Make Way for Tomorrow (1937)

Ohjannut Leo McCarey
USA 1937, 91 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Victor Moore, Beulah Bondi, Thomas Mitchell, Fay Bainter

Fifty years go by pretty fast.

Viisikymmentä vuotta naimisissa ollut pariskunta Lucy (Bondi) ja Barkley (Moore) menettävät talonsa, mutta kukaan pariskunnan lapsista ei tahtoisi ottaa molempia vanhuksia vaivoikseen. Vanhemmat joutuvatkin eroon toisistaan, kenties loppuiäkseen. Orson Welles on tiettävästi sanonut filmin saavan kivetkin kyynelehtimään - väitteen täytyy pitää paikkansa. Elokuvan dramatisointi on hetkittäin hieman turhan alleviivaava ja sanomaa korostava, mutta sekin on toki vain 1930-luvun elokuvien viehättävä ominaispiirre. Kokonaisuus on joka tapauksessa valtavan koskettava: varsinkin viimeisen sydämiä särkevän puolituntisen aikana nenäliinapaketit kannattaa haalia lähistölle.

Erityismaininta liikuttavasta roolisuorituksesta täytyy myöntää Beulah Bondille, jonka tulkitsema Lucy-mummo on loputtoman sympaattinen hahmo. Toki myös Victor Mooren Barkley-pappa on loistava. Kumpikin päähenkilö onnistuu täydellisesti saamaan katsojan sympatiat puolelleen. Sivurooleista huomion arvoinen on Louise Beaversin esittämä Mamie-sisäkkö. Beavers esiintyi vastaavanlaisissa rooleissa lukuisissa elokuvissa 1920-1960 -luvuilla, yhtäältä luoden mamie-roolien arkkityyppiä, mutta myös raivaten valkokankailta tilaa mustille näyttelijöille.

Elokuvan kiehtovin piirre on ehdottomasti sen suhde moderniin maailmaan. Lucylle ja Barkleylle viisi vuosikymmentä on vierinyt nopeasti, mutta tuossa ajassa on myös tapahtunut paljon muutoksia. 1930-luvun nuoriso on villiä, lapsenlapsikin tapailee useita miehiä ja tanssii käsittämättömien rytmien tahdissa. Myös häämatkalta tutut paikat näyttävät erilaiselta ja orkesteri soittaa kummallisia sävelmiä. Ja mikä parasta - nykypäivän katsojalle elokuvan kuvaama miljöö onkin tuo nostalginen vanha maailma! Muutoksen teeman ja sukupolvien välisen kuilun kuvaamisen lisäksi toinen edelleen ajankohtainen aihepiiri on vanhusten kohtelu. Nykyisin asiat vaikuttavat olevan vieläkin surkeammassa tilassa, kuin elokuvan kuvaamassa todellisuudessa, jossa vanhainkoteja vielä häveten vältellään viimeiseen asti.

Pisteytys:

9/10

Swing Time - Hääkarkuri (1936)

Ohjannut George Stevens
USA 1936, 103 min.
Komedia, Romantiikka, Musikaali
Pääosissa: Fred Astaire, Ginger Rogers, Victor Moore, Helen Broderick

A Fine Romance.

Aikansa tähtipari Fred Astairen ja Ginger Rogersin klassikkoelokuvassa Astairen esittämä tanssija Lucky myöhästyy omista häistään, tapaa sattumalta tanssinopettaja Pollyn (Rogers) ja rakastuu. Matkan varrella on tietenkin monta mutkaa, eikä kaksikon rakkaus pääse kukoistamaan ennen elokuvan viimeisiä minuutteja. Filmi on lukuisine musiikkinumeroineen tuttua Astaire-Rogers -flirttiä ja maino screwball-komedia.

Hääkarkuri niitti suosiota ilmestyessään eritoten pääparin upeiden tanssikohtausten ansiosta. Valloittavan steppauksen ohella elokuvan tähtihetkiin lukeutuvat sen lukuiset unohtumattomat klassikkosävelet. Elokuvan musiikit säveltänyt Jerome Kern pokasi peräti Oscar-palkinnon ikimuistoisesta, sittemmin jazzstandardiksi vakiintuneesta The Way You Look Tonight -sävelmästään.

Vaikka elokuvan tanssinumerot, klassikkosävelmät ja 1930-luvun charmia tihkuva romantiikka ovatkin sinänsä valloittavia, tämä filmi ei onnistu tekemään aivan samanlaista vaikutusta kuin Astairen ja Rogersin vuotta aiemmin ilmestynyt Top Hat (1935). Tästäkin elokuvasta toki irtoaa paikoin hersyvää huumoria ja hupaisia oivalluksia, mutta hahmot eivät ole yhtä onnistuneita. Samoin juoni tuntuu hivenen tökerömmältä, eikä tarina etene samalla sulavuudella kuin Top Hat. Joka tapauksessa myös Hääkarkuri on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, erityisesti musikaalien ystäville.

Pisteytys:

7/10