Carrie (1976)

Ohjannut Brian De Palma
USA 1976, 98 min.
Draama, Kauhu
Pääosissa: Sissy Spacek, Piper Laurie, Amy Irving

They're all gonna laugh at you!

Ujo teinityttö Carrie (Spacek) jää koulussa vaille ystäviä ja ymmärrystä. Maanisen uskonnollisen äidin (Laurie) kasvattama Carrie on autuaan tietämätön teini-iän fyysisistä muutoksista, ja joutuu siksikin pilkan kohteeksi opinahjossaan. Luokan tytöt päättävät tehdä inhokilleen kaikkien aikojen jäynän, mutta piinatun Carrien telekineettiset kyvyt pääsevät lopulta estottomasti valloilleen. Kiusatun teinin veriseltä kostolta ei säästy kukaan.

Koulukiusaamista ja teini-ikää käsittelevä Carrie perustuu Stephen Kingin samannimiseen esikoisromaaniin (1974). Tarina pureutuu myös uskonnolliseen fundamentalismiin, johon ei suhtauduta järin myötämielisesti: rakkautta kaipaava mutta siitä osattomaksi jäävä Carrie on ennen kaikkea fanaattisen äitinsä uhri. Carrie on enemmän surullinen kuin pelottava elokuva, vaikka yhteydet esimerkiksi koulukiusaamiseen ja nykypäivän kouluampumisiin tuntuvatkin hyytäviltä. Tuskastuttavaa, että Carrien teemat tuntuvat edelleen ajankohtaisilta.

Carrie oli Yhdysvalloissa arvostelumenestys ja kassamagneetti, mutta Suomessa ensi-iltaa jäätiin odottamaan vuosikausiksi. Elokuvan raakuudet eivät enää näytä järin hirveiltä, mutta herkkähipiäiset viranomaiset kokivat asian aikanaan toisin. Kotimaassaan elokuvan suosiota on yritetty jatkaa uusintaversioiden (2002, 2013), yhden jatko-osan (1999) ja jopa Broadway-musikaalin voimin, mutta alkuperäiselle elokuvalle ne eivät ole vetäneet vertoja. Teoksen voima piilee piinallisessa katharsiksessa, jonka Brian De Palma on ohjannut varsin nokkelasti. Kehua voi myös hyviä päärooleja, joista Sissy Spacek ja Piper Laurie nappasivat Oscar-ehdokkuudet.

Pisteytys:
8/10

The Hustler - Suurkaupungin hait (1961)

Ohjannut Robert Rossen
USA 1961, 134 min.
Draama
Pääosissa: Paul Newman, Piper Laurie, George C. Scott, Jackie Gleason

How can I lose?

Eddie Felson (Newman) hallitsee biljardipöytiä ammattilaisen elkein. Fast Eddienä tunnettu biljardihai elättää itsensä tienaamalla rahaa amatööripeleissä huijaamalla, mutta viimein on tullut aika todistaa maailmalle taitojen todellinen taso. Eddie haastaa peliin alan yksinvaltiaan Minnesota Fatsin (Gleason), mutta vuorokauden mittaisen kovan taiston jälkeen häviää katkerasti. Yksinäiseen epätoivoon vaipuva Eddie hakee lohtua jokseenkin samassa jamassa olevasta Sarahista (Laurie) ja yrittää koota itsensä sekä rahansa haastaakseen Fatsin uusintaotteluun.

Suurkaupungin hait vangitsee erinomaisesti urheilun ja uhkapelien jännityksen sekä tarkastelee tietenkin niihin liittyvää voiton ja häviön tematiikkaa. Aihio ei tokikaan pyöri vain urheilun ympärillä, vaan ulottuu elämään laajemminkin. Voittaakseen rakkaassa lajissaan antisankari-Eddien on kypsyttävä henkisesti ja tuon prosessin aikana Eddielle myös avautuu koko pelin mieli ja mielettömyys. Eddien mentoriksi tuppautuu piinkova uhkapeluri Bert Gordon (Scott), jonka suhtautuminen pelaamiseen toisaalta lietsoo Eddietä liian syvälle pelinhimon maailmaan, mutta myös vieraannuttaa hänet sen järjettömyydestä.

Voitonhuuman ja aallonpohjien välillä lainehtiva Suurkaupungin hait otettiin vastaan kehujen kanssa. Yhdeksästä Oscar-ehdokkuudesta draama sai lopulta kaksi pystiä (kuvaus & lavastus) ja menestystä siunaantui niin Kultaisten maapallojen kuin BAFTA-palkintojenkin saralla. Menestys auttoi eritoten päätähti Paul Newmania (1925─2008), jonka ura oli vastikään lähtenyt nousukiitoon. Newman myös palasi Eddien rooliin pari vuosikymmentä myöhemmin, kun Martin Scorsese ohjasi elokuvalle jatko-osan Suuret setelit (1986) ─ tällä kertaa Fast Eddien rooli poiki Oscarin.

Pisteytys:
8/10