Kauhukuu I: A Page of Madness (1926)

Madness.

 

Vuoden 2026 kauhukuu käynnistyy satavuotiaalla kokeellisella filmillä, joka maittaa taatusti obskuurien löytöjen ystäville. Jos kaihoaa katsottavakseen jotain muuta verrattoman vanhaa, on luvassa tuttuun tapaan muutama arkistopoiminta. Syksyn syviin varjoihin sointuvat eritoten Alfred Hitchcockin tasavuosia täyttävät jännärit Sabotaasi (1936) ja Notorious (1946). Klassisemman kauhun ystäville taas maittanee vanha kunnon kauhuparturi-filmi Sweeney Todd (1936), joka vie Lontoon hämyyn. Nyt suuntana on kuitenkin nousevan auringon maa: millaiset pelot meitä riivaavat ajallisista ja maantieteellisistä etäisyyksistä huolimatta?

Kurutta ichipêji - A Page of Madness

Ohjannut Teinosuke Kinugasa 

Japani 1926, 70 min. 

Mykkäelokuva, Draama, Kauhu 

Pääosissa: Masao Inoue, Yoshie Nakagawa

 

 

 

 

Teinosuke Kinugasan (1896─1982) avantgardistinen kauhuelokuva sijoittuu ankeaan mielisairaalaan. Erään potilaaksi tuodun itsetuhoisen naisen (Nakagawa) aviomies (Inoue) toimii sairaalan talonmiehenä, jotta voisi olla lähellä mielisairauden kadottamaa vaimoaan. Kuinka rakkaan puolison voisi palauttaa omaksi itsekseen? Avautuvatko sairaalan kalterit enää koskaan?

A Page of Madnessin kauhu perustuu ahdistavaan tunnelmaan, joka syntyy mielisairaalan muurien sisäpuolella vellovasta epätoivosta. Todellisuutta venyttävät, pyörryttävät kuvat ovat kekseliäitä ja vauhdikkaat leikkaukset tehostavat horjuvan mielen kaaosta. Kiivaasti vellovat ihmismassat luovat ahdinkoa, eikä huojennusta tule edes rauhallisemmissa hetkissä ─ kunnes lopussa hieman seestyy ja hetken on helpompaa hengittää. Vai onko?

Kekseliäästi kuvattu elokuva on haastavaa seurattavaa, sillä siinä ei väliteksteillä mässäillä. Aikalaiskatsojia helpotti se, että näytöksissä oli mukana benshi-kertoja, joka selosti elokuvan tapahtumia, hahmojen taustoja ja keskinäisiä suhteita. Tämän kerrontatason puuttuminen väistämättä muuttaa elokuvaa, ehkä tahattomastikin mystisemmäksi ja huuruisemmaksi. Vaikutelma on joka tapauksessa hieno ja mieleenjäävä. Aikanaan A Page of Madness oli kotimaassaan varsin suosittu, mutta hiljalleen filmi unohtui ja katosi vuosikymmeniksi. Uusia esityksiä on nähty taas tällä vuosituhannella. Elokuva on nostettu Slant Magazinen 100 Best Horror Movies of All Time -listalle, joten avantgarden ystävien ohella elokuva saa ilahduttaa kaltaisiani listanörttejä.

 

Pisteytys: 7/10

Minä elän (1946)

Ohjannut Ilmari Unho

Suomi 1946, 115 min. 

Biografia, Draama 

Pääosissa: Rauli Tuomi, Kaarlo Aavajoki, Tarmo Manni

 

Täs on poika uljas, nuori!

Aleksis Kivi (1834─1872) ei ollut kansalliskirjailija elinaikanaan, vaan kuoli kurjana ja vieroksuttuna. Ilmari Unhon ohjaama ja Elsa Soinin käsikirjoittama biografia käy läpi Aleksiksen (Tuomi) elämän aina lapsuusvuosista ylioppilasajan iloihin, orastavaan menestykseen ja lopulta hylkäämiseen. Kertomus päättyy traagisesti kuolinvuoteelle, mutta Kiven kirjallisuus jää elämään.

Päähenkilön tarina on suurta draamaa itsessään, ja osuupa Kiven elinvuosiin kansallisia suurtapahtumia. Merkittäväksi tarinassa nousevat ankarat nälkävuodet, joiden kurjuus riipii herkkää kirjailijaa. Biografia on tarkka, joskin tunnelmaltaan varsin paatoksellinen. Jussi-pystillä palkittu Rauli Tuomi on kyllä oiva pääroolissaan, joka vaatii monien sävyjen tulkintaa.

Minä elän oli vuotensa suurimpia kotimaisia menestyksiä. Lukuisat televisioinnit ovat pitäneet elokuvan kansallisessa muistissa, mutta onpa Kiven tarinasta tehty muitakin biografioita. Tapani Itärannan lyhytsarja Aleksis Kivi (1984) on hieman tuntemattomaksi jäänyt versio, mutta Jari Halosen Aleksis Kiven elämä (2002) jää mieleen persoonallisella otteellaan. Oman lukunsa muodostavat Kiven tuotantoon perustuvat filmatisoinnit, joskin ne olivat suosituimmillaan 1900-luvun alkupuolella. Maininnan väärti on esimerkiksi hupaisa Nummisuutarit (1923), kotimainen mykkäklassikko. Vieläköhän Kivi-elokuvat kokevat renessanssin?

Pisteytys: 6/10

Faust: Eine deutsche Volkssage - Faust (1926)

Ohjannut F. W. Murnau 

Saksa 1926, 107 min. 

Mykkäelokuva, Fantasia, Kauhu 

Pääosissa: Emil Jannings, Gösta Ekman, Camilla Horn, Werner Fuetterer

 

Behold! The Gates of Hell are opened...

Pilvien päällä käydään kohtalokas vedonlyönti, kun arkkienkeli Mikael (Fuetterer) ja demoni Mefisto (Jannings) kisaavat ihmisten hyvyydestä. Onko ihminen aina pahuuteen valmis, voiko kenet tahansa käännyttää pirun palvelijaksi? Kohteeksi valikoituu hurskas Faust (Ekman), jonka kotikylään Mefisto manaa karmean kulkutaudin. Joko alkavat paholaisen avut kelpaamaan...

Pyhä jysäys, miten jylhä mykkäklassikko! Saksalaiseen kansantarinaan ja Goethen samannimiseen näytelmään (1808) perustuva Faust on täynnä upeita visuaalisia keksintöjä, joita aikalaiset tosin pitivät turhana temppuiluna. Mutta mitä vielä, Faust on fantastisen näyttävä elokuva. Tarinakin on kiinnostava ja täynnä rytmikkäästi luotuja jännitteitä. Montaa kohtausta kannattelee taiturimainen Emil Jannings, jonka Mefisto-pirulainen on täynnä ilkikurista energiaa.

Faustin oli määrä olla kaikkien aikojen suurin saksalaiselokuva, jonka tekemiseen käytettiin mahdollisimman suuri määrä rahaa ja taituruutta. Komea elokuvasta tulikin, mutta aikalaisyleisöt teilasivat filmin, joka jäi rajusti tappiolle ja ajoi tuotantoyhtiön konkurssin partaalle. Kun Faust sai nihkeän ensi-iltansa, ohjaaja F. W. Murnau oli jo vaihtanut Hollywoodin puolelle. Ajan kuluessa elokuvasta on kuitenkin tullut sitä mitä pitikin, suuri saksalaisklassikko.

Pisteytys: 8/10

Personal Shopper (2016)

Ohjannut Olivier Assayas

Ranska, Saksa, Tsekki & Belgia 2016, 105 min. 

Draama, Mysteeri, Trilleri

Pääosissa: Kristen Stewart, Sigrid Bouaziz, Lars Eidinger

 

Lewis, is it you?

Maureen (Stewart) saapuu syksyiseen Pariisiin edesmenneen veljensä jalanjäljissä. Rikkaan supermallin shoppailijana työskentelevä Maureen kiitää suurkaupungin kaduilla, kiertää ylellisissä liikkeissä ja näkee vaikutusvaltaisia ihmisiä, mutta hän janoaa vain sulkeutumista hämärään. Yllättäen kuollut Lewis-veli nimittäin uskoi yliluonnolliseen ja aikoi ottaa yhteyden sisareensa tuonpuoleisesta. Kuka Maureenin kannoilla on, veli vai joku muu?

 

Olivier Assayasin (s. 1955) tunnelmallinen syysjännäri on osuvaa katsottavaa loppuvuoden hämärtyviin iltoihin. Elokuva yhdistää surudraamaan ripauksen yliluonnollista kauhua, mutta tunnelma ei muutu liian pelottavaksi ─ painostavaksi kyllä! Maureenin hengästyttäväksi muodostuva trilleritekstailu on sitä paitsi osuvaa ajankuvaa viime vuosikymmeneltä. Kristen Stewart onnistuu kiitettävästi sulkeutuneessa ja surumielisessä pääroolissaan.

Personal Shopper on jo toinen Stewartin ja Assayasin yhteistyöprojekti. Erinomaisen vastaanoton saanut Clouds of Sils Maria (2014) on lajityypiltään hieman erilainen draama, mutta elokuvia yhdistää silti päähahmojen mielen tutkiminen. Kummassakin filmissä on lisäksi tyylikästä rauhaa ja silti hyvin etenevä tempo. Myös Personal Shopper sai ilmestyessään sangen ylistäviä arvioita ja toi Assayasille Cannesin ohjaajapalkinnon. 

Pisteytys: 8/10

Naniwa erejî - Osaka Elegy (1936)

Ohjannut Kenji Mizoguchi

Japani 1936, 71 min.

Draama 

Pääosissa: Isuzu Yamada, Benkei Shiganoya, Kensaku Hara

 

You've done shameful things.

Nuori Ayako Murai (Yamada) työskentelee erään yhtiön puhelinvaihteessa. Työpaikka ja poikaystävä (Hara) tekevät elämästä onnellista, mutta rahahuolet ja vanhempien toimeentulo piinaavat. Epätoivon kasvaessa kylliksi, Ayako suostuu vanhan pomonsa (Shiganoya) limaisiin ehdotuksiin. Ayakosta tulee ukkomiehen maksullinen seuraneiti. Rahasta ei enää ole pulaa, mutta onko naisen kunnia mennyttä?

Osaka Elegy kuvaa nuoren naisen kurjuutta väistämättömänä syöksykierteenä. Rahat, perhe, rakkaus ja kunnia ─ kaikki katoavat yksitellen ja loppu on lohduttoman avoin. Vaihtoehdottomuus ja Ayakon vääjäämätön kohtalo tuntuvat lannistavalta, mutta tarinasta ei tule puisevaa moraalisaarnaa. Sinänsä hyvästä lähtökohdasta huolimatta pidin elokuvaa aavistuksen pitkäveteisenä, mutta on siinä ansionsa. Esimerkiksi kaupunkimiljöötä kuvataan kiinnostavasti.

Kenji Mizoguchin uran alkupuolta edustava melodraama lukeutuu ohjaajan varhaisiin merkkiteoksiin. Osaka Elegyn sisarteos on samana vuonna ilmestynyt Sisters of the Gion (1936), joka niin ikään käsittelee nuoren naisen yhteiskunnallista asemaa. Jälkimmäinen lienee parivaljakosta vielä aavistuksen tunnetumpi. Aikakautensa japanilaisyhteiskuntaa kuvaavat elokuvat olivat aikalaismenestyksiä kotimaassaan. Ajankuva onkin Osaka Elegyn kiehtovinta antia!

Pisteytys: 7/10

Nocturnal Animals - Yön eläimet (2016)

Ohjannut Tom Ford

USA 2016, 116 min.

Draama, Trilleri

Pääosissa: Amy Adams, Jake Gyllenhaal, Michael Shannon

 

We all eventually turn into our mothers.

 

Menestynyt taidegalleristi Susan Morrow (Adams) on tyytymätön elämäänsä. Vauraus ei tuo rakkautta, ja niinpä yllättävä kirjalähetys entiseltä heilalta Edwardilta (Gyllenhaal) saa Susanin mietteliääksi. Edwardin romaanikäsikirjoitus kertoo ahdistavasta kaappaustapauksesta Texasin syrjäseudulla, mutta tarinan allegoria palauttaa Susanin mieleen hänen aiemmat valintansa.
 

Yön eläimet yhdistää taitavasti eri aikatasoja ja todellisuuksia, jotka limittyvät vaivattomasti toisiinsa. Elokuvan tunnelma on kylmä ja yksinäinen, miltei piinaavan lohduton. Susan pohtii valintojensa seurauksia samaan tapaan kuin Edwardin romaanin päähenkilökin: kumpikin on menettänyt paljon. Miehiltä odotetaan sankaritekoja, jotka joko jäävät lunastamatta tai ovat kyseenalaisia. Naisilta taas odotetaan... niin, mitä? Ovatko he vain olosuhteiden uhreja, ajelehtijoita? Harmi, että lupaava teema jää lopulta liian avoimeksi.

 

Valtaosin positiivisen vastaanoton saanut Yön eläimet on vasta toinen Tom Fordin (s. 1961) ohjaustyö. Muotisuunnittelijana tunnettu Ford taitaa piiruntarkasti suunnitellun estetiikan, joka tässä elokuvassa on pehmeää, miltei vastinparina ankealle tunnelmalle. Ohjaustyön lisäksi Ford on käsikirjoittanut ja tuottanut omat elokuvansa. Seuraava teos on Anne Ricen samannimiseen romaaniin (1982) perustuva Cry to Heaven, joka näillä näkymin saa ensi-iltansa vuonna 2027.

Pisteytys: 7/10

Die Abenteuer des Prinzen Achmed - Prinssi Ahmedin seikkailut (1926)

Ohjannut Lotte Reiniger

Saksa 1926, 66 min. 

Mykkäelokuva, Animaatio, Seikkailu, Fantasia

 

On the neighboring island in the Magic Sea...

 

Urhea prinssi Ahmed joutuu taianomaiseen seikkailuun, kun pahan velhon loitsima hevonen kiidättää hänet kaukaiseen Wak-Wakin maahan. Prinssin on löydettävä tiensä kotiin, mutta edessä on monia esteitä ja hurjia hirviöitä, eikä paha velhokaan jätä Ahmedia rauhaan. Matkan varrella on roimasti seikkailua ja jännitystä, mutta myös rakkautta ja taikaa.

 

Prinssi Ahmedin seikkailut (engl. The Adventures of Prince Achmed) on vanhin säilynyt kokopitkä animaatioelokuva. Siluettitekniikalla toteutettu teos on ihastuttavan kaunis ja sen runsaat yksityiskohdat hämmästyttävät. Tuhannen ja yhden yön tarinoista inspiroitunut elokuva on tarinaltaan tasapainoinen ja viihdyttävä, mutta suurin ansio piilee juuri maagisessa tekniikassa, joka vaati paitsi paljon saksimista, myös aivan uuden kameratekniikan kehittelyn. Elokuvan tekoon meni kolme vuotta. Riivatun tekoälyn aikakautena käsin tekeminen ja hidas luovuus saavat entistäkin syvemmän merkityksen.

 

Siluettitaiteilija Lotte Reinigerin (1899─1981) ura animaatioelokuvien parissa jatkui miltei hänen kuolemaansa saakka. Vaikka tämä elokuva on ainakin klassikkoharrastajien keskuudessa nimekäs, Reiningerin uran ja tuotannon soisi olevan laajemminkin tunnettua. Prinssi Ahmedin hurmaava tarina on edelleen vetovoimainen seikkailu, vaikka onhan siinä väistämättä pientä ajan patinaa. Itämaiseen taikamaailmaan sijoittuva tarina on ymmärrettävästi aikansa tuote ja se sisältää tiettyjä stereotypioita. Elokuvataiteen taika on silti ajatonta!

Pisteytys: 8/10