Personal Shopper (2016)

Ohjannut Olivier Assayas

Ranska, Saksa, Tsekki & Belgia 2016, 105 min. 

Draama, Mysteeri, Trilleri

Pääosissa: Kristen Stewart, Sigrid Bouaziz, Lars Eidinger

 

Lewis, is it you?

Maureen (Stewart) saapuu syksyiseen Pariisiin edesmenneen veljensä jalanjäljissä. Rikkaan supermallin shoppailijana työskentelevä Maureen kiitää suurkaupungin kaduilla, kiertää ylellisissä liikkeissä ja näkee vaikutusvaltaisia ihmisiä, mutta hän janoaa vain sulkeutumista hämärään. Yllättäen kuollut Lewis-veli nimittäin uskoi yliluonnolliseen ja aikoi ottaa yhteyden sisareensa tuonpuoleisesta. Kuka Maureenin kannoilla on, veli vai joku muu?

 

Olivier Assayasin (s. 1955) tunnelmallinen syysjännäri on osuvaa katsottavaa loppuvuoden hämärtyviin iltoihin. Elokuva yhdistää surudraamaan ripauksen yliluonnollista kauhua, mutta tunnelma ei muutu liian pelottavaksi ─ painostavaksi kyllä! Maureenin hengästyttäväksi muodostuva trilleritekstailu on sitä paitsi osuvaa ajankuvaa viime vuosikymmeneltä. Kristen Stewart onnistuu kiitettävästi sulkeutuneessa ja surumielisessä pääroolissaan.

Personal Shopper on jo toinen Stewartin ja Assayasin yhteistyöprojekti. Erinomaisen vastaanoton saanut Clouds of Sils Maria (2014) on lajityypiltään hieman erilainen draama, mutta elokuvia yhdistää silti päähahmojen mielen tutkiminen. Kummassakin filmissä on lisäksi tyylikästä rauhaa ja silti hyvin etenevä tempo. Myös Personal Shopper sai ilmestyessään sangen ylistäviä arvioita ja toi Assayasille Cannesin ohjaajapalkinnon. 

Pisteytys: 8/10

Naniwa erejî - Osaka Elegy (1936)

Ohjannut Kenji Mizoguchi

Japani 1936, 71 min.

Draama 

Pääosissa: Isuzu Yamada, Benkei Shiganoya, Kensaku Hara

 

You've done shameful things.

Nuori Ayako Murai (Yamada) työskentelee erään yhtiön puhelinvaihteessa. Työpaikka ja poikaystävä (Hara) tekevät elämästä onnellista, mutta rahahuolet ja vanhempien toimeentulo piinaavat. Epätoivon kasvaessa kylliksi, Ayako suostuu vanhan pomonsa (Shiganoya) limaisiin ehdotuksiin. Ayakosta tulee ukkomiehen maksullinen seuraneiti. Rahasta ei enää ole pulaa, mutta onko naisen kunnia mennyttä?

Osaka Elegy kuvaa nuoren naisen kurjuutta väistämättömänä syöksykierteenä. Rahat, perhe, rakkaus ja kunnia ─ kaikki katoavat yksitellen ja loppu on lohduttoman avoin. Vaihtoehdottomuus ja Ayakon vääjäämätön kohtalo tuntuvat lannistavalta, mutta tarinasta ei tule puisevaa moraalisaarnaa. Sinänsä hyvästä lähtökohdasta huolimatta pidin elokuvaa aavistuksen pitkäveteisenä, mutta on siinä ansionsa. Esimerkiksi kaupunkimiljöötä kuvataan kiinnostavasti.

Kenji Mizoguchin uran alkupuolta edustava melodraama lukeutuu ohjaajan varhaisiin merkkiteoksiin. Osaka Elegyn sisarteos on samana vuonna ilmestynyt Sisters of the Gion (1936), joka niin ikään käsittelee nuoren naisen yhteiskunnallista asemaa. Jälkimmäinen lienee parivaljakosta vielä aavistuksen tunnetumpi. Aikakautensa japanilaisyhteiskuntaa kuvaavat elokuvat olivat aikalaismenestyksiä kotimaassaan. Ajankuva onkin Osaka Elegyn kiehtovinta antia!

Pisteytys: 7/10

Nocturnal Animals - Yön eläimet (2016)

Ohjannut Tom Ford

USA 2016, 116 min.

Draama, Trilleri

Pääosissa: Amy Adams, Jake Gyllenhaal, Michael Shannon

 

We all eventually turn into our mothers.

 

Menestynyt taidegalleristi Susan Morrow (Adams) on tyytymätön elämäänsä. Vauraus ei tuo rakkautta, ja niinpä yllättävä kirjalähetys entiseltä heilalta Edwardilta (Gyllenhaal) saa Susanin mietteliääksi. Edwardin romaanikäsikirjoitus kertoo ahdistavasta kaappaustapauksesta Texasin syrjäseudulla, mutta tarinan allegoria palauttaa Susanin mieleen hänen aiemmat valintansa.
 

Yön eläimet yhdistää taitavasti eri aikatasoja ja todellisuuksia, jotka limittyvät vaivattomasti toisiinsa. Elokuvan tunnelma on kylmä ja yksinäinen, miltei piinaavan lohduton. Susan pohtii valintojensa seurauksia samaan tapaan kuin Edwardin romaanin päähenkilökin: kumpikin on menettänyt paljon. Miehiltä odotetaan sankaritekoja, jotka joko jäävät lunastamatta tai ovat kyseenalaisia. Naisilta taas odotetaan... niin, mitä? Ovatko he vain olosuhteiden uhreja, ajelehtijoita? Harmi, että lupaava teema jää lopulta liian avoimeksi.

 

Valtaosin positiivisen vastaanoton saanut Yön eläimet on vasta toinen Tom Fordin (s. 1961) ohjaustyö. Muotisuunnittelijana tunnettu Ford taitaa piiruntarkasti suunnitellun estetiikan, joka tässä elokuvassa on pehmeää, miltei vastinparina ankealle tunnelmalle. Ohjaustyön lisäksi Ford on käsikirjoittanut ja tuottanut omat elokuvansa. Seuraava teos on Anne Ricen samannimiseen romaaniin (1982) perustuva Cry to Heaven, joka näillä näkymin saa ensi-iltansa vuonna 2027.

Pisteytys: 7/10

Die Abenteuer des Prinzen Achmed - Prinssi Ahmedin seikkailut (1926)

Ohjannut Lotte Reiniger

Saksa 1926, 66 min. 

Mykkäelokuva, Animaatio, Seikkailu, Fantasia

 

On the neighboring island in the Magic Sea...

 

Urhea prinssi Ahmed joutuu taianomaiseen seikkailuun, kun pahan velhon loitsima hevonen kiidättää hänet kaukaiseen Wak-Wakin maahan. Prinssin on löydettävä tiensä kotiin, mutta edessä on monia esteitä ja hurjia hirviöitä, eikä paha velhokaan jätä Ahmedia rauhaan. Matkan varrella on roimasti seikkailua ja jännitystä, mutta myös rakkautta ja taikaa.

 

Prinssi Ahmedin seikkailut (engl. The Adventures of Prince Achmed) on vanhin säilynyt kokopitkä animaatioelokuva. Siluettitekniikalla toteutettu teos on ihastuttavan kaunis ja sen runsaat yksityiskohdat hämmästyttävät. Tuhannen ja yhden yön tarinoista inspiroitunut elokuva on tarinaltaan tasapainoinen ja viihdyttävä, mutta suurin ansio piilee juuri maagisessa tekniikassa, joka vaati paitsi paljon saksimista, myös aivan uuden kameratekniikan kehittelyn. Elokuvan tekoon meni kolme vuotta. Riivatun tekoälyn aikakautena käsin tekeminen ja hidas luovuus saavat entistäkin syvemmän merkityksen.

 

Siluettitaiteilija Lotte Reinigerin (1899─1981) ura animaatioelokuvien parissa jatkui miltei hänen kuolemaansa saakka. Vaikka tämä elokuva on ainakin klassikkoharrastajien keskuudessa nimekäs, Reiningerin uran ja tuotannon soisi olevan laajemminkin tunnettua. Prinssi Ahmedin hurmaava tarina on edelleen vetovoimainen seikkailu, vaikka onhan siinä väistämättä pientä ajan patinaa. Itämaiseen taikamaailmaan sijoittuva tarina on ymmärrettävästi aikansa tuote ja se sisältää tiettyjä stereotypioita. Elokuvataiteen taika on silti ajatonta!

Pisteytys: 8/10

A Prairie Home Companion - Robert Altmanin huonot vitsit (2006)

Ohjannut Robert Altman

USA 2006, 105 min.

Draama, Komedia, Musikaali

Pääosissa: Garrison Keillor, Meryl Streep, Lily Tomlin, Lindsay Lohan, John C. Reilly, Woody Harrelson

 

This isn't really going to be your last show, is it?

 

A Prairie Home Companion oli varietee-tyylin radio-ohjelma, jota lähetettiin livelähetyksinä vuosina 1974─2016. Robert Altmanin elokuvassa ollaan ohjelman kuvitteellisessa viimeisessä lähetyksessä, jossa rutiineista pidetään kiinni. Tähtiensemblen kaarti tuo lavalle takuuvarmaa nostalgiaviihdettä ikivihreiltä radioaalloilta, mutta kulisseissa tapahtuu kummia. Mystiset hahmot lipuvat esityksen laitamilla ja heilläkin on sanansa sanottavanaan.

Robert Altmanin (1925─2006) viimeiseksi jäänyt ohjaustyö on ehtaa americanaa. Nostalgian lämmöstä huolimatta filmi jättää hieman etäälle. Film noirista karanneen etsivän sivurooli jää kiinnittymättömäksi sivujuonteeksi, lavasteissa hortoileva enkeli taas pääsee paremmin juoneen mukaan. Sekavuus ei kiusaa liikaa, kun ymmärtää, että monet paikalla haahuilevat ja omiaan lörpöttelevät hahmot kuuluvat Altmanin tyyliin. Miltei jokaisella on jokin huono vitsi kerrottavanaan, mutta se ei olisi sentään oikeuttanut ihan näin karseaan nimisuomennokseen.

Robert Altmanin huonot vitsit sai kotimaassaan lempeän vastaanoton, vaikka suureksi hitiksi omalaatuisesta filmistä ei ollutkaan. Täällä Pohjolan perukoilla kriitikot pikemminkin ähisivät tuskasta, eikä jokainen jenkkikään ymmärtänyt radiohönöilyn viihdearvoa. Hajanaisena huojuvasta tarinasta huolimatta elokuvassa on sympaattinen tunnelma, joka auttaa sietämään outoakin hortoilua. Ainakin nostalgisessa draamakomediassa on takuuvarma livelähetyksen tuntu.

Pisteytys: 6/10

Olet mennyt minun vereeni (1956)

Ohjannut Teuvo Tulio

Suomi 1956, 102 min.

Draama

Pääosissa: Regina Linnanheimo, Ami Runnas, Åke Lindman

 

Makeata... hyvää!

Alkoholismin kanssa kamppaileva Rea (Linnanheimo) muistelee elämänsä kohtalonhetkiä. Nuoruudessaan hänellä oli kaksi rakkautta, juhliva säveltäjä Tauno (Runnas) ja vakaa merikapteeni Erkki (Lindman). Vaikka Rea saa elämänsä vakiintumaan, viinapiru kuiskii ja viettelee toisinaan vastustamattomalla tavalla. Seuraukset ovat lopulta traagiset ja vievät Realta kaiken.

Olet mennyt minun vereeni on surullinen melodraama naisen syöksykierteestä. Elokuvan rahoittajana toimi Oy Alkoholiliike Ab (nyk. Alko), mikä näkyy filmin varoittavassa teemassa. Viinan kirot tuovat häpeää, johtavat köyhyyteen ja turmioon! Valistussanoma puskee läpi, mutta ihme kyllä sävy ei silti tunnu liian paasaavalta. Aikalaisyleisöt teilasivat elokuvan vanhanaikaisena, eikä katsojia juuri riittänyt. Naisen rappion, esiaviollisen seksin ja vapaan nautinnon kuvana filmi tuntuu paikoin rohkealtakin, mutta sellainen synti ei näemmä katsojia puhutellut.

 

Regina Linnanheimon roolityö Reana on elokuvan valovoimaisinta antia. Rooli on moninainen, eri aikatasoissa ja tunnelmissa liikkuva, eikä lainkaan helppo. Elokuvan käsikirjoittajana toiminut Linnanheimo kirjoitti roolin itselleen. Olet mennyt minun vereeni jäi Teuvo Tulion ja Regina Linnanheimon viimeiseksi yhteistyöksi, ja samalla elokuva oli molempien uran hiipuva päätös. Linnanheimo ei enää palannut valkokankaalle, ja Tulio ohjasi enää pari elokuvaa. Parivaljakon aiemmista yhteistöistä näkemisen väärti on eritoten kohtalokas Levoton veri (1946).

 

Pisteytys: 6/10

This is England (2006)

Ohjannut Shane Meadows

Iso-Britannia 2006, 101 min. 

Draama 

Pääosissa: Thomas Turgoose, Stephen Graham, Joe Gilgun

 

Honestly mate, you look sterling.

On vuosi 1983 ja 12-vuotias Shaun Fields (Turgoose) sisuuntuu. Koulukiusattu poika pääsee mukaan skinien hyväntahtoiseen jengiin, mutta hiljalleen meno alkaa muuttua. Vanha jengiläinen Combo (Graham) palaa vankilasta, pää täynnä äärioikeistolaisia asenteita. Shaunin isä on kuollut Falklandin sodassa, joten Combosta tulee hänelle isähahmo. Jengi kuitenkin jakaantuu Combon mielipiteiden vuoksi, ja lopulta myös Shaun joutuu pohtimaan, mikä todella on oikein.

Shane Meadowsin (s. 1972) käsikirjoittama ja ohjaama elokuva tuntuu huokuvan aidosti kohdattuja tilanteita 1980-luvun brittiläisestä pikkukaupungista. Margaret Tacherin aikakauden ilmapiiriin johdatellaan heti elokuvan alussa: ajat olivat kovat ja johtivat monenlaiseen kurjuuteen. Combon hahmon taustaltakin paljastuu kipeitä kokemuksia, jotka ovat suistaneet hänet raiteilta. Surullisia ihmiskohtaloita riittää ja katselu tekee kipeää, vaikka kuvataan filmissä lämpimiä ystävyyksiäkin.

This is England menestyi ilmestyessään erinomaisesti, vaikka sille lyötiinkin kotimaassaan tarpeettoman kova ikäraja. Maine poiki peräti kolme suosittua minisarjaa (2010─2015), joissa nähdään samaa näyttelijäkaartia ja jatketaan tarinaa aina 1990-luvulle saakka.  Ideaa 2000-luvulle sijoittuvasta sarjasta tai elokuvasta on palloteltu, mutta toistaiseksi on ollut hiljaista. Sympaattisen ja samalla surullisen jengin edesottamuksia jää kyllä elokuvan päättyessä kaipaamaan.

Pisteytys: 7/10