The Hurt Locker (2008)

Ohjannut Kathryn Bigelow

USA 2008, 131 min.

Sota, Trilleri, Draama

Pääosissa: Jeremy Renner, Anthony Mackie, Guy Pearce

Going to war is a once-in-a-lifetime experience.

Irakin sota on käynnissä ja Yhdysvaltain panssarivaunut ovat tunkeutuneet Bagdadin keskustaan. Armeijan pommiryhmä kiertää henkensä uhalla purkamassa mitä mielikuvituksellisempiin paikkoihin kätkettyjä pommeja. William James (Renner) saapuu joukkoon uudeksi ryhmänjohtajaksi ja joukon dynamiikka on koetuksella. Vaaran vaaniessa tarvitaan adrenaliinia, mutta Jamesille se on lähes pakkomielle. Toisille miehille sota alkaisi jo riittää.

Kathryn Bigelowin (s. 1951) sotatrilleri nostaa sykkeitä ja synkkiä ajatuksia. Pomminpurkutilanteissa on trillerimäistä jännitystä, jonka kautta katsoja koukutetaan armottomaan nykysodan todellisuuteen. Elokuva ei vain pohdi sodan oikeutusta ja koko touhun järjettömyyttä, mutta tutkii onnistuneesti sotilaiden välisiä suhteita ja yksilöiden mieliä. Toisiin sota vaikuttaa addiktoivasti, toisiin traumatisoivasti, mutta kenellekään sota ei tee hyvää.

The Hurt Locker sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla, ja siitä käynnistyi filmin suursuosion taival. Elokuva nousi monien kriitikoiden lempilistoille ja voittoja satoi: Oscar-gaalasta The Hurt Locker nappasi kuusi pystiä. Yksi voitoista oli parhaan elokuvan palkinto, joita filmi keräili muualtakin. Muun muassa Baftoista napsahti sama tunnustus. Onnistuneen sotatrillerin ystävät nauttinevat myös Bigelowin seuraavasta jännittävästi rakentuvasta Irak-teemaisesta teoksesta Zero Dark Thirty (2012), jossa seurataan Osama bin Ladenin ajojahtia.

Pisteytys: 8/10

Joheunnom nabbeunnom isanghannom ─ Kadonneen aarteen jäljillä (2008)

Ohjannut Kim Jee-woon

Etelä-Korea 2008, 130 min.

Toiminta, Seikkailu, Komedia

Pääosissa: Song Kang-ho, Lee Byung-hun, Jung Woo-sung

 

Damn luck!

 

Mantsurian aroilla veripisarat sekoittuvat hiekkaan ja tanner tutisee. Kolme kelmiä ovat kadonneen aarrekartan jäljillä: hyvä (Woo-sung) ja paha (Byung-hun) palkkamurhaaja saavat seurakseen mustan hevosen, oudon varkaan (Kang-ho). Eletään 1930-luvun loppua ja toisen suursodan aattoa. Armeijat ovat liikekannalla, rikollisjärjestöissä kihisee ja oman onnen tavoittelu ajaa kaiken edelle.

Kadonneen aarteen jäljillä (engl. The Good, the Bad, the Weird) on sulava yhdistelmä westerniä, toimintaa ja komediaa. Kamera kiitää pitkin Aasian laajoja aroja, nautiskelee ikonisista kuvakulmista ja näyttävistä taistelukohtauksista. Raudanlujissa sankarihahmoissa on huumoria, eritoten Song Kang-hon tutuilla maneereillaan luomassa onnekkaanhölmössä ryövärissä. Vaikka elokuva alkaa iloisen räiskähtelevästi, kaksituntinen kohellus kartan perässä käy lopulta hieman tylsäksi. Juoni kaipaisi edes rahtusen omaperäisyyttä ja silti filmiä sietäisi hieman tiivistää.

Vaikka elokuvan ideassa ja rytmissä olisi parantamisen varaa, Kadonneen aarteen jäljillä on silti ihan kivaa humoristista toimintaviihdettä. Cannesissa ensi-iltansa saanut elokuva miellytti monia kriitikoita maailmalla, vaikka suunnatonta jättihittiä elokuvasta ei tullutkaan. Teoksen näkyvyys kuitenkin edesauttoi genresekoitteluistaan tunnetun ohjaaja Kim Jee-woonin (s. 1964) kansainvälistä uraa. Suurmenestys Jee-woonilla on vielä lunastamatta.

 

Pisteytys: 6/10

Gomorra (2008)

Ohjannut Matteo Garrone

Italia 2008, 137 min.

Rikos, Draama

Pääosissa: Marco Macor, Ciro Petrone, Salvatore Cantalupo, Toni Servillo

 

The world is ours!

 

Roberto Savianon paljastuskirja italialaisesta rikollisjärjestö Camorrasta (Gomorra: Mafian valtakunta, 2006) oli kansainvälinen myyntimenestys. Tietokirjan pohjalta syntyi fiktiivinen elokuva Gomorra, joka luo kääntöpuolen Hollywoodin ylellisistä mafiamaailmoista. Elokuvaviittaukset Scarfaceen (1983) korostavat todellisuuden ja elokuvan eroa. Uhoa ja aseita riittää, mutta kuten Scarfacen Tony Montanakin saa todeta, niillä ei osteta pysyvää onnea.

 

Gomorra piirtää karua kuvaa italialaisten rikollisjärjestöjen todellisuudesta. Elokuvassa seurataan viittä erillistä tarinalinjaa: lapsia pistetään likaisiin töihin, nuoret pyrkyrit saavat vastaansa kovan koulun ja aseet laulavat armottomasti surkeissa, nuhjuisissa napolilaislähiöissä. Romanttinen Italia-kuva on Gomorran maailmasta kaukana. Rehellisyys toimii, vaikka hieman pirstaleista tarinaa on välillä raskasta seurata. Hieman lyhempänä Gomorra voisi toimia vielä säväyttävämmin.

 

Jos Savianon kirja oli menestys, näyttävää suosiota sai elokuvaversiokin. Cannesissa Kultainen palmu kuitenkin meni toiselle realismi-teokselle, Luokalle (2008), mutta Gomorra palkittiin Grand Prixillä. Lisäpisteitä elokuva saa rohkeudesta, sillä Matteo Garrone, ja eritoten Roberto Saviano, joutuivat paljastustensa vuoksi mafian tappolistalle. Gomorra on kerronnallisesti hieman etäälle jättävää, mutta silti kiinnostavaa, poikkeavaa jatkumoa mafiaelokuvien perinteeseen.

 

Pisteytys: 7/10

Entre les murs ─ Luokka (2008)

Ohjannut Laurent Cantet

Ranska 2008, 128 min.

Draama

Pääosissa: François Bégaudeau, Esmeralda Ouertani, Rachel Regulier

 

What did you learn?

 

Eräässä pariisilaisessa lähiökoulussa lukuvuosi on jälleen alkamassa. Ranskaa opettavan François'n (Bégaudeau) luokka valloittaa tutut pulpettinsa ja opetus nytkähtää käyntiin riehakkaan mekkalan saattelemana. Monikulttuurisessa luokassa on monenlaisia perhetaustoja, kielitaitoja ja kokemuksia. Kodin ja katujen tapahtumat häivähtävät luokan arjessa, mutta jäävät osin salaisuuksiksi.

Luokka (engl. The Class) on kiehtova kouluelokuva, joka pohjimmiltaan kertoo toisen ihmisen kohtaamisen taidosta. Ranskalaisessa koulumaailmassa ja pedagogiikassa on omat erikoisuutensa, mutta aihe on yleismaailmallinen. Nuoren murheet eivät avaudu opettajalle helposti, oli kyseessä sitten suomalainen tai ranskalainen koulu, ja oli oppilaan tausta mikä hyvänsä. Teinit kaikkialla ovat provosoivia ja ärsyttäviä, herttaisia ja uteliaita, ja jokaisella on oma tarinansa kannettavanaan.

Kultaisella palmulla palkittu Luokka on vuotensa hieno ranskalaismenestys. Elokuva oli ehdolla parhaan vieraskielisen elokuvan Oscariin ja pärjäsi myös kotimaansa César-juhlinnassa. Luokka on saanut kehuja varsinkin aidosta dokudraama-tyylistään ja käsikirjoituksestaan. Luokan dynamiikka sekä oppilaiden ja opettajan väliset keskustelut ovat niin realistisen oloisia, että monesti aivan unohtaa katsovansa fiktiota. Nuoret näyttelijät ovat amatöörejä, omien rooliensa asiantuntijoita!

Pisteytys: 8/10

In the Loop ─ Silmukka kiristyy (2009)

Ohjannut Armando Iannucci

Iso-Britannia 2009, 106 min.

Komedia

Pääosissa: Tom Hollander, Peter Capaldi, Gina McKee

 

The British are coming.

 

Brittipoliitikko Simon Foster (Hollander) päästää suustaan pöyristyttävän sammakon suorassa radiolähetyksessä. Eikös sota ole aivan pätevä ratkaisu konfliktitilanteissa? Selkärangaton luimuilija joutuu elämänsä pyöritykseen: pääministerin tiedotusvastaava Malcom Tucker (Capaldi) räyhää koko keuhkojensa kapasiteetilla, mutta toisaalla yli-innokas avustaja ujuttaa Fosteria Yhdysvaltain sotakomission vieraaksi. Kansainvälisen konfliktin ainekset ovat kasassa!

Silmukka kiristyy on hulvatonta sekoilua ja tulikivenkatkuista kiroilua. Poliittinen satiiri on edelleen todella ajankohtaisen tuntuista ─ onhan tärkeiden ihmisten toilailu aiheena iätön. Omaa etuaan tavoittelevat poliitikot pyörittelevät suuria sanoja komeissa puvuissa, mutta kulisseissa touhu muistuttaa sirkusta. Mahtavia, hävyttömiä brittisolvauksia ei säästellä, ja musta huumori naurattaa. Mukana on pari yksittäistä, hieman huonosti vanhentunutta vitsiä, mutta kokonaisuus kestää aikaa.

Armando Iannuccin (s. 1963) käsikirjoittama ja ohjaama komedia perustuu Iannuccin luomaan tv-sarjaan Politiikan nappula (2005─2012). Spinoff-elokuva sai positiivisen vastaanoton ja oli ehdokkaana käsikirjoitus-Oscarin saajaksi. Viihdyin elokuvan parissa niin hyvin, että kehuttu sarjakin heilahti välittömästi katselulistalleni. Samaan hengenvetoon voi jo suositella Iannuccin toista politiikkasatiirilta tuoksahtavaa räävitöntä komediaa The Death of Stalin (2017).

Pisteytys: 8/10

The Curious Case of Benjamin Button ─ Benjamin Buttonin uskomaton elämä (2008)

Ohjannut David Fincher

USA 2008, 166 min.

Draama, Fantasia, Romantiikka

Pääosissa: Brad Pitt, Cate Blanchett, Taraji P. Henson, Tilda Swinton

Some days, I feel different than the day before.

 

On vuosi 1918, kun erään neworleansilaisen vanhainkodin rappusille hylätään vastasyntynyt vauva. Benjaminiksi (Pitt) nimetty lapsukainen on syntynyt vanhuksen ruumiissa, mutta nuortuu ikääntyessään. Erikoisesista lähtökohdista huolimatta Benjaminin elämästä muodostuu samanlainen seikkailu kuin kenellä tahansa, joka sattuu saamaan rikkaalta isältään muhevan perinnön. Benjaminin elämää määrittävät jännittävät vuodet merillä ja maanteillä, sekä vuosikymmeniä kestävä kaukorakkaus ihanaan Daisyyn (Blanchett).

 

F. Scott Fitzgeraldin tarinaan (1922) perustuva Benjamin Button oli ilmestymisvuotensa näyttäviä elokuvamenestyksiä, vaikka kaikki kriitikot eivät lämmenneet. Oscar-ehdokkuuksia tuli huimat 13: lopulta filmi palkittiin vain lavastuksesta, maskeerauksesta ja erikoistehosteista. Nuo kehut vielä jotenkin ymmärtää, sillä elokuvassa on tekniset ja visuaaliset ansionsa. Muutoin olen vankasti sillä kannalla, että elokuva on David Fincherin ohjausuran ehdoton aallonpohja. Eipä sekään tosin suuri romahdus ole, koska filmi on saanut osakseen ihan mukiinmenevän menestyksen.

Forrest Gumpiin (1994) helposti vertautuva Benjamin Button on lattea ja laahaava kollaasi tyhjänpäiväisiä mietelauseita Benjaminin elämän varrelta. Eri vuosikymmeniä erottavat laimeahkot, juuri ja juuri erottuvat visuaaliset tyylikokeilut. Ne ovat sinänsä ihan kivoja, mutta jäävät kokonaisuuden kannalta täysin irrallisiksi. Kokonaisuuden koossapitävänä liimana on Benjaminin erikoinen ikääntyminen, joka on kuitenkin enemmän efektikikkailua kuin kiinnostavaa draamaa. Kerta kaikkiaan erinomaista, että elokuva on saanut 1001-listalta ripeästi kyytiä jo vuonna 2010.

Pisteytys: 4/10

Slumdog Millionaire ─ Slummien miljonääri (2008)

Ohjannut Danny Boyle & Loveleen Tandan

Iso-Britannia 2008, 120 min.

Draama, Rikos, Romantiikka

Pääosissa: Dev Patel, Irrfan Khan, Freida Pinto

 

What the hell can a slumdog possibly know?

 

Nuori Jamal Malik (Patel), Mumbain slummikortteleiden kasvatti, kilpaa tv-visailussa jättipotista. Jamal on vain yhden kysymyksen päässä päävoitosta, mutta hänen menestyksensä herättää epäilyjä: huijaako nuorukainen ja miten? Poliisikuulusteluissa käynnistyvät takaumat Jamalin lyhyeen mutta vaiherikkaaseen elämään ja kilvoitteluun rikollisuuteen taipuvan veljen kanssa.

Intialaisen Vikas Swarupin romaaniin Q & A (2005) pohjautuva draama sykkii Intian miljoonakaupunkien slummikortteleissa. Hyvät musiikit rytmittävät kahden aikatason tarinaa, ja mieleen tulee Brasiliaan sijoittuva City of God (2002). Ihan samaan realismiin tämä elokuva ei pääse, eikä sitä kenties yritetäkään. Slummien miljonäärissä korostuvat hollywoodmaiset kerrontakliseet ja onnekkaat sattumat ─ mutta ainakin ne tekevät filmistä mukavasti seurattavaa arjen fantasiaa.

Slummien miljonääri oli vuotensa suurmenestyksiä. Miljoonien lipputulojen ohella elokuva menestyi palkintogaaloissa ja putsasi pöydän sekä Baftoissa (7 voittoa) että Oscareissa (8 voittoa). Hollywood-kerronnan tuoma tuttuus takasi menestystä ja katsojia, vaikka aitous samalla kärsiikin. Elokuvan takaumarakenne toimii alkupuolella vetävästi, mutta toisen puolikkaan rikoskiemuroiden kohdalla jännite notkahtaa. Onneksi aivan lopussa rytmi löytyy taas ja satu saa arvoisensa loppuratkaisun. Slummien miljonääri tuskin on parhaan elokuvan Oscarin voittajista ikimuistoisimpia, mutta toimii kyllä kelvollisena viihde-elokuvana.

Pisteytys: 7/10

Anvil! The Story of Anvil ─ Anvil! Tämä on Anvil (2008)

Ohjannut Sacha Gervasi

Kanada 2008, 80 min.

Dokumentti

 

Metal on metal, it's what I crave!

 

Heviyhtye Anvil oli lupaavassa nosteessa 1980-luvun alussa. Bändin räväkkä soundi on lyönyt leimansa koko musagenreen, mutta pioneerina toiminut yhtye on kadonnut valokeilasta. Anvil! -dokumentti paljastaa, ettei uuttera yhtye ole suinkaan lakannut keikkailemasta ja säveltämästä uutta musiikkia. Metalli soi ikuisesti ja unelma rocktähteydestä elää, mutta elantoa bändihomma ei tuo millään: kukin vanha rokkari on pankkilainojen kanssa painiskeleva duunari.

 

Dokumentti aloittaa tarinansa kysymällä, miksei Anvil koskaan ole saanut esimerkiksi Metallican kaltaista suosiota. Kuitenkaan elokuvan tarkoituksena ei ole etsiä menestyksen salaisuutta ja juurisyitä, vaikka aihetta pohditaan tämän tästä. Anvil! kuvaa intohimoa ja unelmia, joista ei luovuta edes vuosikymmenten epätoivoisen yrittämisen jälkeen. Varsinkaan bändin nokkamiestä, Steve "Lips" Kudlowta, ei hetkauta edes epäonninen Euroopan kiertue, levy-yhtiöiden pakit ja tunaroiva manageri. Läpimurto on tulossa, hetkenä minä hyvänsä.

Anvil! on suomeksi tunnettu myös lisänimellä "tosielämän Spinal Tap", viitaten rock-kliseillä ilkamoivaan mokumenttiin Hei me rokataan! (1984). Kiistämättä Anvilin ja kuvitteellisen Spinal Tapin välille on helppo piirtää yhteyksiä, ja varsinkin Eurooppa-turneessa on jo suoranaisia komedian aineksia. Eniten filmi kuitenkin herättää sympatiaa innokkaasti heiluvia setiä kohtaan ja valaa uskoa unelmien merkitykseen. Siksi ilahduttaa, että dokumentti sai aikanaan mukavasti näkyvyyttä ja toi lopulta kaivattua suosiota bändillekin.

Pisteytys: 7/10

Kesäkuun elokuvat 2023

Night of the Living Dicks
Ohjannut Ilja Rautsi

Suomi & Tanska 2021, 19 min.

Lyhytelokuva, Komedia, Kauhu

Pääosissa: Sonja Kuittinen, Tommi Korpela, Santeri Helinheimo Mäntylä

Ilja Rautsin lyhytelokuvassa erotellaan mulkut muista. Dickpick-elokuvan idea on hauskan vallaton, mutta ei sisällöllisesti ihan yhtä terävä kuin ohjaajan toinen vastaavan teeman lyhytteos Helsinki Mansplaining Massacre (2018). Filmi on kuitenkin menestynyt lyhärifestareilla mukavasti ja estetiikka on kohdillaan. Näkemykselliseltä ohjaajalta jää ilolla odottelemaan tulevia tuotoksia.

Pisteytys: 6/10

Love Records: Anna mulle Lovee

Ohjannut Aleksi Mäkelä

Suomi 2016, 110 min.

Historia, Biografia, Draama

Pääosissa: Jarkko Niemi, Tomi Alatalo, Riku Nieminen

Levy-yhtiö Love Records on kiehtova osa suomalaista musiikkihistoriaa. Love on jättänyt jälkipolville valtavan laadukkaan eri musiikkityylien aarreaitan ja yhtiön vaiheista riittäisi monta tarinaa kerrottavaksi. Anna mulle Lovee on valinnut näkökulmakseen Loven perustajakolmikon, mutta  fokusta ei löydetä millään. Harmillisen lattea elokuva, vaikka aiheesta olisi moneksi. Ehkä runsaudenpula on syy hajanaisuuteen. Vaan sentään soundtrack on täyttä kultaa!

Pisteytys: 3/10

Love Is Strange

Ohjannut Ira Sachs

USA & Kreikka 2014, 94 min. 

Romantiikka, Komedia, Draama

Pääosissa: Alfred Molina, John Lithgow

 

 

 

 

George (Molina) ja Ben (Lithgow) menevät naimisiin, mutta avioon astuminen aiheuttaa yllättäviä muutoksia pariskunnan asumisjärjestelyihin. Elokuva on hieman woodyallenmaista, monien ihmissuhteiden draamakomediaa New Yorkista. Kuitenkin filmissä on omanlaistaan lämpöä ja raikkautta. Kaunis tarina rakkaudesta, joka välillä on aika sietämätöntä!

Pisteytys: 8/10

 

Terminator 3: Rise of the Machines - 

Terminator 3: Koneiden kapina
Ohjannut Jonathan Mostow

USA, Saksa & Iso-Britannia 2003, 109 min.

Toiminta, Scifi

Pääosissa: Nick Stahl, Arnold Schwarzenegger, Claire Danes

 

 

Terminator 2 (1991) esti maailmanlopun, mutta silti jostain aikapoimusta pölähtää tappajarobotti jahtaamaan kohtaloonsa kyllästynyttä John Connoria (Stahl). Elokuva on juoneltaan väsähtänyttä kakkososan uudelleenlämmittelyä, täynnä aukkoja ja kiusallista huumoria. Toimintakohtaukset sentään ovat näyttäviä ja parhaimmillaan ihan viihdyttäviäkin. Terminator 3 keräsi kovat lipputulot, vaikka ei muuten saanutkaan osakseen yhtä mairittelevaa vastaanottoa kuin edellisosat. Se ei silti ole hillinnyt jatko-osien tehtailua, joita on tähän mennessä tullut kolme lisää (2009, 2015, 2019).

Pisteytys: 3/10