Aileen: Life and Death of a Serial Killer (2003)

Ohjannut Nick Broomfield & Joan Churchill

Iso-Britannia & USA 2003, 93 min.

Dokumentti, Rikos

 

I'm so fuckin' mad I can't see straight.

 

Dokumentaristi Nick Broomfield teki ensimmäisen Aileen Wuornos -dokumenttinsa 1990-luvun alussa, kun Wuornoksen tekemiä murhia tutkittiin ja hänelle langetettiin kuolemantuomio. Aileen Wuornos eli miten murhaaja markkinoidaan (1992) tarkastelee Wuornoksen surmatöiden motiivia ja valtavaa mediamyllerrystä kauhutekojen ympärillä. Broomfield palasi aiheen pariin vuosikymmentä myöhemmin, yhdessä kuvaaja Joan Churchillin kanssa. Tämä dokumentti jatkaa edellisfilmin teemoja, mutta pohtii aiempaa enemmän kuolemanrangaistuksen eettisyyttä ja vankien kohtelua.

Aileen Wuornos teloitettiin pitkän, vuosikymmenen kestäneen odotuksen jälkeen lokakuussa 2002. Aileen: Life and Death of a Serial Killer asettuu voimakkaasti vastustamaan kuolemanrangaistusta ja vankien kiduttamista, oli rikos sitten mikä tahansa. Broomfield toteaa selväsanaisesti, että Wuornoksen mielenterveys pitäisi tutkia perusteellisesti ja se olisi täytynyt ymmärtää tehdä jo vuonna 1990. Filmi jättää tosin itsessäänkin välillä arveluttavan olon eettisyydestä: Wuornoksen puhetta äänitetään tarkoituksella, kun hän luulee kameroiden olevan suljettuina.

 

Ohjaajien, eritoten Broomfieldin, panos on voimakkaan subjektiivista ja suorastaan tunteellista. Se ei toki ole huono asia, vaan tekee elokuvasta kerronnallisesti kiinnostavan, erityisesti, kun dokumenttia peilaa edeltäjäänsä. Elokuva ei väitäkään pyrkivänsä objektiivisuuteen, vaikka onkin edelleen kiinnostunut Wuornoksen murhien todellisista motiiveista ja tapahtumien kulusta. Filmi on teknisesti laadukkaampi kuin Broomfieldin aiempi Aileen-elokuva, mutta rytmiltään samalla tavalla intensiivinen. Elokuva sai ensi-iltansa keväällä 2003, mutta pääsi kunnolliselle teatterikierrokselleen vasta samoihin aikoihin, kun Aileen-biografia Monster (2003) valtasi valkokankaat. Dokumentti jäi parivaljakosta pienemmälle huomiolle, vaikka kirvoittikin positiivisia arvioita. Yhdysvaltain yhteiskuntaa tarkastelevana filminä teos lienee edelleen hätkähdyttävän ajankohtainen.

Pisteytys: 6/10

Aileen Wuornos: Selling of a Serial Killer ─ Aileen Wuornos eli miten murhaaja markkinoidaan (1992)

Ohjannut Nick Broomfield

Iso-Britannia 1992, 87 min.

Dokumentti, Rikos

 

And this is a bunch of bull-shit!

 

Sarjamurhaaja Aileen Wuornos (1956─2002) nousi lehtien otsikoihin murhattuaan seitsemän miestä vuosina 1989─1990. Vaikean lapsuuden, hylkäämisen ja hyväksikäytön kokeneen Wuornoksen elämä oli luisunut jyrkkään alamäkeen, ja vuonna 1992 Wuornos tuomittiin kuolemaan hirmuteoistaan. Nick Broomfieldin (1948─) dokumentti pyrkii ymmärtämään murhaajan motiiveita ja osoittaa kylmäävästi, millainen mediamyllerrys, rahanahneus ja viihteellä mässäily massamurhaajiin ankkuroituu.

Wuornoksen rikosten koko kuva todellisine motiiveineen ei tainnut tämän elokuvan tekovaiheessa olla täysin selvä. Olipa motiivi sitten itsepuolustus tai rahanhimo, selvää on, että surmatyöt tehtyään Wuornos olisi joka tapauksessa kipeästi tarvinnut vankkaa psykologista apua. Sen sijaan naisen kiusaksi siunaantui ties millaista tilanteesta hyötyjää, huijaria tai muuten vain kyseenalaista auttajaa. Dokumentin seuraaminen on väkisinkin ahdistavaa. Pienellä budjetilla tehty elokuva ei toteutustavaltaan ole maata mullistava, mutta pitää silti otteessaan.

 

Aileen Wuornos eli miten murhaaja markkinoidaan tuntuu hieman ajankohtaiselta nykypäivänäkin, sillä true crime -buumin eettisyys on herättänyt keskustelua. Millaisin tavoin toisten ihmisten kokemista tragedioista voi tehdä viihdettä? Pahuus kuitenkin myy ja myös Wuornoksen tapauksessa sillä oli konkreettista merkitystä: tätä dokumenttia käytettiin sittemmin oikeudessa todisteena, kun case Wuornos oli uudelleen käsittelyssä. Nick Broomfield jatkoi Wuornoksen oikeusjutun tutkimista ja teki Aileenista uuden dokumentin kuolemantuomion lähestyessä. Aileen: Life and Death of a Serial Killer (2003) on yhä 1001-listalla, mutta tämä dokkari on poistettu vuonna 2013. Loppuknoppina mainittakoot, että Charlize Theron hyödynsi dokumentin materiaalia rakentaessaan antaumuksella tulkitsemaansa Aileenin hahmoa elokuvaan Monster (2003).

 

Pisteytys: 6/10