tiistai 30. elokuuta 2022

Toy Story 2 (1999)

Ohjannut John Lasseter
USA 1999, 92 min.
Animaatio, Seikkailu, Komedia
Pääosissa: Tom Hanks, Tim Allen, Joan Cusack

Sweet mother of Abraham Lincoln!

Andy-pojan leikkihuoneen arki on asettunut uomiinsa, mutta pienen onnettomuuden vuoksi suosikkilelu Woody (Hanks) joutuu kadoksiin. Woodyn kaappaa rahanahne lelukeräilijä, joka aikoo myydä lännenlelunsa museoon. Lelutoverit aloittavat uhkarohkean pelastusretken, mutta samaan aikaan Woody pohtiikin omaa leluolevaisuuttaan ja pelkoaan unohdetuksi tulemisesta. Olisiko sittenkin parasta astella vitriiniin mukisematta ja nauttia kuolemattomuudesta?

Toy Storyn (1995) jatko-osassa riittää vauhtia ja huumoria siinä missä edellisteoksessakin. Pixarin tehotiimi on saanut viritettyä erinomaiseen pohjatarinaan uusia kierroksia ja draamaa, jossa pohditaan tärkeitä tunnekysymyksiä: ulkopuolisuutta, hylätyksi tulemista ja solidaarisuutta. Onnistumiset eivät jää tähän, vaan animaatiokin on muutamassa vuodessa hilautunut piirun verran hienommaksi. Harvinaislaatuista edistystä jatko-osalta ja poikkeavan taiturimaista tarinan kasvattamista! Leffasarjan uumoiltiin pitkään päättyneen tähän, mutta onneksi jatkoa tehtiin kaikessa rauhassa, ideoita kunnolla kypsytellen. Toy Story 3 sai ensi-iltansa vasta vuonna 2010.
 
Toisinaan Toy Story 2 on arvioitu jopa edeltäjäänsä onnistuneemmaksi kokonaisuudeksi, mutta minä pidän niitä melko tasalaatuisina ─ puolensa molemmissa. Lienee selvää, että elokuva menestyi erinomaisesti. Odotettu jatko-osa kohosi tuota pikaa vuotensa megahitiksi ja kriitikot ylistivät. Suomeen elokuva tuli katsottavaksi helmikuussa 2000 ja muistan erinomaisesti käyneeni katsomassa filmin teatterissa, samanaikaisesti innosta kihisten ja piinallisesti häveten kuviteltua yli-ikäisyyttäni. Onneksi teini-iästä on sittemmin selvitty ja animaatioista voi jälleen nauttia täysin palkein: eritoten Toy Story -saaga puhuttelee osuvasti kaikkia eri ikäluokkia.

Pisteytys: 8/10

lauantai 27. elokuuta 2022

The Blair Witch Project (1999)

Ohjannut Daniel Myrick & Eduardo Sánchez
USA 1999, 81 min.
Kauhu, Mysteeri
Pääosissa: Heather Donahue, Michael C. Williams, Joshua Leonard
 
 
I'm scared to close my eyes, I'm scared to open them.

Lokakuussa vuonna 1994 kolme elokuva-alan opiskelijaa lähti Marylandin metsiin tekemään dokumenttia paikallisesta noitalegendasta. Kolmikko ei koskaan palannut, mutta vuotta myöhemmin videomateriaali löydettiin haudattuna metsämökin pihalta. Jäljettömiin kadonneiden opiskelijoiden viimeiset päivät taltioituivat videolle, jossa hupiretki muuttuu painajaiseksi. Ensin löytyvät oudot metsään rakennetut symbolit ja pian mukaan hiipii jonkun ulkopuolisen läsnäolo.

The Blair Witchin tarina ei perustu tositapahtumiin, mutta elokuva onnistuu välittämään toden tunnun poikkeuksellisen taitavasti. "Tositarinaa" hyödynnettiin laajasti markkinoinnissa, joka vietiin ajalleen poikkeavasti internetiin, urbaanien legendojen leviämislähteille. Tieto pienellä budjetilla tehdystä kauhutarinasta levisikin kulovalkean lailla ja filmistä tuli katsojamenestys. Arviot vaihtelivat laidasta laitaan: harva elokuva on palkittu sekä Cannesissa että Razzieissa.

Elokuva ei ole menestynyt aivan suotta, sillä kauhu on rakennettu hyvin. Noitaa tai mitään muutakaan yliluonnollista pahuutta ei koskaan näytetä, mutta jotain siellä pusikossa vaanii! Muutoin filmi on vähän kömpelö ja käsivaralla kuvatun kameran kyydissä meinaa iskeä matkapahoinvointi, mutta se tässä lajityypissä on usein siedettävä. The Blair Witch Project ei ole ensimmäinen "found footage" -elokuva, mutta kenties merkityksellisin lajinsa edustaja. Filmin saaman näkyvyyden vanavedessä syntyi useita vastaavaan ideaan perustuvia elokuvia ja kokonaisia elokuvasarjoja, kuten Paranormal Activity (2007) jatko-osineen. The Blair Witch Projectille tehtiin toiveikkaasti jatko-osia (2000, 2016), mutta ne eivät menestyneet kovin hyvin. Seuraava osa on ilmeisesti silti jo työn alla.

Pisteytys: 7/10

torstai 25. elokuuta 2022

Magnolia (1999)

Ohjannut Paul Thomas Anderson
USA 1999, 188 min.
Draama
Pääosissa: Philip Baker Hall, John C. Reilly, William H. Macy, Julianne Moore, Philip Seymour Hoffman, Tom Cruise

These strange things happen all the time.

Yhdeksän ihmisen kohtalot kietoutuvat toisiinsa Los Angelesissa. Tavalla tai toisella päähenkilöt kytkeytyvät television tietovisailuun: on entinen ja nykyinen lapsinero rakkautta vailla, kuolemansairaita ohjelman tekijöitä rikki revittyine perheineen ja yksinäisten yllättäviä kohtaamisia surun äärellä. Menneisyytensä riivaamia ihmisiä yhdistää muutos, joka on edessä juuri nyt: taivaat avautuvat eikä rankkasadetta voi pysäyttää. Arpa on heitetty!

Paul Thomas Andersonin hidastempoinen, pitkien otosten draama etenee verkkaan, mutta pakottaa silti jokaisen hahmonsa tienristeykseen. Elokuvan alkujakso lupaa, että kohtalolla ja sattumalla tulee olemaan näppinsä pelissä. Loppukohtauksessa alleviivataan, että elämällä on aina takataskussaan muutama yllätys, jota kukaan ei osannut odottaa. Taidolla hallitussa tarinassa on lupauksia paremmasta, mutta sävy pysyy melankolisena. Päähenkilöt eivät taida odottaa onnellisia loppuja?
 
Kultaisella karhulla palkittu Magnolia miellytti kriitikoita ja menestyi lippukassoilla Andersonin edellisen filmin Boogie Nightsin (1997) veroisesti. Muutama Oscar-ehdokkuuskin lankesi: yksi niistä tuli niljakkaan hyvän roolin vetävälle Tom Cruiselle, vaikka hänen suorituksensa ei kenties edes ole näyttelijäkaartin paras. Ihmiselon epätäydellisyyden ja sattumanvaraisuuden kauneuteen kauniisti pureutuva elokuva on pitkä, mutta kestonsa arvoinen. Hieman sääli, että filmi on ansioistaan huolimatta poistettu 1001-listalta vuonna 2019.

Pisteytys: 8/10

tiistai 23. elokuuta 2022

Fight Club (1999)

Ohjannut David Fincher
Saksa & USA 1999, 139 min.
Draama
Pääosissa: Edward Norton, Brad Pitt, Helena Bonham Carter

This is your life and it's ending one minute at a time.

Unettomuudesta kärsivä valkokaulustyöläinen (Norton) menettää otteen minuudestaan. Päivät toistavat toisiaan, koti muuttuu IKEA-kuvastoksi, eikä miehellä ole persoonaa. Kummaa apua löytyy kuolemansairaiden tukiryhmien epätoivosta, mutta todellisen suunnanmuutoksen tuo uusi tuttavuus Tyler Durden (Pitt). Tylerin johdolla elämä maistuu taas verelle ja hielle, todelliselle runtelulle. Pelkkä kahden miehen nujuaminen ei Tylerille riitä, vaan hänen missionaan on vapauttaa koko yhteiskunta rakentamastaan rahan, kulutuksen ja tyylin vankilasta.

David Fincherin tappelukerho on rajoja ylittävä draama, jonka kerronta yhdistää mustaa komediaa ja hiljalleen avautuvaa mysteeriä. Elokuvan lopussa totuus revitään auki, joskin vihjeitä siitä tiputellaan pitkin matkaa. Jos niitä ei hoksaa, ainakin seuraava katselukerta on erilainen. Vapauttavaa pelastuksen tunnetta ja onnellista autuutta elokuva ei kuitenkaan katsojalle suo. Fight Clubin tunnelma on alusta loppuun rahtusen ahdistava ankeassa nihilismissään, sillä kerronta pulppuaa nimettömäksi jäävän miehen tuskan puristamasta mielestä.
 
Fight Club on elokuva modernin ajan turtumuksesta, joka puhuttelee osuvasti vielä paria vuosikymmentä myöhemminkin. Elokuvan teema ei tosin välttämättä ole ihan näin yksinkertainen, vaan se jättää tilaa tulkinnoille: kuvataanko maskuliinisuutta satiirisesti vai tosissaan, entä miten elokuva tosiasiassa suhtautuu rakkauteen, kuluttamiseen, väkivaltaan? Varmaa on vain se, ettei katsojaa suojata kolhuilta ja ihmetykseltä. Ilmestyessään Fight Club oli mojova tälli, jonka hämmentävä ravistelu otettiin vastaan positiivisesti. Elokuva ei ollut varsinainen palkintomagneetti eikä vuotensa suurimpia lippukassojen megahittejä, mutta näin jälkeen päin arvioituna sitä on usein pidetty yhtenä 1990-luvun merkittävimmistä ja vaikutusvaltaisimmista teoksista.

Pisteytys: 8/10

lauantai 20. elokuuta 2022

Pi ─ Usko kaaokseen (1998)

Ohjannut Darren Aronofsky
USA 1998, 84 min.
Trilleri, Mysteeri
Pääosissa: Sean Gullette, Ben Shenkman, Pamela Hart

If the number's there I'll find it!
 
Lahjakas matemaatikko Max (Gullette) on erakoitunut yksiöönsä, sillä hän pyrkii ratkaisemaan olemassaoloa ja elämää määrittävän kaavan. Lukujen maailmaan uppoutuminen pahentaa Maxin paranoiaa, hallusinaatioita ja outoja päänsärkyjä. Kun ratkaisun avaimet miltei ovat Maxin käsissä, koodille löytyisi muitakin ottajia. Yhdeltä suunnalta Maxia ahdistelevat jumalallista arvoitusta ratkovat juutalaisrabbit, toisaalla taas hiillostavat Wall Streetin rahanahneet pyrkyrit.

Darren Aronofskyn (1969─) esikoisohjaus on klaustrofobinen trilleri, jossa ahdistava tunnelma rakentuu nopeasti. Hikisestä yksiöstä poistutaan välillä kaduille ja kuppiloihin, mutta niissäkin pysytään Maxin pään sisällä. Tarina on samalla yksinkertainen ja hankalasti seurattava, ja siten epätietoisuus ja arvoituksen käsinkosketeltavuus kohoaa taitavasti katsojankin vallitsevaksi tunnetilaksi. Tunnelmaa täydentävät nopeat leikkaukset ja ambientin hengessä jyskyttävä soundtrack.

Pi tehtiin pienellä budjetilla ja säästölinja näkyy, mutta se ei ole jarruttanut menestystä. Indie-festareilla mainetta kerännyt elokuva sai melko rajatun teatterikierroksen, mutta lipputuloja kertyi silti kolme milliä. Mukava pohjakassa mahdollisti Aronofskylle seuraavan projektin huolettomuuden, ja Unelmien sielunmessu (2000) olikin jo suurempi askel kohti maailmanlaajuista mainetta ja kunniaa. Tietokoneajan syövereissä uiskentelevalle filmille on sopivaa, että vuonna 1999 siitä tuli ensimmäinen elokuva, jonka saattoi vuokrata katsottavakseen Internetin välityksellä.
 
Pisteytys: 7/10

torstai 18. elokuuta 2022

Rushmore ─ Akatemian älypää (1998)

Ohjannut Wes Anderson
USA 1998, 93 min.
Komedia, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Jason Schwartzman, Olivia Williams, Bill Murray

He's one of the worst students we've got.

Teini-ikäinen Max Fischer (Schwartzman) on oppilaana arvostetussa Rushmoren yksityiskoulussa, mutta opiskelu ei häntä kiinnosta. Sen sijaan Max kunnostautuu harrastustoiminnassa, eikä sellaista kerhoa olekaan, jota Max ei olisi joskus perustanut. Harrastusten lisäksi Maxin ajan vie hänen ihastuksensa, alaluokkien opettaja Rosemary Cross (Williams). Rushmoreen elämänsä rakentanutta nuorukaista kuitenkin uhkaavat potkut: opintomenestys on ainoa asia, jota Max ei hallitse.
 
Akatemian älypää on melankolinen komedia nuoruuden angstista. Sävy on onnistunut, mutta Maxin ihastuminen Rosemaryyn menee jo vähän limaisen ahdistelun puolelle. Sentään nuori lempi on vielä tavoitteiltaan viatonta. Romanttisen pakkomielteensä vuoksi sympaattinen päähenkilö muuttuu ärsyttäväksi, eikä Max kasva riittävästi tarinan edetessä. On hahmonrakennuksessa hyvääkin, sillä Maxin hahmo on hauska yhdistelmä hikaristereotypiaa, elitistiä ja välinpitämätöntä lusmuilijaa.

Wes Anderson (1969─) tunnetaan surumielisistä komedioistaan sekä omaperäisestä visuaalisesta tyylistään. Andersonin tunnistettava estetiikka on hioutunut huippuunsa vasta myöhemmissä elokuvissa, mutta piirteitä on selvästi huomattavissa jo tässäkin varhaisteoksessa. Akatemian älypää on Andersonin toinen ohjaustyö ja samalla siitä tuli ohjaaja-käsikirjoittajan läpimurto. Elokuva keräsi aikanaan kiittäviä arvosteluja, mutta sittemmin se on hieman unohtunut myöhempien filmien jalkoihin. Erikoinen koulukomedia viihdyttänee Andersonin tyyliin mieltyneitä.

Pisteytys: 6/10

tiistai 16. elokuuta 2022

Tetsuo (1989)

Ohjannut Shin'ya Tsukamoto
Japani 1989, 67 min.
Kauhu, Scifi
Pääosissa: Tomorô Taguchi, Shin'ya Tsukamoto

Together, we can turn this fucking world to rust!

Maailman tunnetuin Iron Man on Marvelin supersankari, mutta tässä Shin'ya Tsukamoton (1960─) metallipainajaisessa kohdataan erilainen ja pelottava rautamies. Tetsuon (englanniksi myös Tetsuo: The Iron Man) maailmassa rauta valtaa erään miehen kehon, eikä ihmismieli pysty hallitsemaan koneen tahtoa: metallifetissi muuttuu metallin peloksi, eikä muutosta voi paeta.

Japanilaista bodyhorroria ja cyberpunkia yhdistävä Tetsuo on erikoista gorea. Mahtavan kiivaalla rytmillä etenevä filmi vie katsojan kauhumatkalle mekaaniseen helvettiin, jossa koneet ottavat  vallan luonnosta ja ihmisestä. Elokuvan tekokin oli varsinainen kärsimysnäytelmä, sillä filmiä kuvattiin minimibudjetilla ohjaajan asunnossa  peräti puolitoista vuotta. Väsynyt kuvausryhmä harveni lopulta lähes olemattomiin, mutta jotenkin lopputulos saatiin purkitettua.

Tetsuo löysi yleisönsä filmijuhlilta, joissa se sai positiivisen vastaanoton. Tsukamoton elokuvat ovat innoittaneet Hollywoodissakin esimerkiksi Quentin Tarantinon ja David Fincherin filmeihin. Kenties Tsukamotokin on saanut vaikutteita valtameren tuolta puolen, koska elokuva muistuttaa Eraserheadin (1977) ja Videodromen (1983) kummaa tunnelmaa. Sittemmin Tetsuolle on tehty kaksi jatko-osaa (1992, 2009), jotka ovat menestyneet niin ikään kelvollisesti. Kulttimaineestaan huolimatta Tetsuo on poistettu 1001-listalta vuonna 2005, minun mielestäni ihan syyttä suotta!

Pisteytys: 8/10

lauantai 13. elokuuta 2022

Lock, Stock and Two Smoking Barrels ─ Puuta, heinää ja muutama vesiperä (1998)

Ohjannut Guy Ritchie
Iso-Britannia 1998, 108 min.
Komedia, Rikos
Pääosissa: Nick Moran, Dexter Fletcher, Jason Statham, Jason Flemyng, Vinnie Jones

Your stupidity must be your one saving grace.
 
Nelihenkinen kaveriporukka kerää jättipotin rahaa osallistuakseen uhkapeliin. Porukan korttihai Eddie (Moran) istuu pelipöytään, mutta voitto menee rikollispomon taskuun. Kaverukset ovat valtavissa veloissa, joten ei auta muu kuin ryöstää kilpailevan rötösjengin pussista. Toinen toistaan tohelommat rikolliset ryöväävät pyssyt paukkuen, mutta tulosta ei tule. Kuka saaliin lopulta vie?

Rosoinen rikoskomedia muistuttaa ensi alkuun Trainspottingia (1996) niin miljööltään kuin kerrontakeinoiltaan, mutta kopiosta ei sentään ole kysymys. Puuta, heinää ja muutama vesiperä on omalaatuinen elokuva, jossa muiden filmien vaikutteet näkyvät riemukkaasti: dialogissa viittaillaan toimintaklassikoihin, joiden sankareiden tasolle nämä tohelot eivät yllä. Väärinkäsitykset, ristiin kulkevat korstot ja pienet kommellukset huvittavat, joskaan niille ei sentään naura katketakseen.

Guy Ritchien (1968─) esikoisohjauksessa on aikakautensa musavideoiden tunnelmaa ja vauhdikas soundtrack nousee hienosti esille. Elokuvasta tuli kotimaassaan valtava menestys ja se palkittiin Baftoissa yleisön suosikkina. Vielä suuremmaksi kansainväliseksi hitiksi nousi Ritchien seuraava rikoskomedia Snatch (2001), joka ei kuitenkaan ole lunastanut paikkaansa 1001-listalta. Puuta, heinää ja muutama vesiperä katosi 1001-listalta unholaan vuonna 2005, mutta nämä toistaitoiset gangsterit porskuttavat silti edelleen esimerkiksi IMDb:n 250 parhaan leffan listalla.

Pisteytys: 7/10

torstai 11. elokuuta 2022

Mat i syn ─ Mother and Son (1997)

Ohjannut Aleksandr Sokurov
Venäjä & Saksa 1997, 73 min.
Draama
Pääosissa: Aleksei Ananishnov, Gudrun Geyer

Let's live without people.
 
Mother and Son on draamaelokuva äidin ja pojan välisestä ehdottomasta rakkaudesta. Hoivan asetelma on kääntynyt, sillä poika on varttunut aikuiseksi ja äiti on kuolemansairas. Äiti on saattanut pojan elämään ja kasvattanut hänet, nyt pojan on aika kannatella äitiään kohti kuolemaa. Tarina kuvaa konkreettisesti kaksikon kivuliasta matkaa sairasvuoteelta kuolinvuoteelle.

Kuvaus on eriskummallisen utuista ja unenomaista, voimakkaan fantasiamaista. Mittasuhteet ja ulottuvuudet vääristyvät jatkuvasti ja reunat katoavat sumuun. Tämä edesauttaa vaikutelmaa siitä, että äiti ja poika elävät kaksin omassa todellisuudessaan. Kerronta etenee verkkaan: keskeiset tapahtumat voisi tiivistää viiteen minuuttiin, mutta tunnelmaa ei ehtisi luoda niin nopeasti. Mother and Son on helposti ymmärrettävää symboliikkaa ja tarinana kaunis, jos malttaa olla kärsivällinen.

Erikoiselle teokselle on vaikea keksiä verrokkeja, mutta lähimmäksi tulee nimekäs neuvosto-ohjaaja Andrei Tarkovski (esim. Peili, 1974). Tarkovski toimikin keskeisenä innoittajana ohjaaja Alexander Sokuroville (1951─). Kotimaan ja tyylin lisäksi miehiä yhdistää sekin, ettei kumpikaan ole saanut nauttia ehdoitta isänmaansa valtiollista suosiota, vaikka Mother and Son vielä Venäjällä menestyikin. Tämä elokuva toimi Sokurovin kansainvälisenä läpimurtona, mutta kotimaataan Venäjää Sokurov ei ole jättänyt. Tällä hetkellä se ei ole mahdollistakaan, sillä Sokurovin Kremliin ja Ukrainan sotaan kohdistama kritiikki poiki maastapoistumiskiellon. Miten mahtaa käydä tulevien elokuvien?

Pisteytys: 7/10

tiistai 9. elokuuta 2022

Happiness ─ Onni (1998)

Ohjannut Todd Solondz
USA 1998, 134 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Philip Seymour Hoffman, Dylan Baker, Jane Adams

I know who you are and you are nothing.

Onni yhdistää onnettomien ihmisten tarinat toisiinsa. Maplewoodien täydellisen oloista ydinperhettä riivaa perheenisä Billin (Baker) niljakas salaisuus, jonka paljastuminen on enää ajan kysymys. Kaiken lisäksi Billin kälyt aiheuttavat kumpikin omanlaistaan riesaa sekaantumalla epätoivottuihin ihmissuhteisiin, ja appivanhemmatkin ovat yhtäkkiä avioeron partaalla. Onnea ei näköjään löydä etsimällä eikä itse takomalla, se vain tulee jos on tullakseen.

Kaikki elokuvan hahmot ovat jollain tapaa onnettomia. Onni karkaa kauas saavuttamattomiin, onnelliseksi tekevät teot eivät ole soveliaita tai oma nautinto tekee muut onnettomiksi. Läheisyyttä kaipaava mies osaa vain soitella niljakkaita puheluita, täydellistä elämää viettävä nainen puolestaan elää ikuisessa roolissa, eikä tule nähdyksi omana itsenään. Hahmot tekevät kyseenalaisia tekoja ja muutamat jopa ankaria rikoksia, mutta kaikki ovat silti jotenkin sympaattisia ihmisparkoja.

Onni on pikimusta komedia, jonka absurdi huumori on keitetty kasaan järkyttävistä ja surullisista aineksista. Teemat ovat sen verran kontroversiaaleja, että filmi oli jopa vaikea saada levitykseen. Elokuvasta kuitenkin tuli arvostelumenestys ja se palkittiin muun muassa Cannesin FIPRESCI-palkinnolla rohkeudestaan. Ohjaaja-käsikirjoittaja Todd Solondz (1959─) on sittemminkin jatkanut uraansa tummasävyisillä satiireilla, joissa keskiluokkaisten amerikkalaisten pimeät salaisuudet kiskotaan päivänvaloon. Onnen menestystä Solondz ei ainakaan toistaiseksi ole vielä uusinut.

Pisteytys: 8/10

lauantai 6. elokuuta 2022

The Big Lebowski ─ Big Lebowski (1998)

Ohjannut Joel Coen & Ethan Coen
USA & Iso-Britannia 1998, 117 min.
Komedia, Rikos
Pääosissa: Jeff Bridges, John Goodman, Steve Buscemi, David Huddleston, Julianne Moore

That rug really tied the room together.
 
Onnellista laiskurielämää viettävä Dude (Bridges) viettää päivänsä keilaten ja valkovenäläisiä siemaillen. Rauhallinen elo katkeaa, kun kaksi kovanaamaa pamahtaa Duden asuntoon, kuulustelee häntä kadonneista rahoista ja kostotoimena tuhoaa tyylikkään maton. Hemmetti! Kyseessä on selvästi väärinkäsitys, jota Duden on lähdettävä ratkomaan tollojen ystäviensä avustamana. Matto takaisin -missio johtaa Duden kaksoisagentin pestiin ja matkalle, jolta ei ole paluuta.

Coenin veljeksille tyypillinen komedia on jälleen yksi huvittava kertomus arjen pienistä sankareista. Tarina itsessään on tarkoituksellisen päämäärätön ja sekava, eikä sitä tarvitsekaan yrittää ymmärtää. Sen sijaan hahmot ovat herkullisia ja terävästi rakennettuja: päähenkilö on nahjusten kuningas ja hänen ystävänsä liittää tilanteen kuin tilanteen aasinsillalla Vietnamin sotaan. Ihmistyypit on helppo tunnistaa, vaikka persoonat ovatkin sopivan hauskalla tavalla kärjistettyjä.

Big Lebowskia on pidetty yhtenä vitsikkään veljeskaksikon parhaimmista taidonnäytteistä. Minusta Fargo (1996) ajaa helposti tämän kohelluksen ohitse, mutta ei Big Lebowskikaan mitenkään yliarvostettu ole. Elokuvan erikoinen keitos lämpenee hitaasti ja se lienee parhaimmillaan vasta useamman katselukerran myötä. Kovaan kulttimaineeseen kohonnut filmi on kuitenkin pudotettu pois 1001-listalta jo vuonna 2008.

Pisteytys: 7/10

torstai 4. elokuuta 2022

There's Something About Mary ─ Sekaisin Marista (1998)

Ohjannut Bobby Farrelly & Peter Farrelly
USA 1998, 119 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Ben Stiller, Cameron Diaz, Matt Dillon, Chris Elliott

Is that... is that hair gel?
 
Teini-ikäinen Ted Stroehmann (Stiller) on korviaan myöten rakastunut ihanaan Maryyn (Diaz). Ensitreffit päättyvät noloon katastrofiin ja pian nuorten tiet vievät eri puolille maata. Vielä aikuisenakin Ted-polo haikailee ensirakkautensa perään ja päättää etsiä Maryn käsiinsä. Tedin palkkaama niljakas yksityisetsivä Pat Healy (Dillon) kuitenkin iskee silmänsä karismaattiseen Maryyn, eikä kilpakosijoista näytä muutenkaan olevan pulaa. Mary on aivan yhtä ihana kuin ennenkin!

Sekaisin Marista oli ilmestymisvuotensa suurimpia hittifilmejä. Kriitikot kehuivat ja katsojatilastoissa mitattuna elokuva oli maailmanlaajuisesti vuoden neljänneksi tuottoisin; Suomessakin komedia menestyi erinomaisesti ja sitä esitetään edelleen ahkerasti televisiossa. Syitä kovalle maineelle on hankala ymmärtää, vaikka joskus parikymmentä vuotta sitten pöljät gagit naurattivat minuakin. Tätä nykyä filmin kiusallisen väkinäisestä huumorista ei meinaa enää löytää ilon aiheita, vaikka pari kertaa väärinkäsityksille pääseekin hymähtämään.

Farrellyn ohjaajakaksikko tunnetaan hyvän maun rajoilla häilyvistä vitseistään. Sekaisin Marista oli niin oiva menestys, että saman kaliiperin teoksia oli helppo tehtailla lisääkin: ilouutinen heille, joita kikatuttaa ajatus sperman käyttämisestä hiusgeelinä vahingossa. Kahden tunnin vaivaannuttavuuden kuitenkin sietää miten kuten, koska ainakin rytmiltään tarina toimii kelvollisesti. Ajan patina on silti tehnyt tehtävänsä ja 1001-listalta elokuva on lopultakin poistettu vuonna 2011.

Pisteytys: 4/10

tiistai 2. elokuuta 2022

Heinäkuun elokuvat 2022

Utvandrarna - Maastamuuttajat 
Ohjannut Erik Poppe
Ruotsi, Uusi-Seelanti, Tanska & Norja 2021, 148 min.
Draama
Pääosissa: Lisa Carlehed, Gustaf Skarsgård, Tove Lo




Vilhelm Mobergin romaanisarjaan (1949─1959) perustuva elokuva kertoo ruotsalaisen siirtolaisperheen elämästä Yhdysvaltain Minnesotassa 1800-luvun jälkipuolella. Samoista kirjoista on tehty jo kaksi erinomaista sovitusta (Maastamuuttajat, 1971 ja Raivaajat, 1972), joille tämä filmi ei vedä vertoja millään osa-alueella. Erik Poppen Maastamuuttajat (engl. The Emigrants) on sinänsä hyvin rajattu elokuva, vaikka muuten toteutus jättää toivomisen varaa. Keskipisteenä on kiinnostavasti Kristina-äiti (Carlehed), mutta tarinankerronta haparoi ja levotonta kuvausta on raskasta seurata.

Pisteytys: 5/10
 
Deux - Yhdessä
Ohjannut Filippo Meneghetti
Ranska, Luxemburg & Belgia 2019, 99 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Martine Chevallier, Barbara Sukowa




Nina (Sukowa) ja Madeleine (Chevallier) ovat yhdessä, mutta suhteesta eivät tiedä edes Madeleinen aikuiset lapset. Pariskunnan on viimeinkin määrä julistaa suhteensa, mutta ennen sitä tapahtuu jotain odottamatonta. Erinomaisesti käsikirjoitettu draama salaisesta rakkaudesta muistuttaa, miten paljon maailma on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Kiinnostavan aiheensa ohella Yhdessä (engl. Two of Us) on kuvattu todella kauniisti.

Pisteytys: 8/10

Great Expectations - Loistava tulevaisuus
Ohjannut Alfonso Cuarón
USA 1998, 111 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Ethan Hawke, Gwyneth Paltrow




Charles Dickensin samanniminen klassikkoteos (1861) on versioitu romanssiksi, joka tapahtuu 1900-luvun jälkipuolen Yhdysvalloissa. Nuori taiteilijanalku Finn (Hawke) rakastuu kylmäsydämiseen Estellaan (Paltrow) ja intohimoinen rakkaus ottaa koville. Loistava tulevaisuus on kömpelö ja epätasapainoinen elokuva, vaikka yksittäisiin hetkiin onkin saatu ladattua omaperäistä tunnelmaa.

Pisteytys: 3/10

The Scarecrow - Variksenpelätin
Ohjannut Edward F. Cline & Buster Keaton
USA 1920, 19 min.
Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia
Pääosissa: Buster Keaton, Edward F. Cline, Sybil Seely




Buster Keaton esittää vauhdikkaassa lyhytkomediassaan farmityöläistä, joka joutuu juoksemaan takaa-ajosta toiseen. Toinen nimisuomennos Tulisessa kiireessä kuvaa tarinaa osuvasti! Monien juoksukilometrien lisäksi elokuvassa on mittava määrä hauskoja pieniä keksintöjä. Mukava pieni viihdyke slapstickin ja pakoelokuvien ystäville.

Pisteytys: 7/10