Kauhukuu II ─ Vahakabinetti-tupla (1933 & 1953)

I will give you eternal life...

 

Kauhukuu jatkuu double feature -näytöksellä. Paketista löytyy kaksi filmatisointia, jotka vievät kauhujen vahakabinettiin ja salaperäisen viittamiehen jäljille. Tällaista ei ole taatusti tapahtunut Visulahdessa! Ennen sukellusta 30- ja 50-luvuille, muistelkaamme tovi muita pyöreitä vuosia täyttäviä väristysklassikoita viime vuosisadan puolimaista.

 

Jos kaipaa syksyn koleuteen hikistä ahdistusta, tehtävään vastaa oivasti 70-vuotias Pelon palkka (1953). Mutta vuosi 1963 se vasta värisyttääkin selkäpiitä! Lokakuun koleisiin iltoihin sopii nasevasti kummitustalofilmi Yö kauhujen talossa (1963), joka on sittemmin herännyt uudelleen eloon The Haunting of Hill House -sarjan (2018) muodossa. Tai maittaisiko muuttolintujen sesongissa synkästi raakkuva kauhukomedia Korppi (1963) vaiko Hitchcockin uhkaavasti parveilevat Linnut (1963)?

 

 

Mystery of the Wax Museum - Vahakabinetin arvoitus
Ohjannut Michael Curtiz

USA 1933, 77 min.

Kauhu, Trilleri

Pääosissa: Lionel Atwill, Glenda Farrell, Fay Wray

 

 

 

 

Eräältä New Yorkin ruumishuoneelta katoaa kuolleita, ja toimittaja Florence Dempsey (Farrell) on tuota pikaa paikalla nuuskimassa. Miten tapaus liittyy vanhaan brittiläiseen vahakabinettimestariin Ivan Igoriin (Atwill)?  Vahakabinetti on välttävä rikosjännäri, joka ei nouse Michael Curtizin (mm. Casablanca, 1942) huipputeosten kastiin. Kauhuelementit pilkahtelevat ekspressionismia muistelevina kauhuhuoneina: näissä hetkissä on tunnelmaa. Filmin ehdoton valopilkku on loistava Glenda Farrell, joka hauskuutuksellaan keventää tarinaa ja tuo siihen ryhtiä.

Pisteytys: 6/10

House of Wax - Vahakabinetti

Ohjannut André De Toth

USA 1953, 88 min.

Kauhu, Trilleri

Pääosissa: Vincent Price, Frank Lovejoy, Phyllis Kirk

 

 

 

 

Vahakabinetin arvoituksen juonta mukaileva uudelleenfilmatisointi luopuu toimittajajuonesta ja New Yorkista, ja pitäytyy 1900-luvun alun Lontoon sumuisissa maisemissa. Vahakabinetti on jäänyt elokuvahistoriaan siksi, että se oli aikanaan yksi ensimmäisiä 3D-elokuvia. Uusi tekniikka kiinnosti ja siten filmi keräsi kohtalaiset lipputulot, vaikka aikalaiskriitikot mollasivat. Myöhemmin elokuva on saanut arvostusta eritoten Vincent Pricen vuoksi, jonka roolityö kiistämättä on onnistuneen julma. Sama tarina on kiinnostanut elokuvantekijöitä myöhemminkin. Elokuvan viimeisin versio on heikon vastaanoton saanut slasher House of Wax (2005), jonka katselun jätin suosiolla välistä.

Pisteytys: 6/10

Luukku #18 - Joulumusikaalit

Tässä joulukalenterissa on esitelty erilaisia joululauluja sekä elokuvia, joissa musiikki on tärkeässä roolissa. Ylipäätäänkin vaikuttaa siltä, että jouluelokuvista suuri osa on musikaaleja tai ainakin pitää sisällään enemmän tai vähemmän ikimuistoisia musiikkinumeroita. Maanantaina esittelin White Christmas -hitin tarinan, ja tänään sille on luvassa jatkoa. Valkeaa joulua -elokuva nimittäin on väkerretty hittibiisin pohjalta.

White Christmas - Valkeaa joulua

Ohjannut Michael Curtiz

USA 1954, 120 min.

Musikaali, Komedia, Romantiikka

Pääosissa: Bing Crosby, Danny Kaye, Rosemary Clooney, Vera-Ellen, Dean Jagger

Valkeaa joulua on nimensä mukaisen hitin jälkilämmittelyä suurten lipputulojen toivossa. Elokuva jatkaa Ravintola Vapaa-ajan (1942) viitoittamalla tiellä, jossa Valkeaa joulua tai White Christmas -sävelmä alunperin kuultiin. Tuo elokuva on myös toiminut inspiraationa tämän filmin juonelle. Päärooleihinkin kaavailtiin tuttua kaksikkoa Bing Crosbya ja Fred Astairea, joskin jälkimmäinen kieltäytyi kunniasta. Elokuvan kannalta se on sääli, sillä tuuraaja Danny Kaye (vaikka ihan hyvä koomikko onkin) ei millään täytä flirttailevan ja itsevarman Astairen steppikenkiä. Hassua kyllä, kehnommista lähtökohdistaan ja toteutuksestaan huolimatta tämä elokuva vaikuttaa olevan jopa tunnetumpi kuin rutkasti parempi Ravintola Vapaa-aika!

Koska White Christmas -sävelmä löi tiensä menestykseen eritoten koti-ikävästä kärsivien sotilaiden myötävaikutuksella, on tämä muistettu myös elokuvan juonessa olennaisena tekijänä. Viihdealalle suuntautuneet Bob (Crosby) ja Phil (Kaye) tutustuvat rintamalla, ja kotiuduttuaan ryhtyvät esiintymään yhdessä. Parivaljakko lyöttäytyy yhteen sisarusten Bettyn (Clooney) ja Judyn (Vera-Ellen) kanssa, ja lopulta nelikko päätyy puuhaamaan vauhdikasta esitystä Bobin ja Philin kenraaliystävän (Jagger) omistamassa hotellissa - joka muuten on sama paikka, kuin Ravintola Vapaa-ajassa. Romantiikkaviritelmät ja luminen joulu meinaavat jäädä vain haaveiksi, ja kaikkia myös huolettaa kenraalipolon surkea elämä hiljaisessa hotellissa. Mutta tietenkin jouluna kaikki toiveet täyttyvät! Valkeaa joulua on juoneltaan sen verran ennalta-arvattava, ettei kenellekään varmaan tule yllätyksenä sen väkinäisen liikuttava finaali suudelmineen ja lumisateineen.

Elokuvan tarina ei ole kovin kummoinen; pikemminkin se on vain taustakehys mahtipontisille musikaalinumeroille, jotka kieltämättä ovat mukaansatempaavia. Päätähdillä on kullakin omat vahvuutensa: Kaye on hauska, Crosby ja Clooney laulavat upeasti ja Vera-Ellen on lahjakas tanssija. Onnistuneista elementeistä huolimatta Valkeaa joulua on kokonaisuutena keskinkertainen elokuva, joka vieläpä haiskahtaa vahvasti rahastukselle. Tästä kertovat ainakin yleisöiden kosiskelu sotilaiden urheutta ja ystävyyttä ylistämällä, ja ylipäätään hittisävelmän maineella ratsastaminen.

Pisteytys:

6/10

Yankee Doodle Dandy (1942)

Ohjannut Michael Curtiz
USA 1942, 126 min.
Biografia, Musikaali, Draama
Pääosissa: James Cagney, Joan Leslie, Walter Huston

I am the Yankee Doodle Boy!

Kuuluisan musikaalitähden George M. Cohanin (Cagney) elämänvaiheet sivuavat Yhdysvaltain historian merkkihetkiä, aina itsenäisyyspäivälle osuneesta syntymäpäivästä lähtien. Cohan kertoo elämäntarinaansa Yhdysvaltain presidentille, ja tämän turinoinnin kautta tiivistetään kahdessa tunnissa oivasti paljon amerikkalaista unelmaa ja kansakunnan kohtalonhetkiä - musikaalinumeroilla ja kevyellä komedialla höystettynä. Patriotismi ja Yhdysvaltain hersyvä ylistys ovat elokuvan räikeän selkeitä ydinteemoja.

 

Yankee Doodle Dandy on taatusti nostattanut mielialoja sota-ajan keskellä, mutta  ajallisen ja maantieteellisen etäisyyden päästä pakahduttava isänmaanylpeys tuntuu jopa vähän koomiselta. Ajan ja valtiollisen kontekstin kuitenkin ymmärtää. Elokuvan ensi-ilta tähdättiin toukokuisen Memorial Dayn eli sodissa kaatuneiden muistopäivän tienoille. Markkinointi toimi ja teatterit olivat tupaten täynnä: Yankee Doodle Dandy kohosi Warner Brosin suurimmaksi siihenastiseksi kassamagneetiksi. Myös oikea George M. Cohan ehätti juuri ja juuri nähdä itsestään kertovan elokuvan ennen kuin menehtyi syöpään saman vuoden marraskuussa.

Sittemmin on huhuttu, että elokuvan yhtenä tarkoituksena oli puhdistaa kommunistisympatioista epäillyn näyttelijäsuuruuden James Cagneyn maine. Olipa väite totta tai ei, Cagneyn suoritus on joka tapauksessa ilmiömäinen. Cagney on virtuoosimainen monitaituri, jonka eläytymiskyky on liikuttavan aitoa. Filmi on näkemisen arvoinen ihan vain päätähtensä ansiosta, mutta toki myös sota-ajan tähtilippupropagandansa puolesta Yankee Doodle Dandy on mielenkiintoinen pala jenkkilän patrioottista historiaa ja nykypäivää.

Pisteytys:

7/10

Casablanca (1942)

Ohjannut Michael Curtiz
USA 1942,102 min.
Draama, Romantiikka, Sota
Pääosissa: Humphrey Bogart, Ingrid Bergman, Paul Heinreid, Sydney Greenstreet, Peter Lorre

As Time Goes By

Suursota vyöryy uhkaavasti Euroopan rajojen ylitse, mutta Casablancan satamakaupungissa Marokossa juhlat jatkuvat keskeytymättä. Jokseenkin puolueettomalla maaperällä kohtaavat natsit, vastarintapakolaiset ja rahaa tai onnea etsivät seikkailijat. Rick's Café Americain on yksi kaupungin kuhisevista kohtaamispaikoista. Sen omistaja, kyyninen Rick Blaine (Bogart), joutuu valitsemaan puolensa, kun hänen entinen rakastettunsa Ilsa Lund (Bergman) saapuu kaupunkiin miehensä Victor Lazlon (Henreid) kanssa.

Casablanca heijastaa sota-ajan epävarmuutta ja huolettomien aikojen kaipuuta. Vaikka tapahtumapaikka onkin näennäisen puolueeton, elokuva julistaa lopulta kantaansa vapaan Ranskan puolesta. Sotakonfliktit ja puolueellisuuden tai puolueettomuuden aiheuttama päänvaiva rinnastuu tuskalliseen kolmiodraamaan. Nimekäs elokuvaklassikko myös pohtii, mitä rakkaus todella on: suuri rakkaus johtaa uhrautuvaisiin tekoihin, vaikka maailma ympärillä hajoaisi kaaokseen.

Unohtumattomat dialogit, tunnuskappale As Time Goes By sekä Ingrid Bergmanin ja Humphrey Bogartin karismaattiset roolisuoritukset tekevät elokuvasta ikimuistoisen. Samoin hämyisen savun täyttämä Rickin kahvila erikoisine asiakkaineen on tunnelmaltaan ainutlaatuinen. Casablanca lukeutuu ehdottomasti Hollywoodin upeimpien taidonnäytteiden joukkoon, ja jo ilmestyessään se nautti suurta suosiota. Edelleen tätä uniikkia romanssia pidetään yhtenä maailman parhaista elokuvista.

Pisteytys:
9/10

Angels with Dirty Faces - Likakasvoiset enkelit (1938)

Ohjannut Michael Curtiz
USA 1938, 97 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: James Cagney, Pat O'Brien, Humphrey Bogart, Ann Sheridan

Always remember, don't be a sucker.

Vanhat lapsuudenystävät, köyhistä oloista ponnistavat Rocky Sullivan (Cagney) ja Jerry Connolly (O'Brien) kohtaavat vuosien jälkeen. Siinä missä Rocky on viettänyt nuoruutensa mitä moninaisimpien rikosten parissa, Jerry on kääntynyt kaidalle tielle ja ryhtynyt papiksi. Vähäosaisten nuorten parissa uurastava Jerry yrittää tehdä kaikkensa suojellakseen katulapsia rikolliselta elämältä, mutta Rockyn korruptoiva vaikutus uppoaa teinilaumaan puhtoisen papin puheita paremmin.

Tunnepitoisen elokuvan vahvuus piilee eritoten upean roolityön tekevässä päätähdessä: James Cagneyn karismaattinen gangsteritulkinta on hipoo täydellisyyttä. Sivuroolissa loistaa kieroa asianajajaa näyttelevä Humphrey Bogart, jonka varsinainen läpimurto tosin tapahtui vasta muutaman vuoden kuluttua. Likakasvoiset enkelit on ensimmäinen mestareiden yhteisistä elokuvista, joita tosin lopulta syntyi vain kolme kappaletta.

Ajan tapaan hyvän ja pahan vahva kontrasti on Likakasvoisten enkeleiden ydin, eikä moraalisanomaa voi olla huomaamatta. Aiempiin vuosikymmenen gangsterifilmeihin verraten elokuva kielii kuitenkin jo vaikeiden lamavuosien selättämisestä ja mentaliteettien muutoksesta. Tämä näkyy amerikkalaisen unelman sävyttämänä optimismina: heikoistakin lähtökohdista on mahdollista ponnistaa parempaan elämään - mutta jokainen on lopulta oman onnensa seppä.

Pisteytys:

8/10

The Adventures of Robin Hood - Robin Hoodin seikkailut (1938)

Ohjannut Michael Curtiz & William Keighley
USA 1938, 102 min.
Seikkailu, Toiminta, Romantiikka
Pääosissa: Errol Flynn, Olivia de Havilland, Basil Rathbone, Claude Rains

Fight for our people!

Englantilainen legenda, lainsuojaton Robin Hood on ollut kymmenien elokuva- ja televisiosovituksien tähtenä. Tässä varsin tunnetussa ja ikimuistoisessa versiossa seikkailuun suunnataan päätä pahkaa, henkilötarinoita tai hahmojen motiiveja suuremmin märehtimättä. Errol Flynn on Robin Hood, taitava jousimies ja hyväsydäminen sankari. Sherwoodin metsässä sukkahousu-urho kokoaa joukkionsa vastustaakseen väärää hallitsijaa, ja siinä samassa valloittaa omakseen Mariam-neidon (de  Havilland) sydämen.

Technicolor-tekniikalla kuvattu elokuva on silmiähivelevän upea: runsas värimaailma ja huikeat lavasteet hämmästyttävät aina elokuvan loppuminuuteille saakka. Visuaalisuus on elokuvan vahvimpia valtteja, mutta myös muita ansioita teoksella toki on. Robin Hoodin seikkailut on seikkailuelokuvien klassikko, ja sen päätähti lukeutuu seikkailusankarien kuninkaallisten joukkoon. Flynn tulkitsee oikeamielistä roistoa mestarin elkein! Runsasta aikalaissuosiota nauttinut elokuva kahmi palkintoja Oscar-gaalassa niin parhaasta musiikista, leikkauksesta kuin lavastuksestakin.

Historiakuvauksena elokuvassa ollaan lähinnä romanttisen patsastelun äärellä, mutta fantasiafilmiin tyyli toki sopii - tarkoituksena tuskin onkaan tavoittaa 1100-luvun autenttista olemusta. Kulkueet liehuvine viireineen ja kimaltavine vaakunineen nostavat hymyn huulille, unohtumattomista sukkahousuista puhumattakaan. Hilpeän valloittava kokonaisuus.

Pisteytys:

8/10

Captain Blood - Kapteeni Blood (1935)

Ohjannut Michael Curtiz
USA 1935, 119 min.
Seikkailu, Historia
Pääosissa: Errol Flynn, Olivia de Havilland, Lionel Atwill

It's the world against us and us against the world!

Rafael Sabatinin samannimiseen seikkailukertomukseen perustuva Kapteeni Blood on romanttinen merirosvoelokuva, jonka kantavana teemana on oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Elokuvassa rehellinen lääkäri Peter Blood (Flynn) joutuu väärin syytöksin tuomituksi maanpetoksesta ja hänet lähetetään orjaksi brittisiirtokuntaan Karibialle. Blood ja muut orjat onnistuvat lopulta pakenemaan, ryhtyen elättämään itseään merirosvoina. Luvassa on tykkitulta ja savua, miekkataistelu hiekkarannalla palmujen katveessa - sekä tietenkin uljaan sankarin sydämen valloittava neito.

Filmin päähenkilö tohtori tai kapteeni Blood on todellinen sankari, joka kerää katsojan sympatiat puolelleen. Heikompiaan auttava, kunniallisen kirkasotsainen lääkäri ei ole merirosvonakaan paha. Vastoinkäymiset ja epätodennäköinen rakkaustarina tekevät sankarista myös haavoittuvaisen. Errol Flynn saavutti läpimurtonsa näyttelijänä juuri Peter Bloodin roolin myötä; vastaavanlaiset miekkasankarin roolit muodostuivat vuosien saatossa näyttelijän tavaramerkiksi. Päätähden suosion lisäksi koko elokuva oli menestys niin suuren yleisön kuin kriitikoidenkin keskuudessa. Lukuisat Oscar-ehdokkuudet eivät kuitenkaan tuottaneet elokuvalle ainoatakaan akatemiapalkintoa.

Kaikille piraattiromantiikasta innostuville Kapteeni Bloodia täytyy toki suositella katsottavaksi. Meritaistelut sekä studion ulkopuolella kuvatut kohtaukset ovat filmin parasta antia, eivätkä pienet epäjohdonmukaisuudetkaan paljolti haittaa oikealla asenteella toteutettua meininkiä. Fiktiivinen tarina myös nojaa historiallisiin tapahtumiin, mikä antaa mielikuvituksekkaalle seikkailulle kiinnostavaa todellisuuspohjaa. Mikäli tämä kaksituntinen Karibianmerellä ei vielä riitä, samasta romaanista on tehty kaksi muutakin filmatisointia vuosina 1924 ja 1950. Kenties ne tai alkuperäisteos on otettava lähempään tarkasteluun, jahka tämän seikkailun sankariähkystä on toivuttu.

Pisteytys:

7/10