Vice - vallan oikeat kasvot (2018)

Ohjannut Adam McKay

USA 2018, 132 min.

Biografia, Draama

Pääosissa: Christian Bale, Amy Adams, Steve Carell

Beware the quiet man.

Republikaanipoliitikko ja liikemies Dick Cheney toimi George W. Bushin varapresidenttinä halki 2000-luvun. Cheneyn on sittemmin arvioitu olleen kaikkien aikojen vaikutusvaltaisin Yhdysvaltain varapresidentti, sillä hän otti kulisseissa ohjat vakaasti käsiinsä ja vaikutti voimakkaasti Irakin sodan syttymiseen. Vice - vallan oikeat kasvot tutkii Cheneyn (Bale) nousua seremonialliselta vaikuttavaan virkaan, jossa hän kuitenkin pääsee tyydyttämään vallanhalunsa.

Vice on tyylillisesti hyvin samankaltainen elokuva kuin Adam McKayn edellisfilmi Big Short (2015). Kerronta on vauhdikasta, mukaan on leikattu uutiskuvia, ripoteltu huumoria ja lisätty erikoinen kertojaääni. Siinä mielessä tyyli toimii, että kärryillä on helppo pysyä, mutta ohjaajan visio valahtaa sekavaksi. Näkökulma päähenkilöönkin on kahtalainen, kunnioittava ja kriittinen. Sikäli elokuvaa toki on helppo lähestyä eri positioista käsin, mutta poukkoilevuus häiritsee monessa suhteessa.

Oikeastaan kiinnostavinta Vicen tarinassa ei niinkään ole juuri Cheney, vaan kulisseissa myrkyllisesti kuhisevat valtapelit. Siksi on harmi, ettei tätä teemaa oikein saada kunnolla esille. Henkilökuvan tähtenä murisee Christian Bale Batman-äänellään ─ ihan vakuuttavasti toki, ja Bale sai jopa osastaan Oscar-ehdokkuuden. Kokonaisesta kahdeksasta Oscar-ehdokkuudesta voitto tuli ansaituimmasta kategoriasta, maskeerauksesta.

Pisteytys: 6/10

The Big Short (2015)

Ohjannut Adam McKay

USA 2015, 130 min.

Draama, Komedia, Biografia

Pääosissa: Steve Carell, Christian Bale, Ryan Gosling

 

Short everything that man has touched.

 

Uuden vuosituhannen alussa pankkien holveissa muhii maailmanluokan katastrofi. Romahduksen ennakkovaroitukset jäävät useimmilta huomaamatta, mutta muutama nokkela rahanhaistaja onnistuu hyötymään tilanteesta ja käärimään ennennäkemättömät voitot. Eräillä sentään moraali kolkuttaa, sillä omien voittojen kääntöpuolella irvistää toisten tappio. Lopulta koittaa vuosi 2007 ja suuri finanssikriisi jättää monen tavallisen kansalaisen työttömäksi, kodittomaksi ja rahattomaksi.

Lähihistorian synkkään rahoituskriisiin sukeltava The Big Short pyrkii tekemään talousjargonista mahdollisimman vetävää draamaa. Tarina on kyllä kiinnostava, mutta toteutus on syystäkin saanut osakseen moitteita. Elokuva on leikattu levottomasti, kamera tutisee holtittomasti ja välillä rahoitusalan kieltä selitetään rautalangasta niin, että katsoja epäilee jo elokuvantekijöiden uskoa omaan aiheeseensa. Kyllä tästä olisi tullut hyvä tarina ilman ylimääräistä sekoiluakin!

Moitteista huolimatta The Big Short on kohtalaisen vetävä kertomus, ennen muuta tosipohjaisen aiheensa vuoksi. Ahneuden, välinpitämättömyyden ja suoranaisen korruption määrä pöyristyttää, varsinkin, kun jälkiseuraamukset jo tiedetään. Elokuva perustuu Michael Shortin samannimiseen kirjaan (2010), ja käsikirjoitus palkittiin muun muassa Oscarilla ja Baftalla. Ohjaaja Adam McKayn (s. 1968) seuraavat elokuvat Vice (2018) ja Don't Look Up (2021) ovat myös keränneet Oscar-ehdokkuuksia. Seuraavia, vielä työn alla olevia teoksia voinee odotella hienoisella mielenkiinnolla.

Pisteytys: 6/10

Little Miss Sunshine (2006)

Ohjannut Jonathan Dayton & Valerie Faris

USA 2006, 101 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Steve Carell, Toni Collette, Greg Kinnear, Abigail Breslin, Paul Dano, Alan Arkin

 

Everyone, just... pretend to be normal.

 

Kuusihenkinen perhe pakkautuu vanhaan autonrämään ajaakseen New Mexicosta Kaliforniaan. Perheen tyttärelle Olivelle (Breslin) avautuu mahdollisuus osallistua lasten kauneuskilpailuun, johon hän on treenannut ahkerasti omalaatuisen isoisänsä (Arkin) kanssa. Kullakin perheenjäsenellä piisaa omia murheitaan, joten tien päällä perheen tiiviyttä todella koitellaan.

Little Miss Sunshine on idealtaan melko perinteinen road trip -elokuva, jonka kuluessa perhe hitsautuu yhteen, jokainen oppii jotain uutta ja kasvaa ihmisenä. Elokuva edustaa 00-luvun indiefilmien tyyliä, mutta ei ole kuitenkaan ihan täyttä tusinatavaraa. Kauneuskulttuurin kritiikki on osuvaa, lämminsydäminen tunnelma on miellyttävää katsottavaa ja sopivan rosoinen huumori takaa sen, ettei tarina ole sanomaltaan laisinkaan niin siirappinen kuin äkkiseltään voisi kuvitella.

Jonathan Dayton (s. 1957) ja Valerie Faris (s. 1958) ovat ohjaajatiimi ja aviopari, joiden ura on koostunut suurimmalta osin musiikkivideoista. Elokuvia ja tv-sarjoja on syntynyt jokusia, ja niistä Little Miss Sunshine on selvästi tunnetuin. Sundancessa ensi-iltansa saaneen filmin suosio nousi aikanaan suureksi: neljä Oscar-ehdokkuutta ja kaksi voittoa, parhaan elokuvan Bafta, lukuisia festivaalipalkintoja... Little Miss Sunshinen meriitit ovat suuria, vaikka ei elokuva lopulta ole mitenkään järisyttävän omaperäinen. Pätevästi tehty draamakomedia on silti traagisen hauska matka Yhdysvaltojen pölyäville hiekkateille ja piinallisen kilvoittelukulttuurin ytimeen.

Pisteytys: 7/10