lauantai 24. lokakuuta 2020

8 x Halloween: osa VI (kauhuvuosi 2019 vol 1)

After life is over, the afterlife goes on.
 
Vuosi 2019 tanssitti valkokankaille läjäpäin kauhuelokuvia ─ ainakin määrä tuntuu suurelta, kun vertailee tämän epäonnen vuoden ensi-iltamääriin. Tästä tekstistä löytyy kolme viime vuonna ensi-iltansa saanutta viihdepläjäystä, joiden lisäksi ensi viikolla luvassa on hieman puhdasverisempiä kauhuelokuvia. Viime vuoden kauhuista mainittakoot myös Ari Asterin folk-pastissi Midsommar (2019) sekä Jordan Peelen kaksoisolentokauhu Us (2019).

 
The Dead Don't Die
Ohjannut Jim Jarmusch
USA, Ruotsi & Etelä-Afrikka 2019, 104 min.
Komedia, Kauhu
Pääosissa: Bill Murray, Adam Driver, Tilda Swinton, Chloë Sevigny


 
Centervillen pikkukaupungissa tapahtuu kummia, kun hautausmaan mullat alkavat tutista ja elävät kuolleet laahautuvat kaduille. Itse asiassa koko maapallo vaikuttaa nyrjähtäneen akseliltaan ja kenties juuri sen vuoksi zombit ovat könynneet Centervillen poliisivoimien vaivaksi. Kokemattoman virkavallan onneksi outo hautausurakoitsija Zelda Winston (Swinton) tarjoaa auttavan miekkakätensä, vaikka mitäpä väliä millään oikeastaan on. Ehkä zombeja osattiin jo vähän odottaakin.
 
Jim Jarmuschille tyypilliseen lakoniseen huumoriin luottava The Dead Don't Die on kivannäköinen tunnelmapala, joskaan ei järin hauska. Elokuvan zombit ovat ryömineet lahdattavaksi suoraan George Romeron Kuolleiden aamunkoitosta (1978) ja samasta lähteestä on ammennettu inspiraatiota myös yhteiskuntakriittiseen sanomaan. Elokuva kritisoi kulutusyhteiskuntaa ja välinpitämättömyyttä ilmastonmuutosta kohtaan. Piittaamattomuuden teema on läsnä elokuvassa esimerkiksi siten, että yksi päähenkilöistä saattaa vain ilmoittaa jättäneensä kässärin lukematta. Tuskallinen välinpitämättömyys on tarkoitushakuista, mutta jättää liiankin lattean jälkimaun.

Pisteytys: 6/10

Ready or Not
Ohjannut Matt Bettinelli-Olpin & Tyler Gillett
USA & Kanada 2019, 95 min.
Komedia, Kauhu
Pääosissa: Samara Weaving, Adam Brody, Mark OBrien




Nuori morsian Grace (Weaving) joutuu viettämään hääyönsä epätavallisissa merkeissä. Aviomiehen suku on rikas ja omalaatuinen: jokainen suvun uusi jäsen pakotetaan pelaamaan peliä, jonka valinnassa Gracea ei onnista. Luvassa olisi voinut olla vain rauhallinen erä shakkia, mutta tuota pikaa tuore vaimo joutuu puukkohippasille uppo-oudon kartanon sokkeloisille käytäville.

Ready or Not on idealtaan hauska, mutta jutun juju ehtii silti käydä hieman tylsäksi ennen tarinan sangen ennakoitua loppuratkaisua. Tarinaa ja ohjausta täytyy kuitenkin kehuakin: kauhukomedia on vaikea lajityyppi, mutta Ready or Not onnistuu ihailtavan taitavasti tasapainoilemaan hankalasti yhdistettävien elementtien välillä. Lopusta voi muuten bongata hauskan asuviittauksen Terrence Fisherin okkultismikauhu Paholaisen morsiameen (1968).

Pisteytys: 6/10

Crawl
Ohjannut Alexandre Aja
USA, Serbia & Kanada 2019, 87 min.
Trilleri, Kauhu
Pääosissa: Kaya Scodelario, Barry Pepper



 
Valtava myrsky vyöryy kohti Floridaa ja evakuointi on täydessä tohinassa. Kriisin hetkellä omaisten tavoittaminen on tärkeää, ja niinpä nuori Haley (Scodelario) yrittää kuumeisesti saada yhteyden isäänsä (Pepper). Lopulta isäpappa löytyy kotitalon kellarista, jonne on tunkeutunut muuan kutsumaton vieras. Eipä aikaakaan, kun koko talo kotikatua myöten on muuttunut vesipetoja kuhisevaksi myrskynsilmäksi.

Creature Feature -filmi on syntynyt Tappajahain (1975) pitkässä jälkiaallokossa. Suurta laatua ei ole odotettavissa, mutta Crawl ei sentään onneksi ota itseään turhan vakavasti! Päähenkilö on hyvä ja leffan lähtökohta riittää jännärin ideaksi. Harmi vaan, ettei lupaavasti alkava jännitys millään pysy yllä, vaikka muutamia väristyksiä jättimäiset alligaattorit tarjoavatkin. Kerran katsottava pulikointi sopii aivojennollaukseen, ja vain sitä varten filmi kaiketi on tehtykin.

Pisteytys: 4/10

torstai 22. lokakuuta 2020

8 x Halloween: osa V (Amerikan psyko, 2000)

 
Did you know I'm utterly insane?
 
Millennium toi mukanaan uudenlaisia kauhuelokuvia, joista suosituimmiksi kohosivat japanilaisten kauhujen jenkkiversiot (esim. Ring, 2002) sekä kidutuskauhut (esim. Saw, 2004). Päivän filmi ei suoranaisesti ole kauhu, vaikka genren perinteisiin kytkeytyykin. Elokuvan päähenkilössä on jotain samaa kuin 1990-luvun suosituissa kauhuelokuvissa, joissa pahantekijät olivat tavallisia mutta järkensä valon menettäneitä ihmisiä. Verikin lentää!


American Psycho - Amerikan psyko
Ohjannut Mary Harron
USA 2000, 101 min.
Trilleri, Komedia
Pääosissa: Christian Bale, Justin Theroux, Josh Lucas




Bret Easton Ellisin samannimiseen romaaniin (1991) perustuva Amerikan psyko on juppiklassikko, jossa enemmän on enemmän ja mikään ei koskaan riitä. Päähenkilö Patrick Bateman (Bale) on vauras menestyjä nousujohteisella uralla, timmissä kunnossa ja naisten ympäröimä. Materialismin kyynistämä mies ei kuitenkaan osaa tuntea muuta kuin ahneutta, vihaa ja äkillistä murhanhimoa.

Amerikan psyko tarkastelee kiinnostavasti 1980-luvun ─ ja miksei muidenkin aikojen ─ järjetöntä rikastumista ja luksukseen turtumista. Samalla elokuva kritisoi päähenkilöään, rikasta valkoista heteromiestä, jolle taivas on auki eikä mikään teko ole mahdoton. Jos on pätäkkää, on varaa olla mulkku! Elokuvan lopussa Bateman napsahtaa lopullisesti ja verilöyly yltyy, mutta entä sitten ─ mikään ei muutu. Pisteliäs sanoma tuskin voisi olla selvempi.
 
Ilmestyessään Amerikan psyko jakoi kriitikoiden mielipiteitä, mutta pääasiassa elokuvan voitaneen sanoa menestyneen mainiosti. Satiiri on kieroutuneen hauskaa, jännitys pitää sopivasti varpaillaan ja menevän meiningin kruunaa hilpeä soundtrack. Christian Bale tekee kerrassaan oivan roolityön napsahtavana sikailijana. Filmillä on huonosti menestynyt jatko-osakin Amerikan psyko II (2002), jolla tosin ei ole juuri mitään tekemistä alkuperäisteoksen kanssa.

Pisteytys: 8/10

tiistai 20. lokakuuta 2020

The Thing - "se" jostakin (1982)

Ohjannut John Carpenter
USA 1982, 109 min.
Scifi, Kauhu, Mysteeri
Pääosissa: Kurt Russell, Wilford Brimley, T.K. Carter


You gotta be fuckin' kidding.

Etelämantereella yhdysvaltalaisen tutkimusaseman arki mullistuu, kun tukikohtaan saapuu kutsumattomia muukalaisia. Pian miehistö saa selville, että norjalaisen tutkimusaseman väki on kaivanut ikijäästä esiin vuosituhansia vanhan avaruusaluksen, josta on livahtanut esille jotain elävää. Avaruuden muukalainen osaa naamioitua eliöksi kuin eliöksi, ja paranoia saa vallan miehistön keskuudessa. Pahimmassa tapauksessa koko ihmiskunta on tuhon partaalla...

Kylmäävä scifikauhu perustuu John W. Campbellin tieteisnovelliin Olento (1938). Samasta aihiosta on jo aiemmin filmattu kylmän sodan vainoharhaisuutta henkivä kauhu Se toisesta maailmasta (1951), ja sittemmin tarina on saanut jatkoa esiosan muodossa (The Thing, 2011). John Carpenterin versio ei aikanaan saanut kiitosta, mutta tätä nykyä elokuva nauttii jo klassikkostatuksestaan. Aikalaisarvioissa filmiä moitittiin kyynisyydestään ja yliampuvista efekteistään, vaikka juuri ne tekevät elokuvasta kiehtovan. Tarina nimittäin on onnistuneen karmiva.

Robin Bottinin luomat erikoistehosteet ovat ihanan ällöttäviä ja mielikuvituksellisia. Venyvät päät, muljahtelevat limalölleröt ja luikertelevat lonkerot tekevät filmin katselusta suurta hupia ja osaltaan jopa tasapainottavat synkän kyynistä tarinaa. Sitä paitsi järkyttävien näkyjen edessä, oman kuolemanpelon kohtalonhetkellä mielessä on taatusti vain selviytymisvietti. Kukin tutkimusaseman miehistöstä kaivautuu tarinan edetessä yhä syvemmälle itseensä ja rajummat keinot otetaan käyttöön neuvottelematta. Taustalla soivat karmivaa tunnelmaa rakentavat Ennio Morriconen sävelmät, jotka aikalaiset dumasivat ainoastaan Razzie-ehdokkuuden arvoiseksi.

Pisteytys:
9/10

lauantai 17. lokakuuta 2020

8 x Halloween: osa IV (Kuka pelkää noitia, 1990)

Mindless bumpkin! You blithering bogvumper!

Kaiken Halloween-jännityksen ei suotta täydy olla lapsilta kiellettyä kauhua, vaan pieniä väristyksiä voi löytää satujenkin maailmasta. Päivän elokuva on 30-vuotias Kuka pelkää noitia, joka viihdyttää eri ikäisiä katsojia. Vuoden 1990 elokuvista Halloween-sesonkiin sopivat myös mitä parhaimmin paskakauhun kruunaamaton kuningas Troll 2, Stephen Kingin romaaniin perustuva Se ja 1001-listaltakin löytyvä, Tim Burtonin Saksikäsi Edward.


The Witches - Kuka pelkää noitia
Ohjannut Nicolas Roeg
Iso-Britannia & USA 1990, 91 min.
Fantasia, Komedia
Pääosissa: Jasen Fisher, Mai Zetterling, Anjelica Huston




Luke-poika (Fisher) ja hänen isoäitinsä Helga (Zetterling) lähtevät rentouttavalle lomamatkalle. Pahaksi onneksi maailman noidat ovat päättäneet järjestää vuotuisen kokoontumisensa tismalleen samassa hotellissa! Helga-mummu on nuoruudessaan metsästänyt noitia ja tietää, että noidat inhoavat lapsia ja pyrkivät hävittämään nuo haisevat pikkuihmiset maan päältä lopullisesti. Luken ja Helgan on tietenkin pysäytettävä pahuuden voimat, vaikka se onkin hyvin vaarallista.

Kuka pelkää noitia perustuu Roald Dahlin samannimiseen suosittuun lastenkirjaan (1983). Elokuvaversio seuraa alkuperäisen kirjan tarinaa melko uskollisesti, mutta tarina loppuu toisin. Vaikka filmi pohjautuu lastenkirjaan, on mukana aika karmiviakin kohtauksia ─ mutta lopussa lempeys tietenkin voittaa. Aikuisen ei tarvitse pelätä, mutta pienimmille lapsille elokuva ei sovellu ainakaan yksin katsottavaksi. Tiettävästi alun perin tarinaan sisältyi vielä hirveämpiäkin hetkiä, jotka Nicolas Roeg tosin leikkeli pois käytettyään ensin omaa muksuaan koekaniinina!
 
Elokuvan parasta antia on karismaattinen Anjelica Huston karmaisevana ylinoitana, sekä upeat, ihanan hirveät maskeeraukset. Kuvausvaiheessa ne ovat taatusti myös olleet työläitä, vaikka noita-akat näyttävätkin riipivän tekonaamansa irti yhdessä känsäisen käden käänteessä. Mikäli perinteisemmän käsityön sijaan arvostaa enemmän CGI-efektejä, on Robert Zemeckiksen ohjaama uusintaversio saamassa ensi-iltansa jo tässä kuussa.

Pisteytys: 7/10

torstai 15. lokakuuta 2020

8 x Halloween: osa III (Perjantai 13., 1980)

 
Wanna see my trick shot?

Neljäkymmentä vuotta sitten ensi-iltansa saivat muun muassa kauhuklassikot Perjantai 13. sekä Hohto. Mitä kaikkea kasarikauhujen maailmassa vielä vaaniikaan? Vuosikymmen toi mukanaan entistä rajummat efektit ja kahmalokaupalla gorea, sillä aiemmin varjoissa vaanineet möröt astuivat kunnolla valokeilaan. Elokuvia ei katsottu enää vain teattereissa: yleistyvät VHS-kasetit, viralliset ja kopiot, levittivät filmejä tehokkaasti ympäri maailmaa kotikatsomoiden kauhuksi. Vuosikymmenen vitsaukseksi nousivat jatko-osat, joita suosituimmille sarjoille tehtaillaan edelleenkin.


Friday the 13th - Perjantai 13.
Ohjannut Sean S. Cunningham
USA 1980, 95 min.
Kauhu, Mysteeri, Trilleri
Pääosissa: Betsy Palmer, Adrienne King, Kevin Bacon, Harry Crosby



Joukko nuoria saapuu Crystal Laken leirikeskukseen, joka on ollut suljettuna 1950-luvun lopulta saakka. Sulkemisen syynä oli aikanaan leirillä tapahtunut murha, joka sattui vieläpä epäonnisesti perjantaina 13. päivä. Paikan synkkä menneisyys ei nuoria hätkäytä, sillä hyrräävät hormonit pitävät joukon kiireisenä. Sitä paitsi leirikeskukseen on tultu töihin ─ lapset tosin eivät koskaan ehdi saapua, koska mystinen murhaaja tarkkaileekin yhä Crystal Laken tontteja.

Perjantai 13. on jännityksen puolesta laimea teinislasher, joka on tehty häpeilemättömästi Halloweenin (1978) hengessä. Mutta siinä missä Halloweenin paras kohtaus on heti alussa, Perjantai 13. jättääkin murhaajan henkilöllisyyden paljastamisen herkullisesti vasta aivan loppuun. Sitä ennen tappajan nokkelista teurastuksista irtoaa pari hauskaa hetkeä, vaikka ei tämä kliseiden kesäleiri oikein olekaan kestänyt aikaa. Slashereiden ystäviä teos toki saattaa viihdyttää enemmänkin.

Ilmestyttyään elokuva kohosi suureksi hitiksi, sillä toisin kuin nykyään, teinien teurastuksella oli vielä uutuusarvoa. Hurmehinen veripalttu on sittemminkin maistunut monille, sillä elokuvalle on tehtailtu jo 11 jatko-osaa (1981─2009). Enpä kyllä lainkaan lainkaan hämmästyisi, vaikka lisääkin olisi tulossa. Tarvetta tarinan jatkamiselle tosin ei ole, koska elokuvasarjaa ei ─ ihmeen suuresta suosiostaan huolimatta ─ varsinaisesti tunneta laadustaan. Ensimmäisen osan kuitenkin viitsii katsoa kertaalleen, vaikka odotuksia ei ole syytä virittää kovin korkealle.

Pisteytys: 5/10

maanantai 12. lokakuuta 2020

Poltergeist (1982)

Ohjannut Tobe Hooper
USA 1982, 114 min.
Kauhu
Pääosissa: JoBeth Williams, Craig T. Nelson, Heather O'Rourke

 
They're here...
 
Kalifornialaisen perheen idyllinen elämä järkkyy, kun heidän kotitalossaan tapahtuu outoja. Tavarat liikkuvat itsestään, televisio käynnistyy omia aikojaan ja perheen kuopus Carol Anne (O'Rourke) löytää yhteyden häiriöitä aiheuttaviin olentoihin. Eräänä myrsky-yönä tunkeilijat kaappaavat Carol Annen toiseen todellisuuteen, ja perhe joutuu etsimään apua yliluonnollisiin ilmiöihin perehtyneiltä tieteilijöiltä sekä meediolta, jonka avulla Carol Anne kenties vielä voidaan pelastaa.

Poltergeist on luokiteltu kauhuksi, mutta sen aiheuttamat väristykset ovat varsin maltillisia. Onpa mukana sopiva häivähdys komediaakin. Pieni jännitys pysyy kuitenkin sopivasti yllä, vaikka loppu onkin hieman venytetty. Filmi sopii vaikkapa mainioksi Halloween-tunnelmoinniksi heille, jotka karsastavat suurempia adrenaliiniryöpytyksiä ja täysveristä pelottelua. Edes poltergeistin vainoamaksi joutunut perhe ei liikoja säpsähtele, vaikka koti muuttuu yliluonnollisten voimien pesäksi!

Elokuvan pehmoilu johtunee filmin epätavallisesta ohjausprosessista. Nimellisesti ohjaajana on Tobe Hooper (mm. Teksasin moottorisahamurhaaja, 1974), mutta myöhemmin on uumoiltu, että tosiasiassa Poltergeist oli tuottaja Steven Spielbergin teos. Elokuvan oli alun perin tarkoitus olla jonkinlainen jatko Kolmannen asteen yhteydelle (1977), mutta ohjaajaksi nimetty Hooper vei suunnan scifistä kummituksiin. Pelkästään Hooperin käsissä Poltergeist olisi voinut olla vielä karmivampaa kauhua, mutta yksin Spielbergin projektina tuloksena olisi kenties ollut tätäkin lapsekkaampi seikkailu. Tämä lopputulos viihdyttää, mutta ei jää mieleen. Elokuva päihittänee silti molemmat jatko-osansa (1986, 1988) ja huonosti menestyneen remaken (2015).

Pisteytys:
7/10

lauantai 10. lokakuuta 2020

8 x Halloween: osa II (Valerie and Her Week of Wonders, 1970)

Is all this but a dream?

Vuonna 1970 kauhuelokuvissa suosittuja aiheita olivat vampyyrikuvaukset, mutta aivan kaikki näistä teoksista eivät noudattele kovin perinteistä Dracula-linjaa. Tsekkiläinen Valerie and Her Week of Wonders päästää vanhan verenimijän irti oudon tunnelman sävyttämänä. Nykyelokuvista mieleen tulee varsin voimakkaasti Midsommar (2019), jonka yhtenä innoittajana Valerie on hyvinkin saattanut toimia. Jos etsii lisää erikoista kauhutunnelmaa tasan viidenkymmenen vuoden takaa, katsottavaksi sopii italialaisen giallo-mestarin Dario Argenton verevä klassikko Kuoleman lintu (1970).

 
Valerie a týden divu - Valerie and Her Week of Wonders
Ohjannut Jaromil Jires
Tsekkoslovakia 1970, 77 min.
Kauhu, Fantasia
Pääosissa: Jaroslava Schallerová, Helena Anýzová, Jirí Prýmek



Nuori tyttö Valerie (Schallerová) asuu kahdestaan isoäitinsä (Anýzová) kanssa. Eräänä päivänä Valerie havahtuu etsimään kadonneita korvakorujaan, jotka häneltä varastettiin kesken makeimpien unien. Koruja etsiessään Valerie kohtaa ahnaita vampyyreita, todistaa mitä erikoisempia näkyjä läheisistä ihmisistä ja kokee nuorta lempeä. Mikä Valerien maailmassa on unta, mikä totta?

Valerie and Her Week of Wonders edustaa Tsekkoslovakian uutta aaltoa. Valtavan kauniisti kuvattu, kutkuttava kauhu-uni on vuosien saatossa saanut syystäkin kehuvia arvioita kriitikoilta, onhan goottitunnelmaa, satuja ja symboliikkaa taitavasti yhdistävä teos aivan ainulaatuista fantasiaa. Maailma on väritykseltään lempeä ja valoisa, mutta oudon hirviön uhka ja yhteisössä vellovat noitavainot varjostavat kauniita päiviä ─ viattomuuden aika on pian päättyvä. Surrealistista tunnelmaa korostaa erikoisen mieleenpainuva musiikki. 
 
Temaattisesti Valerie käsittelee naiseksi varttumista ja kuukautisten alkamisen tuomaa muutosta. Valerien kotikylässä naisen hedelmällisyys ja seksuaalisuus nähdään pahuutena, mutta viaton nuori ei vielä ymmärrä hävetä kehonsa luonnollisia muutoksia. Kauhun aiheeksi kohoavatkin aikuisten ahnaat perversiot ja kieroutuneet ajatusmallit. Tematiikan käsittely ei ymmärrettävästi ole aivan helppoa. Muutamassa kohtauksessa tuntuu kylmäävältä, että päähenkilöä esittävä Jaroslava Schallerová todella on hädin tuskin 14-vuotias. Pehmopornoksi elokuvasta ei silti (onneksi) ole eikä se ole kaiketi ollut tavoitteenakaan. Niin ihastuttavan kauniita ja outoja kohtauksia kuin Valeriessa onkin, muutamat hetket nuoren tytön seksualisoinnin kuvastossa jäävät kaihertamaan.
 
Pisteytys: 7/10