lauantai 14. heinäkuuta 2018

Through a Glass Darkly - Kuin kuvastimessa (1961)

Ohjannut Ingmar Bergman
Ruotsi 1961, 89 min.
Draama
Pääosissa: Harriet Andersson, Gunnar Björnstrand, Max von Sydow, Lars Passgård

Nu se vi ju på ett dunkelt sätt..
Kivisellä Fårölla pieni perhe viettää hidasta kesäpäivää. Leskeksi jäänyt isä David (Björnstrand) on taiteellisesti kunnianhimoinen kirjailija, jota pelkät rojaltit eivät tyydytä ja jo aikuiset lapset jäävät edelleen taiteelle toiseksi. Kertomuksen päähenkilöksi nousee mielisairas Karin (Andersson), joka suistuu yhä syvemmälle vaikean sairautensa syövereihin.

Kuin kuvastimessa (Såsom i en spegel
) aloittaa Ingmar Bergmanin uskontoteemaisen trilogian, jota jatkavat elokuvat Talven valoa (1963) ja Hiljaisuus (1963). Vastaavaa aihepiiriä Bergman käsitteli jo varsin samankaltaisessa teoksessaan Seitsemäs sinetti (1957). Yhteistä elokuville on myös ihmisen jylhä yksinäisyys ja kivikkoinen miljöö syvine värikontrasteineen; Bergmanin pohdiskeleva maailma on väreistä riisuttuna syvän musta ja kirkkaan valkoinen. Tämän elokuvan päähenkilöt nousevat yksin karuun maailmaan kertomuksen alkukuvassa, ja yksin he myös jäävät sekä suhteessa toisiinsa että johonkin korkeampaan luomisvoimaan.

Yksinkertaisella mutta silti monitasoisella symboliikalla puhutteleva Kuin kuvastimessa luetaan usein Bergman-parhaimmistoon, ja jo ilmestyessään elokuva menestyi Oscarin arvoisesti. Näin ensinäkemältä Kuin kuvastimessa jäi vielä osin etäiseksi, vain puolittain avautuvaksi teokseksi, jos toki riisutussa filosofisuudessaan elokuva tekee väistämättä vaikutuksen. Koruton, hetkittäin jopa piinaavan askeettinen maailmanlopun tunnelma jää ihmeellisesti häilymään ajatuksiin pitkäksi aikaa elokuvan päättymisen jälkeen...

Pisteytys:
8/10

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Splendor in the Grass - Kuumetta veressä (1961)

Ohjannut Elia Kazan
USA 1961, 124 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Natalie Wood, Warren Beatty, Pat Hingle

Is it so terrible to have those feelings about a boy?
1920-luvun Kansasissa nuoret rakastavaiset Wilma "Deanie" Loomis (Wood) ja Bud Stamper (Beatty) kamppailevat vanhempiensa odotusten ja omien kuumeisten halujensa välillä. Vaikutusvaltaisen perheen vesalle Budille tulevaisuus on pedattu valmiiksi, eikä romanssi sovi hänen isänsä (Hingle) suuriin suunnitelmiin. Deanien kotiväki puolestaan keskittyy varoittelemaan tytärtään esiaviollisten suhteiden turmiollisuudesta. Lopulta haaveiden rakkaustarina murtuu ja pettymys järisyttää herkän Deanien mieltä rankasti. Myös Stamperin perheen onni on vaakalaudalla pörssiromahduksen jälkeen.

Kuumetta veressä käsittelee teini-iän ikuista tuskaa, heräävää ja tukahdutettua seksuaalisuutta sekä vanhempien asettamien odotuksien kanssa painiskelua. Aihe on ajaton, jos toki 1920-luku oli 1960-luvun tapaan omanlaisensa vauhdikkaan nuorisohuuman vuosikymmen. 1920-luvulle etäännytetty kertomus osuu hyvin 1960-luvun alkuun, jolloin hiljalleen kypsytelty nuorisokapina oli jo suoranaisessa räjähdysvalmiudessa. Elokuvan teema ja myös sen englanninkielinen nimi on napattu William Wordsworthin (1770─1850) runon säkeestä, jossa nuoruuden hehkeästä kukasta on jäljellä muisto vain.

Todellisista 1920-luvun kansasilaisista inspiraationsa saanut Kuumetta veressä palkittiin käsikirjoituksestaan Oscarilla, vaikka tarinan kulkua ei aina voi sanoa täydellisen sulavaksi. Rehellisen aidossa kertomuksessa on niin herkkyyttä kuin syvyyttäkin, mutta tarinan hyveet kärsivät kolhuja jokusten puolivillaisten ohjausratkaisuiden vuoksi. Esimerkiksi Deanien mielen horjuminen täräytetään valkokankaalle jokseenkin yksiulotteisesti, vaikka roolistaan Oscar-ehdokkuuteen yltänyt Natalie Wood tekeekin hyvää työtä. Epätasaisuudestaan huolimatta Kuumetta veressä on sangen mukaansatempaava teinidraama, joka jatkaa esimerkiksi Natalie Woodin tähdittämän Nuoren kapinallisen (1955) sekä Elia Kazanin ohjauksen Eedenistä itään (1955) viitoittamalla tiellä.

Pisteytys:
8/10

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

West Side Story (1961)

Ohjannut Jerome Robbins & Robert Wise
USA 1961, 153 min.
Musikaali, Romantiikka, Rikos
Pääosissa: Natalie Wood, Richard Beymer, Russ Tamblyn, George Chakiris

Everyone there will give big cheers!
New Yorkin pahamaineisissa slummikortteleissa kaksi nuorisojengiä ottavat toisistaan mittaa. Eurooppalaissiirtolaisten jälkeläisten muodostama Jets tavoittelee katujen ja koriskenttien yksinvaltiutta, mutta Puerto Ricon juuria edustavat Sharksit haluavat myös kulkea kaduilla vapaana. Tanssitaisteluiden ja puukkohippasten taustalla tapahtuu odottamaton romanssi: tuore amerikkalainen Maria (Wood) ja Jets-jengielämän taakseen jättänyt Tony (Beymer) rakastuvat palavasti, mutta joutuvat jengisotien myrskynsilmään.

Musikaaliklassikoksi vakiintuneen West Side Storyn tarinan pohjana on William Shakespearen Romeo ja Julia (n. 1591), jota vauhdikas kerronta hyödyntää juuri sopivan löyhästi ja omintakeisesti. Toki kertomus voisi olla parempikin, eritoten Marian ja Tonyn kliseinen romanssi on hieman turhan imelä. Ikoninen fiftarikuvasto sekä näyttävät laulu- ja tanssinumerot sen sijaan viehättävät väkisinkin paatuneempakin katsojaa, ja elokuvan tunnetuksi tekemää sävelmää mukaillen olo on taatusti parhaimmillaan varsin pretty, witty and gay.

Kymmenellä Oscarilla palkittu West Side Story on etnisten ryhmien kuvaajana aikansa tuotos: nykypäivänä tuntuu jo pöljältä, ettei puertoricolaisten rooleissa nähdä kovin montaa latinonäyttelijää. Ehkäpä tätä epäkohtaa parhaillaan korjataan, sillä Steven Spielbergin uusintaversio West Side Storysta on kirjoitushetkellä casting-vaiheessa. Sitä odotellessa tähänkin ikoniseen klassikkoon on toki syytä tutustua, vaikka sitten matkan varrella ohjaaja Robert Wisen seuraavan hittifilmin Sound of Musicin (1965) viheriöiville niityille.

Pisteytys:
7/10

tiistai 3. heinäkuuta 2018

The Hustler - Suurkaupungin hait (1961)

Ohjannut Robert Rossen
USA 1961, 134 min.
Draama
Pääosissa: Paul Newman, Piper Laurie, George C. Scott, Jackie Gleason

How can I lose?
Eddie Felson (Newman) hallitsee biljardipöytiä ammattilaisen elkein. Fast Eddienä tunnettu biljardihai elättää itsensä tienaamalla rahaa amatööripeleissä huijaamalla, mutta viimein on tullut aika todistaa maailmalle taitojen todellinen taso. Eddie haastaa peliin alan yksinvaltiaan Minnesota Fatsin (Gleason), mutta vuorokauden mittaisen kovan taiston jälkeen häviää katkerasti. Yksinäiseen epätoivoon vaipuva Eddie hakee lohtua jokseenkin samassa jamassa olevasta Sarahista (Laurie) ja yrittää koota itsensä sekä rahansa haastaakseen Fatsin uusintaotteluun.

Suurkaupungin hait vangitsee erinomaisesti urheilun ja uhkapelien jännityksen sekä tarkastelee tietenkin niihin liittyvää voiton ja häviön tematiikkaa. Aihio ei tokikaan pyöri vain urheilun ympärillä, vaan ulottuu elämään laajemminkin. Voittaakseen rakkaassa lajissaan antisankari-Eddien on kypsyttävä henkisesti ja tuon prosessin aikana Eddielle myös avautuu koko pelin mieli ja mielettömyys. Eddien mentoriksi tuppautuu piinkova uhkapeluri Bert Gordon (Scott), jonka suhtautuminen pelaamiseen toisaalta lietsoo Eddietä liian syvälle pelinhimon maailmaan, mutta myös vieraannuttaa hänet sen järjettömyydestä.

Voitonhuuman ja aallonpohjien välillä lainehtiva Suurkaupungin hait otettiin vastaan kehujen kanssa. Yhdeksästä Oscar-ehdokkuudesta draama sai lopulta kaksi pystiä (kuvaus & lavastus) ja menestystä siunaantui niin Kultaisten maapallojen kuin BAFTA-palkintojenkin saralla. Menestys auttoi eritoten päätähti Paul Newmania (1925─2008), jonka ura oli vastikään lähtenyt nousukiitoon. Newman myös palasi Eddien rooliin pari vuosikymmentä myöhemmin, kun Martin Scorsese ohjasi elokuvalle jatko-osan Suuret setelit (1986) ─ tällä kertaa Fast Eddien rooli poiki Oscarin.

Pisteytys:
8/10

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Kesäkuun elokuvat 2018

Fiddler on the Roof - Viulunsoittaja katolla
Ohjannut Norman Jewison
USA 1971, 181 min.
Musikaali, Draama, Romantiikka, Historia
Pääosissa: Topol, Rosalind Harris, Norma Crane




Maitomies Tevye (Topol) tuskailee tytärtensä epätavallisia naimakauppoja perinteisiin nojaavassa venäläisessä kylässä. Juonessa on omat yksinkertaisuutensa, mutta mukava kerronta pitää mielenkiinnon yllä. Kuuluisan Broadway-musikaalin filmiversio palkittiin ansaitusti kolmella Oscarilla musikaalisista ansioistaan ja kuvauksestaan. Lisäksi elokuvaa on arvostettu juutalaisyhteisön perinteiden kertojana. Suomessa Viulunsoittaja katolla oli iso hitti ja suosittua tarinaa esitetään edelleen teatteriversioina tämän tästä.

Pisteytys: 8/10

I Vitelloni - Vetelehtijät
Ohjannut Federico Fellini
Italia & Ranska 1953, 104 min.
Draama
Pääosissa: Franco Fabrizi, Franco Interlenghi, Alberto Sordi




Viisi miestä vetelehtii aikuisuuden vastuun ja huolettoman nuoruuden rajamailla italialaisessa pikkukaupungissa. Federico Fellinin draama vivahtaa vielä neorealismin suuntaan, mutta toisaalta tuntuu pikemminkin satiiriselta yhteiskuntakommentaarilta. Kertomus puhuttelee hämmästyttävän monitasoisesti, vaikka onkin pohjimmiltaan yksinkertainen välähdys antisankari-ystävysten ohilipuvista päivistä. Mestarillisen kokonaisuuden kruunaa jälleen kerran Nino Rotan musiikki.

Pisteytys: 10/10

Tulitikkutehtaan tyttö
Ohjannut Aki Kaurismäki
Suomi 1990, 68 min.
Draama
Pääosissa: Kati Outinen, Vesa Vierikko, Elina Salo, Esko Nikkari



Tulitikkutehtaassa työskentelevän Iiriksen (Outinen) osana on joutua kaikkien sortamaksi, eikä kostokaan hyödytä mitään. Aki Kaurismäen tuotannossa toistuvat yhteiskunnalliset teemat sekä synkkyyden ja mustan komedian vuorottelu. Työläistrilogian päättävä Tulitikkutehtaan tyttö jatkaa ohjaajansa tuttua linjaa, vaikka onkin poikkeuksellisen lohduton ja karu kertomus suoraan pohjoisen maailmankolkkamme synkimmistä syövereistä.

Pisteytys: 8/10

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

One-Eyed Jacks - Vihan riivaama (1961)

Ohjannut Marlon Brando
USA 1961, 141 min.
Lännenelokuva, Rikos, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Marlon Brando, Karl Malden, Pina Pellicer

You may not want me around too long...
Meksikon Sonorassa pankkiryöstäjät Rio (Brando) ja Dad (Malden) pakenevat saaliin kanssa onnistuneelta keikalta, mutta piakkoin Rio jää virkavallan kynsiin. Vankilavuosien jälkeen Riolle selviää, että hänet pulaan jättänyt Dad nauttii elämästä pikkukaupungin seriffinä. Kostoretkelle lähtevä Rio uhkuu tukahdettua kaunaa Dadia kohtaan, eikä tunne ole täysin yksipuolinen. Rion kohtaloksi lankeaa rakkaus, jonka kohteena on Dadin kasvattitytär Louisa (Pellicer).

Vihan riivaama on yksi niitä elokuvia, joiden tekoprosessi oli täynnä kompurointia: oikeaa ohjaajaa ei tahtonut löytyä ja rahaongelmat piinasivat. Lopulta päärooliin kiinnitetty Marlon Brando tarttui ohjaajanpestiin itse, ja tätä nykyä Vihan riivaama muistetaan parhaiten juuri siksi, että se on Brandon ainoa ohjaustyö. Elokuvan lopputuloksessa tuotantovaiheen ongelmat näkyvät hienoisena kömpelyytenä esimerkiksi jokusissa tarinan siirtymissä. Tiettävästi halvalla tuotannolla voi saada aikaiseksi erinomaisia elokuvia, ja myös Vihan riivaamassa on kiistämättä puolensa. Elokuva on jakanut voimakkaasti mielipiteitä, ja hieman kaksijakoinen fiilis Brandon ainokaisesta ohjaustyöstä kiistämättä jää. Onko Vihan riivaama nyt sitten yli- vai aliarvostettu? Voiko se olla molempia?

Parhaimmillaan Vihan riivaama on visuaalisesti kaunis elokuva ja jännittävä kertomus kostosta, ryyditettynä tunteikkaalla romanssilla. Toki tarina on epätasainen rytmiltään ja kestoa elokuvalla on ehkä hitusen liikaa. Pääosia näyttelevät Karl Malden sekä Brando klaaraavat roolinsa kunnialla. Välillä tosin on vaikea päättää, onko Rion hahmo mystisen nerokas vai käsikirjoitettu miten sattuu. Hauskaa kyllä, pienet tökeryydet ja erikoiset, "uutta Hollywoodia" enteilevät ratkaisut ovat lopulta elokuvan suola, sillä niiden vuoksi Vihan riivaama on tunnelmaltaan omalaatuisen mieleenpainuva. Juuri tämä erikoinen tunnelma tuo väistämättä mieleen Vihan riivaamasta vaikutteita saaneen David Lynchin, joka nostaa Brandon länkkärille hattua Twin Peaksissa.

Pisteytys:
8/10

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Breakfast at Tiffany's - Aamiainen Tiffanylla (1961)

Ohjannut Blake Edwards
USA 1961, 115 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Audrey Hepburn, George Peppard

Did I tell you how divinely and utterly happy I am?
Truman Capoten kertomukseen (1958) pohjautuva Aamiainen Tiffanylla kertoo rikkaasta aviomiehestä haaveilevan Holly Golightlyn (Hepburn) ja tämän kirjailijanaapuri Paul "Fred" Varjakin (Peppard) edesottamuksista New Yorkissa. Jäljittelemättömän hupsussa arjen fantasiassa glamour ja maanläheisyys elävät sulavassa sopusoinnussa, samaten kepeä leikkimielisyys ja hassujen naamioiden taakse kätkeytyvä synkkyys. Hollyn tarinassa kyse on samaistuttavasta eskapismista, josta Paul aidolla rakkaudellaan voi hänet viimein pelastaa.

Loistavia sutkautuksia heittelevän Hollyn vapautta ihannoiva maailmankatsomus sekä huolettomuuden taakse piiloutuva herkkyys ja turvallisuuden kaipuu kiteyttävät kiinnostavasti modernin ihmiselon eri puolia. Eipä ihme, että rooli on Audrey Hepburnin (1929─1993) ikimuistoisin. Tyyli-ikonina tunnetun Hepburnin esiintyminen valkokankaalla sisälsi toki myös unohtumattomia muotiluomuksia, joista parhaiten muistetaan Hollyn yksinkertainen musta mekko ─ kolttu kaupattiin sittemmin peräti puolella miljoonalla punnalla! Aamiainen Tiffanylla muistetaan Hepburnin ohella myös herkän kauniista tunnuskappaleestaan Moon River, jonka säveltänyt Henry Mancini palkittiin sävellystyöstään kahdella Oscarilla.

Elokuvan ainutlaatuisen tunnelman ja herkullisten värien ihastuttavuuden pilaa hetkittäin Mickey Rooneyn esittämä vuokraisäntä, jolla toki on tärkeä paikkansa tarinassa. 1960-luvulla japanilaishahmon mahdollinen rasistisuus ei taatusti käynyt ainakaan kenenkään elokuvabisneksessä vaikuttavan valkoisen miehen mielessä, mutta enää kulahtanut stereotypia ei naurata. Myös Hollyn itsenäisyys kuvataan aikakautensa taatulla tyylillä: lopulta naisen ei ole määrä pärjätä yksin! Pienet menneen ajan tunkkaiset tuulahdukset poislukien Aamiainen Tiffanylla on mitä viehättävin liki-ajaton klassikko, hyvien treffi-ideoiden ehtymätön lähde ja ilahduttava arjen seikkailuihin yllyttäjä.

Pisteytys:
8/10