Bacalaureat - Valmistujaiset (2016)

Ohjannut Cristian Mungiu

Romania, Ranska & Belgia 2016, 128 min.

Draama, Rikos

Pääosissa: Adrian Titieni, Maria Dragus, Lia Bugnar

 

Some important steps in life depend on small things.

 

Keski-ikäinen Romeo (Titieni) on elämässään taitekohdassa. Etevän tyttären (Dragus) päättökokeet ovat alkaneet, ja niissä määrittyy jälkikasvun tulevaisuus. Saako hän stipendin Cambridgen yliopistoon, jotta voi jättää Romanian kurjuuden taakseen? Samalla Romeon avioliitto rakoilee tai oikeastaan jo sortuu, nuoruuden idealismistakin on jäljellä enää tottumus. Olisiko tämä oikea hetki aloittaa alusta? Lopulta maa järisee, kun tytär joutuu seksuaalirikoksen uhriksi kokeiden ratkaisevalla hetkellä.
 

Valmistujaiset (engl. Graduation) on moraalivalintojen draama, joka pitää varpaillaan. Keski-ikäisen miehen syrjähypyt täydentävät tarinaa, mutta se on samalla aiheena kulunut. Melkein toivoisi, että pääosassa olisikin ollut perheen äiti. Kuitenkin Eliza-tyttären omapäisyys ja valinnat saavat ravistella Romeo-isää, vaikka maailma tuntuu pyörivän pitkälti miesten ja korruptoituneiden rikollisten ehdoilla. Jospa nuoressa sukupolvessa olisi tulevaisuus ja Eliza saisi määrittää oman polkunsa.

Cannesissa ensi-iltansa saanut elokuva kilpaili Kultaisesta palmusta ja Cristian Mungiu palkittiin parhaasta ohjauksesta. Valmistujaiset on linjassa Mungiun muun tuotannon kanssa (esim. 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää, 2007), sillä yhteiskunnallinen elokuva tarkastelee Mungiun kotimaan Romanian oloja. Korruptio ja rikollisuus, naisten asema... Samat teemat jatkuvat Mungiun uusimmassa teoksessa Fjord (2026), joka on tuore Kultaisen palmun voittaja. Komeaa jatkoa Cannesissa näkyvyyttä saaneelle uralle ja romanialaisen elämänmenon kuvaukselle.

Pisteytys: 7/10

Le monde du silence - Hiljainen maailma (1956)

Ohjannut Jacques-Yves Cousteau & Louis Malle

Ranska & Italia 1956, 86 min. 

Dokumentti, Seikkailu

 

In a mysterious realm, the silent world...

Valtameritutkija ja seikkailija Jacques-Yves Cousteau (1910─1997) tunnetaan merenalaisen elämän kuvaajana ja suojelijana. Cousteau on tehnyt alaansa tunnetuksi useissa suosituissa elokuvissa ja tv-sarjoissa, joista Hiljainen maailma on yksi nimekkäimpiä. Palkitussa dokumentissa kolutaan kolmea eri merta, nähdään tutkijoita työssään ja tutustutaan moniin jännittäviin mereneläviin. Oman aikansa sukellusteknologian huippuvermeitä esitellään ylpeinä ja syystä, sillä niiden avulla on saatu kuvattua upeaa dokumenttimateriaalia vaikeissa olosuhteissa.

 

Merien salattu elämä on kaunista katsottavaa, mutta ajankuva on dokumentin kiehtovin puoli. Samalla myös karmein, sillä retkikunnan elkeet ovat toisinaan järkyttäviä ja tutkimusetiikasta ei ole tietoakaan. Vaikka Cousteaulla on ollut merkittävää vaikutusvaltaa mertensuojelun kehittämisessä, eipä kaikkea vielä 1950-luvulla ymmärretty. Tässäkin dokumentissa muun muassa ratsastetaan ahdistuneilla kilpikonnilla, räjäytellään koralliriuttaa dynamiitilla (!!!) sekä keräillään mereneläviä ruuaksi ja tutkimusnäytteiksi, ihan vaan näyttämisen halusta. Eläimet ovat leluja ja tutkimuskohteita.

 

Hiljainen maailma (engl. The Silent World) vetosi seikkailunnälkäiseen aikalaisyleisöön, hyvin ymmärrettävästi, sillä merenalainen valtakunta on kaunis ja ihmeellinen. Sen koskemattomuutta tekee mieli puolustaa ja siksikin retkikunnan törppöily raivostuttaa, vaikka he tuskin ymmärsivät tekojensa vaikutusta. Etiikkaa eivät pohtineet aikalaisyleisötkään, sillä elokuva voitti parhaan dokumentin Oscarin ja Kultaisen palmun. Jälkimmäinen on hieno saavutus, koska Hiljainen maailma on ensimmäinen Kultaisella palmulla palkittu dokumentti. Sittemmin Cannesin pääpalkinnon on saanut vain yksi toinen dokumentti, Michael Mooren Fahrenheit 9/11 (2004).

 

Pisteytys: 6/10

Le mystère Picasso ─ Picasso - arvoitus (1956)

Ohjannut Henri-Georges Clouzot

Ranska 1956, 78 min.

Dokumentti 

 

I do not look for, I find!

Kuinka mestari työskentelee? Henri-Georges Clouzot'n oivaltavassa dokumentissa seurataan herkeämättä Pablo Picasson luovaa prosessia. Katsoja saa nauttia lähes keskeytymättömästä kuvien virrasta, joka tuottaa yllätyksiä ja oivalluksia. Kuvavirtaa rytmittää musiikki, joka sopii valittuihin aiheisiin ja väriskaaloihin. Välillä maalaustyö taukoaa, kun kaksi maestroa, ohjaaja ja taidemaalari, keskustelevat urakan jatkumisesta. Hetken taika on läsnä, sillä näiden teosten oli määrä tallettua ainoastaan filminauhalle ja elokuvakatsojien ihmetykseksi. 

 

Picasso - arvoitus (eng. The Mystery of Picasso) on toteutettu kekseliäällä tekniikalla. Picasso maalasi läpinäkyvälle kankaalle, joten teokset ilmestyvät kuvaan taianomaisella tavalla. Todellista maalausprosessia on nopeutettu huomattavasti, ja hyvä niin, vaikka aiheeseen syvästi vihkiytynyt taiteenharrastaja saattaisi jaksaa katsoa tätä tuntikausia. Reilun tunnin mittainen dokumentti on juuri sopivan mittainen ja ajantaju jopa hieman katoaa. Mitä tästä teoksesta muodostuukaan? Minkä uuden suunnan maalaus yllättäen saakaan? Kuinka monta teosta yhdelle kankaalle voi rakentua? Ehkäpä olisi sittenkin jaksanut katsoa vielä yhden teoksen syntymän ja katoamisen...

 

Cannesissa ensi-iltansa saanut dokumentti vastaanotettiin ihastuneena. Elokuva voitti arvostetun Prix du Juryn, nykyisen "Cannes-kolmosen", mutta vielä tuolloin tuomaristopalkinto oli arvokkaampi kakkossija Kultaisen palmun kisassa. Erikoista kyllä, varsinainen pääpalkinto meni niin ikään dokumentille, Jacques Cousteaun syvänmerensukellukselle Hiljainen maailma (1956). Kelpo voittaja olisi tullut varmasti tästä taiteilijatarinastakin, aavistuksen unohtuneesta luomisen ihmeestä.

 

Pisteytys: 8/10

Mat - Äiti (1926)

Ohjannut Vsevolod Pudovkin

Neuvostoliitto 1926, 89 min.

Mykkäelokuva, Draama

Pääosissa Vera Baranovskaja, Nikolai Batalov, Aleksandr Chistjakov

 

The mother.

 

Varhaiset neuvostoelokuvat olivat jylhää propagandaa mutta myös häikäisevää luovuutta. Ajan tunnetuin ohjaaja on Sergei Eisenstein, jonka ohella suuriin merkkinimiin lukeutuu myös Vsevolod Pudovkin (1893─1953). Eisensteinin tapaan Pudovkin kehitti voimakkaasti elokuvien rytmiä ja leikkauksia, jotka tässä filmissä ovat todella säväyttäviä. Sen sijaan Eisensteinistä Pudovkinin erottaa se, että hän tapasi keskittyä massojen sijaan yksilöihin. Niinpä Äiti kertoo yhden köyhän perheen tarinan tsaarinajan loppuvuosien kuohuissa, vallankumousvuonna 1905. Tarinan pohjalla on Maksim Gorkin samanniminen romaani (1907).

Vanha äiti (Baranovskaja) riutuu juoppomiehen (Chistjakov) ikeessä. Lohtua tuo nuorukaiseksi varttunut poika, joka kuitenkin tempautuu vallankumoustoimintaan. Isän ja pojan välille kasvava konflikti riipii äitiä, joka lopulta löytää voimansa poikansa kannattamasta työläisliikkeestä. Yhden työläisperheen kautta kuvataan kontrasteja ja erilaisia valintoja, joista selvästi alleviivataan tuhoontuomitut ja sankarilliset ratkaisut. Äidin rooli kodin sydämenä ja perheen yhdistäjänä on kaikkein keskeisin: hän on miesten maailmassa sivuroolissa ja avainasemassa.

 

Äiti aloittaa Pudovkinin vallankumoustrilogian, jota jatkaa kaksi niin ikään arvostettua elokuvaa. Pietarin viimeiset päivät (1927) kuvaa lakkomielialoja ensimmäisen maailmansodan alla ja Myrsky yli Aasian (1928) kertoo kapitalismin huijaamasta mongolimiehestä, joka liittyy neuvostopartisaaneihin. Liittykää työläisten rintamaan, tuntuvat kaikki teokset katsojiaan vimmaisesti neuvovan. Äiti on kerännyt mainetta innovatiivisista teknisistä ratkaisuistaan ja tunteikkaista näyttelijöistään. Kokonaisuus on todella hieno, propagandasta huolimatta ─ eikä sitä olisi aikakauden neuvostoelokuvissa voinut millään tapaa välttääkään.

Pisteytys 8/10

Brassed Off - Suu messingillä (1996)

Ohjannut Mark Herman

Iso-Britannia & USA 1996, 108 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Stephen Tompkinson, Tara Fitzgerald, Pete Postlethwaite, Ewan McGregor

 

Land of Hope and bloody Glory!

 

Grimleyn pikkukaupungin sydän on hiilikaivos, joka tuo seudulle elannon. Kun kaivosta ollaan lakkauttamassa, murhe ja kapinahenki vuorottelevat. Kaivoksen puhallinorkesteri haluaa silti soittaa vaikka mikä tulisi eteen. Orkesteri saa vahvistuksekseen monille tutun paluumuuttajan, Glorian (Fitzgerald), joka kuitenkin onkin kaivosyhtiön johtoportaan leivissä.

Suu messingillä on sympaattinen työläistarina kaivostyöläisten Britanniasta. Elokuvalla on juurensa tosielämässä, sillä hiilikaivosten työläiset lakkoilivat laajasti ja näyttävästi 1980-luvulla ja taas 1990-luvun alussa. Saastuttava hiilikaivos tuntuu kyllä jo auringonlaskun alalta, mutta on toki väärin, että työläiset jätettiin tyhjän päälle. Tässä tarinassa on yhteisöllisyyttä ja taisteluhenkeä, sivumakuna viritellään pientä romanssiakin. Elokuvan paras juttu on kuitenkin mahtava puhallinorkesterimusiikki, josta saadaan nauttia iloisessa loppufinaalissa oikein kunnolla.

Mark Hermanin sydämellinen draamakomedia menestyi erinomaisesti kotimaassaan, jossa sen arvostus on säilynyt: Suu messingillä on lisätty British Film Instituten sadan parhaan brittielokuvan listalle. Kiistämättä tarinassa on paljon saarivaltion tunnelmaa ja työläishistoriaa kulttuuriperinteineen, vaikka tarina jääkin aavistuksen haaleaksi. Vaikka loppufanfaari on komea, se on turhan sentimentaalinen. Suu messingillä tarjoaa työläistunnelmaa ja yhteishenkeä, vaikka hieman turhan innokas tunteiden tiristäminen latistaakin elokuvan aitoutta.

Pisteytys: 6/10

The Devil Wears Prada - Paholainen pukeutuu Pradaan (2006)

Ohjannut David Frankel

USA & Ranska 2006, 109 min.  

Komedia, Draama 

Pääosissa: Anne Hathaway, Meryl Streep, Emily Blunt 

 

A million girls would kill for this job.

 

Nuori toimittajanalku Andy (Hathaway) palkataan assistentiksi kuuluisan muotilehti Runwayn toimitukseen. Andy tosin ei tiedä muodista mitään ja tehtävät karsean Miranda-mogulin (Streep) alaisuudessa tekisivät kenet tahansa kaistapäiseksi. Andy päättää silti sinnitellä uranousun toivossa. Ainakin hän oppii matkalla yhtä sun toista muotimaailman erikoisuuksista ja itsestään.

Paholainen pukeutuu Pradaan perustuu Lauren Weisbergerin samannimiseen menestysromaaniin (2003). Elokuva alkaa sähäkkänä uratarinana ja lupailee mojovaa katharista, jossa muotimaailman itsekeskeiset pomot saavat nenilleen ja koko alallekin ehkä vähän nauretaan. Sellaista kuviota ei kuitenkaan ole odotettavissa, sillä Mirandan maailma toimii omilla ehdoillaan. Koko muotiseikkailu jää Andylle pelkäksi karmeaksi anekdootiksi uran varrella. Vai jääkö? Siitä taidetaan kertoa elokuvan jatko-osassa, joka saa ensi-iltansa keväällä 2026.

Aikansa hittielokuvan käsittelytapa tuntuu jo nykypäivänä auttamattoman väljähtyneeltä. Naisen kehoon ja toimijuuteen kohdistuvista ihanteista voi tehdä huumoria, mutta tässä elokuvassa vitsailu ei ole rakenteita kyseenalaistavaa. On vain vähän hassu juttu, että Andy on muotimaailmassa lihava ja tyylitön, eikä hänen oikeaoppisesti kuulu murjottaa saamastaan palautteista ─ vaan laihduttaa ja hankkia paremmat vaatteet. Juoni on valju ja vanhentunut, mutta on elokuvassa toki hyvääkin. Meryl Streep tekee tutun laadukasta roolityötä ja sai osastaan jälleen yhden Oscar-ehdokkuuden.

Pisteytys: 4/10

Lust for Life - Hän rakasti elämää (1956)

Ohjannut Vincente Minnelli & George Cukor 

USA 1956, 122 min.

Biografia, Draama

Pääosissa: Kirk Douglas, James Donald, Anthony Quinn

 

I'm not afraid of emotion.

Vimmainen biografia kertoo taidemaalari Vincent van Goghin (Douglas) aikuiselämästä. Tarina alkaa siitä, kun parikymppinen Vincent elää kiihkeää uskonnollista vaihettaan ja lähtee saarnaajaksi noenmustaan kaivosyhteisöön. Taiteilijuus kuitenkin vie voiton: tavallisen työläisen kuvaukset vaihtuvat pian värikkäinä väräjäviin maisemiin, mutta samalla murenee taiteilijan mieli.

Pääosaa näyttelevän Kirk Douglasin kiihkeä ja fyysisesti taipuisa roolityö säväyttää. Taiteilijasta piirtyy kuva suurten tunteiden miehenä, joka näki värit kirkkaampina ja väreilevämpinä kuin moni muu. Roolista tuli Oscar-ehdokkuus ja voittokin olisi ollut ansaittu. Itse biografia perustuu Irving Stonen samannimiseen romaaniin (1934), joka on tosipohjaista fiktiota. En ole van Gogh -asiantuntija, mutta elokuva vaikuttaa pääpiirteissään realistiselta tulkinnalta taiteilijan vaiheista. Kaikkea elokuva ei halua tai ehdi käsitellä: esimerkiksi van Goghin myöhempi uskonnonvastaisuus ei tule esille. Muitakin vastaavia nyansseja riittänee, mutta kaikkea elokuvaan ei toki mahdukaan.

Hän rakasti elämää sai ilmestyessään pääasiassa ylistäviä arvioita kriitikoilta. Neljästä Oscar-ehdokkuudesta voitto tuli Anthony Quinnille sivuosasta Paul Gauguinina, van Goghin kiivaana taiteilijakollegana. Sittemmin filmi on noteerattu esimerkiksi The New York Timesin tuhannen parhaan elokuvan listalla. Vincent van Goghin värikäs ja traaginen elämä on innoittanut muitakin elokuvantekijöitä. Taidemaalarin vaiheista kertovat muun muassa upea animaatio Loving Vincent (2017) ja Willem Dafoen taitavas taiteilijatulkinta Van Gogh - ikuisuuden porteilla (2018).

Pisteytys: 8/10