The Barefoot Contessa - Paljasjalkakreivitär (1954)

Ohjannut Joseph L. Mankiewicz
USA & Italia 1954, 128 min.
Draama
Pääosissa: Humphrey Bogart, Ava Gardner, Edmond O'Brien, Rossano Brazzi

If you can act, I can help you. If you can't, nobody can teach you.

Parhaat päivänsä nähnyt elokuvaohjaaja Harry Dawes (Bogart) on joutunut mukaan tympeään työprojektiin, jossa hänen on määrä ohjata elokuva itserakkaalle teollisuuspampulle. Juuri kun kyllästynyt ohjaaja on aikeissa hiippailla takavasemmalle, hän tapaa espanjalaisen tanssijan Maria Vargasin (Gardner). Dawes ja Vargas ystävystyvät ja luovat yhdessä mahdottomasta elokuvasta upean menestystarinan. Dawes on jälleen uransa huipulla ja myös Vargas kohoaa tähdeksi. Mutta kuten jo elokuvan alkukohtauksesta voi päätellä, elämä ei silti kohtele häntä silkkihansikkain.

Paljasjalkakreivitär kurkistaa Hollywoodin takahuoneisiin ja ylellisiin juhliin, joissa samppanja virtaa ja uhkapelit viihdyttävät timantteihin pukeutunutta eliittiä. Tarina tosin alkaa synkistä merkeistä sateiselta hautausmaalta, jossa Harry Dawes muistelee edesmennyttä Maria Vargasia. Elokuva päättyy siihen mistä se alkoikin, mutta väliin mahtuu muitakin kertojaääniä ja muistelmia. Eri osista koottu kerrontamuoto ei ole tyyten ennennäkemätön, mutta tuntuu toki persoonalliselta. Rakenne on selkeästi saanut vaikutteita Citizen Kanesta (1941).

Ohjaaja Joseph L. Mankiewiczin elokuvista mieleen tulee niin ikään näyttelijöiden maailmaan sijoittuva Kaikki Eevasta (1950). Paljasjalkakreivitär henkii samaa melodramaattista tunnelmaa ja aihepiirissäkin on paljon yhtäläisyyksiä, mutta tämä elokuva on aavistuksen edeltäjäänsä mollivoittoisempi. Kaikki Eevasta oli Oscar-magneetti, mutta Paljasjalkakreivitär ei aivan yltänyt samaan saavutukseen. Kehuttu elokuva huomioitiin kuitenkin kahdella ehdokkuudella ja Edmond O'Brien sai pystin sivuroolistaan, se jäikin näyttelijän ainoaksi akatemiapalkinnoksi. Karismaattinen pääpari ei edes päässyt ehdolle, vaikka aina varma Humphrey Bogart on tapansa mukaan loistava ja Ava Gardner suorastaan huikea.

Pisteytys:
8/10

The Killers - Tappajat (1946)

Ohjannut Robert Siodmak
USA 1946, 97 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: Burt Lancaster, Ava Gardner, Edmond O'Brien

I'm poison, Swede, to myself and everybody around me!

Pikkukaupunkiin saapuu kaksi kovanaamaa, jotka murhaavat Ole "Swede" Anderssonin (Lancaster), hiljaisen kaverin, joka on työskennellyt kaikessa rauhassa paikallisella huoltamolla. Outo juttu herättää vakuutusetsivä Jim Reardonin (O'Brien) huomion. Miksei Swede tehnyt elettäkään paetakseen? Kuka Swede oikeastaan edes oli? Kummallisen murhajutun taustalta paljastuu kokonainen rikosvyyhti.

Tappajat pohjautuu Ernest Hemingwayn samannimiseen novelliin (1927). Napakan tarinan filmiadaptaatio oli menestys ja Oscar-ehdokkuuksiakin sille tuli peräti neljä. Rikosmysteeri on laadukasta ja takuuvarmaa jännärikamaa, jonka ratkeamista on kiinnostavaa seurata. Varsinkin elokuvan alku on huikea, mutta harmillisesti rautainen ote lipeää aavistuksen verran loppua kohden. Tätä selittää se, että elokuvan alku kertoo Hemingwayn tarinan kokonaisuudessaan ja loppufilmi on käsikirjoitettu sen jatkoksi; takaumien kautta kerrottava tarina jäjittelee tyylillisesti Citizen Kanea (1941). Lopputulos ei ole täydellinen, mutta silti täysin kelvollinen. Saksalaissyntyinen, mutta juutalaisena kansallissosialismia Yhdysvaltoihin paennut ohjaaja Robert Siodmak teki Hollywoodissa lukuisia hyviä film noireja, joista Tappajat on yksi tunnetuimpia. Syynä elokuvan ikimuistoisuuteen lienee herkullisen toimiva paketti: Hemingwayn tarina, Miklós Rózsan laadukas musiikki, hienot miljööt valoineen ja varjoineen, sekä näyttelijäkaksikko Burt Lancaster ja Ava Gardner, joiden kemiat natsaavat mahtavasti yhteen. Molemmille Tappajat myös merkitsi tärkeää käännettä näyttelijänuralla.

Tappajat on ensimmäinen elokuva, jossa legendaarinen Burt Lancaster esiintyy. Newyorkilaissyntyinen Lancaster (1913-1994) aloitti esiintymisuransa parikymppisenä nuorukaisena sirkuksessa ja teatterissa. Sodan jälkeen Lancaster sai roolin Broadway-näytelmästä, josta hänet bongasi Tappajat-elokuvaan näyttelijöitä etsivä Hollywood-agentti Mark Hellinger. Komea Lancaster vakuutti katsojat siinä määrin, että Tappajien jälkeen hän ehti samana vuonna esiintyä vielä kahdessa muussakin filmissä. Lancaster jatkoi elokuvauraansa sangen aktiivisena aina vuoteen 1989 saakka ja vielä 1990-luvun alussakin hän näytteli muutamassa tv-sarjassa. Valkokangaskarismansa ja ulkoisten avujensa lisäksi Lancaster tuli tunnetuksi muun muassa kovana naistenmiehenä ja Vietnamin sodan vastustajana. Mitä taas tulee Tappajien toiseen tähteen, Ava Gardneriin (1922-1990), hänkin oli Lancasterin tapaan oman aikansa seksisymboli. Köyhästä maanviljelijäperheestä Hollywoodiin ponnistaneen Gardnerin elokuvaura alkoi sattumien kautta vuonna 1941, mutta vasta Tappajat teki hänestä todellisen tähden. Myös Gardner esiintyi lukuisissa elokuvissa aina 1980-luvulle saakka. Lancasterin ja Gardnerin urat ovat hauskasti aika yhteneväisiä: molemmat aloittivat elämänsä vaatimattomissa oloissa, mutta ulkomuotonsa ansiosta pääsivät osaksi Hollywoodin loistoa ja julkisuuden paineita. Onko tämä se amerikkalainen unelma?

Pisteytys:
8/10