Kauhukuu III: Kill, Baby... Kill! (1966)

 

The child has seen her.

Kauhukuun toinen viikko käynnistyy kuusikymppisellä goottitunnelmalla. Koska kurkistus 1970-luvulle jää tänä vuonna väliin, on syytä hiljentyä yhdeksi hyytäväksi hetkeksi viisikymppisten väristysten äärelle. Puolen vuosisadan merkkipaalua juhlivat tänä vuonna ikinuoret alaikäiset, piinattu Carrie (1976) ja riivattu The Omen (1976). Molemmat ovat saaneet sittemmin uusintaversionsa, mutta ei liene alkuperäisten voittanutta! Vaan nyt noitarohdot mukaan ja aavejahtiin 1960-luvulle, tai oikeastaan vuoteen 1907...

 

 

Operazione paura - Kill, Baby... Kill!

Ohjannut Mario Bava 

Italia 1966, 83 min.

Kauhu, Mysteeri

Pääosissa: Giacomo Rossi Stuart, Fabienne Dali, Erika Blanc

 

 

 

Karpaattien vuoristossa on pieni kylä, jota riivaa nuoren tytön aave. Tohtori Paul Eswai (Stuart) on saapunut kylään tutkimaan outoa kuolintapausta, ja tieteelle uskoutunut mies huomaa pian tarvitsevansa kylän noidan (Dali) apuvoimia. Jotain on tehtävä ja pian, sillä aave etsii uusia uhreja.

Mario Bavan goottikauhu liikkuu perinteisissä tunnelmissa, mutta on kiinni ajan hengessä. Vinkeän vihreät varjot ja sähäkkä pulp-henkisyys tekevät elokuvasta omaperäisen, vaikka juonenkäänteet eivät pääsekään yllättämään. Se ei haittaa lainkaan, koska tyylittely on vertaansa vailla ja takaa nautittavan värisyttävän tunnelman. Mieleenjäävät tehokeinot ovat inspiroineet monia elokuvantekijöitä, esimerkiksi Dario Argenton Suspirian (1977) villi värimaailma on selkeästi velkaa Bavan visioille.

Kill, Baby... Kill! innosti filmintekijöitä ja lisäksi viihdytti aikalaisyleisöjä. Eipä siis ihmekään, että elokuvasta on aikojen saatossa tullut lajinsa klassikko. Bavan ohjaustöistä hieman tunnetumpi on kuitenkin esikoisteos Paholaisen naamio (1960), jonka tunnelmassa ja miljöössä on paljon samaa tämän filmin kanssa. Mutta nämä noidat ja kummitukset ovat kyllä askeleen verran edellä!

Pisteytys: 8/10

Kauhukuu II: Kierreportaat (1946)

Anything can happen in the dark.

Syksyn kolea kauhumatka jatkuu eläkeikäisten klassikoiden pariin. Scifikauhun merkkiteos Ruumiinryöstäjät (1956) viekoittelee avaruusolioiden maailmaan ja kylmän sodan epäluuloon, mutta löytyypä takavuosilta lempeämpääkin katsottavaa. Satumainen Kaunotar ja hirviö (1946) sopii hämyisessä surrealismissaan syystunnelmaan, ja kuolemanjälkeiseen elämään kurkistava Kysymys elämästä ja kuolemasta (1946) tarjoaa herkän tavan tutkia tuonpuoleista. Päivän elokuvassa on kuitenkin luvassa ehtaa kauhua ja varjoissa vaaniva ovela sarjamurhaaja. 

 

 

The Spiral Staircase - Kierreportaat
Ohjannut Robert Siodmak

USA 1946, 83 min. 

Trilleri, Kauhu 

Pääosissa: Dorothy McGuire, George Brent, Kent Smith, Ethel Barrymore

 

 

 

Nuori Helen (McGuire) työskentelee suuressa kartanossa vanhan Warrenin rouvan (Barrymore) seuraneitinä. Pikkukaupungin ja sen liepeillä sijaitsevan kartanon hiljaiselo järkkyy, koska mystinen murhaaja vaanii sivukujilla ja tunkeutuu jopa ihmisten koteihin. Uhreiksi vaikuttavat valikoituvan ihmiset, joilla on jokin vamma. Edellinen uhri oli rampa ─ onko mykkä Helen seuraavana tappolistalla, ja kuinka hän voi puolustautua väkivahvaa surmaajaa vastaan?

Kierreportaat yhdistää psykologisen kauhun piinaavuuden film noirin hämäriin tunnelmiin. Kaksi jännitystä kasvattavaa lajityyppiä sopii yhteen vaivattomasti. Kauhu ei ole vielä 1940-luvun elokuvissa rajun väkivaltaista tai tarpeettomasti säikäyttelevää, vaan pelkoa rakennetaan epäluulon ja varjoissa hiipivien uhkien avulla. Jylhä kartanomiljöö huokuu goottilaisen kauhun tunnelmaa, joskin vanhojen aaveiden sijaan uhat ovat todellisia ihmisiä verenhimoisine tavoitteineen. Elokuvaa voisi tulkita puistattavana misogynian kuvana: uhkaavasti huohottava mies tuntuu vaanivan mykkää naista jokaisessa kartanon hämärässä nurkassa.

Sota-ajan maailmassa riitti kauhutarinoita kerrottavaksi. Ohjaaja Robert Siodmak oli Saksasta paennut juutalainen, joten sarjamurhaajan eriskummallinen vaino yhdistyy suoraan natsien aiheuttamaan tuhoon. Samana vuonna ensi-iltansa sai toinenkin Siodmakin ohjaustyö, rikoselokuva Tappajat (1946), joka oli iso menestys. Puhutteleva ja värisyttävä Kierreportaat oli niin ikään suosittu elokuva, joka on säilyttänyt hyvän maineensa ja vuosien varrella vakiinnuttanut asemansa kauhuklassikkona.

Pisteytys: 7/10

Kauhukuu I: A Page of Madness (1926)

Madness.

 

Vuoden 2026 kauhukuu käynnistyy satavuotiaalla kokeellisella filmillä, joka maittaa taatusti obskuurien löytöjen ystäville. Jos kaihoaa katsottavakseen jotain muuta verrattoman vanhaa, on luvassa tuttuun tapaan muutama arkistopoiminta. Syksyn syviin varjoihin sointuvat Alfred Hitchcockin tasavuosia täyttävät jännärit Sabotaasi (1936) ja Notorious (1946). Klassisemman kauhun ystäville taas maittanee vanha kunnon kauhuparturi-filmi Sweeney Todd (1936), joka vie Lontoon hämyyn. Vielä varhaisempaa kauhufantasiaa tarjoaa pirullinen Faust (1926). Nyt suuntana on kuitenkin nousevan auringon maa: millaiset pelot meitä riivaavat ajallisista ja maantieteellisistä etäisyyksistä huolimatta?

Kurutta ichipêji - A Page of Madness

Ohjannut Teinosuke Kinugasa 

Japani 1926, 70 min. 

Mykkäelokuva, Draama, Kauhu 

Pääosissa: Masao Inoue, Yoshie Nakagawa

 

 

 

 

Teinosuke Kinugasan (1896─1982) avantgardistinen kauhuelokuva sijoittuu ankeaan mielisairaalaan. Erään potilaaksi tuodun itsetuhoisen naisen (Nakagawa) aviomies (Inoue) toimii sairaalan talonmiehenä, jotta voisi olla lähellä mielisairauden kadottamaa vaimoaan. Kuinka rakkaan puolison voisi palauttaa omaksi itsekseen? Avautuvatko sairaalan kalterit enää koskaan?

A Page of Madnessin kauhu perustuu ahdistavaan tunnelmaan, joka syntyy mielisairaalan muurien sisäpuolella vellovasta epätoivosta. Todellisuutta venyttävät, pyörryttävät kuvat ovat kekseliäitä ja vauhdikkaat leikkaukset tehostavat horjuvan mielen kaaosta. Kiivaasti vellovat ihmismassat luovat ahdinkoa, eikä huojennusta tule edes rauhallisemmissa hetkissä ─ kunnes lopussa hieman seestyy ja hetken on helpompaa hengittää. Vai onko?

Kekseliäästi kuvattu elokuva on haastavaa seurattavaa, sillä siinä ei väliteksteillä mässäillä. Aikalaiskatsojia helpotti se, että näytöksissä oli mukana benshi-kertoja, joka selosti elokuvan tapahtumia, hahmojen taustoja ja keskinäisiä suhteita. Tämän kerrontatason puuttuminen väistämättä muuttaa elokuvaa, ehkä tahattomastikin mystisemmäksi ja huuruisemmaksi. Vaikutelma on joka tapauksessa hieno ja mieleenjäävä. Aikanaan A Page of Madness oli kotimaassaan varsin suosittu, mutta hiljalleen filmi unohtui ja katosi vuosikymmeniksi. Uusia esityksiä on nähty taas tällä vuosituhannella. Elokuva on nostettu Slant Magazinen 100 Best Horror Movies of All Time -listalle, joten avantgarden ystävien ohella elokuva saa ilahduttaa kaltaisiani listanörttejä.

 

Pisteytys: 7/10

Minä elän (1946)

Ohjannut Ilmari Unho

Suomi 1946, 115 min. 

Biografia, Draama 

Pääosissa: Rauli Tuomi, Kaarlo Aavajoki, Tarmo Manni

 

Täs on poika uljas, nuori!

Aleksis Kivi (1834─1872) ei ollut kansalliskirjailija elinaikanaan, vaan kuoli kurjana ja vieroksuttuna. Ilmari Unhon ohjaama ja Elsa Soinin käsikirjoittama biografia käy läpi Aleksiksen (Tuomi) elämän aina lapsuusvuosista ylioppilasajan iloihin, orastavaan menestykseen ja lopulta hylkäämiseen. Kertomus päättyy traagisesti kuolinvuoteelle, mutta Kiven kirjallisuus jää elämään.

Päähenkilön tarina on suurta draamaa itsessään, ja osuupa Kiven elinvuosiin kansallisia suurtapahtumia. Merkittäväksi tarinassa nousevat ankarat nälkävuodet, joiden kurjuus riipii herkkää kirjailijaa. Biografia on tarkka, joskin tunnelmaltaan varsin paatoksellinen. Jussi-pystillä palkittu Rauli Tuomi on kyllä oiva pääroolissaan, joka vaatii monien sävyjen tulkintaa.

Minä elän oli vuotensa suurimpia kotimaisia menestyksiä. Lukuisat televisioinnit ovat pitäneet elokuvan kansallisessa muistissa, mutta onpa Kiven tarinasta tehty muitakin biografioita. Tapani Itärannan lyhytsarja Aleksis Kivi (1984) on hieman tuntemattomaksi jäänyt versio, mutta Jari Halosen Aleksis Kiven elämä (2002) jää mieleen persoonallisella otteellaan. Oman lukunsa muodostavat Kiven tuotantoon perustuvat filmatisoinnit, joskin ne olivat suosituimmillaan 1900-luvun alkupuolella. Maininnan väärti on esimerkiksi hupaisa Nummisuutarit (1923), kotimainen mykkäklassikko. Vieläköhän Kivi-elokuvat kokevat renessanssin?

Pisteytys: 6/10

Faust: Eine deutsche Volkssage - Faust (1926)

Ohjannut F. W. Murnau 

Saksa 1926, 107 min. 

Mykkäelokuva, Fantasia, Kauhu 

Pääosissa: Emil Jannings, Gösta Ekman, Camilla Horn, Werner Fuetterer

 

Behold! The Gates of Hell are opened...

Pilvien päällä käydään kohtalokas vedonlyönti, kun arkkienkeli Mikael (Fuetterer) ja demoni Mefisto (Jannings) kisaavat ihmisten hyvyydestä. Onko ihminen aina pahuuteen valmis, voiko kenet tahansa käännyttää pirun palvelijaksi? Kohteeksi valikoituu hurskas Faust (Ekman), jonka kotikylään Mefisto manaa karmean kulkutaudin. Joko alkavat paholaisen avut kelpaamaan...

Pyhä jysäys, miten jylhä mykkäklassikko! Saksalaiseen kansantarinaan ja Goethen samannimiseen näytelmään (1808) perustuva Faust on täynnä upeita visuaalisia keksintöjä, joita aikalaiset tosin pitivät turhana temppuiluna. Mutta mitä vielä, Faust on fantastisen näyttävä elokuva. Tarinakin on kiinnostava ja täynnä rytmikkäästi luotuja jännitteitä. Montaa kohtausta kannattelee taiturimainen Emil Jannings, jonka Mefisto-pirulainen on täynnä ilkikurista energiaa.

Faustin oli määrä olla kaikkien aikojen suurin saksalaiselokuva, jonka tekemiseen käytettiin mahdollisimman suuri määrä rahaa ja taituruutta. Komea elokuvasta tulikin, mutta aikalaisyleisöt teilasivat filmin, joka jäi rajusti tappiolle ja ajoi tuotantoyhtiön konkurssin partaalle. Kun Faust sai nihkeän ensi-iltansa, ohjaaja F. W. Murnau oli jo vaihtanut Hollywoodin puolelle. Ajan kuluessa elokuvasta on kuitenkin tullut sitä mitä pitikin, suuri saksalaisklassikko.

Pisteytys: 8/10

Personal Shopper (2016)

Ohjannut Olivier Assayas

Ranska, Saksa, Tsekki & Belgia 2016, 105 min. 

Draama, Mysteeri, Trilleri

Pääosissa: Kristen Stewart, Sigrid Bouaziz, Lars Eidinger

 

Lewis, is it you?

Maureen (Stewart) saapuu syksyiseen Pariisiin edesmenneen veljensä jalanjäljissä. Rikkaan supermallin shoppailijana työskentelevä Maureen kiitää suurkaupungin kaduilla, kiertää ylellisissä liikkeissä ja näkee vaikutusvaltaisia ihmisiä, mutta hän janoaa vain sulkeutumista hämärään. Yllättäen kuollut Lewis-veli nimittäin uskoi yliluonnolliseen ja aikoi ottaa yhteyden sisareensa tuonpuoleisesta. Kuka Maureenin kannoilla on, veli vai joku muu?

 

Olivier Assayasin (s. 1955) tunnelmallinen syysjännäri on osuvaa katsottavaa loppuvuoden hämärtyviin iltoihin. Elokuva yhdistää surudraamaan ripauksen yliluonnollista kauhua, mutta tunnelma ei muutu liian pelottavaksi ─ painostavaksi kyllä! Maureenin hengästyttäväksi muodostuva trilleritekstailu on sitä paitsi osuvaa ajankuvaa viime vuosikymmeneltä. Kristen Stewart onnistuu kiitettävästi sulkeutuneessa ja surumielisessä pääroolissaan.

Personal Shopper on jo toinen Stewartin ja Assayasin yhteistyöprojekti. Erinomaisen vastaanoton saanut Clouds of Sils Maria (2014) on lajityypiltään hieman erilainen draama, mutta elokuvia yhdistää silti päähahmojen mielen tutkiminen. Kummassakin filmissä on lisäksi tyylikästä rauhaa ja silti hyvin etenevä tempo. Myös Personal Shopper sai ilmestyessään sangen ylistäviä arvioita ja toi Assayasille Cannesin ohjaajapalkinnon. 

Pisteytys: 8/10

Naniwa erejî - Osaka Elegy (1936)

Ohjannut Kenji Mizoguchi

Japani 1936, 71 min.

Draama 

Pääosissa: Isuzu Yamada, Benkei Shiganoya, Kensaku Hara

 

You've done shameful things.

Nuori Ayako Murai (Yamada) työskentelee erään yhtiön puhelinvaihteessa. Työpaikka ja poikaystävä (Hara) tekevät elämästä onnellista, mutta rahahuolet ja vanhempien toimeentulo piinaavat. Epätoivon kasvaessa kylliksi, Ayako suostuu vanhan pomonsa (Shiganoya) limaisiin ehdotuksiin. Ayakosta tulee ukkomiehen maksullinen seuraneiti. Rahasta ei enää ole pulaa, mutta onko naisen kunnia mennyttä?

Osaka Elegy kuvaa nuoren naisen kurjuutta väistämättömänä syöksykierteenä. Rahat, perhe, rakkaus ja kunnia ─ kaikki katoavat yksitellen ja loppu on lohduttoman avoin. Vaihtoehdottomuus ja Ayakon vääjäämätön kohtalo tuntuvat lannistavalta, mutta tarinasta ei tule puisevaa moraalisaarnaa. Sinänsä hyvästä lähtökohdasta huolimatta pidin elokuvaa aavistuksen pitkäveteisenä, mutta on siinä ansionsa. Esimerkiksi kaupunkimiljöötä kuvataan kiinnostavasti.

Kenji Mizoguchin uran alkupuolta edustava melodraama lukeutuu ohjaajan varhaisiin merkkiteoksiin. Osaka Elegyn sisarteos on samana vuonna ilmestynyt Sisters of the Gion (1936), joka niin ikään käsittelee nuoren naisen yhteiskunnallista asemaa. Jälkimmäinen lienee parivaljakosta vielä aavistuksen tunnetumpi. Aikakautensa japanilaisyhteiskuntaa kuvaavat elokuvat olivat aikalaismenestyksiä kotimaassaan. Ajankuva onkin Osaka Elegyn kiehtovinta antia!

Pisteytys: 7/10