Leaving Las Vegas (1995)

Ohjannut Mike Figgis

USA 1995, 111 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Nicolas Cage, Elisabeth Shue, Julian Sands

 

We both know that I'm a drunk.

 

Alkoholisoitunut elokuvakäsikirjoittaja Ben Sanders (Cage) päättää ryypätä itsensä hengiltä. Perhe ja työpaikka ovat jo menneet, eikä jäljellä ole muuta kuin iso kasa tuohta. Paksut seteliniput lompakossaan Sanders kaahaa kohti Las Vegasia, jossa hän tapaa elämän kolhiman prostituoidun, Seran (Shue). Kaksikko löytää yhteyden ja rakkauden, jossa kumpikaan ei tuomitse toista. Vääjäämätön luisu kohti tuhoa ei kuitenkaan pysähdy edes suuren rakkauden edessä.

 

Surumielinen addiktiodraama perustuu John O'Brienin samannimiseen romaaniin (1990). Tarinan inspiraationa on kirjailijan oma alkoholismi, joka lopulta johti itsemurhaan: elokuvan teko oli juuri aloitettu, kun suruviesti saavutti filmiryhmän. Alkoholismin, menetyksen ja yksinäisyyden painolasti tuntuu todelliselta, vaikka rakkaustarinan myötä suru saa Hollywood-hopeareunuksensa. Elokuva ei toimisi ilman sitä, mutta romanssi voisi olla erilainen. Eritoten sentimentaalinen loppu pilaa pakahduttavan syöksykierteen. Näyttelijät antavat silti kaikkensa ja kannattelevat tarinaa heikoillakin hetkillä. Varsinkin Nicolas Cage paneutui rooliinsa antaumuksella, maksaansa säästelemättä.

 

Leaving Las Vegas on, heikkouksineenkin, piinavan raadollinen kuvaus elämän aallonpohjilta. Alkoholia ja ryyppyreissuja ei glorifioida missään vaiheessa, eikä elokuvaa katsellessaan todellakaan tee mieli kulauttaa viskipaukkua. Vaikka elokuvan synkkä tarina ei innostanut Hollywood-studioita ja rahoituksen saanti oli tiukassa, valmistuneen elokuvan vastaanotto oli lopulta erittäin positiivinen. Nicolas Cage voitti taitavasta viinanhuuruisesta roolistaan Oscarin, joka ainakin toistaiseksi on jäänyt Cagen ainoaksi akatemiapystiksi.

 

Pisteytys: 7/10

Moonstruck ─ Kuuhullut (1987)

Ohjannut Norman Jewison

USA 1987, 102 min.

Romantiikka, Komedia, Draama

Pääosissa: Cher, Nicolas Cage, Danny Aiello

The moon brings the woman to the man. Capisci?

 

Miltei nelikymppinen leski Loretta Castorini (Cher) on löytänyt itselleen uuden sulhon, Johnny Cammarerin (Aiello). Miekkonen ei ole suuren lemmen kohde, mutta saa luvan kelvata. Kun Johnny lähtee Italiaan hoivaamaan sairasta äitiään, Loretta ryhtyy hieromaan tuttavuutta tulevaan lankoonsa Ronnyyn (Cage). Kuinka ollakaan, täysikuun alla lempi leiskahtaa roihuavaan liekkiin ja Lorettan avioliittosuunnitelmat menevät uusiksi.

Kuuhullut on mukavan kepeä romanttinen komedia, joka nousi ilmestyttyään vuoden katsotuimpien elokuvien kärkiviisikkoon. Kolmella Oscarilla palkittu filmi sai kehuja eritoten käsikirjoituksestaan ja roolitöistään: laulajatähtenä parhaiten tunnetun Cherin aito roolityö on kiistämättä valloittava. Nicolas Cage ei varsinaisesti ole tunnettu erinomaisista tulkinnoistaan, mutta Ronnyn eksentristisen hahmon kanssa Cage onnistuu räiskähtelemään tyylilleen uskollisesti ja aivan mukiinmenevästi.

Soljuvasti etenevä romcom kuvaa italianamerikkalaisten yhteisöä, välillä turhankin stereotyyppisesti. Castorinien kodissa elää kolme sukupolvea ja siinäkös tunteet pirskahtelevat. Perhe-elämä on kuitenkin lempeää ja hyväksyvää, vaikka Lorettan aviotouhuista ollaankin montaa mieltä. Tietystä kulttuuripiiristään huolimatta Kuuhullujen kuvaamassa perheyhteisössä on paljon yleismaailmallisia piirteitä ja Brooklynin kaduilta löytyy samaistuttavaa arkisuutta. Kaiken tuon arkisen ylle nousee valtava täysikuu ja Puccini soi ─ olosuhteet maagiselle elokuvalemmelle ovat mitä otollisimmat.

Pisteytys: 7/10

Raising Arizona ─ Arizona Baby (1987)

Ohjannut Joel Coen & Ethan Coen

USA 1987, 94 min.

Komedia, Rikos

Pääosissa: Nicolas Cage, Holly Hunter, John Goodman

Sometimes it's a hard world for small things.

Renttu roisto H.I. (Cage) rakastuu poliisivalokuvaajaan Edwinaan (Hunter). Romanssi syttyy ja elämä hymyilee, mutta lapsen hankkiminen ei pariskunnalta onnistu. H.I. päättää turvautua entisen elämänsä roistontaitoihin, kun uutisissa kerrotaan rikkaan miehen viitosista ─ kyllähän niistä yksi joutaa osattomalle pariskunnalle. Elämä varastetun lapsen kanssa tosin ei olekaan aivan helppoa.

Arizona Baby oli Ethan ja Joel Coenin lopullinen läpimurto, jonka omaperäinen huumori vetosi niin kriitikoihin kuin suureen yleisöönkin. Rakenteeltaan Arizona Baby ei ole järin eheä kertomus, vaikka moni yksittäinen kohtaus toimiikin. Roolityöt ovat onnistuneita: Nicolas Cagea ei nykypäivänä oikein pidetä laadun takeena, mutta tässä elokuvassa hän törppöilee ihan kiitettävällä tavalla. Elokuvan musiikit ovat myös onnistumisien joukossa, vaikka tunnari jääkin korvamadoksi.

Coenin veljesten varhaistuotannossa näkyy jo se lakoninen sävy, joka on vuosien saatossa muodostunut kaksikon tavaramerkiksi. Arizona Babyssa on muutama hupaisa hetki, mutta omaan huumorintajuuni filmi ei kokonaisuutena oikein uponnut. Pelkkään minun arviooni elokuvan hupipitoisuudessa ei ole kuitenkaan luottaminen, sillä Arizona Baby keikkuu parillakin kaikkien aikojen parhaiden komediaelokuvien listalla varsin hyvillä sijoituksilla.

Pisteytys: 6/10