maanantai 13. heinäkuuta 2020

Die Blechtrommel - Peltirumpu (1979)

Ohjannut Volker Schlöndorff
Länsi-Saksa, Ranska, Puola & Jugoslavia 1979, 142 min.
Draama, Sota
Pääosissa: David Bennent, Angela Winkler, Mario Adorf

There once was a drummer.
Oskar-poika (Bennent) täyttää kolme vuotta ja saa lahjaksi upouuden peltirummun. Samana päivänä varhaiskypsä lapsi seuraa sivusta vanhempiensa ja näiden ystävien moraalitonta juopottelua, ja päättää lopettaa kasvamisen siihen paikkaan. Vuodet vierivät ja aikuisten rappiotila syvenee: natsit valtaavat kadut ja syttyy sota. Peltirumpunsa kanssa Oskar kykenee taianomaisesti vaikuttamaan ympäristönsä tapahtumiin, mutta yhden pienen miehen voimat ovat lopulta sangen rajalliset.

Peltirummun (engl. The Tin Drum) erikoinen kertomus perustuu Günter Grassin samannimiseen kirjaan (1959). Yhteiskuntakriittinen teos katsoo Oskarin silmin ihmiskunnan alennustilaa nihilistisesti, mutta lopulta näkökulma vaihtuu. Selkänsä kääntäminen ei hyödytä mitään. Kansainvälisenä tuotantona tehty elokuva kommentoi myös sodan armottomuutta. Komeiden teemojensa lisäksi Peltirumpu vivahtaa groteskiin fantasiaan: erään kontroversaalin seksikohtauksen vuoksi elokuva jopa kiellettiin, tosin vain Kanadassa ja Oklahomassa.

Pienistä soraäänistä huolimatta Peltirumpu menestyi suorastaan loistavasti. Elokuva keräsi ylistystä sekä kasan palkintoja, joista nimekkäimpinä mainittakoon vieraskielisen elokuvan Oscar sekä Kultainen palmu. Teoksen ilmaisuvoima on säilynyt tuoreena näihin päiviin saakka, eikä vastaavaa teosta kyllä tule mieleen. Karmivuuden, mustan huumorin ja draaman välillä tasapainotteleva Peltirumpu lienee sotaelokuvista erikoisimpia. Harmi, että en ole tullut lukeneeksi Grassin teosta ennen elokuvan katselua, sillä ilmeisesti kumma tulkinta kummasta romaanista on varsin ansiokas.

Pisteytys:
8/10

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Alien - kahdeksas matkustaja (1979)

Ohjannut Ridley Scott
Iso-Britannia & USA 1979, 117 min.
Scifi, Kauhu
Pääosissa: Sigourney Weaver, Ian Holm, Tom Skerrit, John Hurt

This is the worst shit I've ever seen, man!
Avaruuden autiudessa kulkeva rahtialus Nostromo on palaamassa takaisin maahan, mutta vieraan planeetan hätäkutsu keskeyttää rauhallisesti edenneen matkan. Aluksen seitsemänhenkinen miehistö herää syvästä unestaan ja ryhtyy tutkimaan outoa signaalia: onko kyseessä avunpyyntö vai varoitus? Viestin tutkinta johdattaa vieraan elämänmuodon jäljille, ja pian Nostromon kyydissä on vaarallinen kahdeksas matkustaja. Muukalaisen läsnäolo paljastaa uusia puolia myös aluksen miehistöstä.

Kaikkien aikojen scifikauhu, julmien avaruushirviöiden äiti Alien ei ole vanhentunut vuosien saatossa hiventäkään. Mestarillinen kokonaisuus syntyy piinallisen jännittävästä tarinasta, joka sijoittuu kolkolta tuntuvaan tulevaisuuden maailmaan. Laadukkaasta toiminnasta huolehtivat teräksinen naissankari (Weaver) ja selkäpiitä karmivat ulkoavaruuden eliöt. Alienin rytmi ja juoni ovat huolella laadittuja, mutta elokuva ei silti yritä mitään liikaa. Lopulta tarina keskittyy vain selviytymiseen ja pakokauhuun, eikä syvemmille avauksille ole tällä erää pienintäkään tarvetta.

Kassamagneetiksi kohonnut Alien palkittiin erikoistehoste-Oscarilla, ja filmin menestys siivitti Ridley Scottin (1937─) orastavan ohjausuran nousukiitoon. Alien on lajinsa klassikkona toiminut tiennäyttäjänä uuden sukupolven scifikauhuille, mutta myös poikinut liudan omiakin jälkeläisiä. Jatko-osia on tehty kolme (Aliens - paluu 1982, Alien 3 1992, Alien - ylösnousemus 1997) ja kaksi esiosaa (Prometheus 2012, Alien: Covenant 2017). Happoa syöksevät, tuhoutumattomat hirviöt ovat myös pari kertaa ajautuneet törmäyskurssille toisen avaruusmonterin Predatorin kanssa (2004, 2007). Alien-elokuvien sarja arvatenkin tulee vielä jatkumaankin, vaikka taso on ollut tasaisessa laskussa sitten kahden ensimmäisen filmin jälkeen.

Pisteytys:
10/10

torstai 9. heinäkuuta 2020

Mad Max (1979)

Ohjannut George Miller
Australia 1979, 88 min.
Toiminta, Seikkailu
Pääosissa: Mel Gibson, Joanne Samuel, Hugh Keays-Byrne

How fast you wanna go?
Max Rockatansky (Gibson) on takaa-ajoihin erikoistunut huimapäinen poliisi. Asfalttiteiden elämä on raaistavaa ja vaarallista, eikä se ainakaan sovi yhteen perhe-elämän kanssa. Kun läheinen kollega kuolee rikollisten kynsissä, Max tekee päätöksen jättää kyttähommat sikseen. Kostoa hautovat rikolliset eivät kuitenkaan ole valmiita jättämään entistä lain kouraa rauhaan.

Apokalypsin partaalle sijoittuvaa Mad Maxia on osuvasti kuvattu lähitulevaisuuden westerniksi. Villi elämä rehottaa Australian valtateillä, pikkukylissä ja rannoilla, kun polttoainevarkaat raiskaavat ja rötöstelevät minkä kerkeävät. Väkivaltaan vastataan ainoastaan väkivallalla, ja siksi myös Maxin omatunto kolkuttaa. Mikä hänet enää erottaa teiden muista murhamiehistä? Mad Maxin yhteiskunnallinen pohdinta yhdistyy sulavasti menevään toimintaan, ja näillä kaduilla vauhtia sekä vaaroja kyllä riittää!

George Millerin (1945─) kostotarina syntyi pienellä budjetilla ja vaatimattomista lähtökohdista käsin. Lopputulos on tätä nykyä ikoninen, vaikka elokuva onkin jakanut mielipiteitä puolin ja toisin. Joka tapauksessa Mad Max on pienen tuotannon elokuvaksi poikkeuksellisen menestynyt ja taatusti myös nimekkäin australialaisen uuden aallon tai ozploitaation edustaja (ks. esim. Kova loma, 1971). Sittemmin Miller on vienyt kostotarinansa ydinsodan jälkeiseen miljööseen, jossa seurataan Maxin myöhempiä vaiheita. Toistaiseksi jatko-osia on kolme (1981, 1985 ja 2015), mutta tiettävästi jatkoakin on vielä luvassa.

Pisteytys:
8/10

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Breaking Away - Fillarijengi (1979)

Ohjannut Peter Yates
USA 1979, 101 min.
Komedia, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Dennis Christopher, Dennis Quaid, Daniel Stern, Jackie Earle Haley

Italianos, like the nightingales they sing. Like the eagles they fly!
Pikkukaupungin poikajoukko viettää kesän auvoisia päiviä, mutta loman jälkeen edessä on valinta työelämän tai collegen välillä. Pyöräilyä intohimoisesti harrastava Dave (Christopher) on hurahtanut italialaiseen elämäntyyliin, ja etsii eurooppalaisten vaikutteiden kautta sisintään. Muut toverukset keskittyvät painiskelemaan kotikaupunkinsa määrittämän työläisidentiteetin parissa, jota kukkoilevat collegenuoret jatkuvasti haastavat.

Pikkubudjetilla tehty Fillarijengi nousi ilmestyttyään suosioon, jonka volyymi yllätti taatusti tekijänsäkin. Elokuvasta kasvoi ilmestymisvuotensa hittielokuva, joka oli jopa ehdolla parhaan elokuvan Oscarin saajaksi. Parhaan käsikirjoituksen Oscarilla palkitun elokuvan menestyksen salaisuus piileekin juuri oivassa tarinassa. Taattu hyvän mielen kertomus huipentuu lopulta miellyttävään katharsikseen, mutta Fillarijengissä ei ole kyse vain kepeästä kesäkisasta.

Fillarijengi käsittelee tasapainoisesti aikuistumista, identiteettiä ja itsensä etsimistä: päähenkilö Dave ei tunne isänsä maailmaa omakseen, eikä college vaikuta sen paremmalta ─ omaa tietä on vain etsittävä itse. Idea ei ole ennenkuulumaton, mutta kyllähän näitä ajattomia aihioita käsitteleviä tarinoita maailmaan mahtuu, varsinkin, kun kerronta on näin ytimekästä ja kevyttä. Fillarijengi onnistuu käsittelemään teemojaan tosissaan, mutta kuitenkin kesäleffalle soveliaalla ilolla.

Pisteytys:
8/10

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Phantom der Nacht ─ Nosferatu - yön valtias (1979)

Ohjannut Werner Herzog
Länsi-Saksa & Ranska 1979, 107 min.
Kauhu, Draama
Pääosissa: Klaus Kinski, Bruno Ganz, Isabelle Adjani

Death is not the worst.
Werner Herzogin Nosferatu - yön valtias (engl. Nosferatu The Vampyre) pohjautuu F. W. Murnaun mykkäelokuvaan Nosferatu (1922). Molempien tarina perustuu Bram Stokerin Draculaan (1897), jonka kaavaa juoni noudattelee: kiinteistönvälittäjänä Wismarissa työskentelevä Jonathan Harker (Ganz) saa toimeksiannon kaukana asuvalta kreivi Draculalta (Kinski). Harkerin vaimo Lucy (Adjani) aistii matkalla tapahtuvan jotain pahaa, mutta Jonathan suuntaa silti kohti Transilvaniaa. Ja eipä aikaakaan, kun pahuus ja kuolema jo lipuvat Wismarin kaduille kuin öinen sumu...

Nosferatun pahaenteinen ilmapiiri kietoo tiukasti koleaan syleilyynsä. Tunnelmaan on haettu inspiraatiota Murnaulta, mutta ennen kaikkea elokuva on leimallisesti Herzogin teos eikä mikä tahansa uusintafilmatisointi. Mieleen tulee ohjaajan varhaisempi elokuva Aguirre - Jumalan viha (1972): yhteistä teoksille ovat ainakin mystiset luontokuvaelmat ja oudon hypnoottinen tunnelma. Jos Aguirre tarkasteli kateutta, Nosferatun keskipisteenä on kuolema ja yksinäisyys. Kreivi Dracula on traaginen hahmo, joka on tuomittu elämään ikuisesti ja kylvämään kuolemaa ympärilleen.

Kuoleman, sairauden ja pelon jatkuvasta läsnäolosta huolimatta Nosferatu on esteettisesti kaunis elokuva. Ainoa kauneusvirhe taitaa löytyä kulisseista, sillä rottia vilisevää elokuvaa katsoessa ei voi välttyä ajatukselta, ettei filmi varsinaisesti ole täyttänyt eläinnäyttelijöitä varten laadittuja hyvinvointivaatimuksia. Näistä nuhteista huolimatta Nosferatu on tyylikäs teos, joka syventää kiinnostavasti vanhaa ja tuttua vampyyritarinaa. Toisaalta elokuvan loppu on ratkaisevasti erilainen kuin Draculan tavallisimmissa edesottamuksissa. Tarinan kiinnostava päätös jääköön kuitenkin tässä yhteydessä paljastumatta.

Pisteytys:
8/10

perjantai 3. heinäkuuta 2020

All That Jazz - Syke ei sammu (1979)

Ohjannut Bob Fosse
USA 1979, 123 min.
Draama, Musikaali
Pääosissa: Roy Scheider, Jessica Lange, Ann Reinking

It's showtime, folks!
Tanssija, ohjaaja ja koreografi Joe Gideon (Scheider) rakastaa intohimoisesti sekä ammattiaan että egoaan. Äärirajoilla työskentelyn ohella elämää rytmittävät naiset ja päihteet. Loppuunpalanut mies saa lopulta sydänkohtauksen ja joutuu sairaalaan, jossa käynnistyy kamppailu elämästä ja kuolemasta. Houraileva mies näkee uransa tähtihetket, kohtalokkaat kolhut ja viimeisen suuren show'n ─ muistojen valtatielle Joen johdattavat kaikki elämän tärkeät naiset.

Syke ei sammu on viihdeteollisuuden itsetutkiskelua, mutta samalla se on myös hyvin henkilökohtainen elokuva. Kertomus perustuu ohjaaja-koreografi Bob Fossen (1927─1987) omiin kokemuksiin 1970-luvun kiihkeimmistä työvuosista, jotka lopulta meinasivat viedä mieheltä hengen. Fossea tai hänen fiktiivistä versiotaan Joe Gideonia on osuvasti kuvailtu Broadwayn Felliniksi: selkein vertailukohde ja innoittaja elokuvalle on luomistyön tuskaan pureutuva (1963). Loppukarnevaalikin on fellinimäistä vapauttavaa iloa!

Erinomaisesti menestynyt Syke ei sammu oli aikanaan arvostelumenestys ja voitti lukuisia merkittäviä palkintoja. Yhdeksästä Oscar-ehdokkuudesta filmi voitti neljä ja lisäksi Cannesista irtosi Kultainen palmu. Houraileva ja lääkehuuruinen matka on rakennettu onnistuneesti, ja Roy Scheider onnistuu loistavasti pääroolissaan hivenen epämiellyttävänä työnarkomaanina. Taitavasti käsikirjoitettu ja ohjattu teos ei ole aivan tyypillisintä Hollywood-hömppää, vaan eurooppalaisella traditiolla tehtyä, melko vakavaakin itsetutkiskelua kepeän viihdemaailman synkissä kulisseissa.

Pisteytys:
8/10

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Kesäkuun elokuvat 2020

They Shall Not Grow Old
Ohjannut Peter Jackson
Iso-Britannia & Uusi-Seelanti 2018, 99 min.
Dokumentti, Sota, Historia





Peter Jacksonin dokumentti kuvaa ensimmäistä maailmansotaa brittisotilaiden näkökulmasta. Elokuva on koostettu restauroidusta aikalaismateriaalista ja jälkikäteen tehdyistä haastatteluista. Nuoret miehet lähtivät sankarireissulle kuolemattomina, mutta liian moni kohtasi loppunsa haisevassa mutakuopassa ja jäi sille tielleen ─ välillä toki on rauhallisempaa, jolloin nuorukaiset ehtivät juoda teetä ja kertoa riettaita vitsejä. Dokumentti on arvokas teos ja se on luotu pieteetillä. Jäin kaipaamaan lyhyttä pohdintaa käytetystä lähdemateriaalista (ts. kuka sen on tehnyt ja miksi), vaikka anonyymiteetti onkin tietoinen valinta.

Pisteytys: 8/10

Sciuscià - Viattomat
Ohjannut Vittorio De Sica
Italia 1946, 87 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Franco Interlenghi, Rinaldo Smordoni




Vittorio De Sican neorealistinen klassikko sijoittuu sotienjälkeiseen Italiaan. Kaksi köyhää lasta tienaa elantoaan kengänkiillottajina ja haaveissa siintää yhteisen hevosen hankinta. Pojat kuitenkin paiskataan tyrmään, eivätkä aikuiset tunnu ymmärtävän mistään mitään. Koskettava draama voitti kaikkien aikojen ensimmäisen vieraskielisen elokuvan Oscarin vuonna 1948, joskin pysti vielä tuolloin kulki erikoispalkinnon nimellä.

Pisteytys: 8/10

Jaws 2 - Tappajahai 2
Ohjannut Jeannot Szwarc
USA 1978, 116 min.
Jännitys, Trilleri
Pääosissa: Roy Scheider, Lorraine Gary, Murray Hamilton




Koska Tappajahai (1975) oli valtava menestys, oli sille tietenkin tehtävä jatko-osa. Elokuva jatkaa suoraan edeltäjänsä tarinaa: jättihai uhkaa jälleen iloista kesäkaupunkia, mutta harva ottaa vaaran tosissaan ─ aiemmasta verilöylystä huolimatta. Elokuva pyrkii Steven Spielbergin tyyliin, mutta rytmi ei toimi samalla tavalla. Joka tapauksesta tästäkin elokuvasta tuli kassamagneetti. Hieman heikosta maineestaan huolimatta filmi välttää kyllä ihan hyvin kevyeksi kesäleffaksi.

Pisteytys: 6/10

What We Do in the Shadows
Ohjannut Jemaine Clement & Taika Waititi
Uusi-Seelanti 2014, 86 min.
Komedia, Kauhu
Pääosissa: Taika Waititi, Jemaine Clement, Jonny Brugh




Taika Waititin sketsimäinen kauhukomedia nojaa yksinkertaiseen, mutta nokkelaan huumoriin. Tyylilajina toimii mockumentary eli muka-dokumentti: kameramiehet taltioivat persoonallisten vampyyrikämppisten (mm. Waititi itse) elämää, johon kuuluu niin tiskeistä riitelyä kuin verenhimoista saalistamistakin, bilettämistä unohtamatta. Mukaan mahtuu ripaus tragediaakin. Hilpeästä elokuvasta tuli sen verran suosittu, että tarinasta tehtiin samanniminen tv-sarja (2019).

Pisteytys: 8/10

Heisei tanuki gassen ponpoko - Pom Poko
Ohjannut Isao Takahata
Japani 1994, 119 min.
Animaatio, Fantasia, Komedia, Draama
Pääosissa: Shinchô Kokontei, Makato Nonomura, Yuriko Ishida



Ihmisillä on tietty käsitys supikoirista ja niiden ulkomuodosta, mutta tosiasiassa nuo laiskanpulskeat eläimet ovat taitavia muodonmuuttajia. Joukko supikoiria ryhtyy kehittämään salaperäisiä taitojaan, sillä kotimetsää uhkaavat ihmisten röyhkeät rakennustoimet. Voisivatko ihmiset ja supikoirat kuitenkin oppia elämään rinnakkain toisiaan kunnioittaen? Isao Takahatan kumma ja sympaattinen animaatio on hieman turhan pitkä, mutta hauska erikoisuus studio Ghiblin tuotannossa.

Pisteytys: 7/10

Mimi wo sumaseba - Sydämen kuiskaus
Ohjannut Yoshifumi Kondô
Japani 1995, 111 min.
Animaatio, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Yoko Honna, Issey Takahashi




Sydämen kuiskaus (engl. Whisper of the Heart) käsittelee teini-iän tunnemyrskyjä ja aikuistumista. Omien haaveiden etsiminen, taitojen kokeilu ja nuori romanssi sisältävät suuria tunteita laidasta laitaan. Ailahteleva ryöpytys tuntuu hieman liiankin voimakkaalta, eikä tarina oikein koskettanut. Olenko muka jo unohtanut, millasta se kaikki olikaan? Mangaan perustuvan filmin käsikirjoittajana toimi Hayao Miyazaki.

Pisteytys: 6/10