Ohjannut David Fincher
Saksa & USA 1999, 139 min.
Draama
Pääosissa: Edward Norton, Brad Pitt, Helena Bonham Carter
 |
| This is your life and it's ending one minute at a time. |
Unettomuudesta kärsivä valkokaulustyöläinen (Norton) menettää otteen minuudestaan. Päivät toistavat toisiaan, koti muuttuu IKEA-kuvastoksi, eikä miehellä ole persoonaa. Kummaa apua löytyy kuolemansairaiden tukiryhmien epätoivosta, mutta todellisen suunnanmuutoksen tuo uusi tuttavuus Tyler Durden (Pitt). Tylerin johdolla elämä maistuu taas verelle ja hielle, todelliselle runtelulle. Pelkkä kahden miehen nujuaminen ei Tylerille riitä, vaan hänen missionaan on vapauttaa koko yhteiskunta rakentamastaan rahan, kulutuksen ja tyylin vankilasta.
David Fincherin tappelukerho on rajoja ylittävä draama, jonka kerronta yhdistää mustaa komediaa ja hiljalleen avautuvaa mysteeriä. Elokuvan lopussa totuus revitään auki, joskin vihjeitä siitä tiputellaan pitkin matkaa. Jos niitä ei hoksaa, ainakin seuraava katselukerta on erilainen. Vapauttavaa pelastuksen tunnetta ja onnellista autuutta elokuva ei kuitenkaan katsojalle suo. Fight Clubin tunnelma on alusta loppuun rahtusen ahdistava ankeassa nihilismissään, sillä kerronta pulppuaa nimettömäksi jäävän miehen tuskan puristamasta mielestä.
David Fincherin tappelukerho on rajoja ylittävä draama, jonka kerronta yhdistää mustaa komediaa ja hiljalleen avautuvaa mysteeriä. Elokuvan lopussa totuus revitään auki, joskin vihjeitä siitä tiputellaan pitkin matkaa. Jos niitä ei hoksaa, ainakin seuraava katselukerta on erilainen. Vapauttavaa pelastuksen tunnetta ja onnellista autuutta elokuva ei kuitenkaan katsojalle suo. Fight Clubin tunnelma on alusta loppuun rahtusen ahdistava ankeassa nihilismissään, sillä kerronta pulppuaa nimettömäksi jäävän miehen tuskan puristamasta mielestä.
Fight Club on elokuva modernin ajan turtumuksesta, joka puhuttelee osuvasti vielä paria vuosikymmentä myöhemminkin. Elokuvan teema ei tosin välttämättä ole ihan näin yksinkertainen, vaan se jättää tilaa tulkinnoille: kuvataanko maskuliinisuutta satiirisesti vai tosissaan, entä miten elokuva tosiasiassa suhtautuu rakkauteen, kuluttamiseen, väkivaltaan? Varmaa on vain se, ettei katsojaa suojata kolhuilta ja ihmetykseltä. Ilmestyessään Fight Club oli mojova tälli, jonka hämmentävä ravistelu otettiin vastaan positiivisesti. Elokuva ei ollut varsinainen palkintomagneetti eikä vuotensa suurimpia lippukassojen megahittejä, mutta näin jälkeen päin arvioituna sitä on usein pidetty yhtenä 1990-luvun merkittävimmistä ja vaikutusvaltaisimmista teoksista.
Pisteytys: 8/10
Pisteytys: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti