The King's Speech ─ Kuninkaan puhe (2010)

Ohjannut Tom Hooper

Iso-Britannia & USA 2010, 118 min.

Biografia, Historia, Draama

Pääosissa: Colin Firth, Geoffrey Rush, Helena Bonham Carter

Buggerty buggerty, fuck, fuck, arse!

Kuningas Yrjö VI (Firth) nousee valtaan veljensä jätettyä kruununperillisen tehtävät. Pesti ei ole tuoreelle kuninkaalle unelmien täyttymys, mutta syntyperä velvoittaa. Kuninkaan vaikea änkytys on kuitenkin saatava kuriin ─ monien tohtoreiden ja kehnojen troppien jälkeen apu löytyy pieneltä klinikalta, jossa omalaatuinen mies nimeltä Lionel Logue (Rush) vapauttaa kuninkaan kielenkannat.

Tom Hooperin (s. 1972) henkilödraama seilaa onnistuneesti komedian sävyjen, poliittisen draaman ja isänmaallisen paatoksen välillä. Tasapaino säilyy, vaikka konservatiivisia sävyjä voisi olla vähemmänkin. Tarina toki on kiinnostava näinkin, eritoten mainioiden päähahmojen ja varmaotteisten roolitöiden vuoksi. Kahden miehen ja yhden puhevian ympärillä pyörivän tarinan taustalla välähtelee 1930-luvun huolestuttava todellisuus: äärioikeiston nousu ja sodan uhka.

Parhaan elokuvan Oscarilla palkittu Kuninkaan puhe on vuotensa suurimpia arvostelumenestyksiä. Erityiskiitosta saivat käsikirjoitus ja näyttelijät, taitava Colin Firth etunenässä. Jo mainitsemani konservatiivisuus on kirvoittanut hienoista kritiikkiä, ymmärrettävästi, mutta paatos ei lopulta kasva häiritsevän suureksi. Monarkian kritiikiksi elokuva ei edes pyri, vaikka koettaakin antaa hallitsijalle inhimillisyyttä, huonoja ja hyviä puolia sekä hovitapojen taakse kätkettyä maanläheisyyttä. Klassinen hallitsijadraama kantaa.

Pisteytys: 7/10

Fight Club (1999)

Ohjannut David Fincher

Saksa & USA 1999, 139 min.

Draama

Pääosissa: Edward Norton, Brad Pitt, Helena Bonham Carter

This is your life and it's ending one minute at a time.

Unettomuudesta kärsivä valkokaulustyöläinen (Norton) menettää otteen minuudestaan. Päivät toistavat toisiaan, koti muuttuu IKEA-kuvastoksi, eikä miehellä ole persoonaa. Kummaa apua löytyy kuolemansairaiden tukiryhmien epätoivosta, mutta todellisen suunnanmuutoksen tuo uusi tuttavuus Tyler Durden (Pitt). Tylerin johdolla elämä maistuu taas verelle ja hielle, todelliselle runtelulle. Pelkkä kahden miehen nujuaminen ei Tylerille riitä, vaan hänen missionaan on vapauttaa koko yhteiskunta rakentamastaan rahan, kulutuksen ja tyylin vankilasta.

David Fincherin tappelukerho on rajoja ylittävä draama, jonka kerronta yhdistää mustaa komediaa ja hiljalleen avautuvaa mysteeriä. Elokuvan lopussa totuus revitään auki, joskin vihjeitä siitä tiputellaan pitkin matkaa. Jos niitä ei hoksaa, ainakin seuraava katselukerta on erilainen. Vapauttavaa pelastuksen tunnetta ja onnellista autuutta elokuva ei kuitenkaan katsojalle suo. Fight Clubin tunnelma on alusta loppuun rahtusen ahdistava ankeassa nihilismissään, sillä kerronta pulppuaa nimettömäksi jäävän miehen tuskan puristamasta mielestä.

 

Fight Club on elokuva modernin ajan turtumuksesta, joka puhuttelee osuvasti vielä paria vuosikymmentä myöhemminkin. Elokuvan teema ei tosin välttämättä ole ihan näin yksinkertainen, vaan se jättää tilaa tulkinnoille: kuvataanko maskuliinisuutta satiirisesti vai tosissaan, entä miten elokuva tosiasiassa suhtautuu rakkauteen, kuluttamiseen, väkivaltaan? Varmaa on vain se, ettei katsojaa suojata kolhuilta ja ihmetykseltä. Ilmestyessään Fight Club oli mojova tälli, jonka hämmentävä ravistelu otettiin vastaan positiivisesti. Elokuva ei ollut varsinainen palkintomagneetti eikä vuotensa suurimpia lippukassojen megahittejä, mutta näin jälkeen päin arvioituna sitä on usein pidetty yhtenä 1990-luvun merkittävimmistä ja vaikutusvaltaisimmista teoksista.

Pisteytys: 8/10

A Room with a View - Hotelli Firenzessä (1985)

Ohjannut James Ivory

Iso-Britannia 1985, 117 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Helena Bonham Carter, Julian Sands, Maggie Smith, Daniel Day-Lewis, Simon Callow

Here is where the birds sing!

Neiti Lucy Honeychurch (Bonham Carter) on lomamatkalla Italiassa vanhempi serkkunsa Charlotte Bartlett (Smith) esiliinanaan. Firenzessä Lucy tapaa vapaamielisen romantikon Georgen (Sands), joka saa siveyteen kasvatetun Lucyn sydämen läpättämään. Kotiin palatessa skandaalinkäryiset seikkailut on kuitenkin hylättävä ja potentiaalinen aviomies Cecil (Day-Lewis) muistuttaa elämän realiteeteista. Kun George sattumalta muuttaa naapuriin, on Lucyn valittava järjen ja tunteen väliltä.

E.M. Fosterin samannimiseen romaaniin (1908) pohjautuva Hotelli Firenzessä on viehättävä aikamatka 1900-luvun alun kesäparatiiseihin. Temaattisesti elokuva tuo mieleen David Leanin suurteoksen Matka Intiaan (1984), syynä lienee, että myös se pohjautuu aikansa brittien moraalikäsityksiä uhmanneen Fosterin romaaniin (1924). Hotelli Firenzessä on valloittava kuvaelma huumaavasta romanssista ja aikuistumisen haasteista sekä ihanuudesta. Järkiavioliittojen aika on tätä nykyä jo takana päin, mutta elokuvan valintoihin ja yhteisön paineisiin voi silti helposti eläytyä. Vastatako muiden odotuksiin vai kuunnellako sydäntään, joka jo tietää?

Hotelli Firenzessä valloitti aikalaisyleisöt romanttisella kerronnallaan ja kauneudellaan. Useita palkintoehdokkuuksia keränneen filmin voittotilillä on muun muassa parhaan elokuvan Bafta sekä Oscarit käsikirjoituksesta, puvustuksesta ja lavastuksesta. Menestysteos polkaisi käyntiin Helena Bonham Carterin uran ja toimi hyvänä ponnahduslautana muullekin köörille. James Ivory jatkoi suosion poluilla ohjaten miltei heti perään vielä pari Fosterin romaania. Viimeisimmistä töistä mainittakoot Ivoryn sovittama käsikirjoitus elokuvaan Call Me By Your Name (2017), jonka taivaallisissa maisemissa ja romantiikassa on kiistämättä jotain samaa kuin tässä elokuvassa.

Pisteytys: 8/10