JFK ─ avoin tapaus (1991)

Ohjannut Oliver Stone

USA & Ranska 1991, 183 / 206 min.

Historia, Draama, Trilleri

Pääosissa: Kevin Costner, Gary Oldman, Tommy Lee Jones, Sissy Spacek

And who killed the President?

Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy salamurhattiin Teksasissa 22. marraskuuta vuonna 1963. Murhasta pidätettiin marxisti Lee Harvey Oswald (Oldman), mutta piirisyyttäjä Jim Garrisonilla (Costner) on vahva epäilys laajemmasta salaliitosta. Garrisonin tiimin tutkimukset uppoutuvat syvälle marraskuisen päivän vaiettuihin mysteereihin: oliko ampujia sittenkin useampi, miksi kaikkia silminnäkijöitä ei kuulusteltu kunnolla ─ ja kuka todellisuudessa oli presidentin murhan takana?

Tositapahtumiin kytkeytyvä JFK on dramatisoitu perustuen Jim Garrisonin samannimisen kirjaan (1988) sekä salaliittoihin erikoistuneen toimittaja Jim Marrsin teokseen Crossfire: The Plot that Killed Kennedy (1989). Kennedyn salamurhaan kytkeytyvien tapahtumien todellista luonnetta ei välttämättä koskaan saada täysin aukottomasti selville, mutta juuri spekulointi-intoa herättävä mysteeri tekee elokuvasta niin mielenkiintoisen. JFK osoittaa, miten haastavaa ja moniulotteista on tutkia menneisyyteen jääneitä tapahtumia vaillinaisin johtolangoin.

 

Kovalla tähtikaartilla vahvistettu JFK oli ilmestymisvuotensa suurimpia kassamagneetteja, joka menestyi myös palkintogaaloissa. Kahdeksasta Oscar-ehdokkuudesta filmi voitti lopulta parhaan kuvauksen ja leikkauksen pystit. Laadukkaasti toteutettu JFK ansaitsi palkintonsa, sillä trillerimäisyys ja tarinan jouhevuus pysyvät yllä huimasta pituudesta huolimatta. Hienoinen tiivistäminen toki ei olisi ollut pahitteeksi, vaikka vangitseva filmi ei ehdikään puuduttaa pahasti. Liiemmin tyhjäkäyntiä ei ole edes ohjaajan versiossa, jonka mitta ulottuu kolmeen ja puoleen tuntiin.

 

Pisteytys: 8/10

Carrie (1976)

Ohjannut Brian De Palma
USA 1976, 98 min.
Draama, Kauhu
Pääosissa: Sissy Spacek, Piper Laurie, Amy Irving

They're all gonna laugh at you!

Ujo teinityttö Carrie (Spacek) jää koulussa vaille ystäviä ja ymmärrystä. Maanisen uskonnollisen äidin (Laurie) kasvattama Carrie on autuaan tietämätön teini-iän fyysisistä muutoksista, ja joutuu siksikin pilkan kohteeksi opinahjossaan. Luokan tytöt päättävät tehdä inhokilleen kaikkien aikojen jäynän, mutta piinatun Carrien telekineettiset kyvyt pääsevät lopulta estottomasti valloilleen. Kiusatun teinin veriseltä kostolta ei säästy kukaan.

Koulukiusaamista ja teini-ikää käsittelevä Carrie perustuu Stephen Kingin samannimiseen esikoisromaaniin (1974). Tarina pureutuu myös uskonnolliseen fundamentalismiin, johon ei suhtauduta järin myötämielisesti: rakkautta kaipaava mutta siitä osattomaksi jäävä Carrie on ennen kaikkea fanaattisen äitinsä uhri. Carrie on enemmän surullinen kuin pelottava elokuva, vaikka yhteydet esimerkiksi koulukiusaamiseen ja nykypäivän kouluampumisiin tuntuvatkin hyytäviltä. Tuskastuttavaa, että Carrien teemat tuntuvat edelleen ajankohtaisilta.

Carrie oli Yhdysvalloissa arvostelumenestys ja kassamagneetti, mutta Suomessa ensi-iltaa jäätiin odottamaan vuosikausiksi. Elokuvan raakuudet eivät enää näytä järin hirveiltä, mutta herkkähipiäiset viranomaiset kokivat asian aikanaan toisin. Kotimaassaan elokuvan suosiota on yritetty jatkaa uusintaversioiden (2002, 2013), yhden jatko-osan (1999) ja jopa Broadway-musikaalin voimin, mutta alkuperäiselle elokuvalle ne eivät ole vetäneet vertoja. Teoksen voima piilee piinallisessa katharsiksessa, jonka Brian De Palma on ohjannut varsin nokkelasti. Kehua voi myös hyviä päärooleja, joista Sissy Spacek ja Piper Laurie nappasivat Oscar-ehdokkuudet.

Pisteytys:
8/10

Badlands - Julma maa (1973)

Ohjannut Terrence Malick
USA 1973, 83 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Martin Sheen, Sissy Spacek, Warren Oates

I can't deny we've had fun though.

Hiekka pöllyää autiomaassa, kun teini-ikäinen Holly (Spacek) ja hänen vanhempi poikaystävänsä Kit (Sheen) pakenevat virkavaltaa. Hollyn isä (Oates) ei hyväksynyt kaksikon lemmenleikkejä, joten Kit päätti tarttua aseeseen ja oppi nopeasti käyttämään sitä turhan huolettomasti. Etelä-Dakotan karuissa maisemissa nuori pari leikkii kotia, jonne tunkeutuvat ulkopuoliset saavat kuulan kalloonsa.

Hollyn ja Kitin tarina sijoittuu 1950-luvulle ja pohjautuu löyhästi tositapahtumiin. Inspiraatiota on varmastikin ammennettu myös 1970-luvulla ajankohtaisista Zodiac-murhista. Rötöskaksikko tuo idealtaan mieleen rikosdraaman Bonnie ja Clyde (1967), mutta tämä teos on samalla sekä julmempi että kauniimpi. Runolliset kuvat ja naiivi kertojanääni pehmentävät tarinaa, joka muutoin voisi olla tukahduttavan synkkä. Pehmeä sävy kaivaa päähenkilöistä esiin herkkyyttä ja haavoittuvuutta, vaikka teot ovatkin täysin häikäilemättömiä. Näin päästään tärkeimmän äärelle: miksi Kit tarttuu aseeseen? Onko syynä tylsyys vai yhteiskunnasta vieraantuminen?

Terrence Malickin (1943─) neo-noir Julma maa on taatusti yksi kaikkien aikojen hienoimpia ohjausdebyyttejä. Syy tähän on tarinan uskomattomassa rikkaudessa, jos toki kaikki elementit pysyvät ihmeellisesti täysin tasapainossa. Julma maa kertoo yhtä aikaa sekä 1950-luvusta että 1970-luvusta, mutta toisaalta vielä 50 vuotta myöhemminkin teos tuntuu ajattomalta. Filmiä on kehuttu myös amerikkalaisuuden tarkkanäköisestä taltioinnista. Ulkopuolisenkin silmin tuo henki on aistittavissa, vaikka sitä ei aivan täysin ehkä osaakaan ymmärtää. Mutta jos Julma maa on ajaton, on se myös niin inhimillinen, ettei elokuvaa ole syytä tulkita yksinomaan amerikkalaisen mielenlaadun kuvauksena. Yksilökeskeisyys, hedonismi ja moraalin rajojen himmeneminen puhuttelevat kyllä taatusti jokaisessa maailmankolkassa.

Pisteytys:

9/10