Marathon Man - Maratoonari (1976)

Ohjannut John Schlesinger

USA 1976, 125 min.

Trilleri, Rikos 

Pääosissa: Dustin Hoffman, Laurence Olivier, Roy Scheider, Marthe Keller

 

Is it safe?

 

Thomas "Babe" Levy (Hoffman) treenaa maratonia varten, valmistelee väitöskirjaa ja pohtii edesmenneen isänsä keskenjäänyttä elämää. Suht huoleton arki muuttuu yhdessä silmänräpäyksessä, kun Henry-veli (Scheider) saapuu Baben kynnykselle vertavuotavana ja heittää henkensä. Pian Baben kannoilla ovat isot pahat rikolliset ─ mihin velipoika on oikein sekaantunut? Epäluulon sankka sumu laskeutuu, ja se paljastaa ainoastaan piileskeleviä natsirikollisia, kätkettyjä timantteja ja armottomia murhia.

Maratoonari on hiostava trilleri, joka perustuu William Goldmanin samannimiseen menestysromaaniin (1974). Yllätyksiä odottaa joka mutkassa, eikä päähenkilö tiedä, keneen luottaa. Paranoiaa kasvattava jännäri tarjoaa tuskallisia hetkiä eritoten heille, jotka potevat hammaslääkäripelkoa. Tyyliltään Maratoonari on rauhallisempi ja hiljaisempi kuin moni nykyaikainen trilleri, mutta se ei silti tarkoita jännityksen laimenemista. Kolea hiljaisuus vain korostaa tarinan armottomuutta ja Baben yksinäisyyttä karmeiden tapahtumien polttopisteessä.

 

Hyvään yleisömenestykseen kohonnut Maratoonari tunnetaan hyytävien kohtaustensa ohella pätevistä roolisuorituksista. Näyttelijälegenda Laurence Olivier on pakoileva rikollinen, tohtori Christian Szell, jonka julmuus on saanut innoituksensa natsilääkäri Josef Mengelestä. Olivier palkittiin osastaan Golden Globella ja Oscar-ehdokkuuskin tuli. Hieno saavutus, varsinkin, kun Olivier oli kuvausten aikaan vakavasti sairas. Elokuvan kulisseista tunnetaan tapaus, jossa Olivier ja nuoremman polven näyttelijä Dustin Hoffman sanailivat työtapojensa erilaisuudesta. Metodinäyttelemiseen luottava Hoffman tekee niin ikään hyvää työtä yksinäisenä nuorena miehenä, jonka maratonjuoksulle ei näy päätepistettä.

Pisteytys: 8/10

10. luukku: 70 vuotta sitten (Rikhard III, 1955)

Conscience is a word that cowards use.

Elokuvavuoden 1955 suurien hittien joukkoon lukeutuvat riemukkaan värikkäät musikaalit Oklahoma! (1955) sekä Enkeleitä Broadwaylla (1955). Molemmat filmit pohjautuvat Broadway-näytelmään ja sehän sopii, sillä päivän luukusta paljastuu niin ikään näytelmätekstiin perustuva elokuvasovitus. Ennen kuin ratsastamme uljaasti entisajan Englantiin, on syytä muistella myös muutamia muita 70-vuotisjuhlaansa viettäviä elokuvaklassikoita.

 

Syyskuussa 1955 elokuvamaailmaa järisytti uutinen nuoren, lupaavan elokuvatähden surmanajosta. James Dean kuoli vain 24-vuotiaana, hieman ennen klassikoksi muodostuneen Nuori kapinallinen (1955) -draaman ensi-iltaa. Jälkipolvet muistavat vuodesta myös hämmästyttävän taitavan, lajityyppien rajoja rikkovan elokuvan Räsynukke (1955), jota aikalaiset eivät arvostaneet riittävästi. Vuodesta muistetaan myös vaatimaton mutta sympaattinen Oscar-menestyjä Marty (1955) sekä saippuaoopperoiden äiti Kaikki minkä taivas sallii (1955), joka sopii rätisevine takkatulineen oivallisesti joulukuussa katsottavaksi. Näistä tunnelmista suunnatkaamme kohti hovielämän värikkäitä juonitteluita! 

 

 

Richard III - Rikhard III
Ohjannut Laurence Olivier

Iso-Britannia 1955, 161 min.

Historia, Biografia, Draama

Pääosissa: Laurence Olivier, Cedric Hardwicke, Nicholas Hannen

 

 

William Shakespearen näytelmä Rikhard III (n. 1591) kertoo tummanpuhuvan tarinan Englannin kuninkaasta, joka eli ja hallitsi 1400-luvun lopulla. Laurence Olivierin elokuvatulkinta on klassinen ja alkutekstille uskollinen, eli se esittää York-suvun viimeisen kuninkaan vallanhimoisena tyrannina ja kieroilijana. Tarina alkaa keskeltä sotaa, kun tuore kuningas Edvard IV on noussut valtaistuimelle. Mutta hänen kyttyräselkäinen veljensä Rikhard (Olivier) on päättänyt saada kruunun itselleen keinoja kaihtamatta: tulkoon vaikka sotaa ja kuolemaa!

Aikansa suurtuotantona toteutettu Rikhard III on komeaa katsottavaa, kuten oheiset kuvatkin varmasti paljastavat. Kokeneet Shakespeare-näyttelijät tekevät takuuvarmaa laatutyötä. Lopputuloksena on puitteiltaan komea, klassinen Shakespeare-elokuva. Tarinassa on muutamia puisevia hetkiä, vaikka se ei pitkäveteinen olekaan. Rikhardin juonitteleva hahmo, vaikka ei aivan todellisuuteen perustukaan, on nimittäin elokuvan arvoinen antisankari! Olivier näyttelee itse pääroolin onnistuneesti suurella tunteella.

Rikhard III on sarjassaan kolmas ja viimeinen Olivierin Shakespeare-elokuvista. Ennen tätä elokuvaa olivat ilmestyneet samaa tyylilajia edustavat Henrik V (1944) ja Hamlet (1948). Elokuvat yhdistävät tyylikkäällä tavalla klassista teatterinäytelmää ja elokuvakerrontaa. Kolmikosta Rikhard III menestyi aikanaan heikoimmin, vaikka elokuvaa kehuttiin ja se voitti muun muassa useita Baftoja. Tähän kuitenkin päättyi Olivierin ura Shakespeare-ohjaajana, eikä jo suunniteltua Macbeth-elokuvaa koskaan ryhdytty tekemään. Sen sijaan Rikhard III:n tarina elää. Näytelmästä on tehty useita elokuvia, joista Laurence Olivierin tulkinnan rinnalla kuuluisin on Ian McKellenin tähdittämä Richard III (1995).

 

Pisteytys: 7/10

Spartacus (1960)

Ohjannut Stanley Kubrick
USA 1960, 197 min.
Draama, Historia, Sota
Pääosissa: Kirk Douglas, Laurence Olivier, Jean Simmons, Charles Laughton, Peter Ustinov

Are you afraid to die, Spartacus?

Viimeisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua orjat nousevat kapinaan Rooman valtakunnassa. Kapinan siemen itää voimakkaana uhmakkaassa Spartacuksessa (Douglas), joka on päätynyt temppuilunsa vuoksi gladiaattorikouluun katsomaan kuolemaa silmästä silmään. Ura taistelijana saa kuitenkin jäädä nopeasti, kun sorrosta tarpeeksen saanut urho johdattaa kanssaorjansa kapinaan. Dalton Trumbon käsikirjoittama Spartacus mukailee tositapahtumia ja kuvaa myös kiinnostavasti juonitteluja Rooman senaatissa.

Spartacus on Eeppinen Hollywood-suurteos Ben-Hurin (1959) tyyliin, mutta ei laisinkaan yhtä hyvä. Elokuva on kyllä mahtipontisuudessaan hulppea monin tavoin: massiiviset lavasteet ovat upeita ja joukkokohtauksissa on  todella voimaa. Tarinakin tarjoaa parhaimmillaan suurta draamaa: mitä miettivät toisensa tuntevat gladiaattorit samassa häkissä taistelua odottaessaan, tietäen, että toisen on pian surmattava toinen? Oivilla hetkillä on kuitenkin kääntöpuolensa, sillä toisinaan elokuva tuntuu vain ylipitkältä, turruttavan tasaisesti etenevältä jaarittelulta. Spartacuksen yksiulotteinen hahmokin kaipaisi vähän lisää syvyyttä ja taustaa, sillä pelkkä kapinallinen ärtymys ei riitä kolmituntisen spektaakkelin kannattelijaksi.

Jos elokuva on hieman tasapainoton, sitä todella oli myös sen tekoprosessi. Spartacuksen nimekkäällä tekijätiimillä piisasi tukuittain vaikeuksia ja konflikteja, joista jokusia aiheutti diivaileva päätähti ja elokuvan toinen tuottaja Kirk Douglas. Aluksi ohjaajaksi oli kiinnitetty lännenelokuvistaan tuttu Anthony Mann (esim. Mies lännestä, 1958), mutta Douglas näytti Mannille ovea. Uudeksi ohjaajaksi löytyi Kunnian polut (1957) -sotadraaman yhteistyökumppani Stanley Kubrick. Kiistaa näkemyseroista piisasi myös Kubrickin kanssa ja kaksikon välit olivat filmausurakan jälkeen mennyttä. Mutta kuten roomalaiset sanoisivat, "per aspera ad astra", eli vaikeuksista voittoon ─ lopulta Spartacus valmistui, tuotti aivan mukavat lipputulot ja palkittiin neljällä Oscarilla. Jottei lopputulemasta jäisi aivan liian ruusuinen kuva, kritiikkiäkin satoi ja pääasiassa elokuvan positiivinen maine on karttunut vasta ajan kanssa.

Pisteytys:
7/10

Henry V - Henrik V (1944)

Ohjannut Laurence Olivier
Iso-Britannia 1944, 137 min.
Historia, Draama, Biografia
Pääosissa: Laurence Olivier, Leslie Banks, Renee Asherson

O King Henry!

Kaikkien aikojen kehuimpiin Shakespeare-elokuvasovituksiin lukeutuva Henrik V on kauniin värikäs sekä mielenkiintoisella tavalla toteutettu teatterin ja elokuvan muotojen yhteensulautuma. Ajallisesti näytelmä sijoittuu satavuotisen sodan taistoihin eli 1400-luvun alkuun. Englannin kuningas Henrik (Olivier), tuo yksi keskiajan sotapäälliköistä menestyksekkäin, johdattaa joukkonsa Ranskaan ja kunniakkaaseen voittoon kuuluisaksi jääneessä Agincourtin taistelussa.

William Shakespearen näytelmä (1599) edustaa historiallisiin tositapahtumiin pohjaavaa draamaa, joskin näytelmämestarille tuttuun tapaan kertomus on paikoin myös hyvinkin humoristinen - varsinkin, kun käsittelyssä ovat pöyhkeät ranskalaiset! Klassikkonäytelmää kiinnostavammaksi elementiksi nousee kuitenkin erikoinen tapa, jolla elokuva on toteutettu. Se alkaa 1600-luvun Lontoosta, Globen teatterilavalta, ja vähitellen tapahtuu siirtymä elokuvallisempaan ilmaisuun: lavasteet ja aidot maisemat sulautuvat upeasti tarinaa elävöittäväksi näyttämöksi, joskin teatraalinen tyyli säilyy vahvana loppuun saakka.

Shakespearen tuotannosta olen kirjallisessa muodossa tutustunut lähinnä tragedioihin ja komedioihin, ja nämä historialliset kuningasnäytelmät ovat tuttuja vain nimellisesti. Ehkäpä varsinkin tästä syystä elokuvan seuraaminen oli jotenkin vaan tosi tylsää ja raskasta, vaikka onhan omalaatuinen Henrik V kieltämättä upeasti tehty. Elokuvaversiosta saanee enemmän irti, jos ennalta paneutuu näytelmätekstiin, ellei sitten ole kiinnostunut vain Laurence Olivierin mielenkiintoisesta elokuvaa ja teatteria yhdistelevästä visiosta.

Pisteytys:
6/10

Rebecca (1940)

Ohjannut Alfred Hitchcock
USA 1940, 130 min.
Trilleri
Pääosissa: Laurence Olivier, Joan Fontaine, George Sanders, Judith Anderson

I watched you go down just as I watched her...

Vuonna 1939 Alfred Hitchcock muutti Yhdysvaltoihin ja joutui miltei ensi töikseen totuttautumaan Hollywoodin omalaatuiseen studiojärjestelmään. Vuoden kuluttua, useita omaehtoisen ohjaajan ja kaikkivaltiaan tuottajan välisiä kompromisseja myöhemmin valmistui kauhuromanttinen teos Rebecca. Yleisö rakasti elokuvaa, useimmat kriitikot kirjoittivat siitä suopeita arvosteluja ja menestyksen kruunasi parhaan elokuvan Oscar-palkinto.

Daphne du Maurierin samannimiseen romaaniin (1938) perustuva Rebecca alkaa Rivieralta. Rikkaan väen huolettomassa huvikeskuksessa saa alkunsa kohtalokas romanssi erään nuoren neidon (Fontaine) ja leskimiehen (Olivier) välillä. Pian neidosta tulee rouva de Winter, ja tuore aviomies Maxim kuljettaa uuden vaimonsa kotiinsa Manderleyn kartanoon. Manderley ei kuitenkaan ole halukas vastaanottamaan tunkeilijaa: Maximin edesmenneen vaimon Rebeccan salamyhkäinen muisto elää sen sopukoissa ja liikkuu painajaismaisena varjona kaikkien talon tapahtumien kannoilla.

Vaikka arvostettu teos onkin, Rebecca ei ole jännityksen mestarin ohjauksista nimekkäimpiä. Elokuva tuntuu jo pohjustavan esimerkiksi Vertigon (1958) jännitysnäytelmää, vaikka ei olekaan aivan yhtä erinomainen. Ensinäkemältä en pitänyt Rebeccaa järin suurena klassikkona, mutta toinen katselu avarsi silmät Manderlayn hyytävyydelle. Aurinkoisesta lomakohteesta alkava kertomus muuttuu edetessään kuviensakin puolesta synkemmäksi ja piinaavammaksi. Yksityiskohtia myöten hiottu trilleri pureutuu taitavasti ihmisten välisiin valtasuhteisiin ja hyväksikäyttöön. Vaikuttavaa piinaa!

Pisteytys:

8/10

Wuthering Heights - Humiseva harju (1939)

Ohjannut William Wyler
USA 1939, 104 min.
Romantiikka, Draama, Historia
Pääosissa: Merle Oberon, Laurence Olivier, David Niven, Flora Robson

Oh, Cathy! - Oh, Heathcliff!

Emily Brontën kuuluisan romaanin kuuluisin filmatisointi, William Wylerin Humiseva harju, kertoo säätyjen erottamista rakastavaisista.Yorkshiren nummilla, Humisevan harjun tilalla elää vauras Lintonin perhe, jonka tytär Catherine (Oberon) rakastuu onnettomasti renkipoika Heathcliffiin (Olivier). Suhde on kuitenkin tuhoontuomittu: Catherinen täytyy tehdä säätyasemansa mukainen valinta ja hylätä Heathcliff kylmästi.

Sentimentaalinen kokonaisuus tavoittaa paljon alkuperäisteoksen jylhistä maisemista ja sydämiä riipivistä tunteista. Gregg Tolandin Oscar-palkittu kuvaus antaa teokselle kauniin visuaalisen ilmeen: myrskyävä luonto, avarat nummet ja jyrkät kalliot heijastelevat elokuvan romanttista ilmaisua, tuoden myös osansa traagisen tunteikkaaseen tarinaan. Elokuvaversion kertomus ei kerro täysin romaanin vivahteikasta tarinaa, mutta yhtenä teoksen tulkintana se on kuitenkin pääosin onnistunut. Cathyn hahmo tosin tuntuu kirjaan nähden vain ärsyttävältä tiuskijalta.

Vuoteen 2014 mennessä Humiseva harju (1847) on ehätetty filmatisoida ainakin kahdeksan kertaa, lisäksi teosta on muokattu lukuisiksi tv-sarjoiksi, radiokuunnelmiksi ja näytelmiksi. Elokuvaversioista useat ovat jääneet verrattain tuntemattomiksi, eivätkä ole kohonneet kilpailemaan klassikkoasemasta William Wylerin teoksen kanssa. Täytyy myöntää, etten itsekään tunne tätä versiota lukuunottamatta yhtäkään Humiseva harju -adaptaatiota. Tutustumisen arvoisilta versioilta vaikuttavat ainakin Luis Buñuelin vuoden 1954 versio sekä toistaiseksi tuorein, Andrea Arnoldin filmatisointi vuodelta 2011.

Pisteytys:
7/10