torstai 12. tammikuuta 2017

Rashômon - paholaisen temppeli

Ohjannut Akira Kurosawa
Japani 1950, 88 min.
Rikos, Draama, Mysteeri
Pääosissa: Toshirô Mifune, Machiko Kyô, Masayki Mori, Takashi Shimura

One of you must die.
Kolme miestä pitää sadetta hylätyssä pyhäkössä ja kertaa kauheaa tapahtumaa, joka vastikään sattui läheisessä metsässä. Pahamaineinen roisto (Mifune) raiskasi metsässä naisen (Kyô) ja tappoi tämän miehen (Mori). Tarinasta nähdään jokaisen osapuolen kertoma versio tapahtumien kulusta: ensin roiston, sitten vaimon ja kolmanneksi kuullaan kuollutta miestä. Lopulta selviää, että tapahtumalla oli myös silminnäkijä (Shimura), joka ei kuitenkaan haluaisi kertoa näkemäänsä.

Takautumia on käytetty kerronnan keinona lukemattomissa elokuvissa, mutta Rashômonin tarinan muoto oli ilmestyessään ainutlaatuinen. Tarkasti hiottu kerronta syventää henkilöitä kiehtovasti. Jokainen tietenkin kertoo tarinaansa siten, että kuulijat näkisivät hänet parhaassa mahdollisessa valossa. Ketä onkaan uskominen? Omalaatuisen kerrontatapansa vuoksi elokuvan päänäyttelijät esittävät itse asiassa neljä erilaista roolia. Suoritukset ovat ilmiömäisiä, erityisesti Toshirô Mifunen fyysinen ilmaisuvoima on vertaansa vailla.

Intensiivinen ja fyysisyydessään lähes vimmainen elokuva oli ilmestyessään suurmenestys. Se nosti Akira Kurosawan maailmankartalle, ja filmi palkittiin myös vuonna 1952 erikois-Oscarilla. Akira Kurosawan (1910–1998) ura on huomattavan pitkä ja laaja - kolmisenkymmentä ohjausta ja yli tuplaten käsikirjoituksia - vaikka suuri yleisö muistanee hänet lähinnä Seitsemästä samuraista (1954). Myönnettäköön, etten itsekään ollut nähnyt Kurosawalta mitään muuta, mutta jo samuraiden perusteella hänet voi julistaa yhdeksi kaikkien aikojen merkittävimmistä elokuvantekijöistä. Upea Rashômon vahvisti käsitystäni Kurosawan mestarillisuudesta. Tutustumiskurssi Kurosawa 101 saa myös jatkoa, sillä 1001-listalla on Rashômonin jälkeen luvassa vielä viisi Kurosawan ohjausta.

Pisteytys:
10/10

tiistai 3. tammikuuta 2017

Joulukuun elokuvat 2016

Miracle on the 34th Street - Susanin kääntymys
Ohjannut George Seaton
USA 1947, 96 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Edmund Gwenn, John Payne, Natalie Wood, Maureen O'Hara



Kris Kringle alias Joulupukki (Gwenn) joutuu oikeuteen todistelemaan olemassaoloaan. Kolmen Oscarin jouluklassikko lämmittää mieltä, mutta kuvastaa myös jopa hieman kolkosti yhdysvaltalaista kaupallisuutta. Vastinpari on mielenkiintoinen, mutta lempeys ja rakkaus elävät kuitenkin kiehtovassa sopusoinnussa tavaratalojen rahanahneuden kanssa. Elokuva nimettiin Suomessa alunperin hieman hassusti Susanin kääntymykseksi, mutta viime vuosina filmiä on ryhdytty esittämään televisiossa myös suoralla käännöksellä Ihme 34. kadulla.

Pisteytys: 8/10

Big Game
Ohjannut Jalmari Helander
Suomi, Iso-Britannia, Saksa 2014, 110 min.
Toiminta, Seikkailu
Pääosissa: Onni Tommila, Samuel L. Jackson, Ray Stevenson



Suuressa suomalaisessa toimintaelokuvassa Yhdysvaltain presidentin Alan Mooren (Jackson) kone tippuu taivaalta. Herra Moore joutuu yksin yllättävän jylhään suomalaiseen erämaahan, mutta onneksi apua on lähellä. Miehuuskoettaan suorittava Oskari (Tommila) sattuu paikalle ja kaksikko lyöttäytyy yhteen. Elokuvan mahtipontisuus ei istu tarinaan, mutta toisaalta juuri tämä epäsuhta kuvastaa kertomuksen ydintä: päähenkilöillä on kerta kaikkiaan liian suuret saappaat täytettävinään. Big Gamessa on aimo annos itseironiaa ja genrellä leikittelyä, niinpä se kyllä viihdyttää ainakin yhden katselukerran ajan.

Pisteytys: 6/10

P.S. I Love You - P.S. Rakastan sinua
Ohjannut Richard LaGravenese
USA 2007, 126 min.
Romantiikka, Draama
Pääosissa: Hilary Swank, Gerard Butler, Lisa Kurdow, Kathy Bates




P.S. Rakastan sinua kertoo vastikään leskeksi jääneestä Hollysta (Swank), joka saa ilahduttavia kirjeitä edesmenneeltä puolisoltaan (Butler). Elokuva on tavanomaista 2000-luvun nyyhkyhömppää ryyditettynä teennäisen ylikorostetulla huumorilla, mutta siitä huolimatta se on genressään ihan katsottava tapaus. Ainakin Hilary Swank tekee niin hyvää työtä kuin vain tällaisen elokuvan puitteissa on mahdollista. P.S. Rakastan sinua perustuu Cecilia Ahernin samannimiseen romaaniin (2004), joka bestsellerinä on todennäköisesti filmiversiotaan parempi.

Pisteytys: 5/10


lauantai 31. joulukuuta 2016

Marraskuun elokuvat 2016

Captain Phillips
Ohjannut Paul Greengrass
USA 2013, 134 min.
Trilleri, Toiminta
Pääosissa: Tom Hanks, Barkhad Abdi





Nykypäivän merirosvoutta käsittelevä Captain Phillips perustuu tositapahtumiin. Somalialaiset merirosvot kaappaavat yhdysvaltalaisen rahtialuksen, jota kipparoiva kapteeni Richard Phillips (Hanks) on mies paikallaan. Elokuva on varma perustrilleri lajityypin hallitsevalta Paul Greengrassilta. Tom Hanks puolestaan esittää tavoilleen uskollisesti tavallista jannua, joka osaa toimia järkevästi kriisitilanteessa ja kohoaa sankariksi tekemällä duuninsa huolella. Kelpo viihdettä kertakatseluksi.

Pisteytys: 6/10

Lo imposible - Selviytyminen
Ohjannut J.A. Bayona
Espanja & USA 2012,  114 min.
Draama
Pääosissa: Naomi Watts, Ewan McGregor, Tom Holland



Vuoden 2004 tsunamitragedian maisemiin sijoittuvassa elokuvassa seurataan viisihenkisen perheen selviytymistaistoa Khao Lakin tuhoutuneessa paratiisissa. Perheen tarina on kyllä kertakaikkiaan ihmeellinen, joskaan en tiedä (enkä viitsinyt selvittää), kuinka suuri osa elokuvan kerronnasta oli täysin tositapahtumia ja mikä taas puhdasta dramatisointia. Elokuvan toteutus ei nimittäin tee oikeutta kamalille tapahtumille ja saa epäilemään perheenkin tarinaa. Selviytyminen on ihan katsottava katastrofidraama, mutta piinalliseksi yltyvä melodramaattisuus on pilata hyvän kertomuksen ja yltyy lähinnä kyynelmässäilyksi. Mahtipontiset viulutkin vinkuvat väsymättä taustalla kuin viimeistä päivää.

Pisteytys: 5/10

The Thing from Another World -
Se toisesta maailmasta
Ohjannut Christian Nyby
USA 1951, 87 min.
Scifi, Kauhu
Pääosissa: Margaret Sheridan, Kenneth Tobey, Robert Cornthwaite



Scifiklassikossa seurataan tiederyhmän kauhunhetkiä Pohjoisnavalla. Jään sisältä löytyneestä avaruusaluksesta luikahtaa pakoon muukalainen, jota eivät liekit tai luodit tuhoa. Mikä avuksi? Hyytävä jännitystunnelma on kohdillaan ja kylmän sodan kalsea henki humahtaa luihin ja ytimiin. Sama tarina on filmatisoitu uudelleen vuonna 1982 nimellä The Thing - "se" jostakin ja tuohon elokuvaan on myös tehty esiosa The Thing vuonna 2011.

Pisteytys: 7/10

The Play House - Teatteri
Ohjannut Edward F. Cline & Buster Keaton
USA 1921, 23 min.
Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia
Pääosissa: Buster Keaton, Virginia Fox






Teatteri tai myös nimellä Buster varieteessa tunnettu Buster Keatonin lyhytelokuva enteilee jo elokuvaa Kovaa kyytiä ja kaunokaisia (1924). Ensin unimaailmassa ja sitten teatterissa seikkaileva Keaton esittää lukuisia rooleja ja päätyy lopulta vikittelemään tyttöä (Fox) tai tämän kaksoissisarta. Varieteen hauskat temput huvittavat, mutta kiehtovinta on alun unijakso ja monistuviin henkilöihin liittyvät oivallukset.
Pisteytys: 8/10

One Week - Viikko rakennusmiehenä
Ohjannut Edward F. Cline & Buster Keaton
USA 1920, 25 min.
Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia
Pääosissa: Buster Keaton, Sybil Seely, Joe Roberts






Juuri avioituneen parin onnea ei haalista edes poikkeuksellisen vaivalloinen talonrakennusurakka. Oman aikansa Ikea-tunnelma naurattaa edelleen makeasti ja Keatonin stunttisuoritukset ovat vertaansa vailla. Mainio lyhytkomedia!

Pisteytys: 9/10

The Goat - Syntipukki
Ohjannut Buster Keaton & Malcolm St. Clair
USA 1921, 23 min.
Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia
Pääosissa: Buster Keaton, Virginia Fox, Joe Roberts






Väärinkäsityksen vuoksi Keatonin toilailevaa hahmoa luullaan vankikarkuriksi. Syntipukki on päätähden erikoisalaa, eli nokkelaa fyysistä komediaa. Mukana vauhdikkaassa menossa nähdään myös Keatonin rakastamia vanhoja junia. Kivikasvo pakenee sinivuokkoja lähes yhtä riemukkaalla tavalla vuotta vanhemmassa lyhärissä Buster ja poliisiparaati (1922).

Pisteytys: 9/10

The Neighbors - Naapurit
Ohjannut Edward F. Cline & Buster Keaton
USA 1920, 18 min.
Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia
Pääosissa: Buster Keaton, Virginia Fox, Joe Roberts






Rakastuneen parin yhdessäoloa hankaloittavat riitelevät naapurit, mutta nuori lempi keksii kyllä keinot. Elokuvassa kohelletaan väärinkäsityksestä toiseen ja karmeaa kyllä, ainakin mustan miehen pidätyksen yhteydessä tapahtuva sekaannus on edelleen kiusallisen ajankohtainen aihe. Naapurit ei ole ihan nokkelinta Keatonia, mutta viihdyttää kyllä. Lopun akrobatiakohtaus (kuvassa) on varsinkin näkemisen arvoinen.

Pisteytys: 7/10

The Paleface - Kalpeanaama
Ohjannut Edward F. Cline & Buster Keaton
USA 1922, 20 min.
Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia
Pääosissa: Buster Keaton, Virginia Fox, Joe Roberts






Rikkaat valkoiset miehet ovat suututtaneet intiaaniheimon, ja tietenkin juuri silloin sankarimme (Keaton) tanssahtelee intiaanien leiriin keräilemään perhosia. Kivikasvo päätyy hurjasta tilanteesta toiseen ilmekään värähtämättä ja sehän toki aina naurattaa. Kelpo komedia, vaikka Kalpeanaama ei olekaan ihan täysosuma.

Pisteytys: 7/10

Film - Viimeinen rooli
Ohjannut Alan Schneider
USA 1965, 20 min.
Lyhytelokuva, Draama
Pääosissa: Buster Keaton




Samuel Beckettin käsikirjoittama Viimeinen rooli on suomenkielisen nimensä mukaisesti Buster Keatonin viimeinen päärooli. Surrealismia ja avantgardea henkivä elokuva tutkii elokuvan katseen kohteena olemista. Kamera nousee lähes yhdeksi elokuvan henkilöksi tai jopa antagonistiksi. Kiinnostava tutkielma,  hämmentävä ja mieleenpainuva elokuva.

Pisteytys: 8/10

The Wolfpack
Ohjannut Crystal Moselle
USA 2015, 90 min.
Dokumentti, Biografia
Pääosissa: Mukunda Angulo, Bhagavan Angulo, Govinda Angulo, Jagadisa Angulo, Krsna Angulo, Narayana Angulo




Angulon perhe on viettänyt tiivistä elämää newyorkilaisessa kerrostaloasunnossa. Perheen lapset elävät elokuvista ja elokuville, ja tuo intohimo on myös varsin samaistuttavaa. Elokuvat nimittäin näkyvät meissä nykypäivän kasvateissa tavalla tai toisella - vaikka eläisi yhtä eristyksissä kuin tämän dokumentin veljessarja. Mutta mitä tapahtuu, kun pojat päättävätkin lähteä tutkimaan ympärillä kuhisevaa kaupunkia? Dokumentin aihe on valtavan kiinnostava ja saa ajattelemaan jotakuinkin kaikkea mahdollista populaarikulttuurista ja elämästä.

Pisteytys: 8/10

Professione: Reporter - Ammatti: Reportteri
Ohjannut Michelangelo Antonioni
Italia, Espanja & Ranska 1975, 119 min.
Draama, Trilleri
Pääosissa: Jack Nicholson, Maria Schneider, Ian Hendry




Michelangelo Antonionin omaperäinen elokuva yhdistää filosofiseen road-movieen trillerin aineksia. Pääroolissa nähdään kertakaikkiaan loistava Jack Nicholson, joka näyttelee Saharassa reportaasia laativaa toimittajaa David Lockea. Joko reissuun, työhönsä tai ylipäätään elämäänsä kyllästynyt Locke päättää pölliä kuolleen miehen henkilöllisyyden. Päähänpisto tuo mukanaan vieraan maailman epäilyttävine ja kiehtovine ihmisineen, mutta valeidetiteetti ei kuitenkaan vapauta vanhoista kahleista täysin. Kutkuttavan oivaltavaa ja mukaansatempaavaa kerrontaa.

Pisteytys: 8/10

A Most Wanted Man
Ohjannut Anton Corbijn
USA, Iso-Britannia & Saksa 2014, 122 min.
Rikos, Draama, Trilleri
Pääosissa: Philip Seymour Hoffman, Rachel McAdams, Willem Dafoe, Daniel Brühl



A Most Wanted Man kertoo USA:n ja Saksan turvallisuuspalveluiden yrityksestä selvittää erään laittoman maahanmuuttajan henkilöllisyyttä. Elokuva on hieman puuduttava rikosraina, jota on kuitenkin ilo seurata erinomaisten näyttelijöiden vuoksi. Trillerissä nähdään esimerkiksi Philip Seymour Hoffman yhdessä viimeisistä rooleistaan. Ilman tätä lisäarvoa koko elokuva olisi vähemmän kiinnostava.

Pisteytys: 6/10

La jetée - Kiitorata
Ohjannut Chris Marker
Ranska 1962, 28 min.
Lyhytelokuva, Scifi
Pääosissa: Davos Hanich, Hélène Chatelain, Jacques Ledoux



Pariisi kolmannen maailmansodan jälkeen. Mies lähetetään matkalle menneisyyteen, aikaan ennen tuhoisaa sotaa. Chris Markerin lyhytelokuva ei ole elokuva, vaikka onkin. Kiitorata koostuu kertojaäänestä ja valokuvista, eikä elävää kuvaa varsinaisesti nähdä. Todella kiinnostava ja vaikuttava lyhäri. Katsotaan mitä olen tästä mieltä, jahka 1001-listalla etenen 1960-luvulle.

Pisteytys: 10/10

Kaze tachinu - Tuuli nousee
Ohjannut Hayao Miyazaki
Japani 2013, 126 min.
Animaatio, Draama, Biografia
Pääosissa: Hideaki Anno, Hidetoshi Nishijima, Miori Takimoto



Lentokoneinsinööri Jirô Horikoshi (Anno) suunnittelee huimia sotakoneita ja rakastuu vakavasti sairaaseen naiseen. Tuhoisa sota langettaa varjonsa onnellisten kesäpäivien ylle; kaikki kaunis on katoavaista. Realistinen animaatio pohjautuu todellisiin henkilöihin, mutta fantasiaakin nähdään Horikoshin unissa. Tuuli nousee on elokuva, jonka piti olla Miyazakin viimeinen. Elokuva on kaunis jäähyväinen, mutta ilmeisesti animaatiomestarilta on kuitenkin vielä tulossa ainakin lyhytelokuva.

Pisteytys: 8/10


Lisäksi vielä joulukalenteria varten katsottu:

Scrooged - Haamujen kosto (1988)

lauantai 24. joulukuuta 2016

LUUKKU 24: Elokuvien 2010-luku

Riemukasta joulunaikaa jokaiselle! Tämän joulukalenterin päätteeksi jaan muutaman aatoksen 2010-luvun elokuvista ja ruodin lopulta yhden vastikään ensi-iltaan tulleen elokuvauutuuden. Vuosi sitten kirjoitin aatoksiani kaikista Harry Potter -elokuvista, ja samoissa tunnelmissa olemme tänäkin vuonna!

Happy Christmas!
Pohdin päivänä eräänä, että mitä lie ovat ne aikamme elokuvien ilmiöt, jotka kertovat parhaiten ajastaan. Arviota on jossain määrin vaikea esittää tästä päivästä käsin, mutta ensimmäisenä mieleeni nousi suuresti masinoitujen kassamagneettielokuvien paisuminen jättimäisiksi elokuvauniversumeiksi. Onko suurempi parempaa? Elokuvasarjat tai vanhatkin tutut tarinat saavat spinoffeja, uudelleenkäynnistyksiä, taustatarinoita ja oikeastaan kaikkia mahdollisia aiheen vierestä liippaavaia kuvaelmia. Marvelin Avengers-sarja on paras esimerkki ilmiöstä, mutta vastaava laajentaminen (rahastaminen?) näkyy myös muissa aiheissa. Tänä vuonna Potter-saaga aloitti kasvunsa ja Rogue One eli ns. Tähtien Sota 3½ syventää kaukaisen galaksin tarinaa.

Ilmiö on havaittavissa myös vuoden 2017 ensi-illoissa, joissa on rutkasti jatko-osia (esimerkiksi Star Wars VIII) ja esiosien jatko-osia (War for the Planet of the Apes jatkona elokuvalle Apinoiden planeetan synty, 2011). Uudelleenkäynnistyksiäkin piisaa: Disneyn klassikkoanimaatioiden live-action-versiot jatkuvat Kaunottaren ja hirviön (1991) uudelleenfilmatisoinnin myötä. Myös Universalin kauhuklassikkouusinnat alkavat Muumion (1932) uuden version saattelemana. Niin ikään King Kong (1933) kerrotaan jälleen kerran uudelleen, edellisestä King Kongista (2005) tosin ei ole vierähtänyt kuin vuosikymmen. Eipä tämä kuitenkaan vielä mitään, nimittäin uusi Spider-Man -kokonaisuus alkaa jo kolmatta kertaa - edellinen Hämis tuli 2014 ja sitä edellinen trilogia päättyi 2007. Myös Pirates of the Carribbean saa jonkinlaisen remake-henkisen jatko-osansa. Miksi sitä nyt sitten ikinä kutsutaankaan, reboot-sequeliksi? Sequel tai prequel on tulossa myös Alien-sarjaan, tai ainakin se on jatko-osa elokuvalle Prometheus (2012). Huh!

Mistä ilmiö johtunee? Loppuvatko suurten elokuvaproduktioiden tekijöiltä ideat vai halutaanko katsojille vain tarjota kaikki mahdollinen? Tuotannossa haisee hieman raha, sillä miksipä jättää suosituksi havaittua universumia koluamatta äärilaitojaan myöten. Kuluttajat äänestävät lompakollaan myönteisesti, ainakin vielä. Entä mahtavatko elokuvauniversumit vielä kokea jonkinlaisen romahduksen? Marvelin touhu on ainakin nyt jo päässyt niin pitkälle, että perässä on vaikea pysyä, vaikka kuinka katsoisi jokaisen elokuvan kahteen kertaan, lukisi sarjakuvia ja vilkaisisi oheistuotteeksi tehtyjä sarjojakin. Toistaiseksi elokuvasarjojen vyörytyksessä kuitenkin pysyy vielä mukana. Tässäpä siis jo luvattu katsaus erään universumin spinoff-laajennuksen avajaisosaan:


Fantastic Beasts and Where to Find Them - 
Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
Ohjannut David Yates
Iso-Britannia & USA 2016, 133 min
Fantasia, Seikkailu
Pääosissa: Eddie Redmayne, Katherine Waterston, Dan Fogler


Potter-maailmalla on valtava potentiaali tuottaa ties millaisia elokuvia myös ilman Harrya ystävineen. Tämä filmi on nyt ensimmäinen tuota laatua, ja neljä jatko-osaa on jo luvattu tulevaksi. 1920-luvun New Yorkiin sijoittuvassa elokuvassa seurataan taikaoliomestari Newt Scamanderin (Redmayne) seikkailuja. Olisin todella halunnut pitää elokuvasta enemmän, mutta valitettavasti se ei kuitenkaan ole erityisen super. Vika on jossain määrin tarinassa, joka on kyllä ihan hyvä, mutta ei tarpeeksi. Tyypitellyt ennalta-arvattavuudet latistavat kertomusta turhan paljon, eivätkä loppupuolen twistit ole tarpeeksi henkeäsalpaavia.

Yhtenä haittana on myös elokuvan roolitus. En lämpeä Eddie Redmaynelle sitten millään, vaikka Les Misérablesissa (2012) hän olikin hyvä. Kaiken teoria (2014) taas oli laimea imitointi, ja Tanskalainen tyttö (2015) raivostuttaa niin paljon, että en ainakaan suostu maksamaan sen katsomisesta mitään. Ehkäpä Redmayne on parhaimmillaan roolissa, jossa imitointi tai tietyt maneerit eivät nouse roolia määrittäviksi tekijöiksi - siksi Les Misérablesissa osa oli hyvä ja tunteikas.

Palatakseni elokuvaan, on toki kehuttavakin jotain. Ensinnäkin 1920-luvun New York on luotu upeasti ja toisekseen ihmeotukset ja taikamaailma viehättävät suuresti, vaikka niitä ei esitelläkään lähellekään riittävästi. Se itse asiassa harmittaa elokuvassa eniten! Haluan nähdä lisää jenkkilän taikamaailman menoa, ihmetellä maagisia yksityiskohtia, nähdä unohtumatonta sauvatyöskentelyä ja hemmetti sentään tutustua uusiin ihmeolioihin ja niiden olinpaikkoihin. Parituntisena seikkailuna Ihmeotukset ja niiden olinpaikat vaikuttaa olevan tunnustelua taikamaailman elokuvallisista mahdollisuuksista, mutta ratkaisut eivät ole riittävän rohkeita ja omaperäisiä. Elokuvan parissa kuitenkin viihtyy ainakin yhden kerran ihan kohtalaisesti, kunhan odotukset eivät ole liian korkealla. Ainakaan tämä Potterhead ei tästä elokuvasta vakuuttunut. Toisaalta en odottanutkaan suuria, sillä elokuvat ovat Pottereiden tapauksessa aina vain kirjaa laimeampi sivutuote, vaikka nauttiihan niistäkin.

Pisteytys:
6/10

perjantai 23. joulukuuta 2016

LUUKKU 23: And the Oscar goes to...

Pian koittaa taas se jännittävä aika vuodesta, kun seuraavat akatemiapalkinnot ovat jaossa. 10 vuotta sitten palkintorohmuja olivat Brokeback Mountain (2005), Crash (2005), King Kong (2005) ja Geishan muistelmat (2005), jotka nappasivat kolme pystiä jokainen. Palkinnonsaajiin lukeutuivat myös muun muassa Capote (2005) ja Walk the Line (2005). Jälkimmäisestä Reese Witherspoon sai parhaan naisnäyttelijän Oscarin, mutta myös pääroolissa ollut Joaquin Phoenix oli ehdolla mieskategoriassa. Phoenix olisi kyllä pystin ansainnut, samaten kuin kilpakumppani Heath Ledger (Brokeback Mountain), mutta tiukasta kisasta huolimatta se meni kuitenkin oikeaan osoitteeseen, Philip Seymour Hoffmanille. Upean näyttelijän kunniaksi vielä kerran tämä hetki:



torstai 22. joulukuuta 2016

LUUKKU 22: Kassamagneetti vuosikymmenen takaa

Kymmenen vuotta sitten uusi Bond-aika alkoi ja ensi-iltansa saivat muun muassa kolmas X-Men sekä Aki Kaurismäen Laitakaupungin valot. 1001-listalla ainoa viidestätoista vuoden 2006 elokuvasta, jota ei (ainakaan vielä) ole poistettu, on Pan's Labyrinth. Synkkä kauhufantasia pääsi valkokankaille 29.12., joten tasan 10 vuotta sitten ensi-iltaa on varmaan jo odoteltu innolla. Katsoin 2006-fiilistelynä erään vuoden suurimmista hittileffoista, jota ei 1001-listalta löydy. Tässäpä siis paluu kymmenen vuoden takaisen yleisömenestyksen pariin, kirjan mukaan lukien voitaneen varmaan puhua jopa ilmiöstä:

The Da Vinci Code - Da Vinci -koodi
Ohjannut Ron Howard
USA 2006, 149 min.
Mysteeri, Trilleri
Pääosissa: Tom Hanks, Audrey Tautou, Jean Reno, Ian McKellen



Symbologian professori  Robert Langdon (Hanks) tempaistaan mukaan salaperäiseen Louvressa tapahtuneeseen murhamysteeriin. Murhatun miehen jättämät viestit johdattavat Langdonin ja avuksi rientäneen poliisin Sophie Neveun (Tautou) suuren arvoituksen äärelle, jonka paljastumisen katolinen kirkko pyrkii kuitenkin kaikin tavoin estämään.

Luin Dan Brownin samannimisen kirjan (2003) suurin epäilyksin muutama vuosi sitten. Trilleri etenee kyllä hengästyttävää tahtia, mutta tarina on kirjoitettu kaikin puolin aivan surkeasti. Jos Brownin tekstin tökeryyksiä alkaisi eritellä punakynän kanssa, valmista ei tulisi pitkään aikaan. Erityisen typerää on, että Dan Brown pyrkii nojaamaan höpöhöpöfantasiansa tietynlaiselle todenperäisyydelle tarkistamatta kuitenkaan faktoja ja sortuen näin yksinkertaistuksiin ja naurettavan suuriin asiavirheisiin. On toki taito sekin, että onnistuu kertomaan fiktiota epäuskottavasti. Vain jotain mainitakseni, Robert Langdonin "asiantuntemus" on niin hataralla pohjalla, että yliopiston olisi kyllä jo syytä huolestua.

Alkuperäisteokselleen uskollinen elokuva on aivan yhtä huono kuin itse kirjakin. Parhammillaankin vain tusinatrilleriltä tuntuva Da Vinci -koodi on kuin Kansallisaarre (2004) ilman huumoria. Elokuvan vahvuudeksi on kuitenkin luettava sen erinomaiset näyttelijät: varsinkin Ian McKellen ja Jean Reno ovat rooleissaan oikein hyviä ja yrittävät pelastaa sen, mikä pelastettavissa on. Nimekäs tekijätiimi ei silti paljoa auta, lähinnä vain harmittaa, että hyvät näyttelijät ovat joutuneet mukaan tämmöiseen lähes kolmetuntiseen löysään pieruun. Elokuvan viat eivät rajoitu pelkkään huonoon pohjatekstiin, vaan monet ohjaukselliset ratkaisutkin ovat suunnilleen yhtä kökköjä kuin Brownin taidot kuvailla henkilöitään. Niinpä elokuvan katsominen on vain vaivaannuttavaa ja herättää ainoastaan ajatuksen siitä, miten tämä on voinut olla yksi ilmestymisvuotensa katsotuimpia elokuvia. Dan Brownin suursuosiota on kyllä vaikea ymmärtää. Kaikesta huolimatta tänäkin vuonna tuli jälleen ensi-iltaan Robert Langdonin uusin seikkailu Inferno. Nimi kertonee sisällöstä; ken elokuvaa katsomaan käy, saa kaiken toivon heittää.

Pisteytys:
3/10

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

LUUKKU 21: Ysäritoimintaa ja -teknologiaa

Joulurauha on jo liki julistettu, mutta vielä ehtii hieman melskata elokuvien parissa. Uskomatonta, mutta en ole koskaan aiemmin katsonut tätä kahden vuosikymmenen takaista toimintaklassikkoa. Jälleen on yksi aukko sivistyksessä paikattu!
 

Mission: Impossible - Vaarallinen tehtävä
Ohjannut Brian De Palma
USA 1996, 110 min.
Toiminta, Trilleri
Pääosissa: Tom Cruise, Emmanuelle Béart, Jon Voight, Henry Czerny, Jean Reno



Tom Cruise on Ethan Hunt, tuhatkasvoinen agentti vaarallisen tehtävän edessä. Hunt menettää läheisen työtiiminsä väijytyksessä ja hänen oma järjestönsä syyttää häntä vakoilusta. Ethanin on todistettava väitteet vääriksi ja etsittävä oikea vakooja käsiinsä.

1960-1970-luvuilla esitettyyn samannimiseen tv-sarjaan perustuva Mission: Impossible on poikinut kokonaisen sarjan elokuvia. Uusin niistä tuli ensi-iltaan vasta viime vuonna ja jatkoakin lienee edelleen luvassa. Sähäkkä agenttitoiminta on kyllä sen verran tenhoavaa aivojennollausviihdettä, että pitipä lisätä saman tien loputkin sarjan leffat katselulistalle. Erikoista kyllä, että moni jatko-osista on pärjännyt kriitikoiden kynsissä avausosaa paremmin.

1990-luvun huipputeknologialla ryyditetty toimintasarjan avausosa on ihan sujuva kokonaisuus, vaikka ei olekaan millään muotoa oivaltava tai tuo genreensä mitään uutta. Aikakautensa näköinen tuotos tuntuu hetkittäin jopa koomiselta matkalta kahden vuosikymmenen taakse, mutta se ei silti tarkoita, että elokuva olisi vanhentunutta kamaa. Positiivista on ainakin se, että megaräjähdyksiä ei tässä ysärituotannossa ole vielä niin paljoa, että tarina hukkuisi pelkän efektirymistelyn alle. Eipä tuo kässärikään mikään huikea ole, mutta aivan kelvollinen tällaiseen elokuvaan. Samaten myös Tom Cruise on roolissaan oikein hyvä, mutta ei hänestä silti Bondiksi ole.

Pisteytys:
6/10