maanantai 10. toukokuuta 2021

Au revoir les enfants ─ Näkemiin lapset (1987)

Ohjannut Louis Malle
Ranska, Länsi-Saksa & Italia 1987, 104 min.
Draama, Sota
Pääosissa: Gaspard Manesse, Raphael Fejtö, Francine Racette, François Berléand

Are there wolves in these woods?
 
Tositapahtumiin ja Louis Mallen omiin lapsuusmuistoihin perustuva elokuva vie natsien miehittämään Ranskaan ja erääseen katolilaiseen sisäoppilaitokseen. Äitiään kaipaava herkkä Julien (Manesse) esittää kovanaamaa ja suhtautuu kouluun saapuneisiin uusiin tulokkaisiin yrmeästi, mutta ystävystyy samanikäisen Jeanin (Fejtö) kanssa. Hiljalleen Julielle valkenee, että vanhemmistaan ja taustastaan vaikeneva Jean on tosiasiassa juutalainen. Natsipartioiden pelko kasvaa todelliseksi uhaksi. 
 
Näkemiin lapset menestyi erinomaisesti kotimaassaan ja elokuva huomioitiin lukuisin César-palkinnoin. Venetsian elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut teos palkittiin Kultaisella leijonalla, ja lisää mainetta sekä kunniaa toivat Golden Globet, Baftat ja kaksi Oscar-ehdokkuutta. Sisäoppilaitosdraaman menestys on ansaittua, sillä elokuva onnistuu häkellyttävän hyvin kuvaamaan sekä lapsuutta että ystävyyttä rehellisesti ja liikoja kaunistelematta.
 
Koskettavaa on myös sodan keskellä eletty arki: koululaisten päiviä rytmittävät oppitunnit, ilmahälytykset, pommien jylinä ja etäällä häilyvä pelko. Poikien railakkuus, leikki ja kisailu vaihtuvat välillä herkkyyteen, toverillisuuteen ja keskinäiseen solidaarisuuteen. Sodan keskellä lapsille järjestetään ilojakin: lasten seuraama Chaplin-näytös (Charlie siirtolaisena, 1917) on ajaton muistutus elokuvan voimasta todellisuuspakona ja samaistumisen välineenä. Tässäkin elokuvassa huumori ja inhimillisyys ovat jo saaneet katsojan puolelleen, ennen kuin todellinen tragedia alkaa.

Pisteytys: 9/10

perjantai 7. toukokuuta 2021

The Untouchables ─ Lahjomattomat (1987)

Ohjannut Brian De Palma
USA 1987, 119 min.
Rikos, Trilleri, Draama, Biografia
Pääosissa: Kevin Costner, Sean Connery, Charles Martin Smith, Andy Garcia, Robert De Niro

Never stop fighting till the fight is done.

Kieltolain vuodet käyvät kuumana ja salaviinabisnes kukoistaa. Chicagon alamaailmaa pyörittää pahamaineinen Al Capone (De Niro), jonka vallan verkostot ulottuvat aina viranomaisiin saakka. Poliisivoimat saavat vahvistuksekseen Eliot Nessin (Costner), joka on päättänyt toimittaa Caponen vankilaan. Määrätietoinen Ness kokoaa ympärilleen lahjomattomien joukon, jota ei vaienneta rahalla. Caponella on kuitenkin muita keinoja käytössään ─ kumpi miekkosista lopulta on nokkelampi?

Lahjomattomat on mukaansatempaavaa gangsteriviihdettä. Erilaisten, toisiaan täydentävien hahmojen kavalkadi on hitusen turhan tyypitelty, mutta näyttelijät tekevät hyvää työtä. Pienet kompuroinnit ovat makuasioita ja joka tapauksessa ne unohtaa nopeasti, sillä menevä tarina pitää otteessaan. Jännityksen ohella ansiokasta on sekin, että vaikka verta, suolenpätkiä ja luoteja ei säästellä, Chicagon alamaailmajahti ei typisty pelkäksi väkivaltaroiskeeksi.

Tositapahtumia mukaileva Lahjomattomat perustuu samannimiseen kirjaan (1957) ja tv-sarjaan (1959─1963). Virkavallan, gangstereiden ja salaviinan lumo tenhosi yleisöihin jälleen, ja niinpä Lahjomattomat takoi kovia lipputuloja. Elokuvaa kiiteltiin eritoten toimintakohtauksistaan ja miljööstään, ja myös Ennio Morriconen score sai useita palkintoehdokkuuksia ja pari voittoakin. Oscar-kisailussa neljästä ehdokkuudesta ainoan palkinnon sai Sean Connery taitavasta sivuroolistaan. Pysti jäi veteraaninäyttelijän ainoaksi Oscariksi.

Pisteytys: 7/10

tiistai 4. toukokuuta 2021

Der Himmel über Berlin ─ Berliinin taivaan alla (1987)

Ohjannut Wim Wenders
Länsi-Saksa & Ranska 1987, 128 min.
Draama, Fantasia, Romantiikka
Pääosissa: Bruno Ganz, Solveig Dommartin, Otto Sander, Peter Falk

Why am I me, and why not you?

Berliinin taivaan alla (engl. Wings of Desire) on runollinen kertomus kahdesta enkelistä, joista toinen haluaa tulla ihmiseksi rakkauden tähden. Ihmisyyttä pohdiskelevassa elokuvassa jumala tuntuu kadonneen, jos häntä koskaan olikaan, mutta ihmisten tuskissa myötäelävät enkelit Damiel (Ganz) ja Cassiel (Sander) vaeltavat jaetun Berliinin kaduilla auttaen masentuneita sieluja. Voiko enkeli silti ymmärtää, mitä kaikkea on olla ihminen? Tutkimusmatkallaan ihmisyyteen Damiel huomaa, että painovoima on vetänyt monia muitakin enkeleitä puoleensa ja saanut nämä hylkäämään siipensä.

Valloittavan kauniisti kuvattu Berliinin taivaan alla jakautuu mustavalkoisiin, enkeleiden näkökulmasta kuvattuihin kohtauksiin ja ihmisten värikylläiseen maailmaan. Idea on samankaltainen kuin fantasiaelokuvassa Kysymys elämästä ja kuolemasta (1946), ja toki ihmisiä auttavia enkeleitäkin nähdään sangen monissa filmeissä. Berliinin taivaan alla on silti aivan ainutlaatuisen valloittava teos ja eritoten kiehtova oman aikakautensa kuva. Teoksen yksi päähenkilö on jaettu Berliini historiallisine kerroksineen ja kaupunkia halkova muuri, joka kaatui pari vuotta elokuvan ensi-illan jälkeen.

Berliinin taivaan alla sai ensi-iltansa Cannesissa, jossa Wim Wenders huomioitiin mestariteoksestaan parhaan ohjaajan palkinnolla. Ylipäätänsä elokuva menestyi parhaiten Euroopassa, vaikka vanhan mantereen taide-elokuvaksi filmi sai keskimääräistä paremmat lipputulot myös Yhdysvalloissa. Elokuva on kiistämättä hyvin eurooppalainen, mutta aiheiltaan yleismaailmallinen. Mitä on ihmisyys? Miksi emme opi virheistämme? Vaikka tarinassa on melankoliaa, kerronta on lämminhenkistä ja hellää. Elokuva suhtautuu ihmisiin enkelin tavoin: ymmärtäen, lohduttaen ja myötäeläen.

Pisteytys: 9/10

lauantai 1. toukokuuta 2021

Huhtikuun elokuvat 2021

Stowaway
Ohjannut Joe Penna
Saksa & USA 2021, 116 min.
Draama, Scifi
Pääosissa: Toni Collette, Anna Kendrick, Daniel Dae Kim, Shamier Anderson


Kolmihenkinen miehistö on matkalla Marsiin kaksivuotiselle komennukselle. Matka saa heti odottamattoman käänteen, kun aluksesta löytyy tahaton salamatkustaja. Netflixin avaruusdraama käsittelee elämän ja kuoleman konfliktia onnistuneen vähäeleisesti, neljään päähenkilöönsä keskittyen ja ilman ylimääräistä ryminää. Suurista teemoista huolimatta Stowaway ei herätä järin suuria tunteita ja onhan filmissä kömpelötkin hetkensä, mutta rauhallisempana selviytymistaistona se erottuu edukseen muista avaruuspaniikeista.

Pisteytys: 6/10

Emma.
Ohjannut Autumn de Wilde
Iso-Britannia 2020, 124 min.
Romantiikka, Komedia, Draama
Pääosissa: Anya Taylor-Joy, Johnny Flynn, Mia Goth




Jane Austenin Emma-romaaniin (1815) perustuva elokuva kertoo nuoresta Emma-neidosta (Taylor-Joy), joka on mieltynyt tuttaviensa avioliittojen järjestelyyn. Amorina toimiminen ei kuitenkaan olekaan aivan yksinkertaista, koska tunne ei kuuntele järkeä. Emma on viehättävän kaunis elokuva ja varma nautinto pukudraamojen ystäville. Tarina on taattua Austenia, mutta tiiviimpi toteutus olisi tehnyt rakkauskiemuroiden esittelylle ihmeitä.

Pisteytys: 6/10

A Shaun the Sheep Movie: Farmageddon -
Late Lammas -elokuva: Farmageddon
Ohjannut Will Becher & Richard Phelan
Iso-Britannia 2019, 86 min.
Animaatio, Komedia, Seikkailu
Pääosissa: Justin Fletcher, John Sparkes, Amalia Vitale



Lyhytanimaatioista ja Late Lammas -elokuvasta (2015) tuttu farmijengi sinkoutuu tällä kertaa avaruuteen saakka. Hauskan pikkutarkka stop motion -animaatio on viehättävää, monet pikkuvitsit naurattavat ja aikuiskatsojien iloksi easter egg -hupailuja on viljelty matkan varrelle iso liuta. Elokuva ei kuitenkaan nouse edeltäjänsä tasolle, sillä pääjuoni on hieman turhan löperö.

Pisteytys: 7/10

Kaksi ruumista rannalla
Ohjannut Anna Paavilainen
Suomi 2019, 20 min.
Lyhytelokuva, Komedia
Pääosissa: Laura Birn, Rea Mauranen, Tommi Korpela




Anna Paavilaisen lyhytelokuva kommentoi #metoo -ilmiön hengessä naisen osaa elokuvissa. Laura Birn on loistava "nuorempi nainen", joka ajelehtii verkkosukkahousuissaan lajityypistä toiseen haastaen kyllästyneenä osansa järjettömyyttä. Nerokas ja hauska pieni filmi, jota katsoessani nauroin ja kirosin. Lukusuosituksena oheen Anu Silfverbergin silmiä avaava esseeteos Sinut on nähty (2020).

Pisteytys: 8/10

Journey's End - Matkan pää
Ohjannut Saul Dibb
Iso-Britannia 2017, 107 min.
Sota, Draama
Pääosissa: Sam Claffin, Asa Butterfield, Paul Bettany




Matkan pää seuraa brittijoukkojen matelevia päiviä mudan ja löyhkän keskellä, hieman ennen odotettua suurhyökkäystä ja varmalta tuntuvaa kuolemaa. Pätevä sotadraama taltioi ensimmäisen maailmansodan juoksuhautojen piinallisen odottavan tunnelman, vaikka muutamassa kohtauksessa tarina ei sukella ihan niin syvälle kuin voisi. Matkan pää on jo viides elokuva-adaptaatio Simon Readen samannimisestä näytelmästä (1928).

Pisteytys: 7/10

tiistai 27. huhtikuuta 2021

RoboCop (1987)

Ohjannut Paul Verhoeven
USA 1987, 102 min.
Toiminta, Rikos, Scifi
Pääosissa: Peter Weller, Nancy Allen, Kurtwood Smith, Ronny Cox
 
Dead or alive, you're coming with me!

Rikollisuus on vallannut lähitulevaisuuden Detroitin. Suuryrityksen omistama yksityistetty poliisilaitos on hätää kärsimässä, kunnes firmasta vaikuttaa olevan jotain hyötyäkin. Uuden teknologian lupaillaan kitkevän rikollisuuden kaupungista lopullisesti, ja koekaniiniksi päätyy työtehtävässä kuollut poliisi Alex Murphy (Weller). RoboCop on puoliksi kone, puoliksi ihminen ─ mutta kuinka käykään, kun Murphyn muistot heräävät ja ihmismieli kapinoi koneen asetuksia vastaan?

Raadollisen yhteiskuntakriittinen RoboCop osoittaa, kuinka väkivallan uhalla rahastetaan: turvattomuudesta hyötyvät muutkin kuin katujen gangsterit. Teknologiayritys on tuotteistanut toimintansa niin pätevästi, että täysin järjettömät ja huonosti toimivat koneet menevät kaupaksi kuin häkä. Samaan aikaan tv-uutisissa uusista rikoksista ja katastrofeista kerrotaan turtuneesti ja hymyillen, näitähän sattuu. Vertaus tosielämän Yhdysvaltoihin on viiltävän terävä yhä edelleenkin.
 
Pätevän kommentaarin ohella RoboCop on tärähtävää toimintaa, joka tosin verisyytensä vuoksi herätti vastalauseita. Suomessa elokuva aluksi kiellettiin ja leikkaamaton K-18-versio saatiin nähtäväksi vasta vuonna 2002. Sensorien mielipiteistä huolimatta ─ tai ehkä niiden avustamana ─ RoboCop oli näyttävä menestys. Suosioon ampaissut robottipoliisi on päässyt seikkailemaan peleihin, sarjakuviin ja omaan tv-sarjaansa, eikä valkokankaalla rymistelykään jäänyt yhteen filmiin. Ironista sinänsä, miten  jättifirman mädännäisyyden näyttäneellä sankarilla vuollaan tuohta tehtailemalla keskinkertaisia uusia elokuvia: jatko-osat (1990, 1993) menestyivät heikosti, eikä uusintafilmatisointikaan (2014) ollut mikään järisyttävä hitti. Mutta kuinka ollakaan, sillekin on silti tulossa jatkoa.

Pisteytys: 8/10

sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Wall Street ─ rahan ja vallan katu (1987)

Ohjannut Oliver Stone
USA 1987, 126 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Charlie Sheen, Michael Douglas, Martin Sheen

It's all about bucks, kid.
 
Nuori pörssimeklari Bud Fox (C. Sheen) onnistuu ujuttautumaan häikäilemättömän sijoitusgurun Gordon Gekkon (Douglas) apulaiseksi. Syöttinä Bud käyttää sisäpiiritietoa kehityskelpoisesta lentoyhtiö Bluestarista, jossa hänen mekaanikkoisänsä (M. Sheen) työskentelee. Budille valkenee liian myöhään, ettei ahneuden filosofiaan luottava Gekko aio tehdä Bluestarista kannattavaa vaan ainoastaan imeä sen lopullisesti kuiviin. Kuinka sijoituskunkun saisi maistamaan omaa lääkettään?
 
Oliver Stonen pätevä juppidraama kuvaa Wall Streetin pidättelemätöntä ahneuden kulttuuria selkeästi ja helposti lähestyttävästi. Pukumiesten maailma näyttäytyy nykypäivänä vielä tunkkaisempana kuin aikanaan, vaikka pörssimaailmaan kriittisesti suhtautuva elokuva toki ei pyrikään maalailemaan ihannekuvaa. Tarina tuntuu monella tapaa ajankohtaiselta edelleen: koska rahalla saa ja hevosella pääsee, ei ökyrikkaiden vastuuton keinottelu ole maailmasta kadonnut. Tosielämään verrattuna filmi lienee vähän ruusuinenkin kuvaus, sillä elokuvassa ainakin joku joutuu temppuilustaan vastuuseen.
 
Wall Street - rahan ja vallan katu tahkosi teemaansa sopivalla tavalla sievoisen summan rahaa tekijöilleen ja Michael Douglas palkittiin niljakasroolistaan Oscarilla. Sittemmin Oliver Stone palasi aihepiirin pariin ja syntyi heikommin menestynyt draama Wall Street: Money Never Sleeps (2010), jossa Gordon Gekko tekee paluun ja keinottelee menemään 00-luvun finanssikriisin aallokoissa. Jatko-osaa näkemättäkin tuntuu siltä, ettei sille olisi ollut mitään tarvetta. Kuten todettua, alkuperäisfilmi on edelleen purevaa bisneskuvausta. Kolme vuosikymmentä myöhemmin on helppo todeta, että teknologia muuttuu vaan ihminen ei.

Pisteytys: 8/10

perjantai 23. huhtikuuta 2021

Salvador (1986)

Ohjannut Oliver Stone
Iso-Britannia, USA & Meksiko 1986, 122 min.
Biografia, Draama, Sota
Pääosissa: James Woods, Jim Belushi, John Savage

You gotta get close to get the truth.

Tositapahtumiin perustuvassa draamaelokuvassa viinaanmenevä ja kukkoileva lehtikuvaaja Richard Boyle (Woods) lähtee etsimään työmahdollisuuksia El Salvadorista. Mukaan lähtee renttukaveri (Belushi), jonka pettymykseksi matkakohde ei olekaan köyhän miehen lomaparatiisi. Heti perillä nimittäin käykin ilmi, että maan sotatilanne on rutkasti huonompi kuin Boyle oli olettanut.

Kahden liki alkoholisoituneen retkun heittäminen keskelle keskiamerikkalaista sisällissotaa ei arvatenkaan voi johtaa kovin onnellisiin kohtauksiin. Salvador on hurja henkilökuva itseensä, Yhdysvaltoihin ja elämään pettyneestä miehestä, joka lieroilee tiensä läpi pahimmankin kaaoksen. Selkärankaakin löytyy, kun kyse on ystävien ja paikallisen naisystävän kohtalosta. Tositapahtumiin pohjautuva sotajournalistileffa tuo mieleen Kambodžaan sijoittuvan elokuvan Kuoleman kentät (1984), mutta Oliver Stonen ote on kyynisempi. Molemmat elokuvat puhuvat kyllä teräviä sanoja diktatuureista. Salvador painottaa kritiikkinsä Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan.

Salvador miellytti kriitikoita, mutta lippuluukuilla menestystä ei tullut. Erikoinen sattuma, että Oliver Stonen toinen sotafilmi Platoon (1986) nousi samana vuonna katsotuimpien elokuvien kärkipaikoille ja kahmi Oscareita. Salvadorkin tosin sai ehdokkuudet käsikirjoituksestaan ja James Woodsin hyvästä roolityöstä. Kenties maailmalla tutumpi Vietnam-kuvaus puhutteli suurta yleisöä enemmän kuin El Salvadorin tuntemattomampi sisällissota ja "Amerikan takapihalla" vellovat diktatuurit.

Pisteytys: 8/10