lauantai 29. huhtikuuta 2023

Gwoemul ─ Salaisuus pinnan alta (2006)

Ohjannut Bong Joon-ho
Etelä-Korea 2006, 120 min.
Draama, Kauhu, Komedia
Pääosissa: Song Kang-ho, Bae Doona, Byun Hee-Bong
 
You are dimwits, right to the end.
 
Karmiva lonkerohirviö pulpahtaa esiin saastuneesta joesta. Rantakioskin omistava Parkin perhe joutuu keskelle myrskynsilmää ja hirviö vie perheen nuoren tytön Nam-joon (Doona) mennessään. Hirviön sukellettua takaisin syvyyksiin, paikalle tulevat viranomaiset, lääkärit, tutkijat ja valtava karanteeni odottaa. Kun Nam-joo onnistuu viestittämään perheelleen elonmerkkejä, tulee koheltavalle Parkin poppoolle kiire päästä pakoon turvapaikasta ja etsiä hirviö käsiinsä!

Salaisuus pinnan alta (engl. The Host) on valloittavan hauska hirviöelokuva. Tarina on älytön ja juuri siksi niin riemastuttava! Elokuvaa ei kuitenkaan olla tehty hutiloiden tai pelkkiä säpsäytyksiä kalastellen, vaan täydellä pieteetillä. Pääpaino ei ole kauhussa, vaan komedialla maustetussa draamassa, jonka jokihirviö ainoastaan sysää käyntiin ja pitää vauhdissa. Sivujuonteena kulkeva leviävän viruksen pelko puhuttelee kutkuttavasti pandemioiden aikakaudella. Filmin ainoa vika on lievä harhailu. Tiiviimpänä se olisi erinomainen, mutta hyvä näinkin.
 
Bong Joon-ho (s. 1969) oli saanut hienoista kansainvälistä näkyvyyttä jo edelliselokuvallaan Memories of Murder (2003), mutta Salaisuus pinnan alta nousi lopulliseksi läpimurroksi. Joon-ho ei ole hylännyt kotimaansa elokuvateollisuutta, vaikka onkin tehnyt myös Hollywood-projekteja. Samankaltaisuutta tämän elokuvan kanssa on eritoten Okjalla (2017), jossa niin ikään nähdään lapsen ja fantasiaolennon yhteiseloa, tosin ei aivan näin kauhistuttavissa merkeissä. Positiivisen vastaanoton saanut Salaisuus pinnan alla on kutkutellut remake- sekä jatko-osaideoihin, mutta toistaiseksi projektit ovat olleet jäissä. Yllätyksellisyyttä on vaikea kopioida.

Pisteytys: 7/10

torstai 27. huhtikuuta 2023

Little Miss Sunshine (2006)

Ohjannut Jonathan Dayton & Valerie Faris
USA 2006, 101 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Steve Carell, Toni Collette, Greg Kinnear, Abigail Breslin, Paul Dano, Alan Arkin
 
Everyone, just... pretend to be normal.
 
Kuusihenkinen perhe pakkautuu vanhaan autonrämään ajaakseen New Mexicosta Kaliforniaan. Perheen tyttärelle Olivelle (Breslin) avautuu mahdollisuus osallistua lasten kauneuskilpailuun, johon hän on treenannut ahkerasti omalaatuisen isoisänsä (Arkin) kanssa. Kullakin perheenjäsenellä piisaa omia murheitaan, joten tien päällä perheen tiiviyttä todella koitellaan.

Little Miss Sunshine on idealtaan melko perinteinen road trip -elokuva, jonka kuluessa perhe hitsautuu yhteen, jokainen oppii jotain uutta ja kasvaa ihmisenä. Elokuva edustaa 00-luvun indiefilmien tyyliä, mutta ei ole kuitenkaan ihan täyttä tusinatavaraa. Kauneuskulttuurin kritiikki on osuvaa, lämminsydäminen tunnelma on miellyttävää katsottavaa ja sopivan rosoinen huumori takaa sen, ettei tarina ole sanomaltaan laisinkaan niin siirappinen kuin äkkiseltään voisi kuvitella.

Jonathan Dayton (s. 1957) ja Valerie Faris (s. 1958) ovat ohjaajatiimi ja aviopari, joiden ura on koostunut suurimmalta osin musiikkivideoista. Elokuvia ja tv-sarjoja on syntynyt jokusia, ja niistä Little Miss Sunshine on selvästi tunnetuin. Sundancessa ensi-iltansa saaneen filmin suosio nousi aikanaan suureksi: neljä Oscar-ehdokkuutta ja kaksi voittoa, parhaan elokuvan Bafta, lukuisia festivaalipalkintoja... Little Miss Sunshinen meriitit ovat suuria, vaikka ei elokuva lopulta ole mitenkään järisyttävän omaperäinen. Pätevästi tehty draamakomedia on silti traagisen hauska matka Yhdysvaltojen pölyäville hiekkateille ja piinallisen kilvoittelukulttuurin ytimeen.

Pisteytys: 7/10

tiistai 25. huhtikuuta 2023

Tsotsi (2005)

Ohjannut Gavin Hood
Iso-Britannia & Etelä-Afrikka 2005, 94 min.
Draama, Rikos
Pääosissa:Presley Chweneyagae, Terry Pheto, Mothusi Magano

Now look what you've done.

Johannesburgin slummeissa asuva nuori rikollinen Tsotsi (Chweneyagae) tekee hätäisen keikan. Hän ryöstää auton, mutta ei huomaa takapenkillä kaukalossaan kitisevää vauvaa. Omatunto alkaa kolkuttaa kovanaamaisimmankin gangsterin mieltä, mutta ei vauvaa voi kiinnijäämisen pelossa palauttaakaan. Yrittäessään pitää pienokaista hengissä, Tsotsi joutuu kohtaamaan oman menneisyytensä, nykyisyytensä ja toivottoman tulevaisuutensa. Voisiko hän kerrankin toimia oikein?

Tsotsi kuvaa raadollisesti ja rehellisesti Johannesburgin slummien elämää. Monien lapsuus on ollut traumaattinen eikä näköpiirissä ole rahtustakaan toivoa, joten sinänsä on aivan sama vaikka tehdä rikoksia ja purkaa pahaa oloa ensimmäiseen vastaantulijaan. Elokuva muistuttaa, etteivät kaikki slummin asukkaat ole rikollisia. Synkän tarinan paino tuntuu silti turhankin raskaalta, vaikka loppu tuo pienen huojennuksen. Amatöörinäyttelijöiden vahva työ kuitenkin kantaa silloinkin, kun tarina horjuu.

Erinomaiseen kansainväliseen menestykseen kohonnut Tsotsi oli näkyvästi esillä eri palkintogaaloissa. Nimekkäin voitto oli parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar: temaattisesti aihiossa on samoja kaikuja kuin samana vuonna parhaana elokuvana palkitussa Crashissa (2004). Elokuvia vaivaa jopa sama ongelma, sillä molemmat näyttävät eriarvoisuuden kaikessa rumuudessaan, mutta eivät pääse käsiksi asian juurisyille tai todellisiin ratkaisuihin. Rosoisuutensa ja rehellisyytensä vuoksi Tsotsilla on ansionsa, mutta odotukset jäävät osittain lunastamatta.

Pisteytys: 6/10

lauantai 22. huhtikuuta 2023

Apocalypto (2006)

Ohjanut Mel Gibson
USA & Meksiko 2006, 139 min.
Toiminta, Seikkailu, Draama
Pääosissa: Rudy Youngblood, Gerardo Taracena, Jonathan Brewer

I am Jaguar Paw!

Jukatanin niemimaan viidakoissa elelee rauhaisa heimo, jonka arkinen elo katkeaa verenhimoisten soturien öiseen hyökkäykseen. Jaguaarintassuna (Youngblood) tunnettu metsästäjä ehtii kätkeä vaimonsa ja lapsensa, mutta joutuu itse ahdistavalle matkalle kohti tuntematonta. Edessä odottaa suuri mayakaupunki ja siellä pelottava kohtalo armottoman auringonjumalan syleilyssä.

Apocalypton kuvaamaa maya-kukoistuksen maailmaa on rakennettu pieteetillä, mutta filmi ei silti ole historiallisesti kovin uskottava. Fiktiossa se ei sinänsä haittaa, mutta silti vähän harmittaa, että Mel Gibsonin tulkinta mayakulttuurista on niin yksiulotteinen ja eritoten väkivaltainen. Se tietysti johtuu siitä, että Gibson haluaa elokuvallaan kertoa enemmän nyky-yhteiskunnan rappiosta kuin mayojen korkeakulttuurin murentumisesta sinänsä. Hieman erilaisella temaattisella valinnalla ja historiatulkinnalla filmi olisi rutkasti kiehtovampi ja monisyisempi.

Jos vinksahtanutta historiakuvaa ei huomioi, Apocalypto on muuten onnistunut toimintaelokuva. Siinä on vauhtia, jännitteitä ja napakan simppeli juoni. Poikkeava kulttuuriympäristö ja monille katsojille vieras viidakko toki tuovat tarinaan kiinnostavan vivahteen. Lippuluukuilla erinomaisesti menestynyt elokuva keräsi jokusia palkintoehdokkuuksia ja pystejäkin. Eritoten maskeerauksen Oscar-ehdokkuus olisi voinut kääntyä voitoksikin, ja muutenkin verinen estetiikka on monella tapaa toteutettu kiehtovasti. 1001-listalta Apocalypto on saanut kyytiä jo kahteen kertaan, viimeksi vuonna 2012.

Pisteytys: 7/10

torstai 20. huhtikuuta 2023

The Constant Gardener ─ Uskollinen puutarhuri (2005)

Ohjannut Fernando Meirelles
Iso-Britannia & Saksa 2005, 129 min.
Draama, Mysteeri, Romantiikka
Pääosissa: Ralph Fiennes, Rachel Weisz

Tessa was my home.

Brittidiplomaatti Justin Quayle (Fiennes) lähtee Keniaan tuoreen Tessa-vaimonsa (Weisz) kanssa. Tessa on Amnesty-aktivisti, joka pyrkii määrätietoisesti parantamaan afrikkalaisten elinoloja ja taistelemaan korruptiota vastaan. Taistelu johtaa lopulta Tessan kuolemaan ja hiljalleen Justinille paljastuu, millaiseen rikosvyyhtiin Tessa on päässyt käsiksi. Rauhallinen diplomaattiluonne murenee, kun etsinnät vaimon jäljillä kiihtyvät ja rehellinen oikeudentaju viimein ottaa miehestä vallan.

Uskollinen puutarhuri kuvaa Afrikan kaksia kasvoja. Parhaimmillaan ne välähtävät kuvassa lähes yhtä aikaa: valkoisten luksusresortit ja kauniit puutarhat ovat aivan slummien vieressä. Rikollisuus ja korruptio puolestaan kietoutuvat ylikansallisten suuryhtiöiden valtaan. Fernando Meirelles käsitteli slummitodellisuuksia jo elokuvassaan Jumalan kaupunki (2002), mutta brasilialaisfilmin eloisuudelle ja iskevyydelle Uskollinen puutarhuri ei aivan vedä vertoja. Tarina on silti rehellisyytensä vuoksi varsin hyvä: karmivaa, että sillä on jopa löyhä pohjansa todellisuudessa.

Elokuvan onnistumisiin lukeutuvat näyttelijäsuoritukset. Ralph Fiennesin rooli on hauskasti hyvin samanlainen kuin Englantilaisessa potilaassa (1996), mutta ei kuitenkaan laisinkaan vanhan toistoa. Rachel Weiszin kipakka rooli palkittiin muun muassa Baftalla ja sivuosa-Oscarilla. Uskollisen puutarhurin monista onnistumisista huolimatta en aivan päässyt elokuvan imuun, vaikken sitä osaa mitenkään moittiakaan. Kertomus herätti silti kiinnostuksen tarttua joskus John le Carrén samannimiseen romaaniin (2001), johon elokuva perustuu.

Pisteytys: 7/10

tiistai 18. huhtikuuta 2023

Brokeback Mountain (2005)

Ohjannut Ang Lee
USA & Kanada 2005, 134 min.
Romantiikka, Draama
Pääosissa: Heath Ledger, Jake Gyllenhaal
 
Brokeback got us good, don't it?
 
Kaksi nuorukaista päätyy jakamaan pestin lammaspaimenina Kalliovuorten jylhissä maastoissa. Jäyhän Ennis Del Marin (Ledger) ja suulaamman Jack Twistin (Gyllenhaal) välille syntyy yhteys, joka syvenee yllättäväksi romanssiksi. Eletään 1960-lukua, joten miesten on salattava kielletty suhteensa. Vuosikymmenten rakkaustarina kuitenkin kestää avioliitot, lapset, välimatkat ja jopa salailun synkän taakan, vaikka elämä tuntuukin valuvan hukkaan. Onko Ennisillä ja Jackilla vaihtoehtoja?

Brokeback Mountain on surumielinen romanssi ja toksisen maskuliinisuuden osuva kuva. Rakkaustarina on samalla herkkä, mutta myös herttaista, lähes sääliksi käyvää jurottamista ja miehisyyden ahtaita vankiloita. Heath Ledger ja Jake Gyllenhaal sopivat rooleihinsa erinomaisesti, sillä miesten välisessä yhteydessä on aitoutta ja kumpikin hoitaa oman osansa tyylipuhtaasti. Ajan kuluminen on ainoa pikkuvika, sillä vuosikymmenten virtaamista ei miesten kasvoilta juuri erota.

Suureksi arvostelu- ja yleisömenestykseksi kohonnut Brokeback Mountain palkittiin muun muassa käsikirjoituksen, ohjauksen ja musiikin Oscareilla, parhaan elokuvan Baftalla ja Venetsian Kultaisella leijonalla. Palkinnot tuntuvat edelleen ansaituilta ja tarina raikkaalta. Filmi oli ehdolla Oscareissakin parhaan elokuvan pystiin, mutta voiton vei huomattavasti pliisumpi draamaelokuva Crash (2004) ─ eikö aika vielä ollut kypsä homoromanssin päävoitolle?
 
Pisteytys: 8/10

lauantai 15. huhtikuuta 2023

The Prestige (2006)

Ohjannut Christopher Nolan
Iso-Britannia & USA 2006, 130 min.
Draama, Mysteeri
Pääosissa: Christian Bale, Hugh Jackman, Michael Cain, Scarlett Johansson, David Bowie

Now you're looking for the secret.

Robert Angier (Jackman) ja Andrew Borden (Bale) ovat taitavia taikureita, joiden työtoveruus muuttuu katkeraksi kaunaksi erään epäonnisen tempun jälkeen. Miehet jatkavat uraa tahoillaan, toisiaan kateellisena vakoillen, kunnes sabotaasi menee liian pitkälle. Draama tiivistyy Bordenin kehittelemän teleporttitempun ympärille, jonka salaisuuden Angier aikoo selvittää vaikka henkensä uhalla.

Christopher Nolanin draaman aikatasot rakentuvat taitavasti. Juoni purkautuu takaperin; ei yhtä kryptisesti kuin Mementossa (2000), mutta ideassa on samoja kaikuja. The Prestige on onnistunut silmänkääntötemppu itsessään, sillä salaisuuksia varjellaan melko loppumetreille. Niiden paljastuessa tosin huomaa sen, mitä tarinan taikuritkin varoittavat: taika raukeaa ja salaisuudet muuttuvat arvottomiksi, kun ne tietää. Se ei silti täysin laimenna intoa katsoa elokuvaa uudemman kerran.

The Prestige ilmestyi melko pian Nolanin ensimmäisen megahitin The Batman Beginsin (2005) perään. Christian Bale oli juuri murissut valkokankaalla Batmanina, ja hän sopii tähänkin jurotusrooliin sikäli näpsäkästi. The Prestige jäi pienemmälle huomiolle kuin menestyksekäs Batman-trilogia, vaikka keräsikin ihan kelvot lipputulot. Elokuva nappasi Oscar-ehdokkuudet lavastuksesta ja kuvauksesta, sinänsä ihan syystä: filmi taltioi hienosti 1890-luvun hämyisen Lontoon, teatterien takahuoneet ja paikoin hulppeatkin esiintymislavat. The Prestige ei ole ikimuistoinen mestariteos, mutta siinä on viihdyttävää tyyliä.

Pisteytys: 7/10

torstai 13. huhtikuuta 2023

Va, vis et deviens ─ Mene, näe, elä (2005)

Ohjannut Radu Mihaileanu
Ranska & Israel 2005, 140 min.
Draama, Historia
Pääosissa: Moshe Agazai, Mosbe Abebe, Sirak M. Sabahat

Love dosen't come without risks.

Vuonna 1984 Israel aloittaa operaatio Mooseksen, jonka tarkoituksena on siirtää nälänhädästä kärsiviä afrikkalaislapsia Israeliin. Eräs epätoivoinen äiti lähettää ainoan poikansa pelastajien matkaan, vaikka perhe on kristitty. Schlomoksi nimettävä lapsi (Agazai/Sabahat/Zem) adoptoidaan hyväosaiseen perheeseen: ruokaa ja rakkautta on riittämiin, mutta paljastumisen pelko, äidin ikävä ja kohdattu rasismi eivät jätä Schlomoa rauhaan edes aikuisuuden kynnyksellä.
 
Mene, näe, elä (engl. Go, See, and Become tai Live and Become) on yleismaallinen draama pakolaislapsen kärsimyksistä, rasismista ja identiteettikriiseistä. Moni asia meni Israelin operaatiossa pieleen, vaikka tarkoitus oli hyvä ─ sama koskee vaikkapa suomalaisia sotalapsiakin. Kerronnan ajoittainen sentimentaalisuus ja epätasaisen tarinan venyttäminen tekevät filmille hallaa, vaikka elokuva onkin monin paikoin kiinnostava ja tärkeä kertomus.

Romanialais-ranskalaisen Radu Mihaileanun (s. 1958) ohjaustyö sai näkyvyyttä kansainvälisillä elokuvajuhlilla. Berliinissä ensi-iltansa saanut elokuva sai palkintoja mm. käsikirjoituksestaan, joka sekin on Mihaileanun käsialaa. Ehkäpä suosioon vaikutti elokuvan sanoma, sillä kerronnallisesti Mene, näe, elä on parhaimmillaan keskinkertainen. Aiheensa puolesta filmi toki on katsomisen arvoinen; ymmärrykseen pyrkivä ja humaani lähihistoriadraama.

Pisteytys: 6/10

tiistai 11. huhtikuuta 2023

Caché ─ Kätketty (2005)

Ohjannut Michael Haneke
Ranska, Itävalta, Saksa & Italia 2005, 117 min.
Draama, Mysteeri, Trilleri
Pääosissa: Daniel Auteuil, Juliette Binoche
 
Don't you recognize the building?
 
Pariisilaisten Georges (Auteuil) ja Anne (Binoche) Laurentin leppoisa elämä katkeaa outoihin kirjelähetyksiin. Georgesille toimitetaan videokasetteja, joissa kuvataan hänen kotinsa ja lapsuutenkotinsa edustaa ─ mistä kummasta on kysymys? Videot eivät paljasta juuri mitään, mutta Georgesin alitajunta avautuu. Lapsuuden painajaiset ja haudatut salaisuudet palaavat.

Kätketty pitää mysteerin nimensä mukaisesti piilossa, vaikka katsoja ehtii hetkittäin luulla arvoituksen olevan ratkeamaisillaan. Avoimuus on loistoratkaisu, sillä vain siten tarina pystyy peilaamaan yhteiskunnan kuvaa tai ihmisyyttä ylipäätään. Hyväosaiset nimittäin porskuttavat eteenpäin, vaikka joutuvat kiusallisesti kohtaamaan menneisyyden virheensä. Hiljalleen käy ilmi, ettei Georges ole kykeneväinen hahmottamaan tekojensa seurauksia. Omatunto vaiennetaan yhä uudelleen.

Michael Haneken rauhallinen ja silti intensiivinen draama laajenee yksilöistä yhteisöihin. Viittaukset Algerian sotaan vievät ajatuksia kolonialismiin ja heikompien sortoon. Jälkien korjaaminen on välttämätöntä, vaikka niiden kohtaaminen tuntuisi kuinka kipeältä tahansa. Taitavasti käsikirjoitettu Kätketty sai ensi-iltansa Cannesissa, jossa Haneke palkittiin parhaana ohjaajana. Menestys ei jäänyt pelkästään Ranskaan, vaan teos keräsi kiitosta ja katsojia maailmanlaajuisesti.
 
Pisteytys: 8/10

sunnuntai 9. huhtikuuta 2023

Der Untergang ─ Perikato (2004)

Ohjannut Oliver Hirschbiegel
Saksa, Itävalta & Italia 2004, 156 min.
Historia, Biografia, Sota, Draama
Pääosissa: Bruno Ganz, Alexandra Maria Lara, Ulrich Matthes, Juliane Köhler

In a war like this there are no civilians.

Historiadraama Perikato (engl. Downfall) kertoo natsi-Saksan viimeisistä päivistä. Eletään huhtikuun loppua vuonna 1945 ja Berliiniä pommitetaan rajusti. Neuvostoliiton tankit vyöryvät kaupunkiin ja Adolf Hitler (Ganz) vetäytyy Führerbunkeriinsa uskolliset adjutanttinsa seuranaan. Diplomatia ei ole vaihtoehto, joten bunkkerin väki valmistautuu vääjäämättömään loppuun ja johtajan itsemurhaan.

Historiantutkimusta apunaan käyttänyt Perikato pyrkii esittämään Hitlerin viimeiset päivät realistisessa valossa, vaikka kaikkea toki ei tiedetäkään. Elokuvan pyrkimystä faktapohjaisuuteen korostavat alun ja lopun haastattelupätkät, todelliset bunkkerimuistot. Etukäteen pelättiin, esittäisikö Perikato Hitlerin liian positiivisessa valossa. Diktaattorista todella nähdään eri puolia, muutakin, kuin julkisuudesta tuttu räyhähenki. Elokuva ei silti rahtustakaan ihannoi ja pehmittele hirmuhallitsijan tekoja, vaan pysyy taitavasti toteavan viileänä. On kuitenkin myös totta, että moni aikalainen näki hänet jalona sankarina; sen tosiseikan unohtaminen olisi vaarallista.

Ennakkojännityksistä huolimatta Perikato otettiin lopulta vastaan kehujen kanssa, vaikka keskustelua "hirviön inhimillistämisestä" riitti pitkään ensi-illan jälkeenkin. Aihe on toki tärkeä, ja varsinkin Saksassa keskustelu oli osa kipeää menneisyyden reflektointia. Elokuvana Perikato on onnistunut, vaikka rakenteeltaan se voisi olla paljon napakampi. Ilman Bruno Ganzin loistavaa roolityötä elokuva olisi kenties painunut nopeammin unholaan, vaikka kiinnostava onkin. Ganzin Hitler-tulkinta ei kuitenkaan unohdu, siitä ovat pitäneet huolta internetin lukuisat "Hitler rants" -parodiavideot!

Pisteytys: 7/10

perjantai 7. huhtikuuta 2023

Crash (2004)

Ohjannut Paul Haggis
USA & Saksa 2004, 112 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Don Cheadle, Matt Dillon, Thandiwe Newton

We crash into each other, just so we can feel something.

Los Angeles on yksinäisten miljoonakaupunki, täydellistä kasvualustaa rasismille ja vihalle. Sopivaan hetkeen osuva törmäys pakottaa toisilleen tuntemattomat ihmiset kohtaamaan ennakkoluulonsa: auto-onnettomuutta tutkiva etsivä Graham Waters (Cheadle) saa kiinni polveilevasta tapahtumasarjasta, johon kietoutuu kyynistyneitä poliiseja, jengirikollisia ja viattomia sivullisia.

Crashissa on hieman samanlainen kollaasi-idea kuin vaikkapa Amores Perrosissa (2000), mutta tarina on paljon rönsyilevämpi. Paul Haggisin ohjaustyö on sinänsä pätevää ja juonilangat pysyvät hienosti kasassa. Näyttelijöissä tai teknisessä puolessa ei ole sinänsä valittamista, jos nyt ei mitään erikoisen häikäisevääkään. Ärsyttävintä elokuvassa on sen herättämä tympeä mieliala, sillä Crash keskittyy ainoastaan kuvaamaan rasismin ja ennakkoluulojen laajaa repertuaaria. Aihe on tärkeä, mutta tällaisella kerronnalla siitä ei irtoa mitään oivaltavaa tai rasismin syitä aidosti ymmärtävää.

Mitäänsanomattomaksi tuhnuksi Crashia ei silti voi sanoa, sillä elokuvan kontroversiaali tarina on herättänyt viljalti keskustelua. Samoin puhetta on piisannut elokuvan yllättävästä menestystarinasta. Crash pärjäsi oivasti eritoten Oscareissa, jossa kuudesta ehdokkuudesta kolme kääntyi voitoksi. Kaiken kukkuraksi Crash palkittiin vuoden parhaan elokuvan pystillä, vaikka sittemmin on laajalti arvioitu, ettei kunnia välttämättä mennyt aivan oikeaan osoitteeseen.

Pisteytys: 5/10

keskiviikko 5. huhtikuuta 2023

Bin-jip ─ Rautakolmonen (2004)

Ohjannut Kim Ki-duk
Etelä-Korea & Japani 2004, 88 min.
Draama, Rikos, Romantiikka
Pääosissa: Hee Jae, Seung-Yun Lee

Why do you keep hiding?

Mainoksia jakava nuorukainen Tae-Suk (Hee) on ottanut tavakseen murtautua matkoilla olevien ihmisten koteihin. Mies ei kuitenkaan varasta ja sotke, vaan auttelee kotitöissä ja toimii luvattomana talovahtina. Eräässä asunnossa hän tapaa yllätyksekseen pahoinpidellyn naisen (Seung-Yun). Kohtaamisesta alkaa lähes sanaton ystävyys ja rakkaustarina, joka kestää kaiken.

Kim Ki-dukin (1960─2020) draama on eriskummallinen elokuva. Tarina on perusrakenteiltaan yksinkertainen, mutta se polveilee taitavasti eri maailmojen välillä. Buddhalainen elämänfilosofia kulkee kertomuksen selkärankana. Mieleen tulee väistämättä Ki-dukin aiempi upea teos Viisi vuodenaikaa (2003), vaikka tapahtumien ympäristö on täysin erilainen.

Rautakolmonen (engl. 3-Iron) sai ensi-iltansa Venetsian filmijuhlilla, jossa teos otettiin vastaan ilahtunein mielin. Kriitikoiden arvostama elokuva ei ollut Ki-dukin ainoa kansainvälinen menestys, sillä samana vuonna ensi-iltansa saanut Samaritan Girl (2004) palkittiin Berliinin elokuvajuhlilla. Ki-dukin tuottoisalla ja palkitulla uralla on ollut kääntöpuolensa, sillä ohjaaja on saanut vastaanottaa monia väkivaltasyytteitä, jotka heittävät epämiellyttävän varjonsa tämänkin filmin ylle. Eipä Rautakolmonen naiskuvansa ansiosta loista, vaikka onkin monin tavoin taidokas ja mieleenjäävä elokuva.

Pisteytys: 8/10

lauantai 1. huhtikuuta 2023

Maaliskuun elokuvat 2023

Clouds of Sils Maria
Ohjannut Oliver Assayas
Ranska, Saksa & Sveitsi 2014, 124 min.
Draama
Pääosissa: Juliette Binoche, Kristen Stewart, Chloë Grace Moretz
 
 
 
Nelikymppinen tähtinäyttelijä Maria Enders (Binoche) pyydetään uudelleen näytelmään, jonka myötä hän nuoruudessaan teki läpimurtonsa valkokankaille. Kiehtova keskusteluvetoinen, psykologinen draama, jossa tutkitaan minuuden syövereitä ja ihmisten välisiä jännitteitä. Pääosanäyttelijät ovat rooleissaan loistavia ja kemiat osuvat kohdilleen. Cannesissa ensi-iltansa saanut elokuva oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi.

Pisteytys: 8/10
 
Plemya - Heimo
Ohjannut Myroslav Slaboshpytskyi
Ukraina 2014, 126 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: Hryhoriy Fesenko, Yana Novikova
 
 
 
 
Ukrainalaisen sisäoppilaitoksen teinit uppoavat syvälle rikolliseen elämään. Päihteet, pahoinpitelyt ja prostituutiot ovat nuorison öistä arkea, kunnes kaikki muuttuu. Elokuvan ainoa kieli on viittomakieli, jota ei tulkata millään tavalla. Äänimaailma on muutenkin riisuttu. Kiehtova kerronnallinen ratkaisu! Heimo (engl. The Tribe) niitti kiitosta filmijuhlilla ja aivan syystä. Elokuva nimittäin onnistuu luomaan yhteyden syrjäytyneisiin nuoriin, vaikka yhteistä kieltä ei ole.

Pisteytys: 8/10
 
La vita è bella - Kaunis elämä
Ohjannut Roberto Benigni
Italia 1997, 116 min.
Draama, Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Roberto Benigni, Nicoletta Braschi, Giorgio Cantarini
 
 
 
Sadunomainen draamakomedia sijoittuu sotavuosien Italiaan. Aikalaisyleisöt vastaanottivat elokuvan hurmiossa, jota en millään onnistunut tavoittamaan: elokuvan alkupuoli vielä menettelee, mutta viimeistään keskitysleirillä ärsytyskynnys on ylitetty. Kaunis elämä (engl. Life is Beautiful) keräsi aikanaan kasan palkintoja. Kolmesta Oscarista vain musiikkipysti tuntuu ansaitulta. Elokuvan hyvä maine on säilynyt, ja esimerkiksi IMDb:n TOP 250 -listalla elokuva keikkuu korkealla (kirjoitushetkellä sijoitus on 26.). Olen ällistynyt, mutta Roberto Benignin tyyli lienee makukysymys.

Pisteytys: 3/10
 
Paper Moon - Paperikuu
Ohjannut Peter Bogdanovich
USA 1973, 102 min.
Komedia, Draama, Rikos
Pääosissa: Ryan O'Neal, Tatum O'Neal
 
 
 
 
Maata kiertelevä huijari Moses Pray (R. O'Neal) joutuu huolehtimaan nokkelasta orpotytöstä (T. O'Neal). Kaksikon matka kulkee halki lama-ajan kurimuksessa riutuvan maan, ja Pray huomaa pienen Addien olevan aivan kelvollinen rikoskumppani. Hilpeä komedia oli yksi vuotensa suurimmista yleisömenestyksistä. Kymmenvuotias Tatum O'Neal sai ansaitun Oscarin mainiosta roolisuorituksestaan ─ hän on edelleen kaikkien aikojen nuorin akatemiapystin voittaja!

Pisteytys: 7/10