Ran (1985)

Ohjannut Akira Kurosawa

Japani & Ranska 1985, 162 min.

Draama, Sota, Toiminta

Pääosissa: Tatsuya Nakadai, Akira Terao, Jinpachi Nezu, Daisuke Ruy

Man is born crying. When he has cried enough, he dies.

Voimakas sotaherra Hidetora Ichimonji (Nakadai) on tullut vanhaksi ja hauraaksi. On aika luopua kruunusta ja jakaa maaomistukset kolmen pojan kesken, mutta veljekset äityvät torailemaan ja nostavat miekkansa toisiaan vastaan. Aikanaan verellä valloitetut maat saavat jälleen värjäytyä punaiseksi ja Hidetora Ichimonji joutuu kohtaamaan menneisyyden tekojensa väkivaltaisen perinnön. Ymmärryksen hetkellä on kuitenkin jo liian myöhäistä ja valtakunta on vajonnut kaaokseen.

Ran vie William Shakespearen Kuningas Learin feodaaliajan Japaniin. Shakespearen ohella tarinaa ovat innoittaneet muinaisen japanilaisen lääninherra Mori Motonarin elämänvaiheet. Lopputuloksena on surumielinen ja verinen kertomus vallanhimosta, ahneudesta ja vanhan miehen jälkeensä jättämästä perinnöstä. Teema on sangen sopiva, sillä Ran jäi Akira Kurosawan viimeiseksi suurteokseksi, jonka ohjaaja lopulta nimesi suosikiksi omasta tuotannostaan.

Tämän katselun puitteissa Ran ei noussut omaksi Kurosawa-suosikikseni, vaikka elokuva onkin kiistaton mestariteos. Komean spektaakkelin näyttävät taistelukohtaukset häikäisevät ja rauhallisemmat hetket kietovat synkkään syleilyynsä. Upea puvustus palkittiin Oscarilla, ja pari muutakin ehdokkuutta elokuvalle tuli. Hetkittäin tarina tuntuu turhankin hitaalta ja nihilistisessä asenteessaan jopa luotaantyöntävältä, mutta kyseessä toki onkin tragedia, joka kuvaa ihmisluonnon raadollisimpia puolia. Sisarteos elokuvalle on hehkuvanvärinen Kagemusha (1980), jossa myös lähestytään yhden aikakauden vääjäämätöntä päätöstä.

Pisteytys: 8/10

LUUKKU 16 - 40 vuotta sitten (Kagemusha, 1980)

Immovable as a mountain.

 

Vuonna 1980 Star Wars -kuume oli huippulukemissa ja Imperiumin vastaisku (1980) oli vuoden maailmanlaajuisesti menestynein elokuva. Suomessa ykköspaikkaa silti piti ajaton nuorisofilmi Täältä tullaan, elämä! (1980). Eniten Oscar-ehdokkuuksia keräsivät mustavalkodraamat Elefanttimies (1980) sekä Kuin raivo härkä (1980), mutta suurimman pystisaaliin (4) keräsi silti tunteikas perhedraama Tavallisia ihmisiä (1980). Tätä nykyä vuoden ikonisimpia elokuvia edustaa Hohto (1980), joka tosin vielä ilmestyessään ei kohonnut järin suureen menestykseen. Nyt matkamme kuitenkin käy satojen vuosien takaiseen Japaniin, jossa kohdataan muutosten tuulet.

 

Kagemusha - varjokenraali

Ohjannut Akira Kurosawa

Japani & USA 1980, 162 min.

Draama, Sota

Pääosissa: Tatsuya Nakadai, Tsutomu Yamazaki, Jinpachi Nezu

Eletään sotaisaa Sengoku-kautta 1500-luvun Japanissa. Mahtava Takeda-klaani kokee kovan iskun, kun klaanin päällikkö sairastuu vakavasti ja lopulta menehtyy. Tilalle keksitään nostaa edesmenneen päällikön kaksoisolento, kagemusha, joka sattuu olemaan karkeatapainen rikollinen (Nakadai). Yksi aikakausi on kuitenkin vääjäämättä tulossa päätökseensä, eikä huijaus voi kestää ikuisesti.

Kagemusha - varjokenraali on hienovaraisesti esitettyä draamaa, mutta tarina on teemoiltaan ankara ja lohduton. Ihmisenä olemisen perusasioita punnitaan monin tavoin, kun huijaus paisuu ja pikkurikollisesta on yhtäkkiä kasvanut klaanin mahtavin sotapäällikkö. Akira Kurosawan elokuvia jaksaisi katsoa loputtomiin, mutta nyt pohdin kenties ensi kertaa, olisiko tarinaa kuitenkin voinut hieman tiivistää. Kagemusha on hieman liiallisesta pituudestaankin huolimatta hieno teos ja visuaalisestikin näyttävä, hehkuvanvärinen elokuva.

Niin menestynyt ohjaaja kuin olikin, Kurosawalla oli vaikeuksia saada elokuvilleen rahoitusta kotimaassaan. Ulkopuoliseen apuun oli pitänyt turvautua jo 1970-luvulla (esim. Dersu Uzala, 1975), ja tällä kertaa idolinsa avuksi riensivät Hollywood-tähdet George Lucas ja Steven Spielberg. Kagemusha menestyi jälleen erinomaisesti maailmalla ja palkittiin muun muassa Kultaisella palmulla. Aikojen saatossa filmi on kuitenkin tainnut jäädä samankaltaisena pidetyn Ranin (1985) varjoon.

Pisteytys: 8/10