Ohjannut Oliver Hirschbiegel
Saksa, Itävalta & Italia 2004, 156 min.
Historia, Biografia, Sota, Draama
Pääosissa: Bruno Ganz, Alexandra Maria Lara, Ulrich Matthes, Juliane Köhler
 |
| In a war like this there are no civilians. |
Historiadraama Perikato (engl. Downfall) kertoo natsi-Saksan viimeisistä päivistä. Eletään huhtikuun loppua vuonna 1945 ja Berliiniä pommitetaan rajusti. Neuvostoliiton tankit vyöryvät kaupunkiin ja Adolf Hitler (Ganz) vetäytyy Führerbunkeriinsa uskolliset adjutanttinsa seuranaan. Diplomatia ei ole vaihtoehto, joten bunkkerin väki valmistautuu vääjäämättömään loppuun ja johtajan itsemurhaan.
Historiantutkimusta apunaan käyttänyt Perikato pyrkii esittämään Hitlerin viimeiset päivät realistisessa valossa, vaikka kaikkea toki ei tiedetäkään. Elokuvan pyrkimystä faktapohjaisuuteen korostavat alun ja lopun haastattelupätkät, todelliset bunkkerimuistot. Etukäteen pelättiin, esittäisikö Perikato Hitlerin liian positiivisessa valossa. Diktaattorista todella nähdään eri puolia, muutakin, kuin julkisuudesta tuttu räyhähenki. Elokuva ei silti rahtustakaan ihannoi ja pehmittele hirmuhallitsijan tekoja, vaan pysyy taitavasti toteavan viileänä. On kuitenkin myös totta, että moni aikalainen näki hänet jalona sankarina; sen tosiseikan unohtaminen olisi vaarallista.
Ennakkojännityksistä huolimatta Perikato otettiin lopulta vastaan kehujen kanssa, vaikka keskustelua "hirviön inhimillistämisestä" riitti pitkään ensi-illan jälkeenkin. Aihe on toki tärkeä, ja varsinkin Saksassa keskustelu oli osa kipeää menneisyyden reflektointia. Elokuvana Perikato on onnistunut, vaikka rakenteeltaan se voisi olla paljon napakampi. Ilman Bruno Ganzin loistavaa roolityötä elokuva olisi kenties painunut nopeammin unholaan, vaikka kiinnostava onkin. Ganzin Hitler-tulkinta ei kuitenkaan unohdu, siitä ovat pitäneet huolta internetin lukuisat "Hitler rants" -parodiavideot!
Historiantutkimusta apunaan käyttänyt Perikato pyrkii esittämään Hitlerin viimeiset päivät realistisessa valossa, vaikka kaikkea toki ei tiedetäkään. Elokuvan pyrkimystä faktapohjaisuuteen korostavat alun ja lopun haastattelupätkät, todelliset bunkkerimuistot. Etukäteen pelättiin, esittäisikö Perikato Hitlerin liian positiivisessa valossa. Diktaattorista todella nähdään eri puolia, muutakin, kuin julkisuudesta tuttu räyhähenki. Elokuva ei silti rahtustakaan ihannoi ja pehmittele hirmuhallitsijan tekoja, vaan pysyy taitavasti toteavan viileänä. On kuitenkin myös totta, että moni aikalainen näki hänet jalona sankarina; sen tosiseikan unohtaminen olisi vaarallista.
Ennakkojännityksistä huolimatta Perikato otettiin lopulta vastaan kehujen kanssa, vaikka keskustelua "hirviön inhimillistämisestä" riitti pitkään ensi-illan jälkeenkin. Aihe on toki tärkeä, ja varsinkin Saksassa keskustelu oli osa kipeää menneisyyden reflektointia. Elokuvana Perikato on onnistunut, vaikka rakenteeltaan se voisi olla paljon napakampi. Ilman Bruno Ganzin loistavaa roolityötä elokuva olisi kenties painunut nopeammin unholaan, vaikka kiinnostava onkin. Ganzin Hitler-tulkinta ei kuitenkaan unohdu, siitä ovat pitäneet huolta internetin lukuisat "Hitler rants" -parodiavideot!
Pisteytys: 7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti