LUUKKU 3: Silmänlumetta

Huikeita efektejä, viihdettä ja todellisuuspakoa - niitähän yleisöt eläviltä kuvilta edelleen janoavat! Tässä katsaus vuoden 1906 hupitarjontaan:

The Dream of a Rarebit Fiend

Ohjannut Edvin S. Porter & Wallace McCutcheon
USA 1906, 7 min.

Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia, Fantasia

Pääosissa: Jack Brawn

Sarjakuvastrippiin perustuvassa elokuvassa päähenkilö kokee rajua huimausta ravintolaillallisen jälkeen ja pian myös yöunet muuttuvat sekavaksi hallusinoinniksi. Mikä ajaton idea! Efektijohtoisen elokuvan trikkikuvat ovat aikaansa nähden hienoja ja mielikuvituksellisia. Tutustumisen arvoinen pieni hupikuvaelma.

Pisteytys: 7/10

The '?' Motorist

Ohjannut Walter R. Booth

Iso-Britannia 1906, 3 min.

Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia, Scifi

Brittikomediassa sunnuntaiautoilija ajaa talla pohjassa aina avaruuteen asti ja päristelee pitkin Saturnuksen renkaita. Elokuvan vallaton huumori toimii vielä näin satakymmenen vuotta myöhemminkin! Mutta tämän kun katsoo vaikkapa Gravityn (2013) alkupalaksi, niin reilun sadan vuoden aikana tapahtunut kehitys konkretisoituu toden teolla. Efektit eivät tosin vedä vertoja esimerkiksi Georges Mélièsin vielä varhaisemmalle avaruusseikkailulle Matka kuuhun (1902).

Pisteytys: 6/10

Humorous Phases of Funny Faces

Ohjannut J. Stuart Blackton

USA 1906, 3 min.

Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Animaatio, Komedia

Pääosissa: J. Stuart Blackton

Humorous Phases of Funny Faces on stop-motionia hyödyntävä animaatio, jossa liitutaululle piirretyt hahmot ryhtyvät elämään omaa elämäänsä. Varhainen animaatioelokuva ei ole erityisen hauska, mutta ideana onkin vitsailun sijaan esitellä kuvien maagista liikettä. Elokuvan ohjaaja J. Stuart Blackton oli keksinyt hyödyntää stop-motion-tekniikkaa jo aiemmassa elokuvassaan The Humpty Dumpty Circus (1898).

Pisteytys: 5/10

Luukku #10 - Twas the Night Before Christmas...

Tänään luukusta paljastuu häivähdys legendaarisen joulupukin historiaa! Kyseessä ei tosin ole suomalaisten vaalima Korvatunturilla asuva pukki, vaan Hollywood-elokuvista tuttu Pohjoisnavan punanuttu. On kyllä huomioitava, että suomalainenkin nykypukki on toki ottanut aimo annoksen vaikutteita rapakon toiselta puolen. Tuon yhdysvaltalaisen joulupukin olemus ja lajityypillinen yöaikainen käyttäytyminen suurelta osin määrittyvät professori ja kirjailija Clement Clarke Mooren vuonna 1823 kirjoittaman taianomaisen joulurunon myötä.

Twas the Night Before Christmas (tunnettu myös nimillä A Visit from St. Nicholas ja The Night Before Christmas) kertoo tarinan siitä, kuinka pyhä Nicholas lentää porovaljakollaan talon katolle ja lasten nukkuessa sujahtaa piipusta sisään lahjasäkki mukanaan. Runosta selviävät myös pukin porojen nimet, ja huomattavaa on, että vanha kunnon Petteri Punakuono on liittynyt kaartiin vasta myöhemmin. Mooren runosta on olemassa myös suomennos, Yksi yö jouluun, joka kuuluu Tammen kultaisiin kirjoihin. Englanninkielinen runo löytyy melko nopeasti luettavaksi vaikkapa  Project Gutenberg -sivustolta, mutta suosittelen myös esimerkiksi Zdenco Basicin kuvittamaa, todella viehättävää julkaisua, joka on saatavilla myös Suomesta.

His eyes - how they twinkled! His dimples, how merry!

Toki tämän klassisen pukkirunon pohjalta on tehty myös elokuvia, joskin lähinnä lyhytanimaatioita. Disneyn version ehdin jo jakaakin iloksenne kalenterin viidennessä luukussa! Lisäksi runoa siteerataan ainakin Die Hardissa (1988) ja joulukohelluksessa Joulupuu on kärvennetty (1989). Lisäksi pientä parodisoivaa viittailua tarjoaa Painajainen ennen joulua (1993). Tässäpä kuitenkin ajatelmia runon ensimmäisestä filmatisoinnista, tiettävästi se on muuten myös ainoa runon pohjalta tehty ei-animaatio-elokuva.

The Night Before Christmas
Ohjannut Edvin S. Porter
USA 1905, 9 min.
Mykkäelokuva, Fantasia




Pukki viimeistelee pajallaan lasten lahjoja, ja samaan aikaan eräässä perheessä lapset ovat käymässä nukkumaan. Tuota pikaa Joulupukki lähteekin poroineen lahjanjakoreissulle, ja taikoo kauniit joulukoristeet ja pakettikasan perheen olohuoneeseen. Elokuva lähinnä mukailee runoa, josta myös nähdään otteita väliteksteinä. Porterin tulkinnassa aikuiset jäävät taka-alalle, kun lapset yltyvät tyynysotasille arvatenkin pukin vierailua jännittäessään. Hassua tosin, että perheen saapuessa katsomaan joulun ihmettä, isoisä näyttää olevan pukin vierailusta hurjasti paljon iloisempi kuin lapsikatras. No mutta, vanhakin jo nuortuu ja niin edelleen!

Alkuperäisen runon tarina on hellyyttävä ja toki tämän elokuvasovituksenkin versio hymyilyttää, vaikkei kerronnaltaan olekaan kummoinen. Köykäistä tarinaa kuitenkin paikkaavat taikatemput ja efektit, joista jotain Porter on tainnut lainata ranskalaiselta kollegaltaan Georges Mélièsiltä. Jännää muuten huomata se, miten tällainen vaivainen kymmenminuuttinenkin tuntuu hetkittäin liian pitkäksi venytetyltä. Se taitaa johtua siitä, että elokuvakerronnalle voimakkaasti altistunut nykykatsoja hoksaa jo aika pienistä vihjeistä, mistä on kysymys tai mitä kohti ollaan menossa. Siksipä oikein vanhojen filmien katselu on välillä virkistävää ja avaa silmiä elokuvien ihmeille!

Pisteytys: 6/10

The Great Train Robbery - Suuri junaryöstö (1903)

Ohjannut Edwin S. Porter
USA 1903, 11 min.
Mykkäelokuva, Lännenelokuva
Pääosissa: A. C. Abadie, Gilbert M. Anderson

Bäng bäng!

Suuri junaryöstö on varhaista näytelmäelokuvaa, ja eritoten Yhdysvaltain näytelmäelokuvien sarjan aloittajana pidetty klassikko. Aihe elokuvaan oli aikalaisille tuttu teatterista, jossa villi länsi oli teemana suosittu. Tämä elokuva on myös merkittävä lähtökohta western-genren muotoutumiselle. Nykypäivän elokuvien tuoma painolasti tosin saa Suuren junaryöstön tuntumaan hivenen pitkästyttävältä, mutta raina ei kuitenkaan kestä varttia enempää.

Hieman staattisen tarinan jälkeen seuraava elokuvan loppukohtaus on mieleenpainuva ja ilahduttavasti myös katsojaa aktivoiva. 1900-luvun alun elokuvissa uutuus olikin nimenomaan näytteleminen näyttämisen sijaan: katsojasta tuli tirkistelijä, sivustakatsoja. Lumièren veljesten esityksessä vuonna 1895 valkokankaalla vyörynyt juna sai legendan mukaan katsojat kiljumaan kauhusta - joskin nykytietämyksen valossa tämä vaikuttaa lähinnä myytiltä. Elokuvakäyttäytyminen oli kuitenkin tuolloin toista kuin nykyisin: olisipa tämän elokuvan katseleminen vallan toista teatterissa, jossa yleisö huutelee näyttelijöille ohjeita ja katsominen on sosiaalinen, keskusteleva tilaisuus.

Loppuyhteenvetona todettakoon, että Suuri junaryöstö on toki monin tavoin mielenkiintoinen virstanpylväs elokuvan historiassa, mutta pelkkänä katselunautintona melko tylsä. Suosittelen länkkärifaneille ja elokuvan historiasta kiinnostuneille, pelkän viihteen vuoksi ehkä vain kestonsa ja loppukohtauksen puolesta.

Pisteytys:

6/10