Arrival (2016)

Ohjannut Denis Villeneuve

USA & Kanada 2016, 116 min. 

Scifi, Draama, Mysteeri

Pääosissa: Amy Adams, Jeremy Renner, Forest Whitaker

 

Language is the foundation of civilization.

 

Kielitieteilijä Louise Banks (Adams) hälytetään apuun, kun valtavat avaruusmonoliitit laskeutuvat maan pinnalle. Banksin tavoitteena on löytää kommunikointiyhteys muukalaisten ja maan asukkaiden välille. Tehtävä on vaikea, sillä edes oman kotiplaneettamme ihmiset eivät kykene puhumaan keskenään avoimesti saati ymmärtämään toisiaan. Mitä avaruuden tulokkaat meistä haluavat?

 

Rauhallisesti etenevä scifielokuva tutkii kiinnostavasti kieltä ja kommunikaatiota. Arrival osoittaa yksinkertaisin keinoin, että sanavalinnoilla on merkitystä. Elokuvan edetessä keskeisemmäksi teemaksi tosin nousee aika. Jo elokuvan alussa on nähty välähdyksiä Banksin muusta elämästä, äitiydestä ja lapsen menettämisestä. Tarinalinjat kietoutuvat toisiinsa lopussa. Minusta Arrival olisi paljon kiinnostavampi, jos se keskittyisi enemmän kommunikaatioon, mutta tarina on kyllä toimiva näinkin. Vain aivan lopussa aikakikkailu tuntuu hieman lattealta. Kokonaisuus ei silti kärsi liikaa.

 

Arrival sai ilmestyessään suitsutusta parhaana scifielokuvana aikoihin, mikä on kyllä aivan ansaittu tunnustus. Kahdeksasta Oscar-ehdokkuudesta tuli lopulta vain yksi voitto, sekin parhaista äänitehosteista. Kiistämättä elokuvan äänimaisema ja Jóhann Jóhanssonin sävellykset luovat tunnelmaa taidokkaasti. Efektit ovat samoin päteviä, eikä elokuva onneksi pyöri vain niiden ehdoilla. Denis Villeneuve on sittemmin siirtynyt maan kamaralta avaruuteen: Dyyni-elokuvakin (2021) filosofoi ja mietiskelee, mutta on vielä Arrivaliakin näyttävämpi ja massiivisempi kokonaisuus.

Pisteytys: 8/10

Under the Shadow (2016)

Ohjannut Babak Anvari

Iso-Britannia, Jordania, Qatar & Iran 2016, 84 min.

Draama, Kauhu

Pääosissa: Narges Rashidi, Avin Manshadi

I had a bad dream.

 

Irakin-Iranin sota runtelee Teherania, jossa siviilit pyrkivät silti jatkamaan elämäänsä. Perheenäiti Shidehin (Rashidi) maailma kuitenkin romahtaa, sillä hänet erotetaan yliopistosta ja haave lääkäriksi pääsystä katkeaa iäksi. Sota syvenee, mies lähtee komennukselle kohti rintamalinjoja ja kodin seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Ei aikaakaan, kun Shideh ja hänen tyttärensä (Manshadi) saavat vieraakseen kutsumattomia henkiä, jotka valuvat esiin pommitusten synnyttämistä halkeamista.

Under the Shadow käsittelee yhtäältä sodan luomaa pelon ilmapiiriä, mutta myös konservatiiviseksi muuttuvia asenteita ja heikkeneviä naisten ihmisoikeuksia. Nyky-Iranissa naisen asema on synkkä, vaikka viime aikoina laajoja protesteja onkin syntynyt. Tavallaan myös Under the Shadow on osa niitä. Elokuvan tarina on hivenen kömpelö, paikoin kliseinenkin, mutta idea on hyvä ja tärkeä. Harvoinpa sitä paitsi tulee vastaan tähän maailmankolkkaan sijoittuvaa yliluonnollista kauhua.

Kriitikoiden kehuma Under the Shadow on brittiläis-iranilaisen Babak Anvarin ensimmäinen kokopitkä ohjaustyö. Elokuva palkittiin kotimaassaan parhaan debyytin Baftalla. Sittemmin Anvarilta on syntynyt jokunen filmi, mutta ei vielä vastaavia hittejä. Ehkä sellainen on vielä luvassa, sillä tällä erää Anvar on kiinnitettynä J.J. Abramsin luotsaaman Cloverfield-sarjan neljännen osan ohjaajaksi.

Pisteytys: 6/10

Toni Erdmann - Isäni Toni Erdmann (2016)

Ohjannut Maren Ade

Saksa, Itävalta, Monaco, Romania, Ranska & Sveitsi 2016, 162 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Peter Simonischek, Sandra Hüller

 

Don't lose the humor.

Winfried Conradi (Simonischek) matkustaa Bukarestiin tapaamaan aikuista Ines-tytärtään (Hüller). Isän ja tyttären välit ovat etääntyneet, mutta Winfried ei anna periksi. Tekohampaat, peruukki ja pierutyyny aseinaan hän loihtii itselleen alter egon, Toni Erdmannin, jonka omalaatuinen persoona purjehtii Ineksen bisnesillallisille aiheuttamaan yleistä hämmennystä ja hupia.

 

Yllättävä, tyrskähdyttävä ja lämmittävä draamakomedia valloittaa väistämättä. Aihe on tavallaan pöhkö kuin paraskin iskävitsi, mutta juuri siksi se on niin vetoava. Perhesuhteiden ohella elokuva ravistelee hellästi jakuissa ja puvuissa pönöttäjiä, muistuttaen, ettei elämä ole niin kamalan vakavaa. Kuten Conradi-Erdmann iän tuomalla viisaudella toteaa, elämä on kuitenkin tässä ja nyt.

 

Isäni Toni Erdmann on sikäli mainio draamakomedia, että lajityypit tuntuvat limittyvän hieman yllättävin tavoin. Pöhkö huumori sekoittuu aika vakaviinkin teemoihin vaivihkaa, ujuttautuu hiljaisiin hetkiin kuin pierutyyny sohvalle. Mitä pidemmälle elokuva etenee, sen enemmän huomaa hymyilevänsä, eikä mitään slapstickia tarvita. Kriitikoiden ylistämä elokuva palkittiin Cannesissa FIPRESCI-palkinnolla ja se sai myös esimerkiksi parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-ehdokkuuden. Käsikirjoittaja-ohjaaja Maren Ade (s. 1976) ei ole sittemmin luonut uusia filmejä, mutta häärii kuitenkin Toni Erdmannin Hollywood-remaken tuotantotiimissä. Senkin ensi-iltaa saadaan varmaan odotella vielä hyvän aikaa.

 

Pisteytys: 8/10

Hell or High Water (2016)

Ohjannut David Mackenzie

USA 2016, 102 min.

Draama, Rikos, Trilleri

Pääosissa: Chris Pine, Ben Foster, Jeff Bridges, Gil Birmingham

 

Lord of the plains... that's me.

 

Texasin pikkukaupungeissa koetaan pankkiryöstöjen sarja. Rikosten takana ovat Howardin veljekset Toby (Pine) ja Tanner (Foster), jotka ovat päättäneet maksaa maatilansa velat ahneelle pankille sen omilla rahoilla. Kaksi poliisia ryhtyy jäljittämään huolellisesti suunniteltujen ryöstöjen sarjaa: muutamat säröt vievät tekijöiden jäljille, mutta arvoitus ei silti ota ratketakseen.

Hell or High Water on kertomus nykyajan köyhyydestä ja Yhdysvaltojen huonovointisuudesta. Vain neljän hahmon kautta rakentuva kuva on monipuolinen ja laaja. Osin ongelmat ovat ylisukupolvisia, sillä kaikille ei jaeta samanlaisia pelikortteja. Käy selväksi, ettei amerikkalaisen unelman tavoittelua aloiteta samalta viivalta. Samalla elokuva on tarina kahdesta parivaljakosta, miehisestä välittämisestä ja rakkaudesta, jota jurottavat raasut eivät osaa ilmaista muuten kuin keljuilemalla.

Taitavasti käsikirjoitettu Hell or High Water huokuu americanaa. Pankkiryöstötarinaa voisi tituleerata nykypäivän lännenelokuvaksi, jossa hyvän ja pahan konflikti ei kuitenkaan ole kovin mustavalkoinen. Voiko pankkiryöstössä nähdä oikeutuksen, miten kaiken pitäisi päättyä? Elokuva jättää katsojan tuumimaan kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia. Taitava tarina sai ilmestyessään runsain määrin kehuja ja muun muassa neljä Oscar-ehdokkuutta, mutta suurta pystimagneettia filmistä ei tullut. Se on silti selvästi vuotensa ensi-iltojen parhaimmistoa.

Pisteytys: 8/10

Jackie (2016)

Ohjannut Pablo Larraín

USA, Ranska, Chile & Kiina 2016, 100 min.

Biografia, Historia, Draama

Pääosissa: Natalie Portman, Peter Sarsgaard, Billy Crudup, Greta Gerwig

I never wanted fame. I just became a Kennedy.

John F. Kennedyn salamurha (1963) aiheutti suuren mediamylläkän, villitsi salaliittoteorioita ja suisti Yhdysvaltain ulkopolitiikan uuteen suuntaan. Samalla tapahtuma oli suuri henkilökohtainen tragedia Kennedyn lähipiirille, eritoten miehensä murhan todistaneelle Jacqueline Kennedylle (Portman). Ensimmäisen naisen osa jää saman tien taakse: on suunniteltava uutta, muutettava, huolehdittava lapsista, vaadittava tietoa ja ylläpidettävä erilaisia rooleja. Kaiken yllä häilyy surun usva.

 

Jackie on monista aikatasoista yhdistelty intiimi kertomus. Kaikki hetket ovat kuitenkin melko lähellä toisiaan ja kaikissa Jackie saa puhua suunsa puhtaaksi eri tavoin. Kuulijoina ovat pappi, toimittaja, läheinen avustaja ja edesmenneen miehen veli. Itse murhahetki välähtelee nopeina, kipeinä muistoina. Vastapainoa surun eri vaiheille tuovat vuoteen 1962 sijoittuvat kohtaukset, joissa presidentin vaimo esittelee Valkoista taloa televisiolähetyksessä.

 

Venetsiassa ensi-iltansa saanut Jackie miellytti kriitikoita ja filmi kilpaili Kultaisesta leijonasta. Pääpokaali jäi saamatta, mutta onnistunut käsikirjoitus palkittiin. Muihin elokuvan saamiin tunnustuksiin lukeutuvat muun muassa Bafta-pysti ja Oscar-ehdokkuus puvustuksesta; sellaista sieti odottaa, sillä rouva Kennedy muistetaan muotitietoisuudestaan. Aikalaistunnelmaa on muutenkin luotu tyylikkäästi ja se on huomioitu monin tavoin kuvauksessakin. Tarkkuudella rakennettu surudraama on kiinnostava henkilökuva, mutta jokin siinä jättää etäälle.

Pisteytys: 7/10

The Jungle Book - Viidakkokirja (2016)

Ohjannut Jon Favreau

Iso-Britannia, USA, Uusi-Seelanti, Ranska, Kanada & Intia 2016, 106 min.

Animaatio, Seikkailu

Pääosissa: Neel Sethi, Bill Murray, Ben Kingsley

Can you just hang on?

Disneyn Viidakkokirja (1967) on animaatioklassikko, jonka svengaava lupsakkuus vetoaa vuosikymmenestä toiseen. Tämä  uusintafilmatisointi on osa elokuvayhtiön valtavaa remake-projektia, jolta yksikään Disney-kaanonin klasikko ei vaikuta olevan turvassa. Uuden Viidakkokirjan juoni noudattelee Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan (1894) kertomusta, jossa eri eläimet saattelevat Mowgli-poikaa (Sethi) kohti ihmisasumusta. Tunnelma elokuvassa on synkkä, ainakin 1960-luvun versioon verrattuna. Viidakkoseikkailu on täynnä vauhtia ja hetkittäin piinaavaakin jännitystä, eikä huolettomia lauluhetkiä löydy kovin montaa.

Edelliskatselu jätti minut aika latteisiin tunnelmiin, joten siihen nähden elokuva tuntuikin nyt paljon paremmalta kuin muistin. Kenties olen vain sittemmin nähnyt riittävästi surkeita Disney-uusintoja: karmeita ovat varsinkin Leijonakuningas (2019), Aladdin (2019) ja kaiken kurjuuden huippuna ankea Mulan (2020). Varsinkin moniin muihin kömpelyyksiin verrattuna Viidakkokirja on lajissaan harvoja onnistuneita teoksia, jos nyt jonkun näistä Disney-uusinnoista siis haluaa katsoa. Seikkailussa on hyvä rytmi, mainioita eläinhahmoja ja villiä vilskettä näyttävissä maisemissa.

Onnistuneinta Viidakkokirjassa on sen realismiin pyrkivä animointi. Muutamissa hetkissä jylhä viidakko erikoisine asujineen näyttää todella komealta. Täysin aidon näköiset mutta leukojaan hölmösti louskuttavat eläimet sen sijaan eivät tee vaikutusta. Erikoistehoste-Oscarilla palkittu Viidakkokirja menestyi taloudellisesti erinomaisesti ja se oli vuotensa viidenneksi tuottoisin filmi. Elokuvalle on kaavailtu jatko-osaa, josta ei kuitenkaan ole viime vuosina tihkunut tarkempia tietoja. Vaikka Viidakkokirja olikin menestys, toisen osan vetovoimaan en jaksa uskoa. Lipputuloja sekin silti varmasti tahkoaa, joten osan ilmestyminen mahtaa olla vain ajan kysymys.

Pisteytys: 6/10

Bridge of Spies - Vakoojien silta (2015)

Ohjannut Steven Spielberg

USA, Intia & Saksa 2015, 142 min. 

Draama, Historia, Trilleri

Pääosissa: Tom Hanks, Mark Rylance, Alan Alda

You should be careful.

Tositapahtumiin pohjautuva Vakoojien silta sijoittuu kylmän sodan epäluuloisiin vuosiin. Tarina alkaa vuodesta 1957, jolloin Rudolf Abel (Alda) pidätetään New Yorkissa neuvostovakoojana epäiltynä. Hän saa asianajajakseen työhönsä vakavasti suhtautuvan James B. Donovanin (Hanks), joka pelastaa Abelin kuolemantuomiolta. Monikaan ei suhtaudu Donovanin työhön suopeasti, mutta myöhemmin mielipiteet kääntyvät täysin. Abelin säästäminen nimittäin antaa Yhdysvalloille valttikortin, jonka avulla oman maan vakooja voidaan saada palautettua hengissä kotiin.

Coen-veljesten ja Matt Charmanin käsikirjoittama Vakoojien silta on keskinkertaista agenttiviihdettä. Tarina on hyvä, mutta eritoten loppua kohden elokuva väljähtyy melko kiusalliseksi siirapiksi. Kaiken kruunaa arjen sankarin rooleistaan tuttu Tom Hanks, joka ─ sinänsä pätevästi ─ esiintyy jälleen vaatimattomana oikeusvaltion malliesimerkkinä. Coenit olisivat saaneet ohjata filmin Steven Spielbergin sijaan, silloin elokuvassa olisi melko varmasti ollut kiinnostavaa särmää.

 

Tunnetun tekijätiimin luoma Vakoojien silta oli näyttävästi esillä Oscar-gaalassa, josta vain sivuroolia näyttelevä Mark Rylance lähti kotiin palkinto kourassaan. Lavasteet olisivat voineet olla toinen voittomahdollisuus, sillä aikakauden miljöö on tyylikkäästi luotu. Se ei kuitenkaan ole aivan niin loistava kuin toisessa 2010-luvulla ilmestyneessä kylmän sodan agenttitrillerissä Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja (2011). Harkitun estetiikan lisäksi elokuvia yhdistää sekin, ettei kummassakaan pääpaino ole kovassa toiminnassa ja rytinässä, vaikka muutama tarkkaan tähdätty luoti viuhahtaakin.

 

Pisteytys: 6/10