Gilda (1946)

Ohjannut Charles Vidor
USA 1946, 110 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Rita Hayworth, Glenn Ford, George Macready

I can never get a zipper to close!

Silmänkääntötemput taitava Johnny Farrell (Ford) kiertää kasinoita Buenos Airesissa ja voittaa sopivan potin toisensa perään. Erään laittoman kasinon omistaja Ballin Mundson (Macready) palkkaa terävän Farrellin apulaisekseen. Pian Farrell tapaa myös uuden pomonsa vallattoman vaimon, Gilda Mundsonin (Hayworth). Kaksikko tosin on tavannut aiemminkin romantillisten yhteenottojen merkeissä, ja nyt menneisyyden kaunat ja sammumattomat intohimot roihahtavat jälleen täyteen liekkiinsä.

Valloittava film noir muistetaan eritoten Rita Hayworthin voimakkaan moniulotteisesta roolisuorituksesta ja sen jälkipyykistä. Räväkän Gildan kuumottavat tanssinumerot ovat tehneet hahmosta lähes ikonisen. Gilda tai Rita Hayworth mustassa mekossaan lienee jopa tunnetumpi kuin itse elokuva, ja tietenkin hahmosta muodostui nopeasti seksisymboli. Eritoten Gildan esittämä viekoitteleva veisu Put the Blame on Mame lukeutuu elokuvan ikimuistoisimpiin hetkiin. Mielenkiintoista tietenkin on se, missä määrin elokuva huokuu misogyniaa ja kuinka se kuvaa naistähteään. Gilda esitetään pitkälti itsenäisenä femme fatalena, joka kuitenkin lopulta vaikuttaa olevan riippuvainen ensirakkaudestaan. Sanoma jää ristiriitaiseksi.

Gildassa on toki muutakin muistettavaa kuin itse Gilda. Tarina ei ole täydellinen, mutta hyvä. Sensuurisäädökset pakottivat luovuuteen ja Gildan tapauksessa kaikki keinot ovat kyllä olleet käytössä. Repliikitkin ovat täynnä sekä hienovaraisia että suorasukaisia vihjeitä. Melkoisia harmaita haituvia on tämäkin filmi varmasti koodinvartijoille aiheuttanut!

Pisteytys:

8/10

The Lady from Shanghai - Nainen Shanghaista (1948)

Ohjannut Orson Welles
USA 1948, 87 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Orson Welles, Rita Hayworth, Everett Sloane

Just pull the trigger.

Rehti merimies Michael O'Hara (Welles) hullaantuu Elsa Bannisteriin (Hayworth), joka tosin on jo naimisissa toisen miehen kanssa. Orastava kolmiodraama muuttuu äkkiarvaamatta murhajuonien rykelmäksi ja Michael joutuu tukalaan asemaan. Mikä on oikein ja mikä väärin? Everybody is somebody's fool...

Omalaatuiset, pienet tehokeinot tekevät Orson Wellesin film noirista erikoisen kokonaisuuden: esimerkiksi kertojanäänen sulautumat dialogiin ja Wellesille tyypilliset kuvakulmat luovat kummaa tunnelmaa. Yhdellä katselukerralla ei aivan ehdi käsittää kaikkia tarinan mahdollisuuksia, joita tuntuu olevan yhtä runsaasti kuin lopun kuuluisassa peilisalikohtauksessa on heijastuksia. Ehkäpä elokuvan tarkoituksena on kaikkinensa hämmentää katsojaa - siinä se nimittäin onnistuu erinomaisesti. Kiinnostavan lisänsä Michaelin ja Elsan romanssille tuo näyttelijöiden tosielämän tilanne. Welles ja Hayworth olivat kuvausten aikaan aviopari eron partaalla ja lopulta ero virallistuikin jo ennen elokuvan ensi-iltaa. Elokuvan ensi-ilta oli Ranskassa jo vuoden 1947 joulukuussa, mutta niinpä vain 1001-listauksen mukaan elokuva on sijoitettu vuoteen 1948 Yhdysvaltain ensi-illan mukaan.

Euroopassa hyvin menestynyt Nainen Shanghaista sai Yhdysvalloissa varsin ristiriitaisen vastaanoton; elokuvan tuottajakaan ei ollut aivan varma siitä, mistä filmi lopulta kertoo. Wellesin tyylikäs ja monitulkintainen elokuva on ylistyssanansa ansainnut, mutta kritiikkiäkin on helppo ymmärtää: hetkittäin Wellesin kerronta saa aivosolut käymään hieman ylikierroksilla. Onko kyseessä klassinen kertomus hyvän ja pahan taistelusta tai yksilön sisäisestä kamppailusta? Näin ensikatselulla en saanut tästä klassikosta riittävän tiukkaa otetta, mutta täytynee palata tälle erikoiselle matkalle vielä uudemmankin kerran.

Pisteytys:

8/10

Only Angels Have Wings - Vain enkeleillä on siivet (1939)

Ohjannut Howard Hawks

USA 1939, 121 min.

Draama, Romantiikka, Seikkailu

Pääosissa: Cary Grant, Jean Arthur, Richard Barthelmess, Rita Hayworth, Thomas Mitchell

Some of these days, you'll miss your honey! 

Etelä-Amerikassa, Andien vuoristojen sumuisissa, vaikeakulkuisissa maastoissa sijaitsee rohkeiden postilentäjien tukikohta. Vaaralliseen elämään tottuneet pilotit saavat elämäänsä uutta jännitystä, kun syrjäiselle lentokentälle saapuu vanhoja ja uusia tuttavuuksia. Pianisti Bonnie Lee (Arthur) sulkeutuu kovis-lentäjä Geoff Carterin (Grant) suosioon, mutta pian orastavaa flirttiä sekoittavat sekä Carterin entinen heila Judy MacPherson (Hayworth) että tämän tuore aviomies Bat MacPherson (Barthelmess), jonka häpeällinen menneisyys kalvaa lentokentän väkeä.

Vain enkeleillä on siivet on todellinen seikkailuklassikko, joka huokuu menneen maailman romantiikkaa. Tarina on kiinnostava yhteisökuvaus ja juonessa piisaa jännitteitä. Mielenkiintoa pitävät yllä myös upeasti toteutetut lentokohtaukset: elokuva olikin aikanaan Oscar-ehdokkaana sekä parhaasta kuvauksesta että erikoistehosteista. Rooleissa nähdään aikansa tähtinäyttelijöitä, jotka ovat edelleen legendoja. Erityisesti Jean Arthurin ja Cary Grantin yhteispeli on ilahduttavaa seurattavaa.

Elokuvan ajoittaiseen räväkkään kapakkatunnelmaan sopisi myös mainiosti juomapeli: huikka jokaisesta kerrasta, kun Carter (tai joku muu) sytyttää savukkeen. Runsas, tunnelmaa luova ja glamouria uhkuva tupakointi toki on leimallista monille muillekin vanhoille elokuville sekä tuolle aikakaudelle ylipäätään - syystä tai toisesta kiinnitin tähän verrattain epäterveelliseen kulttuuriseen käytäntöön huomiota juuri tämän elokuvan kohdalla. Ehkä ikonista on juuri Grantin taukoamaton sauhuttelu, joskin tämä vanha tervakeuhko tiettävästi luopui tupakasta jo 1950-luvulla. Smokin' hot?

Pisteytys:

8/10