perjantai 9. joulukuuta 2016

LUUKKU 9: Hassunkuriset sinfoniat

Hassunkuriset sinfoniat eli Silly Symphonies -animaatiosarja enteili jo Disneyn ensimmäistä kokopitkää elokuvaa Lumikkia (1937). Vuosien 1929 ja 1939 välillä tehtiin 75 Silly Symphonies -animaatiota, joista kahdeksan palkittiin lyhytanimaatio-Oscareilla. Vuonna 1936 animaatiolyhäreitä syntyi seitsemän kappaletta. Tässä tiivis kooste kahdeksan vuosikymmenen takaisesta sinfoniahassuttelusta. Kaikki elokuvat ovat joko David Handin tai Wilfred Jacksonin ohjaamia.


Elmer Elephant (Wilfred Jackson)

Elmeri-elefantti joutuu kiusatuksi kärsänsä vuoksi, mutta kohoaa kuitenkin sankariksi tulipalon sammutustöissä. Tässä liikkiksessä pätkässä on havaittavissa jo hivenen Dumboa (1941). Ehkäpä suosikkini vuoden tarjonnasta.



Three Little Wolves (David Hand)

Jatko-osa vuoden 1933 pätkälle Three Little Pigs, joka voitti aikanaan Oscarin. Kolmen susihukan seikkailu on mainio, mutta myös melkoista väkivaltaviihdettä.


 

Toby Tortoise Returns (Wilfred Jackson)

The Tortoise and the Haren (1935) jatko-osassa Toby-kilppari voittaa ylimielisen jänön. Arvatenkin tarina perustuu klassiseen satuun, mutta tässä versiossa eläimet kisailevat nyrkkeilyn parissa. Hauskoja karikatyyrihahmoja!



Three Blind Mouseketeers (David Hand)

Muskettisoturien tarinassa seikkailevat sokeat hiiret ja pahiksena nähdään Musta Pekka. Täpäriä tilanteita piisaa, kun hiirulaiset metsästävät juustoa ansoitetussa maastossa. Hauska pätkä!




The Country Cousin (David Hand)

Oscar-palkittu filmi kertoo maalaishiirestä kaupungissa. Tohelo maalaisserkku ei osaa hienoja kaupunkilaistapoja, riipaisee kännin ja uhittelee kissalle. Animaatio on kivannäköistä ja vauhdikasta, mutta tarina itsessään on vähän pöhkö.


Mother Pluto (David Hand)

Tässä filmissä Pluto päätyy vahingossa hoivaamaan tipulaumaa. Loppuratkaisu jää vähän avoimeksi: mitä kävi kanamuorille? Tarina ei ole kovin kekseliäs, mutta tiput ovat hauskoja.



More Kittens (David Hand & Wilfred Jackson)

Edellisen Pluto-filmin kaltaisessa kissanpentuversiossa ei ole sen kummempaa juonta, kunhan seurataan kolmen mirrin seikkailua pihapiirissä. Rauhallisella berhandilaisella on villeissä sisaruksissa hieman kestämistä, mutta yhteiselo sujuu toki lopulta hyvin. Kissavideot toimivat aina.

torstai 8. joulukuuta 2016

LUUKKU 8: Pelkoa ja kauhua Euroopassa

80 vuotta sitten toisen suursodan uhka leijui Euroopan yllä pahantahtoisina enteinä: Espanja suistui sisällissotaan, Italia ja Saksa solmivat ystävyyssopimuksia ja Berliinin kesäolympialaisissa korostettiin Saksan suuruutta. Berliinin olympialaisista myös kuvattiin propagandistinen, joskin visuaalisesti kaunis dokumentti Olympia (1938). Kauhun ilmapiirin hengessä tänään luukusta paljastuu arvio vuoden 1936 Sweeney Todd -filmatisoinnista.


Sweeney Todd: The Demon Barber of the Fleet Street
Ohjannut George King
Iso-Britannia 1936, 76 min.
Kauhu
Pääosissa: Tod Slaughter, Stella Rho, John Singer






Viktoriaanisen ajan Lontooseen sijoittuva Sweeney Todd perustuu vanhaan legendaan. Tarinan mukaan karmea lontoolainen parturi teurasti asiakkaitaan ja kippasi ruumiit lattialuukusta talonsa kellariin. Joissain versioissa naapurin leipurinainen vieläpä tehtaili ihmispoloista lihapiiraita. Tässä elokuvassa tuota brutaalia ruumiiden käyttöä ei suoranaisesti mainita, vaikka rouva (Rho) osallistuukin ruumiiden hävittämiseen rahan toivossa. Voipa kuitenkin olla, että tarinan tunteneet katsojat osasivat kyllä arvata, millä runsaasti esillä olevat lihapiiraat oli täytetty...

Sweeney Toddin tarinasta on tehty lukuisia elokuvia, joista tämä vuoden 1936 versio on kolmas. Kaksi varhaisempaa ovat 1920-luvun mykkäelokuvia, joskin ensimmäinen on kadonnut aikojen saatossa. Karmivasta tarinasta on myös tehty niin baletti kuin musikaalikin. Tässä versiossa kiinnostavaa on se, ettei Toddin tekoja erityisemmin taustoiteta tai selitetä - parturi nyt vain sattuu olemaan poikkeuksellisen murhanhimoinen ja ahne! Pidin tästä versiosta huomattavasti enemmän kuin suuresti karsastamastani Tim Burtonin pitkäveteisestä teurastusmusikaalista Sweeney Todd (2007). Burtonin versiota on tosin yleisesti ottaen enemmän kehuttu kuin parjattu, mutta mieltymyksensä kullakin.

On hulvaton sattuma, että Sweeney Toddin näyttelijä on nimeltään Tod Slaughter. Nimi oli enne ainakin siinä mielessä, että Slaughter loi uransa näyttelemällä antagonisteja vastaavanlaisissa brittikauhuissa. Slaughter on Sweeney Toddina mahtava, sillä hän saa karmealla käkätyksellään ja hyypiömäisellä hiipparoinnillaan ihon kananlihalle. Elokuvan loppukevennys rauhoittaa kuitenkin mukavasti muistuttamalla, että tarinaahan tämä vain oli - mutta hiustenleikkuupäivän koittaessa parturi on syytä valita huolella.

Pisteytys:
7/10

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

LUUKKU 7: Let's Misbehave!

It's the Roaring Twenties!

90 vuotta sitten äänielokuvan aikakausi oli aivan nurkan takana, mutta mykkäelokuva kukoisti vielä hetken kauniina ja eläväisenä. Hollywoodin suosio jatkoi kasvuaan ja tähtikultti oli syttynyt. Aikansa kuumia nimiä olivat muun muassa Douglas Fairbanks, Mary Pickford, Charlie Chaplin, Buster Keaton, Harold Lloyd, Pola Negri ja Lon Chaney. Vuonna 1926 mediahuomio kiinnittyi eritoten Rudolph Valentinon traagiseen kuolemaan ja riutuvien fanien hautajaissaattoon. Samana vuonna myös syntyi tulevia tähtiä, kuten Leslie Nielsen ja Jerry Lewis. Näiden komediamestareiden kunniaksi esittelyvuoroon tänään pääsee vanhemman kollegan Harold Lloydin tähdittämä mykkäkomedia Seitsemännessä taivaassa.

Ps. Olen otsikossa hieman edellä aikaani, sillä Cole Porterin säveltämä upea ja kuolematon Let's Misbehave -sävelmä syntyi vasta vuonna 1927. Pienet anakronismit kuuluvat aikamatkailuun!


For Heaven's Sake - Seitsemännessä taivaassa
Ohjannut Sam Taylor
USA 1926, 58 min.
Mykkäelokuva, Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Harold Lloyd, Jobyna Ralston



Harold Lloyd esittää miljonääri Harold Mannersia, joka sattumalta päätyy köyhien asuttamaan kaupunginosaan. Väärinkäsityksen vuoksi Manners lahjoittaa suuren summan rahaa uskonnolliseen työhön. Erheen huomattuaan miljonääri yrittää saada rahansa takaisin, mutta rakastuukin lähetystyötä tekevään Hope-neitoon (Ralston).

Yksinkertaisella kaavalla toimiva elokuva on hauska, ja niinpä onkin helppoa ymmärtää sen aikanaan saama suuri suosio. Seitsemännessä taivaassa on yksi Lloydin kaikkien aikojen tuottoisimmista elokuvista ja myös koko mykkäkauden kahdenneksitoista tuottoisin elokuva Yhdysvalloissa. Hieno saavutus kieltämättä, mutta kovin suurta klassikkoa komediasta ei kuitenkaan ole muodostunut. Elokuva ei nimittäin ole erityisen kekseliäs tai omaperäinen, vaikka sen lukuisat vitsit naurattavatkin. Vain tunnin mittaisena komediana Seitsemännessä taivaassa kuitenkin viihdyttää kertaalleen katsottuna mainiosti.

Pisteytys: 7/10

tiistai 6. joulukuuta 2016

LUUKKU 6: Suomiviihdettä 90 vuotta sitten

90 vuotta sitten, eli vuonna 1926, ensimmäinen suursota oli ohitse ja elämä hymyili jälleen. Suomessa modernismin kaiut ja valtameren takaa vyöryvä populaarikulttuuri aiheuttivat kuhinaa kaduilla, tanssijalkojen vipatusta ja levotonta kiihkoa. Koko vuosikymmenen kestänyt kiusallinen kieltolaki ei onnistunut kuivattamaan elämänjanoisen kansan suita. Tulenkantajien sanoin oli elettävä raivokkaasti elämän korkea hetki,  nykyaikaa etsittiin ja ikkunat piti avata Eurooppaan. Presidentti kuitenkin nimettiin äimistellen Reissu-Lasseksi, kun tämä kiersi ulkomaita ennennäkemättömän ahkeraan tahtiin aina Pohjoismaita ja Baltiaa myöten.

Uudistuvan lyriikan ohella vuonna 1926 väkeä viihdytti samana vuonna perustettu Yleisradio ja tietenkin myös lukuisat elokuvat. Tuolloin vielä eläviksi kuviksi tai filminäytelmiksi kutsutut kansan viihdyttäjät olivat vakiinnuttaneet tukevasti asemansa täällä kaukaisessa Pohjolassakin. 1920-luvun aikana kotimaisia elokuvia valmistui reilut viisikymmentä ja elokuvateollisuutta hallitsi Suomi-Filmi Oy. Suuri osa elokuvateattereiden tarjonnasta oli kuitenkin ulkomaista perua ja arvatenkin Hollywoodista tulevia elokuvia esitettiin eniten.

"Autuus kun mehun rypälten, maljasta vastaan paistaa.."
Ylläoleva kuva on suomalaisesta elokuvasta Meren kasvojen edessä (1926), josta löytyy lyhyt ja iloinen esikatselupätkä Elonetin sivulta. Elonetistä löytyy muutoinkin hauska kattaus katkelmia kotimaisista elokuvista. 1920-luvun filmeistä joukossa ovat esimerkiksi lyhytkomediat Kun isällä on hammassärky (1922) sekä Kihlauskylpylä (1924). Elähdyttäviä hetkiä! Näitä katsellessa saatoin vain pohtia, ovatko jo edesmenneet isovanhempani nähneet näitä hupipätkiä aivan tuoreeltaan. Linkki elokuvakatkelmien äärelle löytyy tästä.

maanantai 5. joulukuuta 2016

LUUKKU 5: Romantiikkaa länsinaapuristamme

1910-luvulla Hollywood aloitti nousunsa elokuvamaailman kuumaksi keskipisteeksi. Eräs vuoden 1916 menestystarinoista oli D.W. Griffithin melodraama Intolerance, joka oli myös Yhdysvalloissa vuoden katsotuin elokuva. Tänään on kuitenkin esittelyssä eräs vähemmän tunnettu melodraama suoraan länsinaapuristamme Ruotsista. Elokuvan ohjaaja, Helsingissä syntynyt Mauritz Stiller siirtyi myöhemmin luomaan uraa Hollywoodissa. Lukuisista ja aivan kohtalaisen hyvin menestyneistä elokuvistaan huolimatta Stiller muistetaan parhaiten siitä, että hän "löysi" ikonisen Greta Garbon. Vuonna 1916 Garbo tosin oli vielä tuiki tavallinen tukholmalaisen työläisperheen tytär Greta Gustafsson!


Vingarne - Siivet
Ohjannut Mauritz Stiller
Ruotsi 1916, 69 min.
Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Egil Eide, Lars Hanson, Lili Beck





Siivet kertoo kuvanveistäjä Claude Zoretin (Eide) ja hänen nuoren suojattinsa taidemaalari Eugène Michaelin (Hanson) suhteesta. Miesten suhteen laatu on elokuvan kiinnostavin arvoitus: onko kyseessä mestarin ja suojatin läheinen, platoninen ystävyys vai onko kyse romanssista? Taiteilijaparin elämän tasapaino joka  tapauksessa järkkyy, kun Michael rakastuu turhamaiseen Lucia de Zamikowiin (Beck) ja hemmottelee tätä Zoretin kustannuksella. Zoret riutuu ja sairastuu kuolettavasti, jonka seurauksena Michael ajautuu kriisiin. Prinsessa Zamikow puolestaan vaikuttaa ajattelevan vain rahaa. Kolmiodraama on täydellinen.

Mauritz Stillerin draamaa on nimitetty erääksi ensimmäisistä homoelokuvista. Stiller oli toki itsekin homoseksuaali ja samaten myös tanskalainen Herman Bang, jonka novelliin Mikael (1902) elokuva perustuu. Samaisesta novellista on tehty toinenkin elokuva, Carl Theodor Dreyerin Mikael vuonna 1924. Kuriositeettina Siivet on ihan kiinnostava tapaus katsoa, mutta ilman tätä elokuvallista kokemustakin pärjää vallan mainiosti. Tarinasta kiinnostuneiden kannattanee siis suunnata Dreyerin version pariin, jota on yleisesti ottaen pidetty Stillerin versiota parempana.

Elokuvan idea on mielenkiintoinen, mutta kerronta ei oikein ota sujuakseen. Elämykseen vaikuttaa toki sekin, että osia elokuvista on kadonnut, mutta todennäköisesti kokonainen filmikin olisi aika keskinkertainen teos. Kadonneet kohdat on korvattu kuvamateriaalilla, ja puutteet kohdistuvat vain alussa ja lopussa nähtävään eriskummalliseen kehyskertomukseen. Nämä osiot esittelevät aluksi elokuvantekijät kuvauspaikoilla valmistautumassa elokuvaan, minkä jälkeen nähtiin itse näytelmä Siivet. Tarinan päätyttyä näyttelijät ravistivat roolit yltään ja ruotivat elokuvan tapahtumia. Kyseessä on siis elokuva elokuvassa! Päälleliimatulta tuntuvan tarinan tavoitteena oli mitä ilmeisimmin läpäistä tiukahkot sensuuriseulat ja korostaa kertomuksen fiktiivisyyttä, sillä Zoretin ja Michaelin romanssiin vivahtavaa suhdetta on varmastikin jossain määrin paheksuttu.

Pisteytys: 5/10

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

LUUKKU 4: Taistelutantereella

100 vuotta sitten maailma kuohui. Kauas olivat jääneet vuosisadan alun huolettomat päivät ja käyskentelyt kauniiden puiden reunustamilla bulevardeilla. Haaveet uljaina siintävistä tulevaisuuden päivistä, yhä upeammista keksinnöistä ja ihmiskunnan ylivertaisuudesta musertuivat tykkitulen pauhuun. Ensimmäinen maailmansota jatkui jo kolmatta vuotta, eikä loppua näkynyt. Vuonna 1916 länsirintamalla käytiin ennennäkemättömän verisiä taisteluita, joista Verdun ja Somme olivat pahimmat.

Sotatapahtumista tehtiin myös aikalaiskuvauksia. Kuuluisin on brittien tekemä propagandistinen The Battle of the Somme, joka on restauroitu vuonna 2006. Elokuva olisi ollut kiinnostavaa katsoa, mutta harmillisesti en löytänyt kunnollista versiota. Trailereita elokuvasta voi kuitenkin katsoa täältä.

Elämää Sommen juoksuhaudoissa.
Kun sota viimein oli sodittu, tehtiin sen tuoksinnoista tuoreeltaan runsaasti traumaattisia koettelemuksia käsitteleviä elokuvia. Sittemmin toinen suursota on noussut maailmansodista filmatummaksi aiheeksi, mutta ensimmäinenkään ei ole täysin unohtunut. Uudemmista ensimmäistä maailmansotaa kuvaavista elokuvista mainittakoon Pitkät kihlajaiset (2004) ja Sotahevonen (2011). 1920-1930-luvuilla ensimmäinen maailmansota oli vielä niin tuoreessa muistissa, että luonnollisestikin aihe toisintui useissa elokuvissa. Toisissa kerrattiin sotatapahtumia tositarinoiden kautta, useimmissa kauhisteltiin sodan tuhoja ja joissain jo varoiteltiin uuteen suursotaan suistumisesta. 1001-listalta katsomistani elokuvista sotatunnelmia löytyy ainakin näistä:


King Vidorin Suuri paraati (1925) tarkastelee sotaa inhimillisestä lähtökohdasta. Mahtipontinen taistelutahto hiipuu rintamalla, jossa kaikki ovatkin vain jonkun lapsia, rakastettuja ja ystäviä. Elokuvan sanoma kerrotaan seuraamalla yhden yhdysvaltalaisen vapaaehtoisen sotilaan vaiheita Ranskassa. Elokuva pohjautuu erään sotilaan todellisiin kokemuksiin.


Länsirintamalta ei mitään uutta (1930) on yksi tunnetuimpia sotaelokuvia kautta aikojen, vaikka samanniminen alkuperäiskirja lienee vielä nimekkäämpi. Suuren paraatin tapaan tässäkin kertomuksessa sotagloria hiipuu nopeasti, kun innokkaat nuorukaiset pääsevät osalliseksi sotatapahtumia. Elokuvassa seurataan saksalaisten sotamiesten selviytymistä rintamalinjoilla. Kertomuksesta on myös tehty uusintafilmatisointi vuonna 1979.


Runollisen kaunis Suuri illuusio (1937) valmistui toisen maailmansodan alla. Vankileirille sijoittuva elokuva käsittelee vanhan maailman katoamista ja tulevaisuuspelkoa. Elokuva tuntuu erityisen surumieliseltä ja viisaalta, kun tietää, millaiseen katastrofiin maailma sortui vain pari vuotta myöhemmin. Ikävä kyllä, Suuri illuusio tuntuu edelleen kipeän ajankohtaiselta vetoomukselta rauhan puolesta.

lauantai 3. joulukuuta 2016

LUUKKU 3: Silmänlumetta

Huikeita efektejä, viihdettä ja todellisuuspakoa - niitähän yleisöt eläviltä kuvilta edelleen janoavat! Tässä katsaus vuoden 1906 hupitarjontaan:


The Dream of a Rarebit Fiend
Ohjannut Edvin S. Porter & Wallace McCutcheon
USA 1906, 7 min.
Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia, Fantasia
Pääosissa: Jack Brawn






Sarjakuvastrippiin perustuvassa elokuvassa päähenkilö kokee rajua huimausta ravintolaillallisen jälkeen ja pian myös yöunet muuttuvat sekavaksi hallusinoinniksi. Mikä ajaton idea! Efektijohtoisen elokuvan trikkikuvat ovat aikaansa nähden hienoja ja mielikuvituksellisia. Tutustumisen arvoinen pieni hupikuvaelma.

Pisteytys: 7/10

The '?' Motorist
Ohjannut Walter R. Booth
Iso-Britannia 1906, 3 min.
Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia, Scifi







Brittikomediassa sunnuntaiautoilija ajaa talla pohjassa aina avaruuteen asti ja päristelee pitkin Saturnuksen renkaita. Elokuvan vallaton huumori toimii vielä näin satakymmenen vuotta myöhemminkin! Mutta tämän kun katsoo vaikkapa Gravityn (2013) alkupalaksi, niin reilun sadan vuoden aikana tapahtunut kehitys konkretisoituu toden teolla. Efektit eivät tosin vedä vertoja esimerkiksi Georges Mélièsin vielä varhaisemmalle avaruusseikkailulle Matka kuuhun (1902).

Pisteytys: 6/10

Humorous Phases of Funny Faces
Ohjannut J. Stuart Blackton
USA 1906, 3 min.
Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Animaatio, Komedia
Pääosissa: J. Stuart Blackton






Humorous Phases of Funny Faces on stop-motionia hyödyntävä animaatio, jossa liitutaululle piirretyt hahmot ryhtyvät elämään omaa elämäänsä. Varhainen animaatioelokuva ei ole erityisen hauska, mutta ideana onkin vitsailun sijaan esitellä kuvien maagista liikettä. Elokuvan ohjaaja J. Stuart Blackton oli keksinyt hyödyntää stop-motion-tekniikkaa jo aiemmassa elokuvassaan The Humpty Dumpty Circus (1898).

Pisteytys: 5/10