keskiviikko 13. marraskuuta 2019

The Bad and the Beautiful - Särkyneiden haaveiden kaupunki (1952)

Ohjannut Vincente Minnelli
USA 1952, 118 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Kirk Douglas, Lana Turner, Barry Sullivan, Dick Powell, Walter Pidgeon

If you dream, dream big.
Elokuvatuottaja Harry Pebbel (Pidgeon) kutsuu koolle kolme Hollywood-tähteä neuvottelemaan uudesta elokuvaideasta. Ohjaaja Fred Amiel (Sullivan), näyttelijä Georgia Lorrison (Turner) ja käsikirjoittaja James Lee Bartlow (Powell) saapuvat kuulemaan Pebbelin ehdotuksen, mutta kieltäytyvät jyrkästi. Varsinaisen yhteistyöpyynnön nimittäin esittää Jonathan Shields (Douglas), jonka kanssa kaikki ovat ajautuneet sotajalalle. Mutta toisaalta, juuri Shieldsin sysäämänä Amiel, Lorrison ja Bartlow ovat ylipäätään nousseet Hollywoodin tähtitaivaalle...

Vincente Minnellin showbisnesdraama Särkyneiden haaveiden kaupunki on yksi 1950-luvun itsekriittisistä Hollywood-leffoista. Elokuva ei ole yhtä hyvä kuin lajinsa klassikko Auringonlaskun katu (1950), mutta kuitenkin viihdyttävä kaikessa melodramaattisuudessaan. Arvattavastikin elokuvan hahmoilla on vastineensa tosielämässä. Päähenkilö Jonathan Shieldsin hahmo on yhdistelmä tunnettuja Hollywood-kasvoja aina tuottaja David O. Selznickistä (tuottaja esim. elokuvassa Tuulen viemää, 1939) monitaituri Orson Wellesiin.

Tarinan ohella myös elokuvan miljöö viehättää. On omalla tavallaan kiehtovaa samanaikaisesti olla kulisseissa ja katsoa niiden taakse: aikansa studiovalot ja lavastustyylin ihanteet kun ovat kliseisen ehtaa 1950-luvun Hollywoodia! Elokuva voitti viisi Oscaria, joista pari siunaantuikin juuri lavasteille ja kuvaukselle. Filmin keräämistä ehdokkuuksista voittoa vaille jäi ainoastaan päätähti Kirk Douglas. Piinkovaa työmyyrää näyttelevän Douglasin suoritus on onnistuneen määrätietoinen, mutta häviää kuitenkin Oscarin ansainneelle Gary Cooperille (Seriffi, 1952).

Pisteytys:
8/10

maanantai 11. marraskuuta 2019

Die bitteren Tränen der Petra von Kant - Petra von Kantin katkerat kyyneleet (1972)

Ohjannut Rainer Werner Fassbinder
Länsi-Saksa 1972, 124 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Margit Carstensen, Hanna Schygulla, Irm Hermann

She just knows how to sell herself.
Muotisuunnittelija Petra von Kant (Carstensen) on katkeroitunut ja pettynyt rakkauden vuoksi, mutta hullaantuu kuitenkin päätä pahkaa nuoreen malliin Kariniin (Schygulla). Asuinkumppani ja kollega Marlene (Hermann) ei saa helliä sanoja osakseen, vaan on jatkuvasti Petran henkisen pahoinpitelyn kohteena. Uudet lemmenleikit eivät tuo Petran elämään lohtua, vaan ajavat ihmissuhteiden raunioittaman naisen yhä uuden tuskan äärelle.

Petra von Kantin katkerat kyyneleet (engl. The Bitter Tears of Petra von Kant) perustuu Rainer Werner Fassbinderin omaan näytelmään, joka on nähty teatterilavoilla Suomessakin. Elokuvasta huomaa, että pohjateksti on nimenomaan teatteriin tehty näytelmä: kertomus pysyy miltei klaustrofobisesti yhdessä huoneessa ja tapahtumat painottuvat dialogiin. Tämä tosin tekee tunnelmasta kiihkeän intensiivisen. Pienessä tilassa tapahtuva draama myös korostaa kiehtovasti näyttelijöiden ja kameran intiimiä yhteistyötä.

Itse kertomus käsittelee Fassbinderin omakohtaisia kokemuksia. Elokuvassa nähtävät romanssit eivät enää tänä päivänä hätkäytä, mutta vielä 1970-luvulla homoseksuaalisuus oli jokseenkin tabu. Sukupuolella tosin ei lopulta ole tarinan kannalta suurta väliä, sillä huomio kiinnittyy ennen kaikkea henkilöiden kipuiluun, kun odotukset kaivatusta ihmissuhteesta eivät täyty.  Kimaltelevissa asuissaan poseeraavien naisten ulkokuoren alta paljastuu kipeä inhimillisyys, peittelemätön kateus, mustasukkaisuus ja itsekkyys. Kuten Petra von Kant itse toteaa, ihmiset tarvitsevat toisiaan, mutta eivät osaa olla toistensa kanssa; niinpä rakkaus on vapaaehtoista alistumista sadismille.

Pisteytys:
8/10

lauantai 9. marraskuuta 2019

The Exorcist - Manaaja (1973)

Ohjannut William Friedkin
USA 1973, 122 min.
Kauhu
Pääosissa: Ellen Burstyn, Jason Miller, Lee J. Cobb, Linda Blair

You motherfucking worthless cocksucker...
Chris MacNeilin (Burstyn) onnellinen arki ajautuu karikolle, kun demoni Pazuzu riivaa hänen tyttärensä Sharonin (Blair). Syytä Sharonin oudolle käytökselle ei tiedetä, vaikka vastauksia etsitään usean lääkärin avulla. Voimia verottaa myös kumma kuolemantapaus lähipiirissä, ja juuri se saa Chrisin epäilykset heräämään. Täysin riivatuksi muuttuneen esiteinin avuksi on saatava manaaja, jos vain uskossaan skeptinen isä Karras (Miller) suostuu ottamaan tapauksen vastaan.

Manaaja käsittelee teini-iän kuohuja, mutta suosittu elokuva taitaa vedota katsojiin ensisijaisesti karmivan tunnelmansa ansiosta. Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkkä pelkoa kasvattava tusinakauhu, vaan oivasti käsikirjoitettu jännitysnäytelmä. Elokuva voitti käsikirjoituksestaan Oscarin ja myös äänitehosteet palkittiin pystillä. Kaikkinensa Manaaja keräsi peräti 10 ehdokkuutta, mikä kuvaa osuvasti sitä, millainen hitti elokuva aikanaan olikaan. Toki maine on kantanut näihin päiviin saakka: Manaaja on saanut viisi jatko-osaa ja poikinut pari tv-sarjaakin ─ tähän mennessä.

Pelottava ja taatusti herkimpien mielestä myös rienaava elokuva herätti toki kritiikkiäkin, mutta ei saanut osakseen niin tyrmistynyttä vastaanottoa kuin vain pari vuotta aiemmin ilmestynyt brittikauhu Paholaiset (1971) riivattuine nunnineen. Manaaja taisi lopulta raivata tien avoimeksi helvettiin, sillä sen vanavedessä on seurannut liuta muitakin uskontoaiheisia kauhuelokuvia, esimerkiksi Omen (1976) ja The Amityville Horror (1979). Uskontoteeman suosio on pitänyt pintansa ja niinpä tälläkin vuosikymmenellä on saatu nauttia tai tuskastua esimerkiksi Conjuring-elokuvasarjan (2013─) äärellä.

Pisteytys:
8/10

torstai 7. marraskuuta 2019

High Plains Drifter - Ruoska (1973)

Ohjannut Clint Eastwood
USA 1973, 105 min.
Lännenelokuva, Draama, Mysteeri
Pääosissa: Clint Eastwood, Verna Bloom, Billy Curtis, Mitchell Ryan

I knew you were cruel, but I didn't know how far you could go.
Mystinen mies (Eastwood) saapuu Lagon pikkukaupunkiin. Heti ensi töikseen miekkonen päästää päiviltä kolme öykkäriä ja saa osakseen kaupunkilaisten kiitollisuuden. Tuntematon pelastaja palkataan suojelemaan kaupunkia toiselta uhalta, sillä asukkaat eivät itse ole aseenkäytön mestareita. Ja kuinka ollakaan, pyssysankarilla onkin jo suunnitelma täysin valmiina...

Ruoska oli iso menestys aikanaan ja Suomessakin filmi ylsi ilmestymisvuotensa 8. katsotuimmaksi elokuvaksi. Tunnelmallinen, mutta julma länkkäri on tehty suosittujen spagettiwesternien hengessä. Pyssynpaukuttelun lisäksi tarinassa makustellaan oikein kunnolla päähenkilön salaperäisyydellä: nimettömässä kulkijassa on mysteerin ja asetaitojen mukanaan tuomaa karismaa, mutta onpa mies myös aika niljakas pullistelija, jonka puolelle ei tee mieli asettua.

Jännittävän kostotarinan suosio on säilynyt, vaikka aivan kaikki elementit eivät ole kestäneet aikaa. Muuten hyvän tarinan kauneusvirheenä harmittavat surkeasti käsikirjoitetut naisroolit ja lähes vitsinä esitetty raiskauskohtaus, vaikka toisaalta sen voikin tulkita kuvaavan salaperäisen päähenkilön antisankaruutta, vihaa ja katkeruutta. Sama pahuuden tauti tuntuu riivaavan yhtä jos toistakin elokuvan hahmoa, eikä tästä maailmankolkasta näytä löytyvän yhtäkään sankaria. Kova maailma vaatii silmän silmästä ja hampaan hampaasta, eikä jätä sijaa todellisille hyveille.

Pisteytys:
7/10

tiistai 5. marraskuuta 2019

Le Charme discret de la bourgeoisie - Porvariston hillitty charmi (1972)

Ohjannut Luis Buñuel
Ranska 1972, 102 min.
Komedia
Pääosissa: Fernando Rey, Paul Frankeur, Delphine Seyrig, Bulle Ogier

I'm delighted to meet you.
Joukko yläluokkaisia tuttavia aikoo illallistaa yhdessä, mutta suunnitelmat romuttuvat kerta toisensa jälkeen. Pienestä huumekaupasta ja flirtistä huolimatta ystävysten elämä ei ole kovin tapahtumarikasta, mutta unelmissaan kukin vapautuu kahleistaan ja tekee mitä haluaa. Luis Buñuelin surrealistinen komedia kietoo todellisuuden ja päähenkilöiden unet niin tiiviisti yhteen, ettei lopussa voi olla aivan varma siitä, kummassa maailmassa kulloinkin liikutaan. Ehkäpä kaikki onkin vain unta?

Ilman unien tapahtumarikkautta kertomus olisi tylsä kuin mikä, sillä illallisten peruuntumista lukuunottamatta elokuvan "todellisessa maailmassa" ei oikeastaan tapahdu mitään. Mielenkiinto kohdistuu yläluokkaiseen performanssiin, joka on mahdollista rikkoa kulissien takana ja unimaailmassa. Katsojaakin koijataan antaumuksella, ja mikäpä sen paremmin pitäisi vireystilaa yllä! Liekö nyt kuitenkin kyse katsojan nuupahtaneesta olotilasta, kun yläluokan hulluttelut eivät tällä katselukerralla säväyttäneet aivan ennakko-odotusten mukaisesti.

Porvariston hillitty charmi (engl. The Discreet Charm of the Bourgeoisie) menestyi ilmestyessään mainiosti ja palkittiin mm. parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla. Buñuelin uran loppuvaiheita edustava elokuva on jäänyt yhdeksi ohjaajan tunnetuimmista teoksista ja se on kiistämättä maineensa ansainnut. Porvariston hillitty charmi kietoo viehättävästi yhteen piirteitä Buñuelin uran eri vaiheilta: absurdi illallinen tuo mieleen draamakomedian Tuhon enkeli (1962) ja erään pariskunnan lemmenleikit vievät ajatukset aikanaan pahennusta herättäneeseen komediaan Kulta-aika (1930).

Pisteytys:
8/10

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Lokakuun elokuvat 2019

Captain Marvel
Ohjannut Anna Boden & Ryan Fleck
USA 2019, 123 min.
Toiminta, Seikkailu, Scifi
Pääosissa: Brie Larson, Samuel L. Jackson, Ben Mendelsohn



Captain Marvelin tai kavereiden kesken Versin (Larson) ensimmäinen nimikkoelokuva sijoittuu 1990-luvulle ja alkaa tähtien takaa. Galaksien välisessä sodassa pahiksia jahtaava päähenkilömme ei muista menneisyyttään, mutta löytää sen tietenkin maasta. Samalla katsojille esitellään nuori ja nokkela Nick Fury (Jackson) ja taustoitetaan hieman Avengers-ohjelman syntyä. Elokuva on mitä tyypillisin Marvel-tarina eli mukavaa ja turvallista kertakäyttöviihdettä. Naisnäkökulmasta plussaa!

Pisteytys: 6/10

Happy Death Day
Ohjannut Christopher Landon
USA 2017, 96 min.
Kauhu, Komedia
Pääosissa: Jessica Rothe, Israel Broussard, Ruby Modine




Happy Death Day yhdistelee parodiamaisesti Päiväni murmelina (1993) -klassikon aikalooppia ja 1990-luvun slasher-teinikauhuja. Päähenkilö Tree (Rothe) on varsinainen bitch, joka elää yhä uudelleen murhapäiväänsä ja yrittää tietenkin parantaa itseään ihmisenä jokaisen saman aamun uudelleen valjetessa. Leffan idea ei varsinaisesti ole mikään menetetty mestariteoksen mahdollisuus, joten elokuvan keskinkertaisuus ei ihme kyllä jää liikaa kaihertamaan.

Pisteytys: 5/10

Ghostbusters - Haamujengi
Ohjannut Ivan Reitman
USA 1984, 105 min.
Komedia, Fantasia
Pääosissa: Bill Murray, Dan Aykroyd, Sigourney Weaver, Harold Ramis



Parapsykologian ammattilaiset saavat fudut yliopistolta ja perustavat kummitustenkarkoituspalvelun. Kasarikomedian edelliskatselusta on vierähtänyt osaltani reilusti yli vuosikymmen, joten tämän pariin oli kivan nostalgista palata! Ensi vuonna pitäisi tulla ensi-iltaan Ivan Reitmanin pojan Jason Reitmanin ohjaama uusintaversio tai jatko-osa, joka toivottavasti on onnistuneempi kuin vuonna 2016 totaalisesti flopannut Ghostbusters.

Pisteytys: 8/10

Ghostbusters II
Ohjannut Ivan Reitman
USA 1989, 108 min.
Komedia, Fantasia
Pääosissa: Bill Murray, Dan Aykroyd, Sigourney Weaver, Harold Ramis



Viisi vuotta on kulunut siitä, kun Haamujengi pelasti New Yorkin tuholta. Uroteot ovat painuneet jo unholaan ja joukkoa piinaa huijareiden maine, mutta maailma kaipaisi taas pelastajiaan. Samalla näyttelijäkaartilla toteutettu Ghostbusters II jatkaa yllättävän kelvollisesti esiosan meininkiä, vaikka ei olekaan läheskään yhtä napakka paketti.

Pisteytys: 6/10

torstai 31. lokakuuta 2019

8 x Halloween: osa VIII (Muumio-tripla, 1959, 1999 & 2017)

He who robs the graves of Egypt dies!
Tämän vuoden Halloween-paketin päättää klassikkomonsteri muumion kolme eri ylösnousemusta. Käärinliinoihin peiteltyjen ruumiiden eloonheräämisiä intouduttiin toden teolla käsittelemään populaarikulttuurissa Tutankhamonin haudan löydyttyä vuonna 1922. Tänään esiteltävien kolmen Muumio-elokuvan lisäksi yksi tunnetuimpia on Universalin Muumio (1932) jatko-osineen.

Mutta miten muumiosta tuli hirviö? Syitä hahmon kutkuttavan karmaisevalle suosiolle voidaan etsiä yhtäältä eksotiikasta, vieraasta kulttuurista sekä tietenkin kuolemaan ja tuonpuoleiseen liittyvistä mysteereistä. Vuosituhansia vanhat kuolleet ovat säilyttäneet ruumiinsa, jotka toisenlaisiin hautaustapoihin tottuneille näyttävät pelottavan eläviltä. Vaikka vieraan pelosta ei pääse eroon, ei myöskään uteliaisuudesta ─ sen todistavat näidenkin elokuvien päähenkilöt, jotka eivät malta jättää kuolleita rauhaan.


The Mummy - Muumio
Ohjannut Terence Fisher
Iso-Britannia 1959, 88 min.
Kauhu, Draama
Pääosissa: Peter Cushing, Christopher Lee, Yvonne Furneaux



Joukko brittiarkeologeja löytää vuosituhansien takaisen prinsessa Anakan kirotun haudan ja varoitukset hautarauhan rikkomisesta kaikuvat kuuroille korville. Röyhkeät tiedemiehet saavat tuota pikaa jäljilleen kostonhimoisen, prinsessan hautaa suojelleen Kharis-muumion (Lee). Mutta voiko kuolemattoman ja ylimaallisen voimakkaan muumion lopulta pysäyttää rakkauden avulla?

Viihdyttävä ja näyttävä Hammer-kauhu menestyi aikanaan hyvin ja poiki kolme jatko-osaa (1964─1971). Tässä Muumiossa on rutkasti enemmän jännitystä kuin Universalin klassikossa, mutta kauhua ei kuitenkaan oteta liian vakavasti. Tunnelma vetää vertoja Hammer-leffoista tunnetuimmalle, niin ikään Terence Fisherin ohjaamalle Draculalle (1958). Molemmissa leffoissa pääosaa esittävä Christopher Lee osoittaa olevansa ilmeikäs kokovartalokääreissäkin!

Pisteytys: 7/10

The Mummy - Muumio
Ohjannut Stephen Sommers
USA 1999, 124 min.
Seikkailu, Kauhu, Toiminta
Pääosissa: Brendan Fraser, Rachel Weisz, Arnold Vosloo




19. dynastian aikaisessa Egyptissä pääpappi Imhotep (Vosloo) syyllistyy petokseen ja haudataan elävältä. Vuosituhannet vierivät ja hiekka peittää unohdetut haudat, mutta sekalainen seurue uteliaita amerikkalaisia onnistuu lopulta osumaan hautapaikalle etsiessään kadonneen kaupungin aarteita. Rikkauksien sijaan joukko löytää vain nipun vitsauksia, sillä Imphotep on herännyt jälleen.

Muumio yhdistää kepeisiin kauhuelementteihin Indiana Jones -tyylistä seikkailua, kunnon ripauksen komediaa ja toki myös hippusen romantiikkaa. Komeissa maisemissa, erikoisefekteissä ja soundtrackissa ei myöskään säästellä. Mitäpä muuta kevyeltä popcorn-viihteeltä kaipaisikaan? Mainio viihde-elokuva menestyi ilmestyttyään siinä määrin hyvin, että se on saanut kaksi jatko-osaa (2001 & 2008) ja spinoff-leffan Skorpionikuningas (2002).

Pisteytys: 7/10

The Mummy
Ohjannut Alex Kurtzman
USA, Kiina & Japani 2017, 110 min.
Toiminta, Seikkailu, Kauhu
Pääosissa: Tom Cruise, Sofia Boutella, Russell Crowe




Joukko sotilaita etsii Lähi-idästä aseita, mutta vastaan tuleekin muinainen hauta, jota ei selvästikään ole tehty löydettäväksi saati avattavaksi. Armeijan leivissä työskentelevä Nick Morton (Cruise) kuitenkin hankkii sivubisneksenään elantonsa muinaismuistoista, joten eipä aikaakaan, kun egyptiläinen prinsessa Ahmanet (Boutella) pakenee vankilastaan ja terrorisoi maailmaa yliluonnollisine voimineen.

The Mummy on vasta toinen leffa Universalin Dark Universe -maailmasta, eikä se ole ensimmäistä Dracula Untoldia (2011) menestyneempi. Kiire tahkota rahaa näkyy laadussa ja siksi on sangen ymmärrettävää, että elokuvan ainoat palkintoehdokkuudet (8 kpl) tulivat Golden Raspberry -kisasta. Jäykkä Tom Cruise voitti oman sarjansa ja ihan syystä, sillä vakavahenkinen pullistelu ei sovi tällaiseen elokuvaan. Russel Crowen tohtori Jekyll on myös tuskallisen vaivaannuttava hahmo eikä Sofia Boutellan hirviötulkinta jää mieleen, vaikka onkin elokuvan parhaimmistoa. Harmaa, mädäntynyt ja pölyinen jäykistely asettaa koko Dark Universen uskottavuuden vaakalaudalle.

Pisteytys: 2/10