I Know Where I'm Going! ─ Myrskyöitä (1945)

Ohjannut Michael Powell & Emeric Pressburger

Iso-Britannia 1945, 92 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Wendy Hiller, Roger Livesey

 

I'm going to an island called Kiloran.

Joan Webster (Hiller) on määrätietoinen nainen, joka on vakaasti päättänyt mennä naimisiin. Mies löytyy kaukaa Skotlannin rannikolta, joten Joanin on ainoastaan pakattava tavaransa häämekkoa myöten ja matkattava kohti uutta kotiseutua. Reissu tyssää Mullin saarelle, sillä päiväkausia raivoava myrsky estää kaiken merenkulun. Riehuvat luonnonvoimat rauhoittavat hermostuksissaan kihisevän Joanin, joka saa yllättäen hieman aikaa pohdiskella, mitä hän todella haluaa.

Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin kerronta on ilahduttavan yllättävää, upeasti rytmitettyä ja kaikkinensa viehättävää seurattavaa. Wendy Hiller tulkitsee vahvatahtoista Joania täsmällisen taitavasti ja sivuhenkilöiden kavalkadista löytyy Joanin seuraksi monta vekkulia hahmoa. Skotlannin sumuiset ja jylhät näkymät äänimaisemineen on taltioitu tunnelmallisesti ja eläväisesti, lopun myrskyävästä merestä puhumattakaan. Koko elokuva on skottiromantiikkaa parhaimmillaan!

1001-listaa on siunattu viidellä Powell & Pressburger -parivaljakon nerokkaalla elokuvalla. Tämä on niistä ainoa mustavalkoinen, mutta muutoin tunnelmaltaan ja tyylikeinoiltaan selvästi samaa kavalkadia toisten kanssa. Myrskyöitä oli tarkoitus kuvata Technicolorina, mutta tekniset vaikeudet pakottivat perinteisempään kuvaustapaan. Se ei kuitenkaan heikennä elokuvaa rahtustakaan, sillä sumun ja myrskyn jylhät kontrastit korostuvat ehkä jopa paremmin mustavalkokuvassa. Aikansa yleisömenestys viehättää ja viihdyttää edelleen erinomaisesti.

Pisteytys: 8/10

The Red Shoes - Punaiset kengät (1948)

Ohjannut Michael Powell & Emeric Pressburger
Iso-Britannia 1948, 133 min.
Draama, Musikaali, Romantiikka
Pääosissa: Moira Shearer, Anton Walbrook, Marius Goring

Why do you want to dance?

Punaiset kengät on Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin tunnetuin ja ylistetyin elokuva. Sitä pidetään tanssielokuvien merkkiteoksena, ellei jopa kaikkien aikojen parhaana tanssielokuvana, sillä ensimmäistä kertaa tanssi on olennainen osa tarinan etenemistä, eikä vain irrallinen välinumero. Vaikutus on nähtävissä esimerkiksi muutamia vuosia myöhemmin menestystä niittäneissä Gene Kellyn tähdittämissä musikaaleissa, kuten Laulavissa sadepisaroissa (1952). Viitteitä kerronnallisista tanssijaksoista nähtiin jo ohjaajakaksikon edellisessä elokuvassa Musta narsissi (1947), mutta Punaiset kengät vie ideaa huimasti eteenpäin. Elokuvan sisältämä tunteikas tanssi on henkeäsalpaavan upeaa seurattavaa. Vaikutelmaa korostavat myös huikeat lavasteet ja kaunis värikuvaus.

Itse tarinakin on toki kiinnostava. Elokuva kertoo tanssiin intohimoisesti suhtautuvasta balettiseurueesta, joka kiertää esityksineen ympäri Eurooppaa. Balettiseurueen johtaja Boris Lermontov (Walbrook) palkkaa nuoren säveltäjän Julian Crasterin (Goring) luomaan seurueelle musiikin uuteen balettiin, jonka on määrä perustua H. C. Andersenin Punaiset kengät -satuun. Satu kertoo lumotuista kengistä, joita käyttävä nuori tyttö ei voi koskaan lopettaa tanssimista. Satu käy erikoisella tavalla toteen, kun nouseva tanssijatähti Vicki Page (Shearer) joutuu valitsemaan tanssin ja rakkauden väliltä.

Koska tarinan keskeisenä osana on myös satuklassikko, saa elokuvakerrontakin hieman fantasiaan vivahtavia elementtejä. Useat tapahtumat myös käyvät toteen teatterilavalla, joten toden ja sadun sekä fiktion ja faktan rajat hämärtyvät kiehtovalla tavalla. Elokuva kertoo yhtäältä henkilöistään ja inhimillisistä valinnoista, mutta toisaalta taiteen tekemisestä ja siihen liittyvästä syvästä, liki pakonomaisesta rakkaudesta.

Pisteytys:

9/10

Black Narcissus - Musta narsissi (1947)

Ohjannut Michael Powell & Emeric Pressburger
Iso-Britannia 1947, 100 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Deborah Kerr, Flora Robson, Kathleen Byron, David Farrar

What would Christ have done?

Rumer Goddenin samannimiseen romaaniin (1939) perustuva Musta narsissi on psykologinen draama, joka kertoo Himalajan vuoristossa lähetysasemaa perustavista nunnista. Eristyneessä ympäristössä jännitteet kiristyvät ja maalliset vietit ovat ottaa vallan. Lopulta yksi sisarista ajautuu hulluuden rajamaille.

Suoraan sanoen juoni himokkaista (ja himojaan vastaan taistelevista) nunnista hylätyssä aasialaistemppelissä ei kuulostanut ennakkoon erityisen jännältä. The Archersien tuotanto on kuitenkin kauttaaltaan niin mainiota, että eipä tämäkään elokuva voi olla huti, ajattelin. Enkä joutunut pettymään, sillä Musta narsissi on jälleen todella ainutlaatuinen ja kiehtova teos! Täytyy tosin myöntää, että itse tarina ei ole loppujen lopuksi elokuvassa kovin kummoinen, vaikka se onkin aivan kelvollinen. Tärkeämpää on tässä tapauksessa se, miten tuota tarinaa kerrotaan.

Elokuvan hienoudet piilevät eritoten sen estetiikassa ja visioissa sekä musiikin ja liikkeen sulavassa yhteispelissä. Tietyt tanssikohtaukset viittaavat jo ohjaajakaksikon seuraavaan mestariteokseen, tanssillista kerrontaa hyödyntävään Punaiset kengät -elokuvaan (1948). Kaiken lisäksi studiossa luodut Himalajan maisemat ovat kerrassaan huikeita ja Technicolor korostaa upeaa miljöötä entisestään. Kiinnostavana historiallisena kontekstina kerrottakoon, että Musta narsissi tuli ensi-iltaan vain joitakin kuukausia ennen Intian itsenäistymistä. Näinpä eurooppalaisten invaasio kummalliseen ympäristöön ja lopulta koittava paluu kotimaahan yhdistyivät varmasti monen katsojan mielessä ajankohtaisiin tapahtumiin Aasian mantereella.

Pisteytys:
8/10

A Matter of Life and Death - Kysymys elämästä ja kuolemasta (1946)

Ohjannut Michael Powell & Emeric Pressburger
Iso-Britannia 1946, 104 min.
Fantasia, Romantiikka, Komedia
Pääosissa: David Niven, Kim Hunter, Roger Livesey

One is starved for Technicolor up there!

Toisen maailmansodan tuoksinnoissa brittilentäjä Peter Carter (Niven) tekee kuolemaa. Tuonpuoleisessa tapahtuneen erheen vuoksi Peter jää kuitenkin elävien kirjoihin ja ehtii rakastuakin, ennen kuin kuolleiden valtakunnasta saadaan aikaiseksi lähettää joku korjaamaan harmillista virhettä. Peter ei tietenkään halua luopua onnellisesta elämästään, joten asiasta joudutaan järjestämään perusteellinen oikeudenkäynti.

Kysymys elämästä ja kuolemasta on Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin nokkela fantasiakuvaelma, jossa leikitellään nimensä mukaisesti elämällä, kuolemalla ja niiden rajapinnoilla. Toisin kuin Ihmemaa Ozissa (1939), tässä elokuvassa ihmeellinen satumaa on mustavalkoinen ja oikea elämä on kuvattu värikylläisenä Technicolorina. Kysymys elämästä ja kuolemasta on hersyvän hauska ja täynnä hupaisia oivalluksia, joissa on paikoittain myös kauneutta ja herkkyyttä. On myös mahtavaa, miten runsaasti filmi jättää tilaa tulkinnoille. Suurin kysymys lienee, ovatko visiot kuolleiden valtakunnasta oikeita vai pelkkää kuvitelmaa.

Kaikkinensa Kysymys elämästä ja kuolemasta on ainutlaatuinen klassikko, joka on täynnä visuaalista ja kerronnallista neroutta. Elokuvan jälkipuolella tunnelma hiipuu aavistuksen riemastuttavaan alkuun nähden, mutta muuta moitittavaa en keksi. Loppuun vielä kyseenalaisen tärkeä maininta siitä, että muun muassa Jurassic Parkista (1993) tuttu, toissavuonna edesmennyt Richard Attenborough nähdään elokuvassa sivuroolissa varsin hauskojen viiksien kera.

Pisteytys:

9/10

The Life and Death of Colonel Blimp - Se alkoi Berliinissä (1943)

Ohjannut Michael Powell & Emeric Pressburger
Iso-Britannia 1943, 163 min.
Draama, Sota, Romantiikka
Pääosissa: Roger Livesey, Anton Walbrook, Deborah Kerr

I know what war is!

Se alkoi Berliinissä (tunnettu myös nimellä Ystävykset) on ihastuttavan värikylläinen aikamatka 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle kenraali Clive Wynne-Candyn (Livesey) matkassa. Tarina alkaa ns. nykyhetkestä, eli noin vuodesta 1943. Takautumien kautta kerrataan Candyn, tuon vanhan jäärän, elämänvaiheita vuosisadan alun sotatuoksinnoista toisen maailmansodan syttymiseen saakka. Elokuva on myös ensimmäisiä ja tunnetuimpia yhteisohjauksia Powell & Pressburger -kaksikolta, joiden tuotanto poikkesi valtavirrasta viehättävällä tavalla - ja jota tosin ei aina aivan ymmärretty. Partnereiden omaperäisyys ja erikoinen tarkastelutapa näkyvät vahvasti tässäkin elokuvassa.

Lievästi satiirinen huumori antaa kertomukselle omalaatuista hauskuutta ja vieno propagandakin häilyy taustalla, mutta ennen kaikkea Se alkoi Berliinissä on koskettava draama rajat ylittävästä ystävyydestä ja saavuttamattomasta rakkaudesta. 1900-luvun alun Berliinissä alkanut ystävyys Candyn ja saksalaisen Theo Kretschmar-Schuldorffin (Walbrook) välillä kestää sota-aikojen koettelemukset ja valtioiden väliset kahnaukset. Deborah Kerr tekee upean kolmoisroolin esittäen kaikkia naisia Candyn (ja hieman Theonkin) elämässä; draamallinen ratkaisu on kerrassaan mielenkiintoinen ja onnistunut!

Colonel Blimp -sarjakuvasta nimensä saanut Se alkoi Berliinissä on totta vie upean näköinen ja sisällöllisesti sykähdyttävä, mutta ilmestyessään elokuva oli aikalaisille kauhistus ja sen valmistusta parjattiin suuresti. Jopa itse Winston Churchill vastusti kiihkeästi moisen roskaelokuvan tekoa, peläten ilmeisesti joutuvansa itse ivan kohteeksi. Toki britin ja saksalaisen ystävyydestä kertovan elokuvan teko vaikutti vähintäänkin epäilyttävältä samaan aikaan, kun natsit pommittivat Lontoota minkä ehtivät. Runsaasti vettä sai Thamesissa virrata, ennen kuin elokuvaa lopulta ryhdyttiin pitämään todellisena brittiklassikkona, terävänäköisenä ja modernina draamana.

Pisteytys:

8/10