland
USA 2021, 134 min.
Toiminta, Seikkailu, Scifi
Pääosissa: Scarlett Johansson, Florence Pugh, David Harbour, Rachel Weisz



Natasha Romanoff (Johansson) on pakojalalla Civil Warin (2016) tapahtumien jälkeen. Piileskellessään Natasha tulee löytäneeksi ainoan perheen, joka hänellä koskaan on ollut. Black Widow on mukavaa ja nasevaa toimintaviihdettä. Hupina leffa toimii oivasti, mutta kovinkaan syvälle hahmojen sielunelämään ei päästä. Leffaa parantaisi, jos perheteemaan olisi syvennytty enemmän tai se olisi jätetty pienempään rooliin, nyt jäädään välimallin kädenlämpöiseen ratkaisuun. Florence Pughin Yelena-hahmo on lupaava tuttavuus, ja hänet oletettavasti nähdään Marvel-seikkailuissa jatkossakin.

Pisteytys: 7/10

Bombshell - hiljaisuuden rikkojat
Ohjannut Jay Roach
Kanada & USA 2019, 109 min.
Draama, Biografia
Pääosissa: Charlize Theron, Nicole Kidman, Margot Robbie




Juuri ennen vuoden 2017 #metoo-vyöryä Foxilla paljastui hyväksikäyttöskandaali. Tapausta käsittelevä elokuva on aiheeltaan tärkeä ja osoittaa pintapuolisesti vaikenemisen kulttuurin. Bombshell on teknisesti monin tavoin onnistunut (esim. Oscar-palkitut maskeeraukset), mutta teema jää ärsyttävän pinnalliseksi. Miesvaltainen tekijäkaarti ei tunnu ymmärtävän aihetta tarpeeksi: miksi hyväksikäyttökohtauksessa zoomataan jälleen kerran naisen riisuutumista? Miksi misogynistimiesten sijaan enemmän ruutuaikaa saavat kähmivää ukkoa puolustavat naiset? Enpä olisi kyllä itsekään asiaa ajatellut, jos olisin nähnyt leffan ensi-iltavuonnaan. Tänä vuonna lukemani Anu Silfverbergin esseeteos Sinut on nähty (2020) avasi silmäni uudella tavalla elokuvien mieskatseelle, ja voi pojat, että se avarsi tapaani katsoa elokuvia. Parempia #metoo-elokuvia odotellessa.

Pisteytys: 3/10

Eddie the Eagle
Ohjannut Dexter Fletcher
Iso-Britannia, Saksa & USA 2016, 106 min.
Biografia, Draama, Komedia
Pääosissa: Taron Egerton, Hugh Jackman




Sympaattinen biografia kertoo Eddie Edwardsista (Egerton), jonka suurena unelmana on tulla olympiaurheilijaksi. Lopulta lajiksi valikoituu mäkihyppy, jossa briteillä ei ole ollut edustusta sitten 1920-luvun. Calgaryn vuoden 1988 kisojen ympärille keskittyvä hyväntuulinen leffa kuvaa aikaa, jolloin Nykäsen Matti oli vielä hyppyreiden kuningas ─ mutta omanlaisensa menestys tuli periksiantamattomasta Eddie-kotkastakin.

Pisteytys: 7/10

Huuto tuuleen
Ohjannut Katja Gauriloff
Suomi 2007, 56 min.
Dokumentti





Katja Gauriloffin esikoisdokumentti seuraa Sevettijärven pienen kolttayhteisön elämää 2000-luvulla. Oman kulttuurin säilyttäminen on kovan työn takana, mutta yhteisöllisyys kantaa. Mielenkiintoinen, mutta vielä hieman hämärästi tarkentuva katsaus pohjustaa Gauriloffin tunnetumpaa dokkaria Kuun metsän Kaisa (2016).

Pisteytys: 6/10

Trick 'r Treat
Ohjannut Michael Dougherty
USA 2007, 82 min.
Komedia, Kauhu
Pääosissa: Anna Paquin, Brian Cox, Dylan Baker




Eräässä pikkukaupungissa meno äityy hirveäksi halloweenin koittaessa. Kauhukliseillä ilakoiva Trick 'r Treat on sopivan omaperäinen, mutta ei kuitenkaan järin mieleenpainuva elokuva. Synkkä kauhukomedia välttää kerran katsottavaksi sesonkiin sopivana tunnelmapalana. Estetiikka on ainakin kohdillaan! Mukavan suosion saaneelle elokuvalle kaavailtiin aikanaan jatkoa, mutta suunnitelma on tainnut hautautua tekijöiden pöytälaatikoiden perukoille.

Pisteytys: 5/10

The Doors
Ohjannut Oliver Stone
USA & Ranska 1991, 140 min.
Biografia, Draama
Pääosissa: Val Kilmer, Meg Ryan, Kyle MacLachlan




Jim Morrison -biografia sijoittuu The Doorsin menestysvuosiin. Elokuvan nimestä huolimatta muu yhtye jää sivurooliin, mutta loistomusaa saadaan toki kuulla. Val Kilmer tekee omistautuneen roolisuorituksen pääosassa ja laulaakin kuin Jim konsanaan. Seksiä, huumeita ja rokkenrollia kuvaava leffa keskittyy liikaa rokkareiden sekoiluun, vaikka samalla pitääkin kuvastonsa hyvin salonkikelpoisena.

Pisteytys: 6/10

Matador
Ohjannut Pedro Almodóvar
Espanja 1986, 110 min.
Draama, Trilleri
Pääosissa: Antonio Banderas, Assumpta Serna, Nacho Martínez



Matador kiehauttaa mehevän tulisen suhdesopan ja murhamysteerin Pedro Almodóvarin tapaan: pelinappuloina ovat nuori ja naiivi Angel (Banderas) sekä murhista kiihottuva outo kaksikko, asianajaja María (Serna) ja ex-härkätaistelija Diego (Martínez). Tarina tarkastelee tukahdutettua seksuaalisuutta, uskontoa ja kärsimystä. Musta huumori keventää rajua kuvastoa osuvasti.

Pisteytys: 7/10

"A" gai wak - Lohikäärmeet merellä
Ohjannut Jackie Chan & Sammo Kam-Bo Hung
Hongkong 1983, 105 min.
Toiminta, Komedia
Pääosissa: Jackie Chan, Sammo Kam-Bo Hung, Biao Yuen




Jackie Chanin tähdittämässä toimintakomediassa seurataan rannikkovartioston poikia merirosvojen jäljillä. Menevää mäiskettä ja läiskettä! Jackie Chan tuli 1980-luvulla tunnetuksi taistelulajeja ja slapstickia yhdistelevistä elokuvistaan: tässä leffassa viitataaan hauskasti Harold Lloydin kuuluisaan kellokohtaukseen elokuvassa Safety Last! (1923). Lohikäärmeet merellä (engl. Project A) menestyi sen verran oivasti, että filmi sai jatko-osan Iskuryhmä A (1987).

Pisteytys: 7/10

Monkey Business - Neljä nolattua neroa
Ohjannut Norman Z. McLeod
USA 1931, 77 min.
Komedia, Musikaali
Pääosissa: Groucho Marx, Harpo Marx, Chico Marx, Zeppo Marx



Marx-veljesten kolmas elokuva on koomikoiden filmeistä ensimmäinen, joka oli suoraan valkokankaalle käsikirjoitettu teos. Eipä tässäkään elokuvassa kovin merkittävää juonta ole, mutta jonkinlainen kehys anarkistiselle sekoilulle on laadittu. Tällä kertaa nelikon kohellusareenana toimii laiva, jossa velikullat ovat salamatkustajina. Verbaaliakrobatia vääntyy moneksi!

Pisteytys: 7/10