Les glaneurs et la glaneuse - Elämä on kaunis (2000)

Ohjannut Agnès Varda

Ranska 2000, 82 min. 

Dokumentti

 

To glean is to gather after the harvest.

 

Agnès Vardan leikkisä dokumentti keräilee keräilijöitä. Tarina alkaa muutamista tunnetuista maalauksista ja entisajan muistoista: keräileekö kukaan enää pelloilla sadon tähteitä? Yllättävästä ja triviaalilta tuntuvasta aiheesta kasvaa kiinnostava kuva aikansa Ranskasta. Toiset keräävät elantoaan omilta mailtaan, toiset noukkivat tähteitä roskakasoista. Entä milloin ihmisestä tulee jätettä?

Elämä on kaunis (engl. The Gleaners and I) käsittelee viehättävästi löytöjen kauneutta; kuinka kuvauksellisia ovatkaan hylätty peruna ja viisariton kello! Ohjaajakonkari kuvaa elokuvaa ensi kertaa digikameralla, jonka kanssa voi päätyä uudenlaiseen tanssiin. Yhteiskunnallinen sanoma nousee kuitenkin tärkeimmäksi, vaikka kerronta ei lainkaan paasaa, tarkkailee vain ja antaa kameran viedä. Tavallaan dokumentti katsoo tekijäänsäkin, hänen ikääntyviä, keräileviä käsiään.

Cannesissa ensi-iltansa saanut dokumentti keräsi (!) mainetta monilla elokuvajuhlilla. Uuden vuosituhannen kynnykselle sopiikin näpsäkästi dokumentti, joka taltioi aikaansa ja katoavia ilmiöitä sekä samalla ottaa haltuun jotain uutta. Elämä on kaunis ei ole nerokkaan ja lempeän Vardan merkittävin teos, mutta ehdottomasti kiitosten arvoinen elokuvalöytö. Kerronta puhuttelee edelleen.

Pisteytys: 8/10

Man cheng jin dai huang jin jia - Kultaisen kukan kirous (2006)

Ohjannut Yimou Zhang

Kiina 2006, 114 min.

Draama, Toiminta 

Pääosissa: Gong Li, Chow Yun-Fat, Jay Chou

 

All good medicine tastes bitter.

 

On krysanteemijuhlan aatto, kun keisarillisessa hovissa kuohahtaa. Keisarinna (Li) on kasvattanut mahtiaan hovissa ja suunnittelee vallankaappausta. Joku on juonen jäljillä, ja myrkytetty tee heikentää voimakastahtoista naista. Monella muullakin taholla kostonhimo kihisee ja sotavermeitä varustetaan. Tämä juhlapyhä ei saavu ilman verenvuodatusta.

 

Kultaisen kukan kirous (engl. Curse of the Golden Flower) on kullanhohtoinen suurelokuva, joka maalailee Kiinan vanhaa mahtia. Elokuva sijoittuu jopa klaustrofobisen tiukasti hoviin: kuvaus on toki osuvaa, sillä hallitsijoiden maailmankaikkeuden on tapana keskittyä palatsielämään. Ylelliset näkymät, isot joukkokohtaukset ja wuxia-taistelut ovat komeita, mutta Shakespearen elkeitä saava hallitsijadraama jää vähän laimeaksi. Vaikka tarina onkin traaginen, siitä puuttuu sama syvyys kuin esimerkiksi ohjaajan menestysteoksesta Punainen pelto (1987).

Yimou Zhangin (s. 1951) uralle on mahtunut monta suurtuotantoa, jotka ovat menestyneet hyvin kotimaassaan ja myös Kiinan ulkopuolella. Sama koskee tätäkin elokuvaa, joka oli ilmestymisvuonnaan yksi parhaiten menestyneitä ei-englanninkielisiä filmejä. Varsinainen elokuvajuhlamenestys pysteineen tuli kuitenkin ainoastaan Hong Kongista. Yli seitsemänkymppisen Zhangin ura ei liene vielä ohi, mutta suurmenestyksiä ei ole tullut hetkeen. Vieläkö eläkepäiviin mahtuisi yksi kultainen nousukausi?

Pisteytys: 6/10

Earth vs. the Flying Saucers - Lentävien lautasten hyökkäys (1956)

Ohjannut Fred F. Sears

USA 1956, 82 min.

Scifi, Kauhu

Pääosissa: Hugh Marlowe, Joan Taylor, Donald Curtis

 

People of Earth, attention...

Avaruustutkija Marvin (Marlowe) ja hänen vaimonsa (Taylor) ovat paraikaa autoajelulla, kun ilmiselvä lentävä lautanen leijuu heidän näkökenttäänsä. Hätkähtämättä kaksikko suuntaa kaasu pohjassa töihin, sillä mahdollinen avaruusolentojen hyökkäys on syytä ottaa vakavasti. Pian kummat lennokkihavainnot yleistyvät ja ufot valtaavat maailman suurkaupunkien taivaat. Muukalaisten aikeet tuntuvat vihamielisiltä, joten maan asukkaiden on aika ryhtyä sotaan vierasta teknologiaa vastaan!

Lentävien lautasten hyökkäys on siitä poikkeava 1950-luvun scifielokuva, ettei se kommentoi kovin voimakkaasti kylmän sodan pelkotiloja. Kyseessä on rehellinen kosminen sotatila ja filmi, joka keskittyy herkuttelemaan erikoistehosteilla. Ne ovatkin aikaansa nähden edistyksellisiä. Tarinassa ei valitettavasti synny kunnon jännitettä, joten ufojen ihailua kummempaa sisältöä ei ole luvassa.

Vaikka tehosteet saivat kehuja jo aikanaan, kovin suurta hittiä elokuvasta ei tullut. Maine scifiklassikkona on kasvanut vasta ajan saatossa. Lentävien lautasten hyökkäys on nimittäin toiminut innoittajana perässätulijoille. Ufoparodia Mars hyökkää! (1996) on napannut avaruusaluksensa ja muutamat kohtauksensa tästä elokuvasta, kun taas Independence Day (1996) on klassikolle velkaa miltei juonensakin. Pärjää elämässä Lentävien lautasten hyökkäystä näkemättäkin, mutta vanhan scifihuvittelun ystäville tehostetohina maittaa välipalana.

Pisteytys: 6/10

Kauhukuu VIII: Elokuvavuosi 2026

I feel like there's about to be a jump scare.

 

Kauhukuu 2026 loppuu hyisissä Halloween-tunnelmissa. Kauhu ei ole kuollut, sillä uusia ensi-iltoja puskee pitkin vuotta. Alkuvuodesta ensi-iltansa sai Sam Raimin kauhukomedia Send Help (2026) ja kevään korvalla ilmestyi noituuteen viettelevä Hokum (2026). Tällä hetkellä teattereita riivaavat taas zombit, kun uusi ja poikkeuksellisen kiinnostava Resident Evil (2026) on vasta saanut ensi-iltansa. Loppuvuodessakin riittää vielä odotettavaa: kotimainen Punaista lunta (2026) lupaa joulukauhua ja Robert Eggersin Werwulf (2026) aikoo kutsua keskuuteemme ulvovat sudet. Tämän mustanpuhuvan päivän ratoksi ja riivaukseksi lankeaa kaksi kelpoa kuvaa, ensimmäinen jatkaa tuttua sarjaa ja toisessa parodisoidaan uusintojen ja uudelleenkäynnistysten aikakautta.

28 Years Later: The Bone Temple - 

28 vuotta myöhemmin: Luutemppeli
Ohjannut Nia DaCosta

Iso-Britannia, USA & Kanada 2026, 109 min. 

Kauhu, Draama

Pääosissa: Ralph Fiennes, Jack O'Connell, Chi Lewis-Parry

 

 

 

Zombi-sarjan tuorein tulokas jatkaa saumattomasti siitä, mihin edeltäjä 28 vuotta myöhemmin (2025) tarinan jätti. Elokuva seuraa selviytyjiä viruksen runtelemassa entisessä saarivaltiossa ja lyöttäytyy edellisosasta tutuksi tulleiden hahmojen matkaan. Tohtori Kelson (Fiennes) löytää yhteyden virustartunnan saaneeseen alfa-zombiin (Lewis-Parry), mutta onko toivo silti menetetty? Pelkän tunteettoman toimintamätön sijaan elokuva haluaa pohtia ihmisen ikiaikaista pahuutta, vaikka kovin syvälle teemassa ei päästä. Tuumailu ei suinkaan mene liian vakavaksi, siitä paras esimerkki on riehakas Iron Maiden -paholaistanssi. Itsenäisenä filminä elokuva ei oikein toimi, mutta elokuvasarjan välietappina filmi on ihan viihdyttävä.

Pisteytys: 6/10

 

Teenage Sex and Death at Camp Miasma
Ohjannut Jane Schoenbrun

Kanada, Iso-Britannia & USA 2026, 112 min.  

Kauhu, Komedia, Mysteeri 

Pääosissa: Hannah Einbinder, Gillian Anderson

 

 

 

 

Nuori ohjaaja (Einbinder) päätyy ohjaamaan remakea 1980-luvulla suositulle Camp Miasma -slashersarjalle. Hän lähtee suostuttelemaan alkuperäisfilmin päätähteä (Anderson) mukaan legendan herättelyyn, mutta uppoaa syvälle taiteen, veren ja himon pyörryttävään maailmaan. Päähenkilö vie katsojan mukanaan huumaavien oivallusten hurmioon: elokuva on niin täynnä herkullisia viittauksia, että osan tajuaa vasta katselun jälkeen. Jos silloinkaan, mutta onneksi tätä herkkua tekee mieli nautiskella uudelleen! Teenage Sex and Death at Camp Miasma on viehättävällä tavalla uudistavaa ja puhdistavaa kauhusatiiria. Värikylläiset miljööt hivelevät silmiä ja ohjaavat katseen uusiin paikkoihin. Elokuva on jo palkittu Cannesin Queer Palmilla, ja lisääkin menestystä elokuvalle soisi ilomielin.

Pisteytys: 10/10

Kauhukuu VII: Elokuvavuosi 2025

Don't cross the salt line.

Viime vuoden kauhukuussa ruodittavana oli kaksi hittifilmiä, joiden vanavedessä on riittänyt pöhinää tänäkin vuonna. Zombisarjan tuore tulokas 28 vuotta myöhemmin (2025) on jo ehtinyt saada jatko-osan. Sinners (2025) puolestaan oli näkyvästi esillä alkuvuoden Oscar-kemuissa, joissa se voitti jopa neljä pystiä (mm. kuvaus, käsikirjoitus). Näiden menestysteosten seuraksi katsoin pari edellisvuoden hittiä, joissa kokeillaan uusia tapoja säväyttää ja herättää pelkoa.

 

Exit 8
Ohjannut Genki Kawamura 

Japani 2025, 95 min.

Trilleri, Kauhu 

Pääosissa: Kazunari Ninomiya, Naru Asanuma, Yamato Kochi

 

 

Eksynyt mies (Ninomiya) jää jumiin metroasemalle, josta ei poistutakaan noin vain. Klaustrofobinen elokuva perustuu samannimiseen peliin (2023), jonka yksinkertainen idea kohosi hitiksi. Genki Kawamuran (s. 1979) ohjaama ja käsikirjoittama kauhutrilleri onnistuu rakentamaan hyvin etenevää jännitettä, vaikka käytössä on vain toisteinen maisema ja loputon luuppi. Isyysteema tosin jää irralliseksi, eikä elokuva sitä tarvitsisi. Sentimentaalisuus häiritsee enemmän kuin koskettaa. Muutoin Exit 8 on veikeä kauhuseikkailu nykypäivän kolkoissa epäpaikoissa. Joutomailla vaeltavien, puhelintaan tuijottavien ihmisten teemaa väläytetään lupaavasti, mutta harmillisesti se idea jää vain ohilipuvaksi aaveeksi ja hautautuu turhaan isyysmylläkkään.

Pisteytys: 6/10
 

Weapons
Ohjannut Zach Cregger

USA 2025, 128 min. 

Kauhu, Mysteeri

Pääosissa: Julia Garner, Josh Brolin, Alden Ehrenreich

 

 

 

 

Koululuokka katoaa yön pimeyteen. Jäljelle jää vain yksi vaikeneva oppilas ja traumatisoitunut opettaja (Garner), joka on paukun tarpeessa. Pikkukaupunkia riivaavat pahuuden voimat! Zach Creggerin (s. 1981) mehukas kauhumysteeri on ajan hengen mukainen genrehybridi. Lajityyppien yhdistely on miellyttävän tasapainoista ja sipaus mustaa huumoria maustaa juonen juuri sopivalla tavalla. Juuri kun kerrontakulmien määrä alkaa tuntua liioitellulta, viimeisetkin säikeet paljastetaan ja kujanjuoksu ajetaan loppuun. Kirkkaan päivänvalon elokuva yllättää tyylikkäästi!

Pisteytys: 8/10

Kauhukuu VI: Raw (2016)

You taste like curry.

Tästä lähtee liikkeelle kauhuvuoden 2016 kummitusjuna! Bodom (2016) hytisyttää kotimaisissa järvimaisemissa, 10 Cloverfield Lane (2016) poteroituu bunkkeriin, Under the Shadow (2016) käsittelee sodan kauhuja Teheranissa ja Personal Shopper (2016) kutsuu kummituksia syksyisessä Pariisissa. Niiden ohella vuoden ikimuistoisimpia kauhuja ovat vauhdikas zombiepako Train to Busan (2016) sekä maukkaan mystinen The VVitch (2016). Päivän elokuva vie keskelle ranskalaista opiskelijaelämää, jossa kaikki ei sujukaan odotusten mukaisesti. 

 

 

Grave - Raw
Ohjannut Julia Ducournau 

Ranska & Belgia 2016, 99 min. 

Draama, Kauhu 

Pääosissa: Garance Marillier, Ella Rumpf, Rabah Nait Oufella

 

 

 

Justine (Marillier) aloittaa opinnot eläinlääketieteellisessä arastellen. Justinen sisko (Rumpf) opiskelee samassa opinahjossa ja kannustaa sisartaan ylittämään rajojaan: initiaatioriittien myötä Justine löytää sisällään piilevän pedon. Kannibalismilla herkutteleva kehokauhu tarkastelee aikuistumista, uuteen rooliin siirtymistä ja vakavien vastuiden omaksumista. Ällöttävää ja nokkelaa.

Julia Ducournaun ensimmäinen kokopitkä teatterielokuva palkittiin komeasti Cannesin Fipresci-palkinnolla. Kehokauhua Cannesissa on piisannut myöhemminkin: Ducournaun Titane (2021) sai Kultaisen palmun ja Alpha (2025) pääsi ehdokkaaksi. Ohjaaja voisi yllättää tekemällä seuraavaksi jotain aivan muuta kuin kehokauhua. Eipä tässäkään linjassa toki ole valittamista, sillä Ducournau taitaa lajityypin sangen hyvin. Uusista töistä ei vielä ole tihkunut tietoa, mutta parhaat ideat saavatkin kypsyä rauhassa.

Pisteytys: 7/10

Kauhukuu V: Hämärästä aamunkoittoon (1996)

 

Okay hard drinkers, let's drink hard.

On vuosi 1996 ja kauhujen kapakka kutsuu! Saman vuoden kauhuelokuvista nimekkäin on komedian tontille häivähtävä slasherlegenda Scream (1996), jonka tuorein jatko-osa on ilmestynyt tänä vuonna. Aikansa kulttiteoksista mainittakoot myös teinikauhu Noitapiiri (1996), joka ei ehkä ole elokuvataiteen helmiä, mutta huokuu kuitenkin syksyistä ajankuvaa. Tähän vainajien vuodenaikaan voisi sopia myös ranskalaiselokuva Three Lives and Only One Death (1996), jonka pienet yliluonnolliset sattumukset sivuavat elämän ja kuoleman kysymyksiä.

From Dusk till Dawn - Hämärästä aamunkoittoon
Ohjannut Robert Rodriguez

USA & Meksiko 1996, 108 min. 

Toiminta, Kauhu, Komedia 

Pääosissa: George Clooney, Quentin Tarantino, Harvey Keitel, Juliette Lewis 

 

 

Rikollisveljet Seth (Clooney) ja Richie (Tarantino) ovat pakomatkalla Meksikoon. Monien kommellusten jälkeen kaksikko onnistuu pääsemään rajan yli ja löytämään syrjäisen strippiklubin, jossa heidän on määrä tehdä lisää hämäriä bisneksiä. Mutta kuinka ollakaan ─ iloinen baari-ilta muuttuu selviytymistaistoksi yliluonnollisten voimien kanssa.

Toimintaelokuvistaan (esim. Desperado, 1995) tunnetun Robert Rodriguezin vauhdikas räiskintäkomedia on taatun tulista menoa. Yliluonnolliset kauhuelementit istuvat tarinaan hauskasti, ja meininki on parhaimmillaan herkullisen ällöttävää hurvittelua. Tarina sinänsä ei ole ihmeellinen, mutta siitä muodostuu riittävä kehys vauhdikkaalle ammuskelulle, vitseille ja onelinereille. Texasilainen bluesrock pauhaa, viina virtaa ja vampyyrit ovat valloillaan: viihdettä koko rahalla!

Kulttimainetta nauttiva Hämärästä aamunkoittoon on tuottanut kaksi heikosti menestynyttä jatko-osaa (1999, 2000), joilla ei ole enää hirveästi tekemistä tämän ensiosan kanssa. Rodriguez kuitenkin jatkoi vampyyrimaailmaa kelvollisesti menestyneen tv-sarjan parissa (2014─2016). Ehkäpä kiinnostavin elokuvan poikimista myöhemmistä tuotteista on hittifilmi Sinners (2025), johon on selvästi ammennettu ideaa Rodriguezin hassuttelusta. Sinnersin maailmassa viihde ja monen genren ilonpito saa kuitenkin rinnalleen syvällisemmän tason.

 

Pisteytys: 7/10