Syksyn kolea kauhumatka jatkuu eläkeikäisten klassikoiden pariin. Scifikauhun merkkiteos Ruumiinryöstäjät (1956) viekoittelee avaruusolioiden maailmaan ja kylmän sodan epäluuloon, mutta löytyypä takavuosilta lempeämpääkin katsottavaa. Satumainen Kaunotar ja hirviö (1946) sopii hämyisessä surrealismissaan syystunnelmaan, ja kuolemanjälkeiseen elämään kurkistava Kysymys elämästä ja kuolemasta (1946) tarjoaa herkän tavan tutkia tuonpuoleista. Päivän elokuvassa on kuitenkin luvassa ehtaa kauhua ja varjoissa vaaniva ovela sarjamurhaaja.
USA 1946, 83 min.
Trilleri, Kauhu
Pääosissa: Dorothy McGuire, George Brent, Kent Smith, Ethel Barrymore
Nuori Helen (McGuire) työskentelee suuressa kartanossa vanhan Warrenin rouvan (Barrymore) seuraneitinä. Pikkukaupungin ja sen liepeillä sijaitsevan kartanon hiljaiselo järkkyy, koska mystinen murhaaja vaanii sivukujilla ja tunkeutuu jopa ihmisten koteihin. Uhreiksi vaikuttavat valikoituvan ihmiset, joilla on jokin vamma. Edellinen uhri oli rampa ─ onko mykkä Helen seuraavana tappolistalla, ja kuinka hän voi puolustautua väkivahvaa surmaajaa vastaan?
Kierreportaat yhdistää psykologisen kauhun piinaavuuden film noirin hämäriin tunnelmiin. Kaksi jännitystä kasvattavaa lajityyppiä sopii yhteen vaivattomasti. Kauhu ei ole vielä 1940-luvun elokuvissa rajun väkivaltaista tai tarpeettomasti säikäyttelevää, vaan pelkoa rakennetaan epäluulon ja varjoissa hiipivien uhkien avulla. Jylhä kartanomiljöö huokuu goottilaisen kauhun tunnelmaa, joskin vanhojen aaveiden sijaan uhat ovat todellisia ihmisiä verenhimoisine tavoitteineen. Elokuvaa voisi tulkita puistattavana misogynian kuvana: uhkaavasti huohottava mies tuntuu vaanivan mykkää naista jokaisessa kartanon hämärässä nurkassa.
Sota-ajan maailmassa riitti kauhutarinoita kerrottavaksi. Ohjaaja Robert Siodmak oli Saksasta paennut juutalainen, joten sarjamurhaajan eriskummallinen vaino yhdistyy suoraan natsien aiheuttamaan tuhoon. Samana vuonna ensi-iltansa sai toinenkin Siodmakin ohjaustyö, rikoselokuva Tappajat (1946), joka oli iso menestys. Puhutteleva ja värisyttävä Kierreportaat oli niin ikään suosittu elokuva, joka on säilyttänyt hyvän maineensa ja vuosien varrella vakiinnuttanut asemansa kauhuklassikkona.
Pisteytys: 7/10
Kierreportaat yhdistää psykologisen kauhun piinaavuuden film noirin hämäriin tunnelmiin. Kaksi jännitystä kasvattavaa lajityyppiä sopii yhteen vaivattomasti. Kauhu ei ole vielä 1940-luvun elokuvissa rajun väkivaltaista tai tarpeettomasti säikäyttelevää, vaan pelkoa rakennetaan epäluulon ja varjoissa hiipivien uhkien avulla. Jylhä kartanomiljöö huokuu goottilaisen kauhun tunnelmaa, joskin vanhojen aaveiden sijaan uhat ovat todellisia ihmisiä verenhimoisine tavoitteineen. Elokuvaa voisi tulkita puistattavana misogynian kuvana: uhkaavasti huohottava mies tuntuu vaanivan mykkää naista jokaisessa kartanon hämärässä nurkassa.
Sota-ajan maailmassa riitti kauhutarinoita kerrottavaksi. Ohjaaja Robert Siodmak oli Saksasta paennut juutalainen, joten sarjamurhaajan eriskummallinen vaino yhdistyy suoraan natsien aiheuttamaan tuhoon. Samana vuonna ensi-iltansa sai toinenkin Siodmakin ohjaustyö, rikoselokuva Tappajat (1946), joka oli iso menestys. Puhutteleva ja värisyttävä Kierreportaat oli niin ikään suosittu elokuva, joka on säilyttänyt hyvän maineensa ja vuosien varrella vakiinnuttanut asemansa kauhuklassikkona.
Pisteytys: 7/10








