Munich - München (2005)

Ohjannut Steven Spielberg

Ranska, Kanada & USA, 164 min. 

Trilleri, Historia

Pääosissa: Eric Bana, Daniel Craig, Ciarán Hinds

 

We can't afford to be that decent anymore.

 

Vuonna 1972 Münchenin kesäolympialaisten yhteydessä tapahtui terrori-isku. Yksitoista Israelin olympiatiimin jäsentä menehtyi ja jäljelle jäi suru sekä syvä kauna iskun suorittaneita palestiinalaisia kohtaan. Tapahtumasarja ei saanut alkuaan tyhjästä, vaan taustalla oli pitkällinen koston kierre. Verenvuodatukselle ei tule loppua, sillä Münchenin tapauksen seurauksena agentti Avner Kaufman (Bana) lähetetään tappoiskun tekijöiden jäljille. Kaufman joutuu punnitsemaan tarkasti tekojensa seurauksia ja sitä, mitä järkeä koko tehtävässä on. Loppuuko kosto kostamalla?

Tarina on kerrottu israelilaisten näkökulmasta, mutta elokuva ei lopulta asetu heidän puolelleen. München pyrkii neutraaliuteen ja tavoitteena on antaa ääni sekä israelilaisille ja palestiinalaisille, vaikka jälkimmäiset jäävät melko kasvottomiksi. Kukaan ei ole sankari tai konna, vaan tarinan henkilöt ovat tavallisia ihmisiä pitkittyneen konfliktin jaloissa ─ tai oikeastaan he vaikuttavat vain ajelehtivan virran mukana. Puolueeton ymmärtäminen on toki arvokasta, mutta voiko elokuva todella olla neutraali? Nykytapahtumien valossa tyyli tuntuu väistämättä melko lattealta. Jos kuitenkin unohdetaan hetkeksi elokuvan konteksti, trillerinä München kyllä toimii: Kaufmanin vainoharhaisuus ja pelko kasvavat tehokkaasti tapahtumien edetessä.

München on vakavinta Spielbergiä sitten Schindlerin listan (1993), aiheessakin on samoja kaikuja. Surumielinen trilleri kiinnosti katsojia ja se nousi monien kriitikoiden top-listoille vuoden 2005 elokuvasadosta. Kaikki kritiikki ei kuitenkaan ole ollut pelkkää ylistystä, vaan puolueetonta lähestymistapaa on myös karsastettu: soraääniä on tullut sekä israelilaisten että palestiinalaisten suunnalta. Tavallaan elokuvan vastaanotto heijastuu Oscar-kisailussa: München tienasi viisi ehdokkuutta (mm. paras elokuva, käsikirjoitus), mutta yhtäkään pystiä sille ei annettu.

Pisteytys: 6/10

Skyfall (2012)

Ohjannut Sam Mendes

Iso-Britannia, USA & Turkki 2012, 143 min.

Toiminta, Seikkailu, Trilleri

Pääosissa: Daniel Craig, Judi Dench, Javier Bardem

 

I fucked this up, didn't I?

Agentti James Bondin (Craig) ura on katkolla ja asekäsi horjuu. Lepoon ei ole aikaa, sillä joku uhkaa salaisen palvelun toimintaa ja vaatii M:n (Dench) päätä vadille. Daniel Craigin kolmannessa Bondissa menneisyyden synnit on paljastettu ja agenttitoiminnan moraaliset kysymykset kaivetaan päivänvaloon. Skyfall jatkaa Casino Royalen (2006) ja Quantum of Solacen (2008) perillisenä, mutta silti hieman erillisenä, syvällisempänä teoksenaan.

Tyylikkään dramaattisilla teemoilla pelaava Skyfall antaa piinkovan agentin tuntea epävarmuutta. Jännityksestä ja toiminnasta ei silti tingitä, sillä elokuva avaa pelin kovalla kaahailulla ja luotien viuhunnalla. Roolityöt ovat päteviä, Roger Deakinsin kuvaus on nautinnollisen näyttävää ja Oscar-palkittu äänimaisema toimii. Koska Skyfall on 007:n 50-vuotisjuhlaelokuva, pienet, nostalgiset silmäniskut kuuluvat asiaan. Niitä ripotellaan joukkoon juuri sopivasti, eikä tarina mene pelkäksi menneessä rypemiseksi ─ vaikka se tavallaan on koko jutun juju.

Erinomaisesti menestynyt Skyfall on ensimmäinen Bond 1001-listalla sitten ikonisen Goldfingerin (1964). Sarja on säilyttänyt tenhonsa, onnistunut uudistumaan ja pysymään kiinnostavana, vaikka väliin mahtuu melko monta keskinkertaista ja jopa huonoakin teosta. Skyfallia seurasivat hieman vähemmän arvostetut mutta silti ihan mukavat rainat Spectre (2015) sekä No Time to Die (2021). Nyt 007:n tulevaisuus on jälleen auki. Millaisen uuden vaihteen sarja saanee seuraavaksi, olisiko Bondina aika nähdä joku muukin kuin valkoinen mies?

Pisteytys: 8/10

The Girl with the Dragon Tattoo (2011)

Ohjannut David Fincher

USA, Ruotsi & Norja 2011, 158 min.

Rikos, Draama, Mysteeri

Pääosissa: Daniel Craig, Rooney Mara, Christopher Plummer

Rape, torture, fire, animals, religion. Am I missing anything?

Toimittaja Mikael Blomkvist (Craig) saa erikoisen toimeksiannon vauraalta vanhukselta. Blomkvistin on määrä tutkia vuosikymmeniä sitten kadonneen sukulaistytön arvoitusta, vaikka jäljet ovat kylmenneet aikapäiviä sitten. Tapaukseen sotkeutuu taitava hakkeri Lisbeth Salander (Mara), jolla on samanaikaisesti omat ongelmansa setvittävinään. Menneisyyteen haudattu ja nykypäivässä piiloteltu naisviha on aika tuoda näkyviin, lopultakin.

Stieg Larssonin koukuttavan Milliennium-trilogian avausosaan (2005) perustuva Hollywood-filmatisointi on jo toinen kirjan pohjalta tehty elokuva. Ensimmäinen ruotsalaisversio Miehet jotka vihaavat naisia (2009) tavoittaa kirjan tunnelman, mutta hahmot jäävät puolitiehen. Hieman sama vaivaa tätäkin elokuvaa. Harmi, että hahmot jäävät ohuiksi, mutta ainakin hyytävä juoni jyskyttää eteenpäin armottomana ja koleana. Synkkä talvinen tarina ei yllä David Fincherin parhaimmistoon, mutta pitää katsojan riittävän tukevasti penkissä.

The Girl with the Dragon Tattoo sijoittuu Tukholmaan, kuten alkuperäisteoskin. Ratkaisu tuntuu persoonallisemmalta kuin amerikkalaistetun version tekeminen, mutta jokin tässäkin hiertää. Ehkäpä englantia puhuvat ruotsalaiset tuntuvat hassulta lähinnä Pohjoismaissa. Se taas on täysin oma preferenssini, ettei Daniel Craig sovi minusta Blomkvistin rooliin mitenkään. Vaikka suhtaudun Fincherin jännäriin hieman penseästi, sen vastaanotto on ollut pääosin sangen hyvä. Suosion innoittamana jatko-osista huhuttiin aikanaan, mutta suunnitelmat ovat tainneet hautautua ikiroutaan.

 

Pisteytys: 6/10