sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Shock Corridor - Shokkikäytävä (1963)

Ohjannut Samuel Fuller
USA 1963, 101 min.
Draama, Mysteeri
Pääosissa: Peter Breck, Constance Towers, Gene Evans, James Best

Nobody can tell a sane man from an insane man.
Toimittaja Johnny Barrett (Breck) on valmis tekemään mitä tahansa voittaakseen arvosteun Pulizer-palkinnon. Ystäviensä avulla Barrett soluttautuu mielisairaalaan, jossa tapahtuneen murhamysteerin hän aikoo selvittää. Aluksi ystävystyminen potilaiden kanssa sujuu helposti ja murhasta tihkuu tiedonmurusia, mutta päivä päivältä ympäristön raskas paino vaikuttaa Barrettiin yhä enemmän.

Shokkikäytävän keskeisenä teemana on yhteiskunnan ja yksilön suhde, amerikkalaista unelmaakin sivutaan. Barrett kohtaa mielisairaalassa eräänlaisen pienoisyhteiskunnan, jonka asukkaat ovat uupuneet liian suurten odotusten edessä tai toistuvien kaltoinkohteluiden lannistamana. Potilaista eräs on Ku Klux Klania kannattava musta mies, toinen pikkulapsen tasolle taantunut Nobel-voittaja; yhteiskunta on kääntynyt päälaelleen. Keskeisenä aiheena on myös seksuaalisuus, jonka vääristymän varjolla myös Barrett soluttautuu pakkopaitaan.

B-elokuvia ohjannut Samuel Fuller (1912─1997) löysi halpatuotantojen maailmasta taiteellisen vapautensa, jonka kautta hän kuvasi yhteiskunnan julmimpia puolia. Vuosikymmentä varhaisemmassa Fullerin film noirissa Taskuvaras (1953) kyynisyys ja oikeudentunto ajautuvat rajuun kamppailuun, mutta onnellisesta lopusta ei jätetä takeita.  Shokkikäytävässä elämän armottomuuden tarkastelu on viety vielä pidemmälle, ja mielisairaalan kuvaus taipuu voimakkaasti eksploitaation suuntaan. Teräväkatseinen Shokkikäytävä menestyi hyvin erityisesti Euroopassa ja pahimman shokeeraavuuden hälvennyttyä elokuvan arvo huomattiin myös Yhdysvalloissa.

Pisteytys:
8/10

lauantai 20. lokakuuta 2018

Scorpio Rising (1963)

Ohjannut Kenneth Anger
USA 1964, 28 min.
Lyhytelokuva, Underground
Pääosissa: Bruce Byron

What fools these Mortals be!
Kenneth Anger (1927─) ei ole Hollywoodin valtavirran suuria nimiä, mutta underground-lyhytelokuvien saralla hän on todellinen konkari. Jo lapsena ohjausuransa aloittaneen Angerin tunnetuin työ Scorpio Rising tuo valkokankaalle nahkaan ja niitteihin pukeutuneita moottoripyöräjengiläisiä. Homoeroottinen lataus on ilmeinen ja muutamassa nopeassa leikkauksessa vilahtaa tarkoin varjeltua paljasta pintaa.

Scorpio Rising rakentuu pääasiassa 1950-luvun popkuvaston vankalle perustalle, mutta elokuvassa hyödynnetään myös kristinuskon ja natsien symboliikkaa. Scorpio Rising antaa tutuille merkeille jälleen uuden elämän: nahka-asuisten motoristien kohtaamisissa kipu ja sadismi kietoutuvat nautintoon ja vapauteen. Elokuva puhuttelee samalla seksuaalisuuden esteettisyyden tematiikalla, jota ilmennetään 1970-luvulla suosioon nousevissa Robert Mapplethorpen valokuvissa ja Tom of Finlandin piirroksissa.

Rock'n'rollin ikonisilla sävelillä täydellisesti rytmitetty Scorpio Rising kaahaa vauhdikkaalla tempolla valtavirran ja alakulttuurin risteyskohtaan. James Deanin kasvoista, sarjakuvista ja rasvaleteistä on kasvanut kapina, joka on jo muuttunut säännöistä piittaamattomaksi vapaudeksi. Ei liene vaikea arvata, että elokuva aiheutti ylimääräistä työpainetta sensuurinvartijoille, mutta siveyden aika oli jo vähitelleen ohitse. Scorpio Rising sai positiivisen vastaanoton ja yhdessä muiden aikansa underground-elokuvien tapaan tasoitti tietä taiteellisen ilmaisun vapaudelle.

Pisteytys:
8/10

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

8 x Halloween: osa IV (Koston paholainen, 1988)

Nothing can call it off...
Vuonna 1988 moni kuuluisa kauhusarja kasvoi uudella jatko-osalla (Nightmare on Elm Street 4, Hellraiser II, Halloween 4, Friday the 13th VII...) ja alkunsa sai sittemmin elokuvasarjaksi paisunut Child's Play. Tänään estradille nousee pientä kulttimainettakin nauttiva Koston paholainen, jolla on kaikessa typeryydessään aivan hillittömän lupaava nimisuomennos. Alkuperäisnimi Pumpkinhead sen sijaan kuulostaa mitä parhaimmin sadonkorjuun juhlaan sopivalta meiningiltä. On aika päästää irti Pumpkinhead, tuo gremlinin ja alienin epäpyhä sekoitus.


Pumpkinhead - Koston paholainen
Ohjannut Stan Winston
USA 1988, 86 min.
Kauhu, Fantasia
Pääosissa: Lance Henriksen, Jeff East, John D'Aquino




Joukko riehakkaita nuoria saapuu crossipyörineen Nevadan karuille hiekkamontuille. Retkue pysähtyy pikkukaupungin kaupalle, jota pyörittää seudun kova kasvatti Ed Harley (Henriksen). Pahaksi onneksi nuorisojoukon pahimman hurjapään kaahailu koituu Lancen pienen lapsen kohtaloksi. Tapahtumasta järkyttynyt Lance manaa esiin suohirviö Pumpkinheadin, mutta saa pian huomata kostonhimon kovan hinnan.

Ohjaaja Stan Winston (1946─2008) on tunnettu taitavista erikoisefekteistään ja maskeerauksistaan, joista mainittakoon esimerkiksi Winstonille Oscar-pystin tuottaneet Jurassic Park (1993) ja Terminator 2 (1991). Koston paholainen on Winstonin esikoisohjaus, joka on pienen budjetin B-elokuvaksi ihmeen onnistunut.  Tarinassa on tyhjäkäyntiä, mutta myös potentiaalia. Eritoten Lance Henriksen suoriutuu roolistaan hyvin. Taidolla, joskin pienellä rahalla, tehtyjen efektien lisäksi mukana on jokusia hienoja visuaalisia hetkiä teatraalisissa suomaisemissa. Kokonaisuus on toki hieman kökkö, mutta myös sympaattinen.

Kulttimaineeseen kohonnut Koston paholainen on saanut peräti 3 jatko-osaa, oman sarjakuvansa ja onpa Pumpkinhead-hirviön edesottamuksille suunniteltu uusintaakin. Muodikkaan 1980-luvun tunnelmia henkivän Koston paholaisen uudelleenkäynnistys ymmärrettävästi kutkuttaa: kertomuksessa on paljon käyttökelpoista ainesta, jonka tosin voi väärissä käsissä muuttaa silmänräpäyksessä kasaksi sitä itseään. Ehkäpä Koston paholaisen ideat lopulta toimivatkin parhaiten tällaisessa yksinkertaisessa tuotannossa, ilman liian suuria suorituspaineita. CGI-hirviönä myös Pumpkinheadin vähäinenkin karisma katoaisi taatusti nopeasti.

Pisteytys: 6/10

maanantai 15. lokakuuta 2018

8 x Halloween: osa III (Abbott and Costello Meet Frankenstein, 1948)

I know there's no such person as Dracula.
Nykypäivän supersankaribuumissa kärsitään jo suoranaisesta sankariähkystä, sillä loputtomasti laajenevat universumit tuottavat yhä uusia esiosia, jatko-osia, hahmojen esittelyosia ja erilaisten kokoonpanojen yhteisleffoja. Osattiinpa samanlaisia paisuvia pullataikinoita tehdä toki ennenkin, vaikka vielä hieman pienemmässä mittakaavassa. Universalin hirviöt muodostavat tässä sarjassa klassisen kavalkadin, jonka päähenkilöt seikkailivat omissa elokuvissaan, niiden lukuisissa jatko-osissa ja lisäksi muutamissa elokuvissa eri hirviöt pääsivät kauhistuttamaan katsojia yhteisvoimin.

Universalin klassikkomonstereista yhäkin tunnetuimmat ovat Frankensteinin hirviö, Dracula ja Ihmissusi. Seitsemän vuosikymmentä sitten nämä suositut hahmot kokoontuivat yhteen koomikkopari Bud Abbottin ja Louis Costellon luotsaamaan kauhukomediaan, joka tosin jostain syystä kantaa vain ensiksi mainitun hirviön nimeä.


Abbott and Costello Meet Frankenstein
Ohjannut Charles Barton
USA 1948, 83 min.
Komedia, Kauhu
Pääosissa: Bud Abbott, Louis Costello, Bela Lugosi, Lon Chaney Jr., Glenn Strange



Bud Abbott (1895─1974) ja Louis Costello (1906─1959) muodostivat 1940─1950-luvuilla suositun koomikkoparin, joka tuli yleisölle tutuksi pääasiassa lukuisten elokuvien ja tv-esiintymisten myötä. Burleskiteatterissa tavannut kaksikko aloitti yhteistyönsä radiossa ja onnistuneiden kuunnelmien myötä parivaljakolle urkeni ura elokuvateollisuudessa Universalin leivissä. Abbott and Costello Meet Frankenstein on yksi kaksikon menestyneimmistä elokuvista, ja niinpä sitä seurasi liuta vastaavia kauhukomedioita. Myöhemmin mukana seikkaili seuraava erä Universalin monstereita aina muumiosta näkymättömään mieheen.

Tässä elokuvassa tapaamme Chickin (Abbott) ja Wilburin (Costello), jotka kuljettavat työkseen matkatavaraa. Eräs paikalliseen vahakabinettiin matkaava suurikokoinen kuljetus aiheuttaa kaksikolle päänvaivaa, sillä kyydissä vaikuttaisi olevan hieman tavallista vahanukkea eläväisempi lasti. Muuan Lawrence Talbot (Chaney) yrittää varoittaa vaarallisesta kuljetuksesta, mutta pahaksi onneksi täysikuu muuttaa Talbotin ihmissudeksi. Kauhun hetket eivät kuitenkaan jää vahakabinettiin, sillä karanneet hirviöt odottavat Chickiä ja Wilburia eräissä hienoissa juhlissa. 

Abbott and Costello Meet Frankenstein on yllättävän toimiva yhdistelmä kauhua ja komediaa, vaikka juoni hetkittäin tuntuukin vähän löperöltä. Tarinan heikkous ei silti liikoja pääse vaivaamaan, koska parivaljakon toilailuita on joka tapauksessa hauska katsoa. Huumori perustuu erityisesti Costellon liikekieleen ja kiistämättä klassikkomonstereiden olemuksestakin on helppo repiä hupia. Itse asiassa tämä elokuva on jopa keskinkertaista Draculaa viihdyttävämpi. Kelpoa katsottavaa Halloween-sesonkiin!

Pisteytys: 7/10

lauantai 13. lokakuuta 2018

Les parapluies de Cherbourg - Cherbourgin sateenvarjot (1964)

Ohjannut Jaques Demy
Ranska 1964, 91 min.
Musikaali, Romantiikka, Draama
Pääosissa: Catherine Deneuve, Nino Castelnuovo, Anne Vernon

Mon amour, je t'attendrai toute ma vie!
Cherbourgin pikkukaupungissa nuoret rakastavaiset Geneviève (Deneuve) ja Guy (Castelnuovo) haaveilevat avioliitosta ja yhteisestä tulevaisuudesta. Algerian sota rikkoo parin pilvilinnan: Guy lähetetään kahden vuoden komennukselle armeijaan ja raskaaksi tullut Geneviève joutuu turvattomaan asemaan. Pitäisikö hänen odottaa Guyta palaavaksi vai suostuako rikkaan kilpakosijan morsiameksi?

Karsastan läpilaulettuja musikaaleja, mutta lajityypin kenties suurimman klassikon ollessa kyseessä tyyliä ei voi kuin kehua. Kaunis musiikki tekee arkisesta tarinasta hieman sadunomaisen, ja juuri siitä maagisesta kosketuksesta elokuvissa usein on kyse. Arjen ja sadun yhdistäminen ei toki ole aivan helppoa ja varsinkin Cherbourgin sateenvarjojen näyttelijät saivat tehdä kovasti töitä. Lauluja nimittäin laulavat eri ihmiset, joten niin Catherine Deneuve kuin Nino Castelnuovokin joutuivat harjoittelemaan rooliaan varten millintarkan huulisynkkauksen.

Viehättävän värikäs Cherbourgin sateenvarjot menestyi lippuluukuilla ja kriitikoiden kynsissä erinomaisesti. Musikaali oli näkyvästi esillä niin Cannesissa kuin peräti kahdessa eri Oscar-gaalassakin, tosin vain Cannesista tuli palkintoja ja niiden joukossa Kultainen palmu. Elokuvan menestys on hieno saavutus, sillä ohjaaja Jacques Demy (1931─1990) oli ohjannut ensimmäisen kokopitkän teoksensa Lolan (1961) vain muutamaa vuotta aiemmin. Lola, Cherbourgin sateenvarjot sekä Demyn seuraava elokuva Rochefortin tytöt (1967) muodostavat temaattisen trilogian ─ koko kolmikko löytyy vieläpä 1001-listalta.

Pisteytys:
8/10

torstai 11. lokakuuta 2018

The Servant - Palvelija (1963)

Ohjannut Joshep Losey
Iso-Britannia 1963, 116 min.
Draama
Pääosissa: Dirk Bogarde, James Fox, Sarah Miles, Wendy Craig

Servant? I'm nobody's servant..
Epäjärjestyksen keskellä elävä rikas poikamies Tony (Fox) palkkaa taloudenhoitajakseen herra Barrettin (Bograde), joka taitaa gentlemannien tapakulttuurin ja on lisäksi erinomainen kokki. Herrasväen yhteiselo muodostuu nopeasti toimivaksi yhteispeliksi, mutta miekkosten naisystävät sekoittavat pakan täysin. Vähitellen kaikki ihmissuhteet ovat kiemuralla ja lopulta isännän ja palvelijan suhde muuttaa muotoaan mitä eriskummallisimmalla tavalla.

Robin Maughamin samannimiseen romaaniin (1948) perustuva Palvelija on psykologinen draama, jossa on jopa hienoisia trillerin aineksia. Elokuvan teemoista näkyvin on luokkasuhteiden kuvaus ja analysointi: on valtavan kiehtovaa seurata, kuinka henkilöiden statukset sekoittuvat elokuvan edetessä. Luokka-asemia vastaavat rakennelmat järjestyvät uuteen uskoon lähes absurdilla tavalla. Palvelijan on katsottu käsittelevän myös homoseksuaalisuutta, vaikka asiaa ei tietenkään ilmaista suoraan. Sensuurin ja ahdasmielisyyden vuosikymmeninä homoutta ei arvatenkaan elokuvissa nähty, mutta Palvelija viestii jo hienoisesta asenneilmapiirin muutoksesta.

Yhdysvalloissa syntynyt ohjaaja Joseph Losey (1909─1984) muutti 1950-luvulla Englantiin jouduttuaan Hollywoodissa maanisena vellovien kommunistivainojen kohteeksi. Epätasaisen ohjausuran kohokohdaksi jäi brittikaudella syntynyt Palvelija, joka keräsi menestystä BAFTA-kisassa. Elokuvaa on kiitelty erityisesti sen omaperäisestä tavasta käsitellä luokkayhteiskuntaa- Ehkäpä Loseyn yhdysvaltalaistausta antoi juuri sopivasti ulkopuolisen näkökulmaa brittien luokkajärjestelmän pitkiin traditioihin. Myös tyyliseikat ovat kohdillaan: intuitiivisella asenteella luotu Palvelija on tunnelmaltaan hieman rosoinen, mutta siksikin kiehtovan kaunis teos. Erityismaininnat myös upealle musiikille ja kuvaukselle!

Pisteytys:
8/10

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

8 x Halloween: osa II (Lyhärikooste)

Mum is back!
I begin tucking him into bed and he tells me, “Daddy check for monsters under my bed.” I look underneath for his amusement and see him, another him, under the bed, staring back at me quivering and whispering, “Daddy there’s somebody on my bed".

Toisinaan pelko värähtää selkärangassa jo pienestä impulssista. Tiivistäminen on taitolaji ja lyhytelokuvissa pelon herättäminen muutamassa hetkessä on varsin hieno saavutus. Tässä tekstissä esitellään kauhulyhäreitä tasan viidenkymmenen, kymmenen ja viiden vuoden takaa.


The Alphabet
Ohjannut David Lynch
USA 1968, 4 min.
Lyhytelokuva, Kauhu, Surrealismi, Animaatio
Pääosissa: Peggy Lynch




David Lynchin uran alkuvaiheiden kauhulyhäri The Alphabet tuo ruudulle painajaisia näkevän naisen (Lynch). Saakeli, että voi aakkosistakin saada puistattavaa settiä aikaiseksi! Surrealistisessa kuvaelmassa on jo aimo annos niitä samoja aineksia, jotka Lynchin myöhemmässä tuotannossa tulevat tutuksi.

Pisteytys: 7/10

Mamá
Ohjannut Andy Muschietti
Espanja 2008, 3 min.
Lyhytelokuva, Kauhu
Pääosissa: Victoria Harris, Berta Ros, Irma Monroig




Mamá on Andy Muschiettin esikoiskauhu, jota seurasi samanniminen kokopitkä filmi vuonna 2013. Lyhytversiossa on runsaasti mahdollisuuksia tarinan laajentamiseen, joskaan sille ei välttämättä ole tarvetta. Ytimekäs idea starttaa mainiosti ja karmiva tunnelma rakentuu nopeasti, mutta loppu hieman lässähtää. Koominen mörkö saa liikaa ruutuaikaa, eikä loppuratkaisu onnistu yllättämään.

Pisteytys: 6/10

Lights Out
Ohjannut David F. Sandberg
Ruotsi 2013, 3 min.
Lyhytelokuva, Kauhu
Pääosissa: Lotta Losten




Jos valojen sammuttaminen pimeällä on joskus jännittänyt, tietää tämän elokuvan juonesta kaiken tarpeellisen. Varsinainen pimeänpelko-klassikko! Olemattomalla budjetilla tehty pätkä julkaistiin alun perin Youtubessa ja Vimeossa, joissa se nousi vähitellen suureen suosioon. Miljoonien katselukertojen ansiosta David F. Sandberg pääsi tekemään ideastaan samannimisen kokopitkän elokuvan vuonna 2016.

Pisteytys: 7/10