Jerry Maguire - elämä on peliä (1996)

Ohjannut Cameron Crowe

USA 1996, 139 min.

Draama, Romantiikka, Komedia 

Pääosissa: Tom Cruise, Renée Zellweger, Cuba Gooding Jr.

 

Show me the money!

 

Urheilumanageri Jerry Maguire (Cruise) kyseenalaistaa alansa ongelmat. Onko raha tärkeämpää kuin asiakkaat? Jerryn eettinen herätys kuitenkin johtaa potkuihin, eikä miehen auta kuin perustaa oma firma ja viedä mukanaan ainoa asiakas, joka jää jäljelle. Nouseva jalkapallotähti Rod Tidwell (Gooding Jr.) ja lempeä sihteeri Dorothy Boyd (Zellweger) tukenaan Jerry Maguire saa uudenlaisen bisneksen pyörimään ─ siinä samalla syntyy yksi ystävyys ja kaunis rakkaustarina.

Jerry Maguire hellii juppienjälkeisen ajan pehmeitä arvoja. Rakkaus on tärkeämpää kuin raha mutta ei elokuvassa menestystäkään kaihdeta. Kiistämättä tuntuu jo lähtökohtaisesti hupsulta, että kapitalistinen manageribisnes voisi olla muutakin kuin tuotesijoittelua ja dollarinkuvia. Lopulta tarina kertookin tutusta amerikkalaisesta unelmasta, jonka sentään voi Maguire-opeilla saavuttaa vähemmälläkin huutamisella ja rahassa piehtaroinnilla. Yksilön pärjäämisen eetos ydinperhearvoineen ei silti unohdu kokonaan.
 

Kassamagneetiksi kasvanut elokuva keräsi positiivisia arvioita ja nappasi viisi Oscar-ehdokkuutta.  Cuba Gooding Jr. sai voiton räväkästä sivuosastaan, Tom Cruisekin oli ehdolla ja Renée Zellwegerille filmi merkitsi läpimurtoa Hollywoodin tähtitaivaalle. Alun perin Jerry Maguiren pääroolia oli kaavailtu Tom Hanksille, mutta ehkäpä Cruisen tähdittämänä elokuva sai vähän toisenlaista särmää. Lopulta elokuvasta taidetaan muistaa lähinnä muutamat onelinerit, mutta pehmeää ysärielokuvaa kaipaaville filmi tuonee herttaista optimismia ja menneen ajan lämpimiä sävyjä.

Pisteytys: 6/10

The Color of Money - Suuret setelit (1986)

Ohjannut Martin Scorsese

USA 1986, 119 min.

Draama 

Pääosissa: Paul Newman, Tom Cruise, Mary Elizabeth Mastrantonio

 

You gotta have brains and you gotta have balls.

Eddie "Fast Eddie" Nelson (Newman) on eläköitynyt biljardimestari, joka ei kuitenkaan ole hylännyt tuttuja pelikuppiloitaan. Eddie ottaa oppilaakseen nuoren ja itsevarman Vincentin (Cruise), jonka näyttämisenhalu seisoo menestyksen tiellä. Eddien suoraviivaisessa biljardikoulussa Vincent etenee aina vain suurempiin ja rahakkaampiin pelipöytiin, mutta myös Eddiellä on matkan varrella paljon opittavaa. Kuka lopulta vie suurimman turnauksen jättipotin?

Suuret setelit on jatko-osa Robert Rossenin jännittävälle biljardi-draamalle Suurkaupungin hait (1961). Paul Newman uusii roolinsa takavuosien biljardihaina, joka nyt on kohonnut mentoroitavasta mentoriksi. Ekasta elokuvasta Newman sai Oscar-ehdokkuuden ja Suuret setelit toi lopulta voiton, pitkän ja taitavan uran ainoan akatemiapystin. Elokuva sai myös kolme muuta Oscar-ehdokkuutta ja varsin kiitettävän vastaanoton. Suuret setelit ei aivan yllä esiosansa tasolle maineessa tai laadussa, mutta se on silti taitava jatko-osa.

Erityisen hyvin Suuret setelit onnistuu siinä, että sen kasvutarina on moniulotteinen. Eddie ei jää taustalle hymisteleväksi papaksi, vaan hän on edelleen tiukasti pääosassa, vahvana ja vahvistuvana, sopivissa hetkissä hauraana. Hahmon tarina jatkuu. Kokonaisuutena elokuva ei silti ole parasta ja iskevintä Martin Scorsesea; ehkäpä 1980-luku ei ollut ohjaajan parasta kulta-aikaa, vaikka syntyneet filmit eivät missään nimessä ole huonoja. Suuret setelit on joka tapauksessa vetävä sporttileffa intohimosta ja itsensä etsimisestä, rehellinen ja viskinmakuinen tarina pölyisistä kuppiloista ja lumisilta takakujilta.

Pisteytys: 7/10

Kauhukuu IV ─ Veren vangit (1994)

There's life in these old hands still.

Ysärikauhujen aika koittaa verevän vampyyrifilmin myötä. Ennen kuin kynttilät syttyvät ja hampaat uppoavat kaulasuoniin, muistellaan tovi muuta vuoden 1994 kauhutarjontaa: vuoden hittifilmeihin lukeutuvat eritoten kulttimaineinen synkistelytoiminta The Crow (1994) ja latteahko klassikkofilmatisointi Frankenstein (1994). Hieman vieraammista b-tason järjettömyyksistä nauttiville sopii värisyttävän kiusallinen Plankton (1994). Kolmikymppisten kavalkadin kruunaa Lars von Trierin synkkä legenda, minisarja Valtakunta (1994), joka jatkui yllättäen vuonna 2022. Päivän vampyyritarinakin uudistettiin sarjamuotoon vuonna 2022 ja jatkoa on jo luvassa.

 

 

Interview with the Vampire - Veren vangit
Ohjannut Neil Jordan

USA 1994, 123 min.

Kauhu, Fantasia, Draama

Pääosissa: Brad Pitt, Tom Cruise, Kirsten Dunst, Antonio Banderas

 

 

 

Vampyyri Louis de Ponte du Lac (Pitt) päätyy kertomaan toimittajalle elämäntarinaansa ─ tai oikeastaan kertomusta ajoista hänen kuolemansa jälkeen. Muuan voimakas vampyyri Lestat (Cruise) antoi Louisille uuden elämän yön valtiaana 1700-luvulla ja siitä lähtien kaksikko oli pitkään erottamaton. Verenimijöiden yhteiseloon kuitenkin tuli särö, julma petos, jonka haava on yhä tuore.

Anne Ricen samannimiseen romaaniin (1976) perustuva Veren vangit on tyylikästä goottitunnelmointia. Tarina on nimensä mukaisesti verinen ja myös melko väkivaltainen, mutta ei liioitellulla tavalla. Osa aikalaiskatsojista oli toista mieltä, mutta kyllähän vampyyritarinassa punaväri saakin roiskua. Mukana sitä paitsi on hieman moraalitarinaakin. Osalle kriitikoista elokuva oli vuoden 1994 inhokkeja, toisille taas kärkikastia. Avoimesti pilkistelevä homoerotiikka, esteettinen näyttävyys ja mainio pohjatarina tekevät filmistä viehättävän, mikäli ei liikaa kammoksu vampyyrien luontaista tappoviettiä.

Muutamista kriittisistä äänenpainoista huolimatta Veren vangit ei sentään ole saanut osakseen täyttä lyttäystä. Erityisesti tyylikästä miljöötä ja tunnelmaa on kehuttu: elokuva oli jopa ehdolla lavastus- ja musiikki-Oscareiden saajaksi. Synkeään tunnelmointiin inspiraatiota on kenties tuonut Bram Stokerin Dracula (1992), jossa goottimiljöö on niin ikään täydellisesti kohdillaan. Vampyyriaiheet olivat ylipäätään nousseet suosioon jo 1980-luvulla ja into jatkui halki 1990-luvun. Tunnelmallinen Veren vangit kuuluu omaperäisyydessään kirkkaasti aikakautensa vampyyriparhaimmistoon, vaikka Anne Ricen suositulle vampyyrisaagalle se tuskin vetääkään vertoja.

Pisteytys: 7/10

Collateral ─ väärä aika, väärä paikka (2004)

Ohjannut Michael Mann

USA 2004, 120 min.

Toiminta, Rikos, Trilleri

Pääosissa: Jamie Foxx, Tom Cruise

 

Take comfort in knowing you never had a choice.

 

Tavallisen taksikuskin Maxin (Foxx) elämä junnaa armottomasti paikallaan, kunnes yksi ainoa asiakas pistää kaiken sekaisin. Kylmähermoinen palkkamurhaaja Vincent (Cruise) hyppää Maxin kyytiin, ja pian kuskia viedään: Vincentin listalla on viisi nimeä ja aikaa on vain tämä yö. Michael Mannin toimintaelokuvassa tempo kasvaa asteittain, panokset kovenevat ja sivulliseksi joutunut taksikuski imetään yhä syvemmälle murhayön hektisiin tapahtumiin.

Onnistuneen rytmikkääksi käsikirjoitettu Collateral on erinomaista toimintaviihdettä, joka kasvaa loppua kohden hikiseksi sekuntipeliksi. Elokuva ehtii alkaa mukavan verkkaisesti ja tuudittaa katsojan Los Angelesin öiseen tunnelmaan. Taksikuski-Max edustaa yksinäisten miljoonakaupunkia, jossa kanssa-asujat jäävät vieraiksi. Onko muutamalla luodillakaan väliä? Uinuvassa kaupungissa ajeleva Max on itsekin kuin koomassa, mutta Vincentin herätys sysää Maxin elämälle uuden suunnan.

Collateral oli aikansa yleisö- ja arvostelumenestys, joka keräsi kiitosta varsinkin tyylikkäästä digitaalikuvauksestaan. Yömaisemat on kiistatta taltioitu taitavasti. Samoin näyttelijäsuoritukset ovat ansainneet kehunsa: Jamie Foxxin tunneskaalaa täydentää Tom Cruisen kylmänviileä tappajarooli, joka on tarkoituksellisen jäykkä ja etäinen. Dialogivetoisessa tarinassa on pieniä heikkoja hetkiä, mutta niistä viis, sillä Maxin ja Vincentin kyydissä yö kuluu kuin siivillä.

Pisteytys: 8/10

Eyes Wide Shut (1999)

Ohjannut Stanley Kubrick

USA 1999, 159 min.

Draama, Mysteeri, Trilleri

Pääosissa: Tom Cruise, Nicole Kidman, Sydney Pollack

No dream is ever just a dream.

 

Stanley Kubrickin viimeiseksi elokuvaksi jäänyt Eyes Wide Shut on erikoislaatuinen tutkielma miehen mielestä ja seksuaalimoraalista. Tarinan päähenkilö on lääkäri Bill Hadford (Cruise), jonka elämä järkkyy raiteiltaan, kun hänen vaimonsa Alice (Kidman) kertoo pettämisajatuksistaan. Bill päätyy harhailemaan New Yorkin öisillä kaduilla seksiseikkailusta toiseen ja ajautuu lopulta keskiyön kummiin orgioihin. Yö muuttuu yhä oudommaksi, ja levottomia unia seuraavat piinalliset ajat.

Perfektionistina tunnettu Kubrick työsti teostaan niin suurella hartaudella, että elokuva kantaa edelleen Guinness-ennätystä kaikkien aikojen pisimmistä yhtäjaksoisista kuvauksista. Kubrickin elämäntyö oli ammennettu ja kaikki todellakin annettu, sillä ohjaaja menehtyi pian filmin valmistuttua. Jälkimaine ja keskustelu jäi kuulematta ─ ehkä hyvä niin, sillä arvostetun mestariohjaajan viimeinen työ otettiin vastaan ristiriitaisesti. Ohjaaja itse ehti tiettävästi julistaa Eyes Wide Shutin parhaaksi teoksekseen.

Eyes Wide Shut on ensivilkaisulta tavallinen tarina: stereotyyppiset, jopa täysin mitäänsanomattomat hahmot vaeltelevat verkkaan etenevän tarinan pyörteissä. Kun katsoo tarkemmin, kamera tuntuu luovan tarinaan sen suurimmat jännitteet ja poimivan mukaan vihjailevaa symboliikkaa. Kaikki valinnat elokuvassa ovat tietoisia ja sinänsä nokkelia: Eyes Wide Shut piikittelee osuvasti miesten valtaa ja patriarkaalisia käsityksiä naisen seksuaalisuudesta, mutta ei silti pääse irtaantumaan freudilaisista juuristaan. Elokuvassa on kiehtovia kerronnallisia piirteitä, tietynlaista synteesiä Kubrickin koko urasta, mutta en ole vaikuttunut kokonaisuudesta. Innoton tuomio on langetettu muuallakin: 1001-listalta filmi poistettiin jo 2004.

 

Pisteytys: 6/10

Magnolia (1999)

Ohjannut Paul Thomas Anderson

USA 1999, 188 min.

Draama

Pääosissa: Philip Baker Hall, John C. Reilly, William H. Macy, Julianne Moore, Philip Seymour Hoffman, Tom Cruise

These strange things happen all the time.

Yhdeksän ihmisen kohtalot kietoutuvat toisiinsa Los Angelesissa. Tavalla tai toisella päähenkilöt kytkeytyvät television tietovisailuun: on entinen ja nykyinen lapsinero rakkautta vailla, kuolemansairaita ohjelman tekijöitä rikki revittyine perheineen ja yksinäisten yllättäviä kohtaamisia surun äärellä. Menneisyytensä riivaamia ihmisiä yhdistää muutos, joka on edessä juuri nyt: taivaat avautuvat eikä rankkasadetta voi pysäyttää. Arpa on heitetty!

Paul Thomas Andersonin hidastempoinen, pitkien otosten draama etenee verkkaan, mutta pakottaa silti jokaisen hahmonsa tienristeykseen. Elokuvan alkujakso lupaa, että kohtalolla ja sattumalla tulee olemaan näppinsä pelissä. Loppukohtauksessa alleviivataan, että elämällä on aina takataskussaan muutama yllätys, jota kukaan ei osannut odottaa. Taidolla hallitussa tarinassa on lupauksia paremmasta, mutta sävy pysyy melankolisena. Päähenkilöt eivät taida odottaa onnellisia loppuja?
 

Kultaisella karhulla palkittu Magnolia miellytti kriitikoita ja menestyi lippukassoilla Andersonin edellisen filmin Boogie Nightsin (1997) veroisesti. Muutama Oscar-ehdokkuuskin lankesi: yksi niistä tuli niljakkaan hyvän roolin vetävälle Tom Cruiselle, vaikka hänen suorituksensa ei kenties edes ole näyttelijäkaartin paras. Ihmiselon epätäydellisyyden ja sattumanvaraisuuden kauneuteen kauniisti pureutuva elokuva on pitkä, mutta kestonsa arvoinen. Hieman sääli, että filmi on ansioistaan huolimatta poistettu 1001-listalta vuonna 2019.

Pisteytys: 8/10

Rain Man ─ Sademies (1988)

Ohjannut Barry Levinson

USA 1988, 133 min.

Draama

Pääosissa: Tom Cruise, Dustin Hoffman, Valeria Golino

I'm an excellent driver.

Autobisneksiä pyörittävä Charlie Babbit (Cruise) on ajautunut pahaan rahapulaan. Isän kuolema sattuu sopivaan saumaan, mutta jättiperintö meneekin veljelle, josta Charlie ei ole kuullutkaan. Autistinen isoveli Raymond Babbit (Hoffman) löytyy hoitolaitoksesta, eikä hän vaikuta ymmärtävän rahan merkitystä. Epätoivoinen Charlie nappaa Raymond-polon mukaansa kiristääkseen edes osan perinnöstä itselleen, mutta yhdessä vietetty viikko hitsaakin veljekset yhteen.

Jättimenestykseen noussut Sademies oli vuoden 1988 menestynein elokuva, joka palkittiin lukuisin pystein (mm. parhaan elokuvan Oscar, Berliinin kultainen karhu). Elokuva muistetaan eritoten Dustin Hoffmanin antaumuksellisesta roolisuorituksesta, jonka nähtiin lisäävän tietoisuutta autismista merkittävällä tavalla. Kolmessa vuosikymmenessä ymmärrys autismin kirjosta on kasvanut valtavasti. Siksi Raymondin hahmo tuntuu nykypäivänä jo hieman kiusallisen stereotyyppiseltä, vaikka Hoffmanin roolityö onkin taitavaa.

Sademiehen tarinan peruskaava on melko ennalta-arvattava kasvukertomus, mutta sen taustalta löytyy kiinnostavia näkökulmia. Road trip halki Yhdysvaltojen kasvattaa juppi-Charlieta, suoranaista 1980-luvun nousukauden ikonia, ja antaa hänelle perspektiiviä todellisesta elämästä lamborghinien tuolla puolen. Maanteiden varsilla vastaan tulee todellinen USA köyhine kansalaisineen, pienine kuppiloineen ja yksinhuoltajaäiteineen ─ mistäpä muualta pelkkiä rikkauksia ajatellut Charlie löytäisi yhteyden juuriinsa ja omatuntoonsa.

Pisteytys: 7/10

Top Gun ─ lentäjistä parhaat (1986)

Ohjannut Tony Scott

USA 1986, 110 min.

Draama, Toiminta

Pääosissa: Tom Cruise, Kelly McGillis, Val Kilmer, Anthony Edwards

 

 

I feel the need... the need for speed!

Nuori ja lupaava hävittäjälentäjä Pete "Maverick" Mitchell (Cruise) valitaan maailman huippuja hiovaan Top Gun -lentäjäkouluun. Mitchellin nousukiitoa vuosikurssinsa ykköseksi hidastaa tempoileva käytös ja kovapäinen kurssitoveri "Iceman" (Kilmer), jonka kanssa yhteistä säveltä ei meinaa löytyä. Lentäjä-ässän voitontahto on kova ja ego suuri, mutta suuri on myös mielen sisäinen myllerrys. Vietnamissa kuolleen isän muisto ei jätä rauhaan, ja yllättävä onnettomuus avaa kipeät haavat.

Aikansa muotivillityksiä lietsonut hittileffa nousi maailmanlaajuisesti vuoden 1986 katsotuimmaksi elokuvaksi. Suosio on helppo ymmärtää, onhan elokuva näyttävää toimintaa ja mutkatonta viihdettä. Tarina on suorastaan klassinen kertomus uhittelevista nuorukaisista, jotka oppivat kantamaan vastuuta ja sankarin viittaa. Siinä sivussa rakastetaan kiihkeän kömpelösti ja jännitetään huimapäisissä korkeuksissa ─ mitäpä muuta kunnon toimintafilmiltä odottaisikaan, paitsi ehkä sentään hieman uskottavampaa kerrontaa.

Top Gunin maskuliinisuusteemalle on ymmärrettävästi hieman naureskeltukin ja siitä on löydetty läjäpäin homoeroottisia sävyjä. Nykypäivänä voimakas testosteronin uho tuntuu vähän tunkkaiselta, mutta leffa ei silti ole menettänyt täysin tenhoaan. Parasta antia tarjoavat komeat maisemakuvaukset ja loistavat musiikit, tunnusbiisi Take My Breath Away palkittiin Oscarillakin. Moni on varmastikin ehtinyt vuosien varrella toivoa suositulle elokuvalle jatkoa, ja sellaista on viimein tänä vuonna luvassa. Uudessakin filmissä nähdään tietenkin Tom Cruise, jolle Top Gun avasi aikanaan tien tähtiin.

Pisteytys: 7/10

LUUKKU 18 - 30 vuotta sitten (Syntynyt 4. heinäkuuta, 1989)

Well, I love America.

Vuoden 1989 elokuvahittejä olivat Tim Burtonin onnistuneen synkkä Batman, Steven Spielbergin seikkailutrilogian päättävä Indiana Jones ja viimeinen ristiretki sekä Peter Weirin koskettava nuoruuskuvaus Kuolleiden runoilijoiden seura. Päivän elokuva on myös yksi ilmestymisvuotensa hittifilmeistä, joka osaltaan kuvaa myös Vietnamin sodan elokuvien eri vaiheita. Selkein verrokki on tasan kymmenen vuotta vanhempi Ilmestyskirja. Nyt (1979): siinä missä Francis Ford Coppolan sotakuvaus on unenomainen tunnekuvaus, Syntynyt 4. heinäkuuta edustaa 1980-luvun jälkipuolen realistisempaa otetta.

Born on the Fourth of July - Syntynyt 4. heinäkuuta
Ohjannut Oliver Stone
USA 1989, 145 min.
Sota, Historia, Draama
Pääosissa: Tom Cruise, Raymond J. Barry, Caroline Kava

Tositapahtumiin perustuva biografia Syntynyt 4. heinäkuuta kertoo Vietnamin sodan veteraanista Ron Kovicista (Cruise). Vanhoja sotaveteraaneja ihaillut nuorukainen lähtee reippaana Vietnamiin, mutta kunniallinen isänmaan puolustaminen hukkuu kaaokseen, vahinkolaukaukset romuttavat ihanteet ja rikkovat unelmat. Kovicin patrioottinen uho saa taistelutantereilla niin kovan kolauksen, että sodassa halvaantunut mies ryhtyy kotiin palattuaan äänekkääksi pasifistiksi.

Ron Kovicin (1946─) samannimiseen elämäkertaan (1976) perustuva elokuva on riipaiseva ja lähes tulenkatkuinen tilitys. Sodasta palaamisesta ja siihen liittyvästä kivusta, maailman muuttumisesta ja henkisestä kriisistä kertova elokuva on esille tuotu arka haava, jota vielä 1970-luvulla ei välttämättä oltaisi esitetty näin suorasanaisesti. Puhuttelevalle tarinalle riitti kuulijoita, ja niinpä elokuva ylsi ilmestyttyään kymmenen katsotuimman filmin joukkoon niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin.

Syntynyt 4. heinäkuuta tuo mieleen William Wylerin monipuolisen sodastapaluudraaman Parhaat vuodet (1946), vaikka ei olekaan yhtä tasapainoinen teos. Enemmän yhteistä elokuvalla on Dalton Trumbon melodramaattisen Sotilaspojan (1971) kanssa, vaikka tämän elokuvan eduksi on luettava vähempi siirappisuus. Yhteiskunnallisesti kantaaottavia elokuvia ohjannut ja tuottanut Oliver Stone on tunnettu eritoten 1980─1990-lukujen taitteessa syntyneestä Vietnam-trilogiastaan. Syntynyt 4. heinäkuuta on näiden elokuvien keskimmäinen osa. Itsekin Vietnamissa taistellut Stone aloitti kriittisen sotasarjansa amerikkalaissotilaiden matkassa kulkevalla elokuvalla Platoon (1986). Sarjan päättää vietnamilaisten näkökulmaan tukeutuva Taivas ja maa (1993).

Pisteytys: 7/10

8 x Halloween: osa VIII (Muumio-tripla, 1959, 1999 & 2017)

He who robs the graves of Egypt dies!

Tämän vuoden Halloween-paketin päättää klassikkomonsteri muumion kolme eri ylösnousemusta. Käärinliinoihin peiteltyjen ruumiiden eloonheräämisiä intouduttiin toden teolla käsittelemään populaarikulttuurissa Tutankhamonin haudan löydyttyä vuonna 1922. Tänään esiteltävien kolmen Muumio-elokuvan lisäksi yksi tunnetuimpia on Universalin Muumio (1932) jatko-osineen.

Mutta miten muumiosta tuli hirviö? Syitä hahmon kutkuttavan karmaisevalle suosiolle voidaan etsiä yhtäältä eksotiikasta, vieraasta kulttuurista sekä tietenkin kuolemaan ja tuonpuoleiseen liittyvistä mysteereistä. Vuosituhansia vanhat kuolleet ovat säilyttäneet ruumiinsa, jotka toisenlaisiin hautaustapoihin tottuneille näyttävät pelottavan eläviltä. Vaikka vieraan pelosta ei pääse eroon, ei myöskään uteliaisuudesta ─ sen todistavat näidenkin elokuvien päähenkilöt, jotka eivät malta jättää kuolleita rauhaan.

The Mummy - Muumio

Ohjannut Terence Fisher

Iso-Britannia 1959, 88 min.

Kauhu, Draama

Pääosissa: Peter Cushing, Christopher Lee, Yvonne Furneaux

Joukko brittiarkeologeja löytää vuosituhansien takaisen prinsessa Anakan kirotun haudan ja varoitukset hautarauhan rikkomisesta kaikuvat kuuroille korville. Röyhkeät tiedemiehet saavat tuota pikaa jäljilleen kostonhimoisen, prinsessan hautaa suojelleen Kharis-muumion (Lee). Mutta voiko kuolemattoman ja ylimaallisen voimakkaan muumion lopulta pysäyttää rakkauden avulla?

Viihdyttävä ja näyttävä Hammer-kauhu menestyi aikanaan hyvin ja poiki kolme jatko-osaa (1964─1971). Tässä Muumiossa on rutkasti enemmän jännitystä kuin Universalin klassikossa, mutta kauhua ei kuitenkaan oteta liian vakavasti. Tunnelma vetää vertoja Hammer-leffoista tunnetuimmalle, niin ikään Terence Fisherin ohjaamalle Draculalle (1958). Molemmissa leffoissa pääosaa esittävä Christopher Lee osoittaa olevansa ilmeikäs kokovartalokääreissäkin!

Pisteytys: 7/10

The Mummy - Muumio

Ohjannut Stephen Sommers

USA 1999, 124 min.

Seikkailu, Kauhu, Toiminta

Pääosissa: Brendan Fraser, Rachel Weisz, Arnold Vosloo

19. dynastian aikaisessa Egyptissä pääpappi Imhotep (Vosloo) syyllistyy petokseen ja haudataan elävältä. Vuosituhannet vierivät ja hiekka peittää unohdetut haudat, mutta sekalainen seurue uteliaita amerikkalaisia onnistuu lopulta osumaan hautapaikalle etsiessään kadonneen kaupungin aarteita. Rikkauksien sijaan joukko löytää vain nipun vitsauksia, sillä Imphotep on herännyt jälleen.

Muumio yhdistää kepeisiin kauhuelementteihin Indiana Jones -tyylistä seikkailua, kunnon ripauksen komediaa ja toki myös hippusen romantiikkaa. Komeissa maisemissa, erikoisefekteissä ja soundtrackissa ei myöskään säästellä. Mitäpä muuta kevyeltä popcorn-viihteeltä kaipaisikaan? Mainio viihde-elokuva menestyi ilmestyttyään siinä määrin hyvin, että se on saanut kaksi jatko-osaa (2001 & 2008) ja spinoff-leffan Skorpionikuningas (2002).

Pisteytys: 7/10

The Mummy

Ohjannut Alex Kurtzman

USA, Kiina & Japani 2017, 110 min.

Toiminta, Seikkailu, Kauhu

Pääosissa: Tom Cruise, Sofia Boutella, Russell Crowe

Joukko sotilaita etsii Lähi-idästä aseita, mutta vastaan tuleekin muinainen hauta, jota ei selvästikään ole tehty löydettäväksi saati avattavaksi. Armeijan leivissä työskentelevä Nick Morton (Cruise) kuitenkin hankkii sivubisneksenään elantonsa muinaismuistoista, joten eipä aikaakaan, kun egyptiläinen prinsessa Ahmanet (Boutella) pakenee vankilastaan ja terrorisoi maailmaa yliluonnollisine voimineen.

The Mummy on vasta toinen leffa Universalin Dark Universe -maailmasta, eikä se ole ensimmäistä Dracula Untoldia (2011) menestyneempi. Kiire tahkota rahaa näkyy laadussa ja siksi on sangen ymmärrettävää, että elokuvan ainoat palkintoehdokkuudet (8 kpl) tulivat Golden Raspberry -kisasta. Jäykkä Tom Cruise voitti oman sarjansa ja ihan syystä, sillä vakavahenkinen pullistelu ei sovi tällaiseen elokuvaan. Russel Crowen tohtori Jekyll on myös tuskallisen vaivaannuttava hahmo eikä Sofia Boutellan hirviötulkinta jää mieleen, vaikka onkin elokuvan parhaimmistoa. Harmaa, mädäntynyt ja pölyinen jäykistely asettaa koko Dark Universen uskottavuuden vaakalaudalle.

Pisteytys: 2/10

LUUKKU 21: Ysäritoimintaa ja -teknologiaa

Joulurauha on jo liki julistettu, mutta vielä ehtii hieman melskata elokuvien parissa. Uskomatonta, mutta en ole koskaan aiemmin katsonut tätä kahden vuosikymmenen takaista toimintaklassikkoa. Jälleen on yksi aukko sivistyksessä paikattu!

 

Mission: Impossible - Vaarallinen tehtävä
Ohjannut Brian De Palma
USA 1996, 110 min.

Toiminta, Trilleri

Pääosissa: Tom Cruise, Emmanuelle Béart, Jon Voight, Henry Czerny, Jean Reno

Tom Cruise on Ethan Hunt, tuhatkasvoinen agentti vaarallisen tehtävän edessä. Hunt menettää läheisen työtiiminsä väijytyksessä ja hänen oma järjestönsä syyttää häntä vakoilusta. Ethanin on todistettava väitteet vääriksi ja etsittävä oikea vakooja käsiinsä.

1960-1970-luvuilla esitettyyn samannimiseen tv-sarjaan perustuva Mission: Impossible on poikinut kokonaisen sarjan elokuvia. Uusin niistä tuli ensi-iltaan vasta viime vuonna ja jatkoakin lienee edelleen luvassa. Sähäkkä agenttitoiminta on kyllä sen verran tenhoavaa aivojennollausviihdettä, että pitipä lisätä saman tien loputkin sarjan leffat katselulistalle. Erikoista kyllä, että moni jatko-osista on pärjännyt kriitikoiden kynsissä avausosaa paremmin.

1990-luvun huipputeknologialla ryyditetty toimintasarjan avausosa on ihan sujuva kokonaisuus, vaikka ei olekaan millään muotoa oivaltava tai tuo genreensä mitään uutta. Aikakautensa näköinen tuotos tuntuu hetkittäin jopa koomiselta matkalta kahden vuosikymmenen taakse, mutta se ei silti tarkoita, että elokuva olisi vanhentunutta kamaa. Positiivista on ainakin se, että megaräjähdyksiä ei tässä ysärituotannossa ole vielä niin paljoa, että tarina hukkuisi pelkän efektirymistelyn alle. Eipä tuo kässärikään mikään huikea ole, mutta aivan kelvollinen tällaiseen elokuvaan. Samaten myös Tom Cruise on roolissaan oikein hyvä, mutta ei hänestä silti Bondiksi ole.

Pisteytys:

6/10