Näytetään tekstit, joissa on tunniste Janet Gaynor. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Janet Gaynor. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. joulukuuta 2019

LUUKKU 6 - 90 vuotta sitten (Päivänsäde, 1929)

What's the matter with your feet?
Elokuvamaailma oli 1920-luvun lopulla vauhdissa. Uusi ääniteknologia innosti studioita keskinäiseen kilpailuun ja vuonna 1929 kisailemaan päästiin myös kaikkien aikojen ensimmäisistä Oscareista. Palkintojuhla tosin oli vielä sangen pienimuotoinen nykypäivän spektaakkelimaiseen gaalaan nähden (sama muuten koskee tänään ajankohtaisia Linnan juhlia, joita ensi kerran vietettiin vuosisata sitten sangen vaatimattomasti ─ kansan keskuudessa koko itsenäisyyspäivääkään ei vielä kunnolla tunnettu). Vuoden 1929 akatemiajuhlassa palkittiin vuosien 1927 ja 1928 parhaimmiksi katsottuja elokuvia ja osasuortuksia, ja niinpä kertasin vaatimatonta juhlahumua jo kahden vuoden takaisessa joulukalenterissa ─ tuossakin luukussa seikkailevat Frank Borzagen ykköstähdet Janet Gaynor ja Charles Farrell.

Muitakin merkkitapahtumia mahtui elokuvavuoteen 1929: elokuvadebyyttinsä tekivät niin Judy Garland (The Big Revue) kuin Marx-veljeksetkin (Kookospähkinöitä). Maailmaan syntyi monta tulevaisuuden tähteä: vuosikertaa 1929 edustavat muun muassa Audrey Hepburn, Max von Sydow ja Sergio Leone. Suomessakin tapahtui! Pohjolassa esitettiin ensimmäinen äänielokuva Sonny Boy (1928), joka oli vuotta aiemmin kiihdyttänyt ääniteknologian voittokulkua Yhdysvalloissa. Päivän elokuva Päivänsäde edustaa teknologiansa osalta aikaansa, sillä mykkäfilmin rinnalle tehtiin myös osittain puhuttu versio, mutta se on aikojen saatossa kadonnut.


Lucky Star - Päivänsäde
Ohjannut Frank Borzage
USA 1929, 100 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Janet Gaynor, Charles Farrell, Guinn Williams




Köyhä maalaistyttö Mary Tucker (Gaynor) tutustuu reippaaseen työmieheen Tim Osborneen (Farrell) riitaisissa tunnelmissa. Sopua ei ehdi syntyä, kun suursota ja rintama kutsuvat Timin taisteluun. Mies palaa Euroopan taistelukentiltä pyörätuolissa ja herättää Maryn hellät tunteet. Ystävyys pääsee viimein kukoistamaan. Vähitellen syttyvät myös orastavat romanttiset tuntemukset, mutta esteenä rakkauden tiellä on epärehellinen kilpakosija (Williams).

En millään malttanut katkaista hyvää kolmevuotista perinnettä Frank Borzagen romanttisten melodraamojen sarjassa! Edelliset osat ovat Seitsemännessä taivaassa (1927) ja Kadun enkeli (1928), ja kaikkia filmejä tähdittävät päärooleissa upeat Janet Gaynor ja Charles Farrell. Tässäkin elokuvassa kaksikon kemia on kohdillaan ja myös lavasteet ovat tuttuun tapaan silmiähivelevän kauniita ja sadunomaisia. Päivänsäde ei aivan noussut suosikikseni kolmikosta, mutta viihdyin sen romanttisen tunnelman parissa silti erinomaisesti.

Tarinansa puolesta Päivänsäde ei ole kovin yllättävä kertomus, mutta onhan toisinaan hauska tietää, mitä elokuvalta odottaa. Tuttuudesta huolimatta tarinankerronta ei nimittäin ole laisinkaan kulunutta tai kliseistä, vaan pikemminkin samaistuttavaa. On koskettavaa seurata, kuinka kaksi elämän murjomaa yksilöä vähitellen löytää toisensa. Ikivihreä Päivänsäde täyttää tänä vuonna 90 vuotta, mutta ensi vuonna voidaan silti tavallaan juhlia sen kolmekymppisiä! Kuten aiemmin totesin, elokuvan puhuttu versio on hukassa, mutta myös mykkäversio oli pitkään kadoksissa. Se löytyi 1980-luvun lopussa ja vuonna 1990 Päivänsäde pääsi jälleen valkokankaille restauroituna. Näitä Borzagen, Gaynorin ja Farrelin mestariteoksia soisi näkevän levityksessä useamminkin. Ehkäpä sitten satavuotisjuhlien kunniaksi 2020-luvun lopulla?

Pisteytys: 8/10

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

5. LUUKKU - 90 vuotta sitten (Kadun enkeli, 1928)

O sole mio!
Yhdeksän vuosikymmentä sitten elettiin viimeisiä onnen aikoja ennen vuoden 1929 pörssiromahdusta ja sitä seurannutta lamaa. Railakkaan 1920-luvun ilonpitokin tosin kätki alleen suursodan aiheuttaneita traumoja. Mikäli ristiriitainen 1920-luku kiehtoo, suosittelen aikakauden elokuvaelämysten lisäksi lämpöisästi Helsingin kaupunginmuseon Suruton kaupunki -näyttelyä, joka viehättää kävijöitään Hakasalmen huvilassa aina vuoden 2019 syyspuolelle saakka. Näyttelyn nimeä kantava Mikko-Olavi Seppälän kirja (2016) auttaa myös riehakkaan vuosikymmenen kaihoon. Samaten päivän elokuva kiidättää vuoden 1928 vapaa-ajannautintojen huolettomaan tunnelmaan, joskin elokuvassa itsessään piisaa suuria tunteita ja traagisia kohtaloita!

Street Angel - Kadun enkeli
Ohjannut Frank Borzage
USA 1928, 102 min.
Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Janet Gaynor, Charles Farrell, Natalie Kingston




Napolilainen Angela (Gaynor) huolehtii sairaasta äidistään, mutta varattomana päätyy harjoittamaan prostituutiota saadakseen rahaa lääkkeisiin. Siveälle Angelalle työ on kauhistus ja kaiken lisäksi hän saa poliisit peräänsä ─ ainoa vaihtoehto on paeta kaupungista sirkuksen mukana. Uusi elämänvaihe tuo mukanaan rakkauden, kun Angela tapaa taidemaalari Ginon (Farrell). Rakkauden tielle astelee kuitenkin Angelan synkkä menneisyys lainrikkojana.

Frank Borzagen kaunis melodraama saattaa jälleen yhteen Janet Gaynorin ja Charles Farrelin. Kadun enkeli on hyvin samankaltainen kuin Borzagen läpimurto Seitsemännessä taivaassa (1927), jossa sama tähtipari niin ikään rakastui ja kamppaili köyhyyden tuomia vaikeuksia vastaan. Asetelmaan on toki haettu myös variaatiota: esimerkiksi tällä kertaa Farrelin hahmo pehmenee rakkaudelle ensimmäisenä ja Gaynor saa osakseen kyynisemmän roolin.

Aina upea ja roolistaan Oscar-palkittu Janet Gaynor on suorastaan hätkähdyttävä moniulotteisessa ja syvällisessä osassaan. Charles Farrell puolestaan on sympaattinen, mutta ei tällä kertaa tavoita aivan vastanäyttelijänsä tasoa. Osasyy on ehkä käsikirjoituksessakin. Viat ovat kuitenkin pieniä, sillä kokonaisuutena Kadun enkeli on pakahduttavan koskettava kertomus ja visuaalisestikin onnistunut teos. Kadun enkeli oli ilmestymisvuotensa viidenneksi tuottoisin elokuva, joten eipä ihmekään, että Borzagen, Gaynorin ja Farrelin menestyksekäs yhteistyö sai jatkoa jälleen seuraavana vuonna elokuvalla Päivänsäde (1929).

Pisteytys: 8/10

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

LUUKKU #6 - 80 vuotta sitten (Tapahtuipa Hollywoodissa, 1937)

I'm going out and have a real life!
Kahdeksan vuosikymmentä sitten tuhoisa suursota lähestyi, mutta ainakin Yhdysvalloissa elettiin vielä joksenkin huoletonta elämää. Aikaan istuu hyvin Hollywood-unelmoijista kertova klassikkotarina, jota on filmatisoitu peräti kolme kertaa ─ neljäskin on tuota pikaa tulossa. Tämä elokuva on versioista ensimmäinen, joskin inspiraatiota sekin on kenties ammentanut George Cukorin draamasta Menestyksen hinta (1932). Tunnetuin versio on Judy Garlandin show Tähti on syttynyt (1954) ja toistaiseksi tuorein puolestaan vuoden 1976 Tähti on syttynyt. 1970-luvun tähtitarina sijoittui muusikoiden hallitsemille lavoille, ja sinne palataan jälleen vuonna 2018 ensi-iltansa saavassa A Star Is Born -uusinnassa.


A Star Is Born - Tapahtuipa Hollywoodissa
Ohjannut William A. Wellman
USA 1937, 111 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Janet Gaynor, Fredric March, Adolphe Menjou




Esther Blodgett (Gaynor) haaveilee urasta näyttelijänä, ja isoäitinsä usutuksesta hän lähtee kokeilemaan siipiään Hollywoodiin. Esther saa kuitenkin huomata, että unelman toteuttaminen vaatii vähintäänkin ihmeellistä sattumaa. Sellainen tietenkin tapahtuu: tarjoilijakeikalle päätynyt Esther onnistuu vahingossa tekemään vaikutuksen tunnettuun näyttelijään Norman Maineen (March). Normanin avustuksella Estherista leivotaan Vicky Lester, uusi valkokankaiden valloittaja. Täydellisyyden kruunaa näyttelijöiden lemmensuhde ja avioliitto, mutta Normanin vaikea alkoholiongelma langettaa varjonsa paratiisin ylle.

Tapahtuipa Hollywoodissa on viehättävä draama, joka on taatusti tuntunut samaistuttavalta lukuisista leffastarojen kuvia tiirailleista haaveilijoista, ja mikseipä se olisi samaistuttava vielä tänäkin päivänä. Elokuvassa tutkitaan Hollywoodin katuja ja kurkitaan studioihin, mutta nähdään myös tähteydestä haaveilijoiden kovaa arkea. Päähenkilökin päätyy hanttihommiin ja epätoivon partaalle, mutta onnekkaan sattuman vuoksi saavuttaa unelmansa. Vai onko kyse amerikkalaisesta unelmasta, kaiken mahdollisuudesta? When you wish upon a star, ja niin edelleen...

Mykkäelokuvien tähti Janet Gaynor näyttää elokuvassa hauskan puolensa muun muassa mainioilla imitaatioilla. Gaynorin ura oli 1930-luvulla jo hiipumassa, mutta Tapahtuipa Hollywoodissa tarjosi hänelle uutta vauhtia. Vaihtelua kaivannut Gaynor päätti kuitenkin vetäytyä eläkkeelle jo vuonna 1939. Loppuun mainittakoon elokuvan laadusta sananen. Värielokuva olisi muutoin mukavaa katseltavaa, mutta public domainiksi vapautetun filmin ääni ja kuva ovat melko huonolaatuisia. Mikäli sumeudesta ei piittaa, elokuva tarjoaa hykerryttävän matkan 1930-luvun Hollywoodin unelmatehtaan kulisseihin.

Pisteytys: 7/10

tiistai 5. joulukuuta 2017

LUUKKU #5 - 90 vuotta sitten (Seitsemännessä taivaassa, 1927)

A very remarkable fellow.
Nykypäivästä käsin arvioiden vuoden 1927 merkittävimmäksi elokuvamaailman tapahtumaksi voidaan melko yksimielisesti nimetä äänielokuvan synty. Toki tapahtuman merkitys huomioitiin jo aikanaan, mutta kaikki eivät olleet täysin vakuuttuneita uuden suunnan menestyksestä. Läpimurto ei tapahtunut yhdessä yössä eikä vuodessakaan, mutta kuitenkin nopeasti: jo seuraavan vuosikymmenen alussa mykkäelokuvia pidettiin auttamattoman vanhentuneina. Ensimmäinen ääniteknologiaa hyödyntänyt elokuva oli Jazz-laulaja (1927), joka tosin ei varmastikaan olisi jäänyt elokuvahistoriaan ilman tätä teknologian suomaa etua.

Näin jälkeenpäin mitattuna eräs vuoden keskeisistä merkkitapahtumista oli myös Elokuva-akatemian perustaminen. Aikanaan instituutio oli toki uutuutensa vuoksi vailla tunnettavuutta ja arvovaltaa; niinpä myös vuonna 1929 järjestetyssä ensimmäisessä Oscar-gaalassa parhaan näyttelijän palkinnon saanut Janet Gaynor totesi myöhemmin olleensa enemmän innoissaan Douglas Fairbanksin tapaamisesta gaalassa kuin itse pystiin sisältyvästä kunniasta. Gaynor sai palkintonsa peräti kolmesta eri roolisuorituksesta, Auringonnoususta (1927), Kadun enkelistä (1928) sekä ohessa esiteltävästä melodraamasta Seitsemännessä taivaassa, jolle siunaantui myös viisi muuta ehdokkuutta sekä voitot parhaasta ohjauksesta ja käsikirjoituksesta.


7th Heaven - Seitsemännessä taivaassa
Ohjannut Frank Borzage
USA 1927, 110 min.
Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Janet Gaynor, Charles Farrell, Gladys Brockwell




Pariisin slummeissa raataa Chico (Farrell), viemäreitä puhdistava, mutta ankeasta arjestaan huolimatta positiivisen elämänasenteen säilyttänyt nuorukainen. Eräänä päivänä Chico pelastaa ahdingossa olevan neidon Dianan (Gaynor), joka pakenee tyrannimaista sisartaan (Brockwell). Yksi hyvä teko johtaa toiseen, ja lopulta pari rakastuu. Juuri kun onnellisemmat ajat vaikuttavat olevan edessä, syttyy sota ja kaikki miehet kutsutaan rintamalle.

Seitsemännessä taivaassa on karu ja kaunis melodraama, suorastaan unohtunut helmi. Liekö ohjaaja Frank Borzagekin hieman unohdettu suuruus? Borzagen tuotannosta 1001-listalle on päässyt toisen maailmansodan alkuvaiheisiin sijoittuva Näin se alkoi (1940). Hieno draama sekin, mutta Seitsemännessä taivaassa ansaitsisi vielä sitäkin enemmän mainetta ja kunniaa. Tämän elokuvan perusteella täytyy ehdottomasti tutustua Borzagen uraan kattavammin. Itse tarinastakin on tehty uusintafilmatisointi vuosikymmentä myöhemmin: elokuvan Seventh Heaven (1937) Chicona nähdään uraansa aloitteleva James Stewart.

Borzagen romanssia tähdittävät näyttelijät ovat niin loistavia, että heistä täytyy kirjoittaa hieman pidemminkin. On sääli, että tärkeässä sivuosassa taitavasti julmistelleen Gladys Brockwellin lupaava ura päättyi liian varhain tämän menehdyttyä auto-onnettomuuden seurauksena. Päätähtien ura sen sijaan jatkui pitkään, ja Seitsemännen taivaan jälkeen heidät nähtiin toistensa vastanäyttelijöinä peräti 11 kertaa. Charles Farrellin elokuvaura jatkui 1940-luvun alkuun saakka ja 1950-luvulla hän siirtyi television pariin. Iki-ihanan Janet Gaynorin aktiiviura elokuvien parissa päättyi 1930-luvun lopulla.

Pisteytys: 9/10

perjantai 14. syyskuuta 2012

Sunrise: A Song of Two Humans - Auringonnousu: laulu kahdesta ihmisestä (1927)

Ohjannut F. W. Murnau
USA 1927, 95 min
Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka
Pääosissa: George O'Brien, Janet Gaynor, Margaret Livingston

City lights!
Auringonnousu - laulu kahdesta ihmisestä on F. W. Murnaun omien sanojen mukaan ajaton kertomus rakkaudesta ja elämästä - sen katkerista ja suloisista hetkistä, synnistä ja anteeksiannosta. Tämä elokuva kertoo yhden pariskunnan tarinan, auringonnoususta hämärtyvään iltaan, tunteiden äärilaidasta toiseen.

Elokuvan pääosassa on maatalon isäntä (O'Brien), joka on hullaantunut erääseen kaupunkilaisneitoon (Livingston). Juonitteleva nainen yllyttää rakastajaansa murhaamaan vaimonsa (Gaynor) hukuttamalla tämän veneretkellä, ja lavastamaan tapahtuneen onnettomuudeksi. Hurmioon ajautunut mies on kahden vaiheilla, mutta päättää lopulta viedä vaimonsa soutelemaan. Kumman naisen hän lopulta valitsee? Loppuratkaisu kääntää selvältä näyttävän lopun vielä kerran päälaelleen ja pitää katsojan jännityksessä loppuun saakka.

Vaikka Murnaun ensimmäinen Hollywood-filmi voittikin Oscar-pystejä, aikalaiskatsojille se oli vain rakkauselokuva muiden joukossa. Minulle Auringonnousu on ensisijaisesti aikamatka erääseen päivään vuonna 1927. Murnaun elokuvissa on tietty leimallinen tapansa kuvata ympäristöä - lavasteet ja kameran liike ovat täydellisesti toteutettuja. Katsoja liikkuu lennokkaasti kameran mukana tarkastellen ympäristöä ja yksityiskohtia. Murnaun elokuville on tyypillistä myös välitekstien vähäisyys: Auringonnousu onkin upea todiste siitä, että kuva todellakin voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.

Auringonnousu pitää sisällään runsaasti tunnetta, muttei kuitenkaan ole hiventäkään turhan sentimentaalinen! Tunteiden äärilaidat käydään läpi upealla tavalla, eikä tunnelmiin voi olla eläytymättä. Myös näyttelijät ovat loistavia, eikä tästä filmistä juuri keksi mitään negatiivista sanottavaa. Ajoittain tapahtumat rönsyilevät hieman - karkaapa kamera esimerkiksi seuraamaan paenneen possun seikkailua ravintolan keittiössä. Jokaisella kohtauksella on kuitenkin selvä tarkoituksensa, ja porsaan villi laukkakin kertoo hetken huumasta, vauhdista ja siitä rakastuneesta tunteesta, jolloin kaikki on aina kaksin verroin hauskempaa. Auringonnousu on niitä elokuvia, jotka luultavasti muuttuvat yhä paremmiksi jokaisella katselukerralla - vaikka elämys on varsin täydellinen jo ensinäkemältä.

Pisteytys:
10/10