sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Public Enemy - Yhteiskunnan vihollinen (1931)

Ohjannut William A. Wellman
USA 1931, 83 min
Toiminta, Rikos, Draama
Pääosissa: James Cagney, Edward Woods, Jean Harlow, Joan Blondell

I wish you was a wishing well!
Ystävykset Tom Powell (Cagney) ja Matt Doyle (Woods) ovat ajautunet rikoksen polulle jo pikkupoikina. Nuorukaisina toverukset luovat jo uraa suurrikollisina ja menestyvät mainiosti alkoholin salakuljettajina. Vääryyksin ansaittu leveä elämä ei ole kuitenkaan pelkkää unelmaa ja lopulta kunnialliseen elämään palaaminen vaikuttaa mahdottomalta.

1930-luvun alussa gangsterifilmin genre oli voimissaan. Alamaailman kieroutuneisuutta ja rikollisuuden kukoistusta kuvaavat elokuvat heijastivat lama-ajan välinpitämättömyyden ilmapiiriä ja lain kouran hervonnutta otetta. Yhteiskunnan vihollinen on yksi lajityyppinsä kiistattomia klassikoita, myös sen vahvasti moralisoiva ote kertoo elokuvan asemasta aikansa yhteiskunnassa. Elokuvan paikoittainen raakuus ja julmuus johti aikanaan jopa sensuuriin. Vaikka valkokankailla on vuosikymmenten saatossa nähty pahempiakin raakuuksia, tämä filmi hätkähdyttää edelleen.

Pienen kiusan tässä filmissä muodostavat anakronismit: vaikka elokuva sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan ja 1920-luvulle, miljöö henkii tekoaikaansa. Kokonaisuutena Yhteiskunnan vihollinen kuitenkin on  hyvin rakenenttu tarina täynnä jännitystä, joten pienet historialliset epätarkkuudet eivät haittaa katseluelämystä, jos niitä välttämättä huomaakaan. Lopuksi täytyy toki antaa erityismaininta loistavalle James Cagneylle, jonka roolityö on tulvillaan energiaa. Kelpo gangsteriklassikko kokonaisuudessaan!

Pisteytys:
8/10

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

City Lights - Kaupungin valot (1931)

Ohjannut Charlie Chaplin
USA 1931, 87 min.
Mykkäelokuva, Komedia, Romantiikka, Draama
Pääosissa: Charlie Chaplin, Virginia Cherrill, Harry Myers

You can see now?
Äänielokuvavillitys sai elokuvantekijät hylkäämään mykkäfilmit, mutta Chaplin sinnitteli edelleen vakaumuksellisena mykkäelokuvan puolestapuhujana. Hän kehitteli uutta elokuvaansa monta vuotta, hioi jokaisen kohtauksen huippuunsa ja onnistui luomaan jälleen yhden täydellisen teoksen. Kaupungin valot on kaunis, visuaalinen elokuva, joka puhuu katseen voiman puolesta.

Kaupungin valot kertoo jälleen Chaplinin kuuluisan kulkurihahmon edesottamuksista. Tällä kertaa hän rakastuu sokeaan tyttöön (Cherrill), joka kaupittelee kukkia kadunkulmassa. Kulkurin tutustuttua sattumalta erääseen juopottelevaan miljonääriin (Myers), kukkaisneito erehtyy luulemaan köyhää kulkuriakin rikkaaksi. Luvassa on tietenkin kommelluksia, väärinkäsityksiä ja ennen kaikkea suuria tunteita.

Draaman ja komedian mestari Chaplin yhdistää tapansa mukaan onnistuneesti tunneskaalan äärilaitoja - komiikkaa ja tragediaa, pettymyksen tuskaa, löytämisen riemua, rakkautta... Näiden lisäksi Kaupungin valot sisältää myös häivähdyksen sydänalaa kouraisevaa lama-ajan yhteiskuntakritiikkiä. Elokuva oli ilmestyessään ylistetty kassamagneetti, eikä sen suosio ole missään vaiheessa laantunut.

Pisteytys:
10/10

lauantai 22. joulukuuta 2012

Frankenstein (1931)

Ohjannut James Whale
USA 1931, 71 min.
Kauhu, Scifi
Pääosissa: Colin Clive, Mae Clarke, John Boles, Boris Karloff

It's a monster!
Tieteilijä Henry Frankenstein (Clive) on läpimurron partaalla. Mies on rakentanut keinotekoisen ihmisen kuolleiden ruumiiden osasista ja aikoo herättää karskilta näyttävän ruumiin henkiin. Synkkänä ja myrskyisenä yönä luomus todella herää eloon, mutta pian kookas, mutta pohjimmiltaan kiltti monsteri lähtee karkuteille. Alkaa hurja ajojahti - kuka lopulta onkaan tarinan todellinen hirviö?

Mary Shelleyn romaaniin (1818) perustuva Frankenstein on yksi kauhugenren tärkeimpiä kulmakiviä sekä arvatenkin tunnetuin valkokangasversio Shelleyn teoksesta. Ensimmäinen Frankenstein-elokuva valmistui Yhdysvalloissa jo vuonna 1910 ja kirjoitushetkellä viimeisin tarinaan kytkeytyvä filmi (Burtonin Frankenweenie-uusinta) ilmestyi syksyllä 2012. Tämä vuoden 1931 versio on muodostunut suureksi klassikoksi, joka jo itsessään poiki liudan jatko-osia. 1001-listalla on näistä ensimmäinen, Frankensteinin morsian (1935).

Mitä alkuperäisteokseen tulee, tämä elokuva perustuu Shelleyn tarinaan vain löyhästi. Karsittu tarina on yksi Frankensteinin kompastuskivistä, mutta se ei silti tunnelmaa latista. Tarinasta on tavoitettavissa useita erilaisia teemoja ja tunneskaaloja, kun jännitys ja herkät kohtaukset vaihtelevat tasapainoisesti. Eräs kiehtova teema on tieteenteon moraali: äärimmäisyyksiin menevät kokeet ovat pelottavampi skenaario kuin itse Frankensteinin hirviö. Kaiken hyvän lisäksi Frankensteinin upeat lavasteet ovat kaunista katseltavaa ja visuaalisuus on yksi filmin valttikorteista. Kerrassaan kelpo kauhuklassikko.

Pisteytys:
8/10

tiistai 11. joulukuuta 2012

Dracula (1931)

Ohjannut Tod Browning
USA 1931, 85 min.
Kauhu
Pääosissa: Bela Lugosi, Dwight Frye, Helen Chandler

The blood is the life!
Bram Stokerin Dracula-romaaniin perustuvia filmatisointeja on elokuvan historian aikana tehty ahkerasti: jo pelkästään Universal-studio on tuottanut seitsemän kappaletta Dracula-elokuvia. Tod Browningin Dracula (suom. myös. Dracula - vanha vampyyri) on Nosferatun (1922) ohella yksi merkittävimmistä varhaisista klassikoista niin vampyyrifilmien saralla kuin kauhugenressä ylipäätäänkin.

Verenhimoisen kreivi Draculan tarina lienee peruskuvioltaan useimmille tuttu. Kalskeassa linnassaan asuva outo kreivi (Lugosi) saa vieraakseen nuoren asuntokauppoja tekevän hölmön (Frye), joka ei piittaa saamistaan varoituksista. Verta himotaan ja outoja asioita tapahtuu. Niin hypnotisoinnin kuin muodonmuutoksenkin taitava Dracula janoaa nuoren neidon verta keinoja kaihtamatta...

Draculan kertomus etenee arveluttavasti. "Mystinen" hiljaisuus ja (erinomaista Lugosia lukuunottamatta) kehnot roolisuoritukset eivät vakuuta. Filmin viehätys tuntuu perustuva pitkälti koomiseen tunnelmaan, jota luovat muun muassa narujen varassa liihottavat lepakot ja osuvat repliikit. En välitä tästä klassikosta mitenkään erityisemmin, mutta Dracula kyllä pieksee useat nykypäivän vampyyrimanian tuotokset 100-0.

Pisteytys
6/10

tiistai 4. joulukuuta 2012

Marraskuun elokuvat 2012

Eläville ja kuolleille
Ohjannut Kari Paljakka
Suomi 2005, 95 min.
Draama
Pääosissa: Hannu-Pekka Björkman, Katja Kukkola





Tositapahtumiin perustuva draamafilmi käsittelee lapsen kuolemaa, tuskasta toipumista ja erilaisia tapoja käsitellä surua. Elokuva seuraa perheen suruprosessin kulkua vuoden verran, onnettomuuspäivästä alkaen. Perheen kuopus Matti on jäänyt palavaan autoon. Käynnistyy poliisin onnettomuustutkinta, tulevat hautajaiset. Arjen jatkumista on vaikea käsittää. Kuolema on aiheena mielenkiintoinen: se kertoo käsittämisen alueista, kulttuurista, tabuista, rajanvedoista. Eläville ja kuolleille käsittelee aihettaan koskettavasti ja kuvaa eri perheenjäsenten tapoja käsitellä suruaan.

Pisteytys: 7/10

Die Another Day - Kuolema saa odottaa
Ohjannut Lee Tamahori
Iso-Britannia 2002, 133 min.
Toiminta, Rikos, Seikkailu
Pääosissa: Pierce Brosnan, Halle Berry, Toby Stephens





Brosnanin neljännessä ja viimeisessä 007-elokuvassa Bondin James pistää jälleen tuulemaan. Tällä kertaa Bond selvittää mystistä suhdetta pohjoiskorealaisen pahiksen ja timantti-miljonäärin välillä. Matkalle mahtuu monta käännettä ja toinen toistaan älyttömämpiä teknologian saavutuksia. Kuolema saa odottaa on yksi menestyneimpiä Bond-filmejä, yksi vuoden 2002 katsotuimpia elokuvia - muttei silti 007-seikkailuiden parhaimmistoa. Pierce Brosnanin tähdittämät Bond-filmit eivät ylipäätäänkään ole mitään mindblow-kamaa, mutta kyllä ne aivottomana viihteenä menettelevät. Siinä tämäkin filmi niukasti onnistuu, vaikka typeryyksiä piisaa.

Pisteytys: 4/10

Les Douze Travaux d'Astérix - Asterix valloittaa Rooman
Ohjannut René Goscinny, Albert Uderzo, Pierre Watrin
Ranska 1976, 82 min.
Animaatio, Komedia, Seikkailu
Pääosissa: Roger Carel, Jaques Morel, Jean Martinelli





Hauskassa klassikkoanimaatiossa aisapari Asterix (Carel) & Obelix (Morel) saavat suoritettavakseen kaksitoista haastetta. Mikäli parivaljakko selviää kaikista roomalaisten heille asettamista vaikeaakin vaikeammista tehtävistä, ei Caesarin (Martinelli) auta muu kuin julistaa muuan tutun gallialaiskylän asukkaat voittamattomiksi jumaliksi. Asterix-sarjakuvat ovat loistavia, mutta myös nämä vanhemmat animaatiot ovat mainioita. Modernin maailman hupsutuksia ja ongelmia käsitellään hauskasti, mutta anakronismeihin ei kuitenkaan sorruta liian typerällä tavalla (vrt. Asterix ja viikingit, 2006).

Pisteytys: 8/10

Dr. No - Salainen agentti 007 ja tohtori No
Ohjannut Terence Young
Iso-Britannia 1962, 105 min.
Toiminta, Rikos, Seikkailu
Pääosissa: Sean Connery, Ursula Andress, Joseph Wiseman






Kaikkien aikojen ensimmäisessä Bond-elokuvassa agentti 007 saa vastaansa salaperäisen tohtori No:n, kieron tiedemiehen jonka päämääränä on tuhota Yhdysvaltojen avaruusohjelma. Sean Conneryn ja 1960-luvun seksisymboli Ursula Andressin flirttailu Jamaikalla sekä koko salaisen agentin genren synty nousivat suureen suosioon, eikä Bond-manialle näy loppua. Oiva tunnelma luodaan jo alkuteksteissä, eikä meno lässähdä missään vaiheessa. Elokuva ei ole kuitenkaan ihan sitä Bondien huipuinta huippua, mutta kelpo viihdettä joka tapauksessa.

Pisteytys: 6/10

Some Like It Hot - Piukat paikat
Ohjannut Billy Wilder
USA 1959, 120 min.
Komedia
Pääosissa: Tony Curtis, Jack Lemmon, Marilyn Monroe





Piukat paikat kertoo mafiaa paossa olevasta muusikkokaksikosta, Joesta ja Jerrystä (Curtis & Lemmon). Ystävykset liittyvät epätoivoissaan naisorkesteriin, ja pian luvassa on kuumottelevaa rakkautta, valtavia yllätyksiä ja mitä moninaisempia ajojahteja. Piukat paikat on sekä yksi kaikkien aikojen suosituimmista komedioista että yksi henkilökohtaisista suosikkileffoistani. Hulvaton komedia piikittelee sukupuoliroolien todellista laitaa hauskalla otteella, unohtamatta tiukkoja tilanteita ja nokkelaa sanailua.

Linkki pidempään 1001-listan arvosteluun tässä.

Pisteytys: 10/10

National Lampoon's Christmas Vacation - 
Joulupuu on kärvennetty
Ohjannut Jeremiah C. Chechik
USA 1989, 97 min.
Komedia
Pääosissa: Chevy Chase, Beverly D'Angelo, Juliette Lewis




Joulupuu on kärvennetty tarjoilee klassista jenkkikohellusta perhejoulun merkeissä. Griswoldin perhe valmistautuu joulunviettoon, mutta kaikki ei arvatenkaan mene aivan putkeen. Sukulaisia on montaa sorttia, jouluvalot eivät meinaa syttyä ja joulukuusenkin kanssa on ongelmia. Löperö juoni ja kliseinen konsepti kummasti paranevat elokuvan edetessä, ja kyllähän tätä katsoessa sentään muutaman kerran tuli tyrskähdeltyä.

Pisteytys: 5/10

Men in Black II - Miehet mustissa II
Ohjannut Barry Sonnenfeld
USA 2002, 88 min.
Komedia, Scifi, Toiminta
Pääosissa: Will Smith, Tommy Lee Jones






Agentti J (Smith) on jäänyt ilman partneria, eikä sopivaa tahdo löytyä. Agentti K:n (Jones) on aika palata kansainvälisiin tehtäviin mustassa puvussa, kun uudet superpahikset uhkaavat useammankin maailman kohtaloa. Tätä filmiä ei voi edeltäjänsä veroiseksi kehua, eikä se ole saanut kovin suopeaa vastaanottoa osakseen. Lähinnä MiB II onkin vain uudelleenlämmitetty, joskin ontuva versio alkuperäisestä menestysrainasta. Jostain syystä tämä on minusta silti ihan hauska leffa, olkoonkin typerä.

Pisteytys: 6/10

From Russia with Love - Salainen agentti 007 Istanbulissa
Ohjannut Terence Young
Iso-Britannia 1963, 116 min.
Toiminta, Rikos, Seikkailu
Pääosissa: Sean Connery, Daniela Bianchi




Bondin paluu tarjoilee tuplanollan vauhdikasta meininkiä klassisella kokoonpanolla. Tämä filmi on jo muotoillut hieman edeltäjäänsä selkeämmin 007-konseptia, ja agenttitoiminnan palaset loksahtelevat napakasti paikoilleen. Tällä kertaa agentti 007 saa vastaansa rikollisjärjestö SPECTRE:n, joka suunnittelee koodinpurkulaitteen kaappaamista venäläisiltä. Kylmä sota kylmenee, ehtiikö James pelastaa maailman? Tämä Bond-raina on kieltämättä melkoisen hyvä kokonaisuus, huumorilla ja jännityksellä ryyditettyä taattua agenttiviihdettä. Vaikka filmi onkin hyvä, sen suomenkieliselle nimelle täytyy kieltämättä antaa titteli ehkäpä kehnoimmasta käännöksestä ainakin Bondien saralla.

Pisteytys: 7/10

Goldfinger - 007 ja kultasormi
Ohjannut Guy Hamilton
Iso-Britannia 1964, 110 min.
Toiminta, Rikos, Seikkailu
Pääosissa: Sean Connery, Honor Blackman, Gert Fröbe






Varsinaisen Bond-kuumeen käynnistänyt, järjestyksessään kolmas 007-seikkailu on useissa yhteyksissä tituleerattu parhaaksi Bondiksi. Olen väitteestä täysin samaa mieltä. Tässä rainassa Bond ryhtyy selvittelemään rikkaan Auric Goldfingerin (Fröbe) hämäriä bisneksiä: luvassa on uhkaavia korstoja, Aston Martinilla kaahailua ja tikittävä aikapommi. Elokuvassa Bondien klassinen paketti on muotoutunut jälleen hiotummaksi kokonaisuudeksi. Jännitystä ja martineja!

Linkki 1001-projektin pidempään arvosteluun tässä.

Pisteytys: 8/10

maanantai 3. joulukuuta 2012

Tabu: A Story of the South Seas - Tabu: kiellettyä rakkautta (1931)

Ohjannut F. W. Murnau
USA 1931, 84 min.
Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Matahi, Anne Chevalier

Rakkautta vain.
F. W. Murnaun ohjaama Tabu on eksotiikkaa henkivä romanttinen kuvaus ja mykkäelokuvan mestarin viimeinen taidonnäyte. Tässä filmissä ovat jälleen läsnä Murnaun varhaisemmistakin elokuvista tutuksi tulleet elementit: voimakkaat tunneskaalat ja kauniit kuvat. Lisäksi Tabussa on jopa häivähdys dokumentaarista otetta.

Elokuva sijoittuu Etelämerelle, Tahitin kauniille Bora-Bora -saarelle. Nuori helmenkalastaja Matahi on rakastunut Reri-nimiseen neitoon (Chevalier), mutta orastava rakkaus kohtaa pian ongelmia. Reri on nimittäin valittu heimon seuraavaksi neitsyeksi, johon yksikään mies ei kuoleman uhalla saa koskea. Rakastunut nuoripari päättää paeta saarelta, heimon ja jumalten ulottumattomiin.

Tabu on parhaimmillaan esteettisiä, silmiähivelevän kauniita kuvia, filmille tallennettu visio paratiisisaarten idyllisestä tunnelmasta. Elokuva saikin oikeutetusti parhaan kuvauksen Oscar-palkinnon. Muutoin elokuvan kokonaisuus on vajavainen, ainakin verrattaessa Murnaun aiempiin mestariteoksiin. Välillä Tabu tuntuu hidastempoiselta, eivätkä rakkaustarina tai tunneskaala missään vaiheessa kohoa sellaisiin sfääreihin kuin esimerkiksi Auringonnousussa (1927).

Tabu on näköaisteja huumaava elokuvaelämys, mutta muuten hieman keskinkertainen teos. Elokuva tarjoaa joka tapauksessa miellyttävän matkan Etelämeren saarille, ja ennen kaikkea mykkäelokuvan viimeisimpiin aikoihin: Tabu on kuin elegia joskus niin kukoistavalle ja kauniille mykkäelokuvan genrelle. Murnau, yksi mykkäelokuvan viimeisimpiä mestareita ja puolestapuhujia, menehtyi auto-onnettomuudessa matkalla Tabun ensi-iltaan.

Pisteytys:
7/10