Memoirs of a Geisha - Geishan muistelmat (2005)

Ohjannut Rob Marshall

USA 2005, 145 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Ziyi Zhang, Ken Watanabe, Michelle Yeoh

 

The heart dies a slow death.

Nuori Chiyo Sakamoto (Zhang) myydään geishataloon orjaksi. Lapsuutta värittävät epätoivoiset karkumatkat ja vastoinkäymiset, kunnes Chiyo lopulta otetaan geishaoppilaaksi. Rakkaus vaurasta Puheenjohtajaa (Watanabe) kohtaan ohjaa Chiyon ponnisteluja: aherrus ei mene hukkaan, mutta uusia vaikeuksia on aina vain edessä. Dramaattisten käänteiden sävyttämä tarina perustuu Arthur Goldenin samannimiseen romaaniin (1997) ja lienee jopa pohjateostaan tunnetumpi.

En ole lukenut kirjaa, joten vertailu sikseen. Elokuva on tunnelmallisen kaunis mutta muuten nihkeää seurattavaa. Kerrontaa vaivaa Hollywood-katse, joka ei tavoita todellista Japania. Suurimmat riesat ovat miljööseen täysin sopimaton aksentti-englanti, eksotisoinnin sivumaku ja tarinassa välähtävät groomaus-elementit. Geishan muistelmia on lisäksi kritisoitu muun muassa kiinalaisnäyttelijöistä (eikö japanilaisia löytynyt?) sekä monista aikakauteen sopimattomista yksityiskohdista. Vääränlaiset kampaukset eivät haittaa katselua, ellei ole erityisen perehtynyt geishakulttuuriin. Sinne päin -toteutus kuitenkin tuntuu jo ajatuksena valjulta.

Parasta Geishan muistelmissa ovat upeat lavasteet ja puvustus, vaikka ehkäpä nekin ovat hieman romantisoituja ja toistavat länsimaisia mielikuvia Japanista. Juuri näistä esteettisistä ansioistaan elokuva voitti kolme Oscaria (kuvaus, lavastus, puvustus). Ehdokkuuksia oli kokonaisuudessaan hulppeat kuusi, mutta musiikki- ja äänipalkinnot jäivät saamatta. Sentään parhaan elokuvan kisailuun Geishan muistelmia ei otettu, vaikka eipä vuoden voittajakaan ollut kaksinen: himotuimman pystin vei lattea rasismidraama Crash (2004). Akatemiaehdokkuuksien tai -voittojen määrä ei tosiaankaan aina ole laadun tae.

Pisteytys: 4/10

19. luukku: 20 vuotta sitten (2046, 2004)

I once fell in love with someone.

 

Elokuva-aikakone kiitää uudelle vuosituhannelle ja saapuu järistysten vuoteen 2004. Alkuvuodesta suurta surua synnytti Konginkankaan linja-autoturma ja joulukuussa kaukomaiden tsunamit. Vaan olipa vuodessa iloisempaakin seurattavaa: tammikuussa kotisohvilla tuijoteltiin sävelkorva tarkkana ensimmäisen Idols-kauden huipentumista ja kesällä huomion veivät Ateenan olympialaiset. Vuoden uusia, vielä huonosti tunnettuja tulokkaita olivat muun muassa Facebook ja Gmail, joista on sittemmin muodostunut merkittävä osa arkeamme.

Vuoden 2004 tunnelmia voi haistella katselemalla vaikkapa Facebook-elokuvan The Social Network (2010). Päivänpoliittisten teemojen muisteluun sopii Irakin sotaan vievä The Hurt Locker (2008), jolle  hyvä pari on aikansa puhuttanein dokumentti Fahrenheit 9/11 (2004). Päivän elokuvassa liikutaan eri aikatasoissa, menneessä ja tulevassa. Jokin aikakausia kuitenkin yhdistää!

 

2046
Ohjannut Wong Kar-wai

Hongkong, Ranska, Kiina, Italia, Saksa & Alankomaat 2004, 129 min.

Draama, Romantiikka, Scifi

Pääosissa: Tony Chiu-wai Leung, Ziyi Zhang

 

 

 

Herra Chow (Leung) palaa Hongkongiin. Vanha menetetty rakkaus kirvelee yhä, mutta Chow antautuu uuteen kepeään suhteeseen. Haikeat hotellissa vietetyt päivät synnyttävät miehen mielessä tulevaisuuteen sijoittuvan scifikertomuksen, jossa tutkitaan unohtamista ja muistamista. Lopulta villistä tulevaisuuskuvitelmasta kasvaa kertomus menneisyyden muistoista.

Wong Kar-wai tunnetaan viipyilevistä, haikeista ihmissuhdedraamoistaan. Tämä elokuva on löyhää jatkumoa ohjaajan aiemmille teoksille Days of Being Wild (1991) sekä eritoten filmille In the Mood for Love (2000). Varsinainen jatko-osa 2046 ei ole, mutta elokuvissa on sama päähenkilö, tutun kaihoisa tunnelma ja tunnistettava miljöö. Päähenkilö ei ole tismalleen samanlainen kuin edelliselokuvassa: onko mies muuttunut? Toisaalta ero korostaa elokuvien erillisyyttä toisistaan.

2046 on on kerännyt kehuja, mutta hieman vähemmän kuin In the Mood for Love. Scifikäänteineen 2046 on kenties vaikeammin sulateltava ja vaatii katsojalta hieman enemmän pohdintaa. Cannesissa ensi-iltansa saanut elokuva oli kuitenkin ehdolla Kultaisen palmun saajaksi. Haikeiden rakkaustunnelmointien ja ajatuksia kutkuttelevien elokuvien ystäville 2046 sopii, kenties Kar-wain aiempien filmien perään katsottavaksi tai ihan itsenäisenä teoksenaan. Filmi muuten istuu mainiosti joulutunnelmissa katsottavaksi, sillä osa sen tapahtumista sijoittuu jouluaattoon.

Pisteytys: 8/10

22. luukku: 10 vuotta sitten (The Grandmaster, 2013)

If life had no regrets it would be really boring.

 

Päivän luukusta pölähtää lumipyryä suoraan takavuosien Kiinasta. Ennen tuiskuun puskeutumista muistellaan tovi elokuvavuoden 2013 menestysfilmejä. Vuotensa suurimpia kassamagneetteja olivat niin ikään kuurankukkaiset Frozen (2013) ja Iron Man 3 (2013), eikä niille paljoa hävinnyt Oscar-menestys Gravity (2013). Mainetta ja kunniaa niittivät räävitön kiroilubiletys The Wolf of Wall Street (2013), riipaiseva orjuusdraama 12 Years a Slave (2013) ja häkellyttäväksi hitiksi pyörähtänyt Sharknado (2013). Parina nostona 10-vuotiaiden juhlaparaatiin kohotettakoon kaunis piirrossatu Prinsessa Kaguyan taru (2013), taidokas kylmän sodan draama Ida (2013) sekä aikanaan hartaasti odotettu rakkaustrilogian päätösosa Rakkautta ennen keskiyötä (2013).

 

 

Yi dai zong shi - The Grandmaster
Ohjannut Wong Kar-wai

Hongkong & Kiina 2013, 130 min.

Biografia, Toiminta, Draama

Pääosissa: Tony Chiu-wai Leung, Ziyi Zhang, Chang Chen

 

 

 

 

The Grandmaster uppoutuu kiinalaisen kungfun historiaan. Filosofinen elokuva sijoittuu 1930─1950-lukujen Kiinaan, sotien ja mullistusten vuosiin, jolloin jopa taistelulajien eri koulukuntien välillä oli syvä juopa. Ajanjaksoa tutkitaan yhden miehen kautta: sittemmin Bruce Leen mentorina tunnettu taistelulajimestari Ip Man (Chiu-wai) pyrkii yhdistämään toisistaan erkaantuneet koulukunnat.

Wong Kar-wain kungfu-elokuva nautiskelee lajityyppinsä koreografisista perinteistä, mutta tekee sen ohjaajan tutun tunnelmoivalla, lähes unenomaisella tyylillä.  The Grandmaster on niin tiiviiden lähikuvien elokuva, että välillä on vaikea saada happea. Toisaalta elämys on siksi korostetun aistikas ─ pakkanen puree poskia ja kaatosade lotisuttaa leukoja! Aistielämysten ohella elokuva tavoittaa Kar-waille tyypillisen haikean tunnelman, mutta jää kuitenkin hieman liiankin etäiseksi ja hauraaksi. Vai onko epätyypillinen biografia vain hankala vastaanotettava?

The Grandmaster menestyi oivasti niin Hongkongissa kuin Kiinassa, mutta kansainväliseen suosioon nousseen ohjaajan teosta odotettiin toki muuallakin. Oscareissa elokuva huomioitiin ansaitusti kuvauksen ja puvustuksen ehdokkuuksilla. The Grandmaster ei aivan nouse Kar-wain muutamien muiden mestariteosten rinnalle (esim. In the Mood for Love, 2000), vaikka sen tyyli viehättääkin. Katsoessa olo on hieman haikea ennen muuta siksi, ettei Kar-wai ole ohjannut mitään sitten The Grandmasterin. Pari tv-sarjaa on tiettävästi työn alla, mutta toistaiseksi lienee täysi arvoitus, palaako Kar-wai vielä elokuvien pariin.

Pisteytys: 7/10

Wo hu cang long ─ Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000)

Ohjannut Ang Lee

Taiwan, Hongkong, USA & Kiina 2000, 120 min.

Toiminta, Seikkailu, Draama

Pääosissa: Chow Yun-Fat, Michelle Yeoh, Ziyi Zhang, Chang Chen

Sharpness is a state of mind.

Mestarimiekkailija Li Mu Bai (Yun-Fat) on tullut kamppailu-uransa päätepisteeseen. Eläkepäivät tuskin ehtivät alkaa, kun salaperäinen varas vie Li Mu Bain levolle lasketun miekan. Mystinen taistelija osoittautuu Li Mu Bain arkkivihollisen apuriksi, eikä taistelua voida välttää. Alkaa hurja viimeinen kamppailu, jota käydään vapauden, rakkauden ja koston puolesta.

 

Ang Leen riemastuttava toimintaelokuva yhdistelee länttä ja itää. Aasialaisen wuxia-kamppailuelokuvan sankaritraditiot saavat ylleen ripauksen hollywoodmaista taikapölyä, mutta teos kunnioittaa silti esikuviaan ja juuriaan. Lajityypin perinteiset temput on kuvattu lennokkaasti ja efektiensä ansiosta filmin tunnelma on kevyen leikittelevä, vaikka tarinan sävy sinänsä onkin draamaa eikä komediaa. Kertomuksen feministinen ote tuntuu edelleen raikkaalta ja iskevältä.

Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (engl. Crouching Tiger, Hidden Dragon) kohosi maailmanlaajuisella hittimittarilla korkealle. Lee onnistui tekemään kotikontujensa elokuvaperinteistä helposti lähestyttävän toimintaseikkailun, jonka menestys oli taattu. Kymmenen Oscarin ehdokkuuksista elokuva voitti neljä (mm. paras kuvaus, lavastus) ja elokuvalle tarjoiltiin menestyksen nektaria monissa elokuvajuhlissa ympäri maailman. Hiipivän tiikerin synnyttämä innostus poiki muutamia vastaavia seuraajia (mm. Hero, 2002). Pitkän odotuksen jälkeen elokuva sai jatko-osan Sword of Destiny (2016), jonka menestys jäi vaisuksi.

Pisteytys: 8/10