tiistai 1. joulukuuta 2020

LUUKKU 1 - Joulukokoelma

Psychologically, I'm very confused...
 
Iloista joulunodotusta jälleen itse kullekin säädylle ja kaikille säädyttömille sieluille! Tänä vuonna joulukalenteri toimii jälleen tuttuun tapaan: joka luukusta paljastuu tasavuosikymmenten takaa sellainen elokuva, jota 1001-listalta ei tiettävästi löydy. Ensimmäisessä luukussa on aimo kattaus jouluelokuvia, tasavuosien takaa tietenkin. Oheisten teosten lisäksi tänä vuonna pyöreitä ovat täyttäneet mainiot joulufilmit Yksin kotona (1990) sekä Rare Exports (2010).
 
 
A Christmas Carol
Ohjannut J. Searle Dawley
USA 1910, 11 min.
Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Fantasia, Draama
Pääosissa: Marc McDermott, Charles Ogle




Charles Dickensin klassikkokertomus A Christmas Carol eli suomeksi Saiturin joulu (1843) on saanut ennätyksellisen suuren määrän elokuva-adaptaatioita. Tämä pieni mykkäelokuva on järjestyksessään tarinan kolmas filmatisointi. Aiheeseen tarttunut ohjaaja J. Searle Dawley (1877─1949) muistetaan myös ihka ensimmäisestä Frankenstein-elokuvasta (1910).

Tunnetusti A Christmas Carol kertoo, kuinka ahne ja ilkeä Scrooge-herra (McDermott) saa joulun alla vieraakseen joukon henkiä. Säikähdys herättää miehen joulumielen ja tarina saa onnellisen päätöksen. Tässä elokuvassa tapahtumat on toimivasti tiivistetty kymmeneen minuuttiin: käsikirjoitukseen on siis panostettu muutenkin kuin vain villien efektien ideoinnin osalta.

Pisteytys: 6/10

The Shop Around the Corner - Kauppa kulman takana
Ohjannut Ernst Lubitsch
USA 1940,  99 min.
Draama, Komedia Romantiikka
Pääosissa: James Stewart, Margaret Sullavan, Frank Morgan
 
 
 
Pienessä puodissa Budapestin sydämessä valmistaudutaan vilkkaaseen joulusesonkiin, mutta työntekijöiden keskuudessa kuohuvat suuret tunteet. Kaupan omistaja Hugo Matuschek (Morgan) ärhentelee pitkäaikaisimmalle työntekijälleen Alfred Kralikille (Stewart), koska luulee tämän pivartelevan vaimoaan. Tosiasiassa Alfred on ajautunut romanssiin tuntemattoman kirjeystävänsä kanssa. Hämmennys on suuri, kun ihana mysteerineito paljastuukin raivostuttavaksi työtoveriksi Klara Novakiksi (Sullavan)!

Ernst Lubitschin tyylikäs ja hauska jouluromanssi pohjautuu unkarilaisen Miklós Laszlón näytelmään (1934), jonka pohjalta syntyi sittemmin moderni versio Sinulle on postia (1998). Tämä Hollywood-elokuva ei tunnu kovin eurooppalaiselta, mutta tapahtumapaikalla ei lopulta ole suurtakaan väliä. Kaupan sympaattiset työntekijät hupsuine suhdekuvioineen viihdyttävät mitä parhaimmalla tavalla. Pääparina loistavat James Stewart ja Margaret Sullavan, jotka tähdittivät samana vuonna niin ikään Eurooppaan sijoitettua sotadraamaa Näin se alkoi (1940).

Pisteytys: 8/10

Christmas Evil
Ohjannut Lewis Jackson
USA 1980, 100 min.
Trilleri, Kauhu
Pääosissa: Brandon Maggart, Jeffrey DeMunn, Dianne Hull




Harry Stadling (Maggart) on lelutehtaan työntekijä ja suuri joulun ystävä. Miehen joulumieli tosin sai lapsuudessa kovan kolauksen niin sanotun "Joulupukki suukon sai" -tilanteen traumaattisuuden vuoksi, ja siksipä aikuiseksi varttunut Harry kuvittelee olevansa itse joulupukki. Täytyyhän jonkun osoittaa tuhmille lapsille paikkansa ja tuoda iloa kilteille! Tuhmureita löytyykin läjäpäin varsinkin aikuisten joukosta: pitkään valmisteltu jouluaaton lahjakeikka muuttuu verilöylyksi.

Slasher-elokuvien suosion parhaassa aallossa syntynyt Christmas Evil on erikoinen joulukauhu. Tarina on lähtökohdiltaan kiinnostava ja kerronnassa hyödynnetään ihan hauskoja keinoja, esimerkiksi erikoisia leikkauksia. Kokonaisuus on silti melko kömpelö ja tarina edistyy hidastempoisesti. Hieman myös väsyttävät nämä elokuvat, joissa "mielenvikaiset" ryhtyvät lahtaamaan porukkaa, vaikka saapa Harry sentään osakseen ymmärrystäkin. Hupaisana kuriositeettina filmi kyllä viihdyttää kertakatselun verran, jos mielii nähdä tutun punanutun hieman tavallisesta poikkeavissa puuhissa.

Pisteytys: 5/10

How the Grinch Stole Christmas - The Grinch
Ohjannut Ron Howard
USA & Saksa 2000, 104 min.
Fantasia, Komedia
Pääosissa: Jim Carrey, Taylor Momsen, Anthony Hopkins




Whovillen asukkaat rakastavat joulua, mutta naapurivuorella erakkona elävä pienisydäminen Grinch (Carrey) inhoaa mokomaa juhlaa. Nyt tähän tietenkin tulee muutos, kun pieni Cindy-tyttö (Momsen) ryhtyy selvittämään syitä vihreän karvakasan ilkeyden taustalla. Dr. Seussin Grinch-kirjaan (1957) perustuva kertomus eri adaptaatioineen on varsinainen amerikkalainen jouluklassikko, jonka filmatisoinneista tämä versio lienee maailmanlaajuisesti kuuluisin.
 
Grinch on tärkeä muistutus siitä, ettei joulussa ole kyse kaupallisuudesta ja lahjavuorista ─ tämän oppii päähenkilömmekin karvaisen kantapäänsä kautta. Sinänsä on harmi, että elokuva on täynnä turhaa kohellusta, eikä filmi kivasta ideastaan huolimatta vedä vertoja vanhemmalle animaatiolle (1966). Jim Carreyn naamanvääntely rasittaa jo ensinäkemältä, vaikka hän sinällään rooliin sopiikin. Maskeerauksiin panostaminen poiki elokuvalle peräti Oscarin.

Pisteytys: 4/10

sunnuntai 29. marraskuuta 2020

El Topo (1970)

Ohjannut Alejandro Jodorowsky
Meksiko 1970, 125 min.
Lännenelokuva, Avantgarde
Pääosissa: Alejandro Jodorowsky, Robert John, Mara Lorenzio
 
Bury your first toy and your mother's picture.
 
El Topo on häkellyttävä surrealistinen lännenelokuva. Psykedeelinen tarina kertoo miehestä nimeltä El Topo (Jodorowsky), joka kulkee halki verilöylyjen ja loputtoman hiekan kohti valaistumista. Poikansa kanssa matkustava mies etsii neljää mestaria, jotka hänen on määrä voittaa. Luoti luodilta muuttuu tehtävä yhä vaikeammaksi ja epäilyttävämmäksi. Kuolleiden mestareiden oppeja meditoivasta El Toposta tulee jumalallinen pelastaja, jonka on kuitenkin kohdattava poikansa jälleen.
 
Kauniilta houreunelta tuntuva El Topo ottaa vaikutteita spagettiwesterneistä, mutta loppua kohti tunnelma vyöryy kohti fellinimäistä sirkusta. Surrealismi vie tietenkin ajatukset lajin mestariin Luis Buñueliin. Eri elementtien yhdistelmä on iloista leikittelyä, ja luovaa kokeellisuutta voi vain ihailla. Elokuva on vuosien saatossa jakanut mielipiteitä, eikä trippi välttämättä maistu kaikille. Ei yllätä, että filmin faneiksi ovat tunnustautuneet kummia filmejä tehneet David Lynch ja Samuel Fuller.
 
Alejandro Jodorowsky (1929─) on ehtinyt elämänsä aikana paneutua esittävän taiteen ohella psykologiaan ja filosofiaan, ja El Topon tapaan mies on ehtinyt toimia jonkinlaisena henkisenä gurunakin. Ohjaajan intohimot selittävät El Topossa vilisevää symboliikkaa ja henkisyyttä, joiden kaikkien huomaamiseen ja ymmärtämiseen tarvittaisiin vähintään muutama katselukerta. Aivan ensinäkemältä lienee vain parasta nauttia ihanasta outoudesta ja häikäisevistä maisemista!

Pisteytys:
8/10

perjantai 27. marraskuuta 2020

A Christmas Story - Joulutarina (1983)

Ohjannut Bob Clark
USA 1983, 93 min.
Komedia
Pääosissa: Peter Billingsley, Darren McGavin, Jean Shepherd, Melinda Dillon
 
I want an official Red Ryder!
 
Yhdeksänvuotiaan Ralphie Parkerin (Billingsley) ainoa joululahjatoive on häikäisevän upea ilmakivääri. Mutta kuinka kummassa hän saisi juonittua äitinsä asekaupoille, vai olisiko käännyttävä joulupukin puoleen? Arjen kommelluksia ja hivenen joulun taikaa tarjoava Joulutarina sijoittuu 1940-luvulle, ja lapsuuttaan nostalgisoivana kertojaäänenä toimii aikuiseksi varttunut Ralphie (McGavin).
 
Joulutarina on kasvanut Yhdysvalloissa rakastetuksi jouluklassikoksi, ja hyvin amerikkalainen filmi tämä toki on kaikkine asehöyryilyineen ja paikallisine jouluperinteineen. Moni elokuvan sattumus lienee samaistuttava monelle suomalaisellekin: kuusenvalojen kanssa jupiseva isäpappa lienee varsinainen jouluklassikko monille, ja kukapa täällä kylmässä pohjolassa ei olisi joskus jäänyt kielestään kiinni metallitankoon. Ah, lapsuuden joulut ja kylmät talvet!
 
Hilpeästi lapsen kenkiin asettuva Joulutarina muistuttaa oivasti, että näin ne hommat muksuna koettiin. Huumori on sävyltään hieman ironisoivaa, mutta aina enemmän lämminhenkistä kuin rienaavaa. Filmi ei ole mikään hervoton naurupommi, mutta pitää hymyn tukevasti huulilla. Ihmettelen oikeastaan vain sitä, että ensinäkemältä pidin Joulutarinaa aivan umpitylsänä ja ärsyttävänä ─ kun matka lapsuuteen kasvaa, kaikenlainen nostalgia näyttää purevan paremmin.

Pisteytys:
7/10

keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Terms of Endearment - Hellyyden ehdoilla (1983)

Ohjannut James L. Brooks
USA 1983, 132 min.
Draama, Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Shirley MacLaine, Debra Winger, Jack Nicholson, Jeff Daniels
 
Grown women are prepared for life's little emergencies.
 
Aurora Greenway (MacLaine) elää kahdestaan tyttärensä Emman kanssa (Winger). Kaksikon elämä muuttuu, kun Emma ilmoittaa menevänsä naimisiin ja Aurora jää asumaan yksin. Äidin ja tyttären sangen omalaatuinen suhde säilyy silti läheisenä halki vuosikymmenten. Emman uusi elämä perheenäitinä ei aina ole tanssia ruusuilla, mutta Aurora sen sijaan aloittaa villin screwball-romanssin naapurin entisen playboy-astronautin Garrett Breedloven (Nicholson) kanssa.

Hellyyden ehdoilla on sympaattinen draamakomedia lapsen ja vanhemman ikuisesta suhteesta, joka tässä elokuvassa kasvaa melko tasaveroiseksi ystävyydeksi. Emma ja Aurora ovat eri elämänvaiheissa, mutta naisten erilaisia romantiikkaseikkailuja peilataan silti osuvasti toisiinsa: molemmat kokevat vuorollaan sydänsuruja, mutta myös ihastumista ja arjen onnea. Ja jos miehistä saadaan joskus tarpeeksi, onpa räväkästi sanailevalla kaksikolla aina toisensa. Tarina loppuu yllättävään tragediaan, mutta sitäkin käsitellään varsin lämminhenkisesti.

Palkintoehdokkuuksia ja pystejä kahminut elokuva palkittiin muun muassa viidellä Oscarilla (mm. paras elokuva). Kyyneleitä ja nauruja tiristämään pyrkivä tarina on ihan kelpo, vaikka joiltain teemoiltaan toki hieman vanhentuneen tuntuinen. Parhainta elokuvassa ovat ehdottomasti rooleissaan loistavat näyttelijät ─ etenkin Shirley MacLaine onnistuu hienovaraisesti paljastamaan hahmostaan uusia puolia tarinan edetessä. Menestyselokuvalle tehtiin sittemmin Auroran ja Garrettin tarinaa syvemmin tutkiva jatko-osa Iltatähti (1996), joka kuitenkin floppasi täydellisesti.

Pisteytys:
7/10

maanantai 23. marraskuuta 2020

Scarface - arpinaama (1983)

Ohjannut Brian De Palma
USA 1983, 170 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: Al Pacino, Steven Bauer, Michelle Pfeiffer
 
The world is yours.

Kuubalainen Tony Montana (Pacino) saapuu Yhdysvaltoihin rikkaudet mielessään. Uusi elämä mahdollisuuksien Miamissa vie Tonyn tuota pikaa rikolliselle polulle, eikä toiminnan mies kaihda likaisimpiakaan bisneksiä. Huumekaupan ansiosta Tony kohoaa ryysyistä rikkauksiin ja maailma antaa hänelle kaiken, mutta huipulla tuulee. Paratiisi ei kauaa katsele äkkipikaista, ahnetta ja mustasukkaista miestä. Amerikkalaisesta unelmasta ei tule mitään.

Scarface - arpinaama on uusintaversio gangsteriklassikosta Arpinaama (1932), jossa rikollisliigat pyörittävät Chicagon viinanhuuruista alamaailmaa kieltolain aikana. Tarinassa riittänee vielä kerrottavaakin, sillä kolmatta versiota on pyöritelty Universal-studion kätköissä pitkään. Molemmissa jo ilmestyneissä elokuvissa ylimielinen antisankari onnistuu häikäilemättömällä toiminnallaan kohoamaan korkealle, mutta pudotus on sitäkin rajumpi. Kuvaus on rajua ja kaunistelematonta, minkä ansiosta rikollisuuden käsittely tuntuu kummassakin elokuvassa sangen aidolta. Brian De Palman versiossa rajuus viedään äärirajoille: kaikki on mahtipontista ja koko elokuva häilyy ylilyönnin rajoilla.

Ei yllätä, että poikkeuksellisen voimakas rikosraina jakoi mielipiteitä ilmestyttyään. Muutamat kriitikot ymmärsivät, mutta lopputuloksena oli silti täysi floppi. Klassikon status on sittemmin ihan ansaittu, vaikka kaikkien aikojen parhaimpien rikoselokuvien kärkeen en tätä Arpinaamaa nostakaan. Al Pacinon vimmainen roolityö on mieleenpainuva, mutta onko hahmo hyvä? Tonysta leivotaan kaikin puolin tasapaksun epämiellyttävää miestä, jonka moraali pirskahtaa pakotetun oloisesti esille kerran tai pari. Menevine syntikkaraitoineen Scarface on joka tapauksessa ikonista gangstaviihdettä, jonka parissa viihtyy ihan mukavasti hieman turhasta pituudestakin huolimatta.

Pisteytys:
7/10

lauantai 21. marraskuuta 2020

The King of Comedy - Koomikkojen kuningas (1982)

Ohjannut Martin Scorsese
USA 1982, 109 min.
Draama, Rikos, Komedia
Pääosissa: Robert De Niro, Jerry Lewis, Sandra Bernhard
 
Better to be king for a night than schmuck for a lifetime.
 
Koomikon urasta haaveileva Rupert Pupkin (De Niro) päättää ryhtyä elämään unelmaansa, ja tunkeutuu väkisin idolinsa Jerry Langfordin (Lewis) tietoisuuteen. Pitkän uran tehnyt Langford sivuuttaa Pupkinin jälleen yhtenä rasittavan määrätietoisena fanina, mutta tästä miehestä ei pääsekään eroon noin vain. Sairaalloisen intohimoisen Jerry-fanin Rita Keanen (Bernhard) avulla Pupkin kidnappaa Langfordin kiristääkseen itselleen tähtiesiintyjän paikan tämän tv-ohjelmassa.

Jos tarina kuulostaa tutulta, se johtunee siitä, että tuoreehko hittileffa Jokeri (2019) kopioi tarinansa muun muassa tästä filmistä. Koomikkojen kuningas ei tuuppaa aihettaan esille yhtä alleviivaavasti kuin Jokeri, mutta vähäeleisyys säväyttääkin usein paremmin. Rupert Pupkinin itsevarman showmiehen elkeet muuttuvat piinaavan ahdistaviksi ja epäusko jäytää katsojaa. Mikä kaikki on kuvitelmaa, mikä totta? Tarina ei onneksi päästä liian helpolla, vaan pakottaa ajattelemaan. Hilpeän mustan komedian ja melko riipaisevankin draaman yhdistelmä toimii erinomaisesti.

Koomikkojen kuningas käsittelee nokkelasti julkisuuskuvien luomaa harhaa. Koomikko Jerry Lewis onnistuu pelottavan vakavassa roolissaan ja Robert De Niro loistaa karmivan hyvätapaisena koomikontekeleenä. Koomikkojen kuningas on näyttelijöidensä show, eikä esimerkiksi De Niron suoritus häviä lainkaan Taksikuskin (1976) erinomaiselle roolityölle. Elokuva ei ilmestyessään juuri menestynyt, eikä se vieläkään ole Martin Scorsesen tunnetuimpien teosten joukossa. Sääli, sillä Koomikkojen kuningas on monella tapaa onnistunut ja yhä ajankohtainen elokuva.

Pisteytys:
8/10

torstai 19. marraskuuta 2020

Return of the Jedi - Jedin paluu (1983)

Ohjannut Richard Marquand
USA 1983, 131 min.
Seikkailu, Toiminta, Scifi
Pääosissa: Mark Hamill, Harrison Ford, Carrie Fisher 

And now, young Skywalker... you will die.

Sisällissotaan sortuneen kaukaisen galaksin kohtalonhetket ovat käsillä. Kapinallisten joukot pelastavat Han Solon (Ford) Jabba the Huttin kynsistä ja suuntaavat Endorin metsäkuulle punomaan juoniaan imperiumin kukistamiseksi. Miltei valmis jediritari Luke Skywalker (Hamill) elättelee toiveita isänsä pelastamisesta voiman pimeältä puolelta, mutta paha Keisari asettuu poikkiteloin. Kaikki kokoavat voimiaan viimeiseen suureen taisteluun, joka tulee koitumaan toisen osapuolen tuhoksi.

Jedin paluu jatkaa Tähtien sodan (1977) ja Imperiumin vastaiskun (1979) tarinaa. Tuttuun tapaan elokuvassa piisaa hilpeitä vipeltäjiä ja outoja olioita, näyttäviä taistelukohtauksia ja vauhdikkaita kulkupelejä. Oscar-palkitut erikoistehosteet ovat jälleen komeita. Sen sijaan kertomuksena Jedin paluu on edeltäjiään yksipuolisempi ja epätasapainoisempi: tehtävänä tuntuu olevan ainoastaan päättää galaktinen sota ja aloitettu trilogia. Romantiikalla ja huumorilla maustettu seikkailu viihdyttää, mutta itsenäisenä kokonaisuutenaan elokuva ei toimi.

Tähtien sota -saaga oli ehtinyt kahden ensimmäisen osansa myötä saavuttaa suurta suosiota, joten arvatenkin myös Jedin paluu keräsi hulppeat lipputulot. Elokuva oli Yhdysvalloissa ilmestymisvuotensa tuottoisin ja täällä pohjolan perukoillakin filmi kiilasi kymmenen katsotuimman elokuvan joukkoon. Kuten tiedetään, galaksin tapahtumia on saatu sittemmin seurata useiden elokuvien ja sarjojenkin avulla. Episodit I─III filmattiin ensimmäisenä (Pimeä uhka 1999, Kloonien hyökkäys 2002, Sithin kosto 2005) ja sittemmin vuoronsa saivat episodit VII─IX (The Force Awakens 2015, The Last Jedi 2017, The Rise of Skywalker 2019). Lisääkin lienee tulossa ─ näillä näkymin avaruusoopperan tähtipöly ei laskeudu koskaan.

Pisteytys:
7/10