Metropolis (1927)

Ohjannut Fritz Lang
Saksa 1927, 145 min
Mykkäelokuva, Draama, Scifi
Pääosissa: Gustav Frölich, Brigette Helm, Rudolf Klein-Rogge, Alfred Abel

Where do the hands belong?

Fritz Langin kuuluisa megaprojekti Metropolis on mielikuvituksellinen visio 2020-luvusta. Kaupunkivaltio Metropoliksen maisemaa hallitsevat valtavat pilvenpiirtäjät ja yhteiskunnan huipulla elosteleva ylimystö viettää lokoisaa elämää upeissa puutarhoissa käyskennellen. Maan alta paljastuu kuitenkin työläisten kurjuus, raadanta ja suoranainen orjuus.

Elokuvan päätähtenä seikkailee kaupunginjohtajan poika Freder (Frölich), joka luopuu ylellisestä elämästään kohdattuaan alamaailman kurjuuden silmästä silmään. Freder ihastuu suloiseen Mariaan (Helm), joka toimii työläisten hengellisenä johtajana ja innoittajana. Nuorukaisen uppoutuessa työläisten kurjuuteen, hänen isänsä (Abel) haluaa aiheuttaa sekasortoa työläisten keskuudessa: tehtävässään hän saattaa onnistua vain entisen ystävänsä, tiedemies Rotwangin (Klein-Rogge) avustuksella. Rotwangin luoma robotti saa puhtoisen Marian kasvot, ja kaaoksen ainekset ovat valmiina.

Tämä elokuva lukeutuu jälleen niihin mestariteoksiin, jotka eivät ilmestyessään saavuttaneet kovinkaan merkittävää suosiota. Sittemmin Metropolis on kohonnut useissa listauksissa maailman parhaiden elokuvien joukkoon sekä toiminut inspiraationa useille merkittäville elokuvantekijöille. Alkuperäisen kehnon menestyksensä vuoksi elokuvaa on kuitenkin leikelty rutkasti, joka arvatenkin on johtanut poisleikattujen kohtausten katoamiseen. Vuonna 2008 suuri osa kadonneista kohtauksista kuitenkin löytyi ja elokuvan entistetty versio valmistui vuonna 2010.

Elokuvan ehdottomasti upeinta antia ovat sen mahtavat lavasteet ja karut tulevaisuudenvisiot. Tarinan takaa on selkeästi tavoitettavissa myös yhteiskunnallista kommentaaria, josta toki voi tehdä kovin monta tulkintaa - olipa tämä filmi nimittäin Hitlerinkin suosikki. Lievää tympääntymistä aiheuttavat juonen ajoittaiset epäloogisuudet ja railakas, tahattoman hupaisa ylinäyttely: Frölichin poukkoileva esiintyminen aiheuttaa nauruntyrskähdyksiä, vielä kun tunteiden äärilaidasta toiseen sinkoileva Gustav lähinnä näyttää maanisesti haluavan suukotella jokaista vastaantulijaa. Kun katsoin tämän elokuvan ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten, sen kiehtova futurismi teki omaperäisyydessän vaikutuksen - tämä toinen katselukerta tuntui valitettavasti jokseenkin latteammalta. Metropolis on monin tavoin mielenkiintoinen filmi, joka kuitenkin taitaa säväyttää erikoisuudellaan parhaiten ensimmäisellä katselukerralla.

Pisteytys:

8/10

Dr. Mabuse the Gambler - Tri Mabuse - ihmispeto (1922)

Ohjannut Fritz Lang
Saksa 1922, 297 min.
Mykkäelokuva, Rikos, Mysteeri, Trilleri
Pääosissa: Rudolf Klein-Rogge, Aud Egede Nissen, Bernhard Goetzke

Sormileikki alkaa!

Psykiatrina toimiva tohtori Mabuse (Klein-Rogge) on valeasujen ja salanimien mestari, huijari ja suurrikollinen. Tämä häikäilemätön ihmispeto on myös loistava hypnotisoija ja keinottelija, joka rikollisliigansa avustuksella aikoo saada itselleen kaiken haluamansa. Salaperäiset kuolemantapaukset ja liian myöhään paljastuneet huijaukset herättävät kuitenkin yleisen syyttäjän von Wenkin (Goetzke) kiinnostuksen. Rikollisnero pakenee ja uhkapeli jatkuu loppuun saakka.

Ohjaajanero Fritz Langin läpimurto oli tapahtunut vain vuotta ennen kuin Tri Mabuse - ihmispeto tuli ensi-iltaan. Lang nousikin saksalaisen elokuvan kultakauden mestariksi, ja myöhemmin hänet on myös tituleerattu yhdeksi tärkeimmistä 1900-luvun elokuvaohjaajista. Lang ohjasi Tri Mabusen seikkailuista kaksi jatko-osaa vuosina 1933 ja 1960, joskaan nämä elokuvat eivät saaneet enää alkuperäisten kaltaista suosiota. Näistä ensimmäinen, Tri Mabusen testamentti (1933), tosin sai aikaan melkoisen kohun kansallissosialistisessa Saksassa. Hitlerin herjaamisesta syytetty Lang pakeni Yhdysvaltoihin, eikä palannut Saksaan ennen vuotta 1971.

Tsi-Nan-Fu!

Kaksiosainen rikosfilmi on taidokas yhteiskuntakuvaus sekä myös yksi merkkipaalu psykologisten rikosjännäreiden saralla. Sodanjälkeisessä Saksassa vallinneet tuska, turvattomuus ja epävarmuus kuvastuvat vahvasti elokuvan tunnelmista. Häikäilemättömän superrikollisen kuvailu voidaan nähdä myös vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen kritiikkinä. Hyvin samankaltaisia elementtejä on myös Tri Caligarin kabinetissa (1920), jonka ekspressionistinen kuvaus on kuitenkin huomattavasti välittömämpää.

Elokuvan ensimmäinen osa on jälkimmäistä hieman lyhempi, mutta myös jokseenkin pitkäveteisempi. Tri Mabuse ei missään nimessä ole tylsä filmi, mutta ei se myöskään onnistu hypnotisoimaan täysin mukaansa. Kokemuksesta jäi vähän tyhjä olo, paljosta hyvästä huolimatta. Hyvää rikoselokuvaa kaipaaville tämä filmi on silti oiva nelituntinen viihdyke, ja saattaisinpa itsekin tutustua teokseen vielä uudemman kerran - ehkäpä se avautuisi sitten vielä paremmin.

Pisteytys:
7/10