maanantai 15. lokakuuta 2018

8 x Halloween: osa III (Abbott and Costello Meet Frankenstein, 1948)

I know there's no such person as Dracula.
Nykypäivän supersankaribuumissa kärsitään jo suoranaisesta sankariähkystä, sillä loputtomasti laajenevat universumit tuottavat yhä uusia esiosia, jatko-osia, hahmojen esittelyosia ja erilaisten kokoonpanojen yhteisleffoja. Osattiinpa samanlaisia paisuvia pullataikinoita tehdä toki ennenkin, vaikka vielä hieman pienemmässä mittakaavassa. Universalin hirviöt muodostavat tässä sarjassa klassisen kavalkadin, jonka päähenkilöt seikkailivat omissa elokuvissaan, niiden lukuisissa jatko-osissa ja lisäksi muutamissa elokuvissa eri hirviöt pääsivät kauhistuttamaan katsojia yhteisvoimin.

Universalin klassikkomonstereista yhäkin tunnetuimmat ovat Frankensteinin hirviö, Dracula ja Ihmissusi. Seitsemän vuosikymmentä sitten nämä suositut hahmot kokoontuivat yhteen koomikkopari Bud Abbottin ja Louis Costellon luotsaamaan kauhukomediaan, joka tosin jostain syystä kantaa vain ensiksi mainitun hirviön nimeä.


Abbott and Costello Meet Frankenstein
Ohjannut Charles Barton
USA 1948, 83 min.
Komedia, Kauhu
Pääosissa: Bud Abbott, Louis Costello, Bela Lugosi, Lon Chaney Jr., Glenn Strange



Bud Abbott (1895─1974) ja Louis Costello (1906─1959) muodostivat 1940─1950-luvuilla suositun koomikkoparin, joka tuli yleisölle tutuksi pääasiassa lukuisten elokuvien ja tv-esiintymisten myötä. Burleskiteatterissa tavannut kaksikko aloitti yhteistyönsä radiossa ja onnistuneiden kuunnelmien myötä parivaljakolle urkeni ura elokuvateollisuudessa Universalin leivissä. Abbott and Costello Meet Frankenstein on yksi kaksikon menestyneimmistä elokuvista, ja niinpä sitä seurasi liuta vastaavia kauhukomedioita. Myöhemmin mukana seikkaili seuraava erä Universalin monstereita aina muumiosta näkymättömään mieheen.

Tässä elokuvassa tapaamme Chickin (Abbott) ja Wilburin (Costello), jotka kuljettavat työkseen matkatavaraa. Eräs paikalliseen vahakabinettiin matkaava suurikokoinen kuljetus aiheuttaa kaksikolle päänvaivaa, sillä kyydissä vaikuttaisi olevan hieman tavallista vahanukkea eläväisempi lasti. Muuan Lawrence Talbot (Chaney) yrittää varoittaa vaarallisesta kuljetuksesta, mutta pahaksi onneksi täysikuu muuttaa Talbotin ihmissudeksi. Kauhun hetket eivät kuitenkaan jää vahakabinettiin, sillä karanneet hirviöt odottavat Chickiä ja Wilburia eräissä hienoissa juhlissa. 

Abbott and Costello Meet Frankenstein on yllättävän toimiva yhdistelmä kauhua ja komediaa, vaikka juoni hetkittäin tuntuukin vähän löperöltä. Tarinan heikkous ei silti liikoja pääse vaivaamaan, koska parivaljakon toilailuita on joka tapauksessa hauska katsoa. Huumori perustuu erityisesti Costellon liikekieleen ja kiistämättä klassikkomonstereiden olemuksestakin on helppo repiä hupia. Itse asiassa tämä elokuva on jopa keskinkertaista Draculaa viihdyttävämpi. Kelpoa katsottavaa Halloween-sesonkiin!

Pisteytys: 7/10

lauantai 13. lokakuuta 2018

Les parapluies de Cherbourg - Cherbourgin sateenvarjot (1964)

Ohjannut Jaques Demy
Ranska 1964, 91 min.
Musikaali, Romantiikka, Draama
Pääosissa: Catherine Deneuve, Nino Castelnuovo, Anne Vernon

Mon amour, je t'attendrai toute ma vie!
Cherbourgin pikkukaupungissa nuoret rakastavaiset Geneviève (Deneuve) ja Guy (Castelnuovo) haaveilevat avioliitosta ja yhteisestä tulevaisuudesta. Algerian sota rikkoo parin pilvilinnan: Guy lähetetään kahden vuoden komennukselle armeijaan ja raskaaksi tullut Geneviève joutuu turvattomaan asemaan. Pitäisikö hänen odottaa Guyta palaavaksi vai suostuako rikkaan kilpakosijan morsiameksi?

Karsastan läpilaulettuja musikaaleja, mutta lajityypin kenties suurimman klassikon ollessa kyseessä tyyliä ei voi kuin kehua. Kaunis musiikki tekee arkisesta tarinasta hieman sadunomaisen, ja juuri siitä maagisesta kosketuksesta elokuvissa usein on kyse. Arjen ja sadun yhdistäminen ei toki ole aivan helppoa ja varsinkin Cherbourgin sateenvarjojen näyttelijät saivat tehdä kovasti töitä. Lauluja nimittäin laulavat eri ihmiset, joten niin Catherine Deneuve kuin Nino Castelnuovokin joutuivat harjoittelemaan rooliaan varten millintarkan huulisynkkauksen.

Viehättävän värikäs Cherbourgin sateenvarjot menestyi lippuluukuilla ja kriitikoiden kynsissä erinomaisesti. Musikaali oli näkyvästi esillä niin Cannesissa kuin peräti kahdessa eri Oscar-gaalassakin, tosin vain Cannesista tuli palkintoja ja niiden joukossa Kultainen palmu. Elokuvan menestys on hieno saavutus, sillä ohjaaja Jacques Demy (1931─1990) oli ohjannut ensimmäisen kokopitkän teoksensa Lolan (1961) vain muutamaa vuotta aiemmin. Lola, Cherbourgin sateenvarjot sekä Demyn seuraava elokuva Rochefortin tytöt (1967) muodostavat temaattisen trilogian ─ koko kolmikko löytyy vieläpä 1001-listalta.

Pisteytys:
8/10

torstai 11. lokakuuta 2018

The Servant - Palvelija (1963)

Ohjannut Joshep Losey
Iso-Britannia 1963, 116 min.
Draama
Pääosissa: Dirk Bogarde, James Fox, Sarah Miles, Wendy Craig

Servant? I'm nobody's servant..
Epäjärjestyksen keskellä elävä rikas poikamies Tony (Fox) palkkaa taloudenhoitajakseen herra Barrettin (Bograde), joka taitaa gentlemannien tapakulttuurin ja on lisäksi erinomainen kokki. Herrasväen yhteiselo muodostuu nopeasti toimivaksi yhteispeliksi, mutta miekkosten naisystävät sekoittavat pakan täysin. Vähitellen kaikki ihmissuhteet ovat kiemuralla ja lopulta isännän ja palvelijan suhde muuttaa muotoaan mitä eriskummallisimmalla tavalla.

Robin Maughamin samannimiseen romaaniin (1948) perustuva Palvelija on psykologinen draama, jossa on jopa hienoisia trillerin aineksia. Elokuvan teemoista näkyvin on luokkasuhteiden kuvaus ja analysointi: on valtavan kiehtovaa seurata, kuinka henkilöiden statukset sekoittuvat elokuvan edetessä. Luokka-asemia vastaavat rakennelmat järjestyvät uuteen uskoon lähes absurdilla tavalla. Palvelijan on katsottu käsittelevän myös homoseksuaalisuutta, vaikka asiaa ei tietenkään ilmaista suoraan. Sensuurin ja ahdasmielisyyden vuosikymmeninä homoutta ei arvatenkaan elokuvissa nähty, mutta Palvelija viestii jo hienoisesta asenneilmapiirin muutoksesta.

Yhdysvalloissa syntynyt ohjaaja Joseph Losey (1909─1984) muutti 1950-luvulla Englantiin jouduttuaan Hollywoodissa maanisena vellovien kommunistivainojen kohteeksi. Epätasaisen ohjausuran kohokohdaksi jäi brittikaudella syntynyt Palvelija, joka keräsi menestystä BAFTA-kisassa. Elokuvaa on kiitelty erityisesti sen omaperäisestä tavasta käsitellä luokkayhteiskuntaa- Ehkäpä Loseyn yhdysvaltalaistausta antoi juuri sopivasti ulkopuolisen näkökulmaa brittien luokkajärjestelmän pitkiin traditioihin. Myös tyyliseikat ovat kohdillaan: intuitiivisella asenteella luotu Palvelija on tunnelmaltaan hieman rosoinen, mutta siksikin kiehtovan kaunis teos. Erityismaininnat myös upealle musiikille ja kuvaukselle!

Pisteytys:
8/10

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

8 x Halloween: osa II (Lyhärikooste)

Mum is back!
I begin tucking him into bed and he tells me, “Daddy check for monsters under my bed.” I look underneath for his amusement and see him, another him, under the bed, staring back at me quivering and whispering, “Daddy there’s somebody on my bed".

Toisinaan pelko värähtää selkärangassa jo pienestä impulssista. Tiivistäminen on taitolaji ja lyhytelokuvissa pelon herättäminen muutamassa hetkessä on varsin hieno saavutus. Tässä tekstissä esitellään kauhulyhäreitä tasan viidenkymmenen, kymmenen ja viiden vuoden takaa.


The Alphabet
Ohjannut David Lynch
USA 1968, 4 min.
Lyhytelokuva, Kauhu, Surrealismi, Animaatio
Pääosissa: Peggy Lynch




David Lynchin uran alkuvaiheiden kauhulyhäri The Alphabet tuo ruudulle painajaisia näkevän naisen (Lynch). Saakeli, että voi aakkosistakin saada puistattavaa settiä aikaiseksi! Surrealistisessa kuvaelmassa on jo aimo annos niitä samoja aineksia, jotka Lynchin myöhemmässä tuotannossa tulevat tutuksi.

Pisteytys: 7/10

Mamá
Ohjannut Andy Muschietti
Espanja 2008, 3 min.
Lyhytelokuva, Kauhu
Pääosissa: Victoria Harris, Berta Ros, Irma Monroig




Mamá on Andy Muschiettin esikoiskauhu, jota seurasi samanniminen kokopitkä filmi vuonna 2013. Lyhytversiossa on runsaasti mahdollisuuksia tarinan laajentamiseen, joskaan sille ei välttämättä ole tarvetta. Ytimekäs idea starttaa mainiosti ja karmiva tunnelma rakentuu nopeasti, mutta loppu hieman lässähtää. Koominen mörkö saa liikaa ruutuaikaa, eikä loppuratkaisu onnistu yllättämään.

Pisteytys: 6/10

Lights Out
Ohjannut David F. Sandberg
Ruotsi 2013, 3 min.
Lyhytelokuva, Kauhu
Pääosissa: Lotta Losten




Jos valojen sammuttaminen pimeällä on joskus jännittänyt, tietää tämän elokuvan juonesta kaiken tarpeellisen. Varsinainen pimeänpelko-klassikko! Olemattomalla budjetilla tehty pätkä julkaistiin alun perin Youtubessa ja Vimeossa, joissa se nousi vähitellen suureen suosioon. Miljoonien katselukertojen ansiosta David F. Sandberg pääsi tekemään ideastaan samannimisen kokopitkän elokuvan vuonna 2016.

Pisteytys: 7/10

maanantai 8. lokakuuta 2018

8 x Halloween: osa I (Nauruihminen, 1928)

What a lucky clown you are.
Viime vuonna alkanut eli täten jo perinteeksi muodostunut 8 x Halloween -sarja palaa jälleen. Vuodenajan teemaan sopivia elokuvia esitellään kahdeksana päivänä ja elokuvat on valittu 1001-listan ulkopuolelta, siis ainakin tämänhetkisen listatiedon mukaisesti. Tekstit ilmestyvät jäljellä olevan lokakuun ajan aina maanantaisin ja keskiviikkoisin.

Ensimmäinen All Hallows' Even tunnelmiin vievä elokuva on Universalin kauhuklassikko 90 vuoden takaa. Nauruihminen ei ehkä ole mykkäkauhujen ikimuistoisin teos, mutta ainakin sen päähenkilö Gwynplaine on sittemmin inspiroinut Batmanin Jokeria!


The Man Who Laughs - Nauruihminen
Ohjannut Paul Leni
USA 1928, 110 min.
Draama, Kauhu
Pääosissa: Conrad Veidt, Mary Philbin, Olga Baclanova, Cesare Gravina



Viktor Hugon samannimiseen romaaniin (1869) perustuva Nauruihminen sijoittuu 1600—1700-lukujen taitteen Englantiin. Kuningas James II on mestannut vastustajansa ja rangaissut myös tämän poikaa Gwynplainea (Veidt) antamalla kaiverruttaa hänen kasvoillensa ikuisen virneen. Vääristyneen hymyn takana piilee kuitenkin syvä murheellisuus ja pian myös pelko, sillä vuosia myöhemmin jalosukuiset ovat jälleen Gwynplainen perässä.

Saksalaissyntyisen ohjaajan Paul Lenin (1885─1929) lyhyeksi jääneet Hollywood-vuodet ehtivät tuottaa neljä elokuvaa, joista ensimmäinen oli kauhukomedia Kissa ja kanarialintu (1927). Hyvin alkanutta menestystarinaa täydensi ison budjetin Universal-kauhu Nauruihminen, vaikka siitä ei tullutkaan mittavien panostensa mukaista suurta hittiä. Yli puoli vuosisataa sai kulua, ennen kuin elokuva sai kriitikot puolelleen: Nauruihminen tunnetaan tätä nykyä yhtenä viimeisistä saksalaista ekspressionismia henkivistä elokuvista.

Nauruihminen asettuu temaattisesti samaan kategoriaan Oopperan kummituksen (1925), Frankensteinin (1931) ja The Freaksin (1932) kanssa ─ kaikki kertovat rakkautta ja hyväksyntää kaipaavista hylkiöistä, joista muut tekevät hirviöitä. Mainittujen elokuvien tapaan myös Nauruihminen on visuaalisesti vaikuttavan synkkä kuvaelma ja sen tunnelma sopii mainiosti syksyn tummuuteen. Harmi, että siihen isot onnistumiset oikeastaan jäävätkin: lupaavasti alkava tarina ei kanna loppuun asti ja Gwynplainen hahmossakin olisi hiomisen varaa.

Pisteytys: 7/10

lauantai 6. lokakuuta 2018

Il vangelo secondo Matteo - Matteuksen evankeliumi (1964)

Ohjannut Pier Paolo Pasolini
Italia & Ranska 1964, 137 min.
Historia, Biografia, Draama
Pääosissa: Enrique Izaroqui, Margherita Caruso, Ferruccio Nuzzo

Many are called, but few are chosen.
Matteuksen evankeliumi (engl. The Gospel According to St. Matthew) perustuu nimensä mukaiseen Raamatun osioon: kertomus esittelee Jeesuksen (Izaroqui) elämänvaiheet syntymästä aina ristiinnaulitsemiseen ja kuolemaan saakka. Neorealismin perinteestä voimaa ammentava elokuva on toteutettu pitkälti amatöörinäyttelijöiden avulla karuissa Etelä-Italian maisemissa.

Matteuksen evankeliumi kuvaa Jeesuksen opetuslapsineen ja vanhempineen tavallisina ihmisinä ilman ylenpalttista gloriaa. Jeesus itse esitetään hymyttömänä ja tulenpalavana agitaattorina. Anakronistisesti Jeesusta on toisinaan luonnehdittu oman aikansa kommunistihipiksi, ja tämän elokuvan Jeesus-hahmossa toki on aimo tuulahdus punaväriä. Ohjaaja Pier Paolo Pasolini (1922—1975) oli tunnettu kommunisti, jonka ajatusmaailma heijastunee hienoisesti Jeesuksen voimakkaassa hahmossa. Pasolini oli myös ateisti, ja ehkäpä juuri uskonnonharjoittamisen painolastista vapaana hän saattoi tuoda tuhannesti kerrottuun aiheeseen realistisen näkökulman.

Elokuvan poliittisesta tai uskonnollisesta sanomasta ei välttämättä saa täydellistä selvyyttä, mutta ainakin esteettisistä ansioistaan elokuvaa voinee vain kiitellä. Matteuksen evankeliumi tarjoaa kauniin runollisen elämyksen, jonka mystiikka syntyy karusta maanläheisyydestä ja kiehtovasta musiikista. Matteuksen evankeliumi ei oikeastaan yritä niinkään luoda jälleen yhtä kuvaelmaa Jeesuksen tarinasta, vaan pikemminkin se pyrkii tarkastelemaan sitä, miten tavalliset ihmiset tuota tarinaa esittävät, kokevat ja tulkitsevat. Onnistunut elokuva sai ilmestyessään positiivisia arvioita ja ohjaajan maineesta huolimatta filmi keräsi peräti kolme Oscar-ehdokkuutta.

Pisteytys:
8/10

maanantai 1. lokakuuta 2018

Syyskuun elokuvat 2018

The Queen
Ohjannut Stephen Frears
Iso-Britannia, USA, Ranska & Italia 2006, 103 min.
Historia, Biografia, Draama
Pääosissa: Helen Mirren, James Cromwell, Alex Jennings, Michael Sheen



The Queen kuvaa kuningatar Elisabeth II:n (Mirren) edesottamuksia mediamylläkän myrskynsilmässä Dianan kuoleman jälkeen. Mielenkiintoisesti rajattu kertomus tarkastelee monarkian muutosta ja pysyvyyttä modernissa maailmassa. Vankimpienkin instituutioiden täytyy vastata ajan henkeen, etteivät lakkaisi olemasta. Helen Mirren palkittiin roolistaan Oscarilla, mutta elokuvan muut ehdokkuudet (mm. paras elokuva) jäivät lunastamatta.

Pisteytys: 7/10

Restless
Ohjannut Gus Van Sant
USA 2011, 91 min.
Romantiikka, Draama
Pääosissa: Henry Hopper, Mia Wasikowska, Ryo Kase




Gus van Santin synkkähuumorinen teiniromanssi Restless ei loista omaperäisyydellään, kiihkeästä erikoisuudentavoittelusta huolimatta. Elokuva kertoo kuolemaa harrastavasta Enochista (Hopper) ja tämän syöpää sairastavasta tyttöystävästä Annabelista (Wasikowska). Käsikirjoitus on jäytävän huono, eikä ohjaustakaan parane kehua. Muutamista tyylikkäistä kuvista ja puvuista huolimatta filmi on silkkaa turhanaikaista ja epäuskottavaa lässytystä.

Pisteytys: 2/10

Kimi no na wa. - Your Name.
Ohjannut Makoto Shinkai
Japani 2016, 106 min
Animaatio, Fantasia, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Ryûnosuke Kamiki, Mone Kamishiraishi




Valtavaan suosioon noussut japanilaisanimaatio Your Name kertoo kahden teinin erikoisesta yhteydestä. Maalaistyttö Mitsuha (Kamishiraishi) ja tokiolaispoika Taki (Kamiki) eivät tunne toisiaan, mutta vaihtavat tämän tästä kehoja. Oudon ilmiön takaa paljastuu vähitellen mystinen tapahtumasarja. Perusidealtaan juoni on mielenkiintoinen, mutta kerronta on ärsyttävää tyylillistä sekasotkua: mukana on kehnoa huumoria, oudon j-rockin rytmittämiä vauhdikkaita hetkiä, täyttä fantasiaa ja hieman liian lipevää sielujen harmoniaa. Animaatio on näyttävää eritoten maisemakuvauksissa. Jokusista onnistumisista huolimatta en pääse kiinni Your Namen osakseen saamaan hehkutukseen. Ehkäpä siksi, että animen maailma on itselleni niin vieras tyylilaji tai kenties olen köpötellyt liian kauaksi teini-iän ihmeellisestä kaikkivoipaisuudesta.

Pisteytys: 5/10

The Snowman - Lumiukko
Ohjannut Thomas Alfredson
Iso-Britannia, USA & Ruotsi 2017,  119 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: Michael Fassbender, Rebecca Ferguson, Charlotte Gainsbourg



Rikostutkija Harry Hole (Fassbender) tutkii Lumiukoksi tituleeratun sarjamurhaajan tapausta Norjassa. Jo Nesbøn Lumiukko (2007) on ehdottomasti lukemisen arvoinen dekkari, mutta menestysromaanin elokuvaversio on täysi pannukakku. Siedettävää kuvausta lukuunottamatta yhtikäs mikään ei toimi ja koko paketti sulaa käsiin. Mikäli kirja on vielä lukematta, elokuvaa on syytä välttää: koko juoni spoilataan jo ensimmäisessä kohtauksessa.

Pisteytys: 2/10

Life, Animated
Ohjannut Roger Ross Williams
USA 2016, 92 min.
Dokumentti, Animaatio
Pääosissa: Owen Suskind




Oscar-ehdokkaaksi yltänyt dokumentti Life, Animated kertoo autistisen Owen Suskindin suhteesta Disney-animaatioihin. Owen lakkasi puhumasta kolmevuotiaana, mutta rakkaiden Disney-klassikoiden ansiosta perhe oppi kommunikoimaan Owenin kanssa. Dokumentissa on mukana Owenin itsensä kirjoittama animaatiotarina, jossa Disney-animaatioista tuttu sidekick-joukko seikkailee Owenin kanssa. Dokumentti on sympaattinen tarina oman äänen löytämisestä, vaikka toki tuntuukin hieman Disney-mainokselta.

Pisteytys: 6/10

Coco
Ohjannut Lee Unkrich & Adrian Molina
USA 2017, 105 min.
Animaatio, Fantasia, Seikkailu
Pääosissa: Anthony Gonzales, Gael García Bernal, Benjamin Bratt



Musiikkia rakastava poika Miguel (Gonzalez) tempautuu vahingossa kuolleiden maailmaan etsimään juuriaan. Oscar-palkitussa (paras animaatio & laulu) Cocossa piisaa hauskoja yksityiskohtia ja upea animaatiojälki hivelee silmiä. Pixarin lempeä tarina toimii jälleen, vaikka pääpiirteissään juoni kulkeekin kaikkia koukkujaan myöten tuhanteen kertaan tallattuja polkuja. Lapsille suunnatussa elokuvassa hienoinen ennalta-arvattavuus ei haittaa eikä aikuiskatsojakaan turhaudu, vaikka loppuratkaisun arvaakin hyvissä ajoin.

Pisteytys: 8/10

La Vie de bohème - Boheemielämää
Ohjannut Aki Kaurismäki
Suomi, Ranska, Italia & Ruotsi 1992, 103 min.
Draama, Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Matti Pellonpää, André Wilms, Kari Väänänen, Evelyne Didi



Henri Murgerin samannimiseen romaaniin (1851) perustuva Boheemielämää esittelee nimensä mukaisesti rosoisen romanttista taiteilijaelämää Pariisissa. Muusikko Schaunard (Väänänen), kirjailija Marcel Marx (Wilms) ja kuvataiteilija Rodolfo (Pellonpää) muodostavat tiiviin kumppanuuden, mutta taiteilijoiden vapaus katkeaa, kun albanialainen Rodolfo karkoitetaan Ranskasta. Myös jatkuva köyhyys asettaa elämäntyylille omat haasteensa. Aki Kaurismäen tulkinnassa sielukas mutta vaatimaton elämä saa lämpimän koomisen vivahteen eikä tragediaakaan unohdeta. Näyttelijäsuoritukset ovat priimaa: varsinkin ranskaa taitamattoman Matti Pellonpään roolityö on täyttä timanttia, kuten aina.

Pisteytys: 9/10