The Southerner - Etelän mies (1945)

Ohjannut Jean Renoir

USA 1945, 92 min.

Draama

Pääosissa: Zachary Scott, Betty Field, Beulah Bondi, J. Carrol Naish

 

I reckon we oughta stay.

 

Paahteiset päivät lämmittävät Texasin puuvillapeltoja. Tuckerien köyhä perhe kärvistelee pienillä tuloilla, joita saadaan ankarasta puuvillanpoiminnasta. Vastoinkäymisten yllyttämänä perheen isä Sam Tucker (Scott) sisuuntuu ja päättää hankkia oman farmin. Alku on vaikea ja naapuri vihamielinen, mutta vähitellen Tuckerien perhe raivaa sijansa uudelle asuinseudulle.

Vaikka kertomuksessa kuvataan kovia aikoja, tarinassa säilyy lempeys ja toivo. Tämän tästä löytyy aikaa pienelle huumorille, jota tarinaan tuo eritoten perheen kärtty mutta rakas isoäiti (Bondi). Kertomus itsessään on periamerikkalainen kuvaus suuren laman jälkiaalloista ja siitä selviämisestä. Elokuvan ohjaaja on kuitenkin ranskalainen legenda Jean Renoir, joka asui Yhdysvalloissa halki 1940-luvun ja työskenteli Hollywoodissa. Renoirmainen, ranskalainen sävy näkyy tiettynä kauneutena, joka kuitenkaan ei anna periksi sentimentaalisuudelle. Sievää realismia?

Vaikka The Southerner on viehättävä elokuva, se ei ole samalla tavalla ikimuistoinen kuin moni muu Renoirin merkkiteos. Elokuvaa on kuitenkin pidetty Hollywood-kauden kärkiteoksena ja se menestyi suhteellisen hyvin jo ilmestyessään. Kolmen Oscarin ehdokas ei lopulta voittanut pystejä, mutta Renoirille myönnettiin Oscar-kunniapalkinto uransa saavutuksista. Hyväntahtoinen lamaelokuva sai ensi-iltansa muutamia kuukausia Saksan antautumisen ja toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Luottavainen suhtautuminen tulevaan tuntuu nykyisessä kriisien ajassa jopa hieman naiivilta, mutta täytyykö sen olla niin? Toivoakin tarvitaan.

Pisteytys: 7/10

It's a Wonderful Life - Ihmeellinen on elämä (1946)

Ohjannut: Frank Capra
USA 1946, 130 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: James Stewart, Donna Reed, Lionel Barrymore, Thomas Mitchell, Beulah Bondi

Strange, isn't it? Each man's life touches so many other lives.

George Bailey (Stewart) on onnekas mies. Aina avulias ja epäitsekäs George on pienessä kotikaupungissaan arvostettu henkilö, hänellä on hyvä työpaikka pankissa ja kotona odottavat vaimo ja lapsikatras. Georgen elämässä on toki ollut omat vastoinkäymisensä, jotka huipentuvat kriisiin työpaikalla. Pankista on kadonnut suuri summa rahaa, ja pahimmillaan George voi joutua tapauksen vuoksi vankilaan. Epätoivoissaan George kaavailee itsemurhaa ja toivoo, ettei olisi koskaan syntynytkään - ja taianomaisesti hänen toiveensa toteutuu. Millainen olisi maailma ilman Georgea?

Philip Van Doren Sternin novelliin The Greatest Gift (1943) perustuvan elokuvan idea on simppeli mutta nerokas, ja niinpä samaa tarinakaavaa on jäljitelty populaarikulttuurissa monet kerrat. Mututuntumalla voisi arvailla, että kenties Stern on saanut innoituksen tarinaan Charles Dickensin Joulutarinasta (1843). Elokuvan draaman kaaressa on lukuisat hauskat hetkensä ja sitä kuuluisaa joulun taikaa, mutta kertomus myös liikkuu perustavanlaatuisten moraalikysymysten äärellä. Mitä on hyvä elämä? Millaista on olla hyvä ihminen? Erinomaista tarinaa täydentää elokuvan ensiluokkainen näyttelijäkaarti, eikä muissakaan puitteissa ole moitittavaa. Kaikesta huolimatta Ihmeellinen on elämä ei ilmestyessään ollut varsinainen yleisömenestys, ja se pikemminkin tuotti hieman tappiota. Frank Capra kuitenkin voitti ohjauksestaan Golden Globen ja elokuvalla oli peräti viisi Oscar-ehdokkuutta. Ihmeellinen on elämä noteerattiin kunnolla vasta sen televisiointien myötä 1970-luvulla - ja lopun tiedämmekin.

Frank Capran draamaklassikko on Suomessakin tullut tutuksi viimeistään parinkymmenen vuoden aikana jokajouluisen televisioinnin ansiosta. Minun jouluperinteisiini elokuva ei kuulu, vaikka muutamana vuonna olenkin seuraillut sivusilmällä George Baileyn edesottamuksia. Toisin sanoen katsoin elokuvan nyt ensimmäistä kertaa kunnolla ja ajatuksen kanssa. Lämminhenkinen ja paikoin sentimentaalinen kertomus sopii kyllä jouluun, samaten kuin elokuvan sanoma, joka kertoo jokaisen yksilön olevan arvokas ja vaikuttavan aina merkittävästi myös muiden elämään. En oikeastaan keksi elokuvasta mitään moitittavaa ja sitä oli mukavaa katsoa, mutta jokajouluinen Ihmeellinen on elämä tuntuisi yliannostukselta. Ihmiset ovat kuitenkin jouluperinteidensä kanssa niin hupsuja, että en suinkaan hämmästele heitä, joiden ehdottomiin perinteisiin tämä klassikko kuuluu. Voisin kuitenkin hyvin kuvitella palaavani elokuvan pariin, kunhan muutama joulu on kulunut.

Pisteytys:
8/10

Make Way for Tomorrow (1937)

Ohjannut Leo McCarey
USA 1937, 91 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Victor Moore, Beulah Bondi, Thomas Mitchell, Fay Bainter

Fifty years go by pretty fast.

Viisikymmentä vuotta naimisissa ollut pariskunta Lucy (Bondi) ja Barkley (Moore) menettävät talonsa, mutta kukaan pariskunnan lapsista ei tahtoisi ottaa molempia vanhuksia vaivoikseen. Vanhemmat joutuvatkin eroon toisistaan, kenties loppuiäkseen. Orson Welles on tiettävästi sanonut filmin saavan kivetkin kyynelehtimään - väitteen täytyy pitää paikkansa. Elokuvan dramatisointi on hetkittäin hieman turhan alleviivaava ja sanomaa korostava, mutta sekin on toki vain 1930-luvun elokuvien viehättävä ominaispiirre. Kokonaisuus on joka tapauksessa valtavan koskettava: varsinkin viimeisen sydämiä särkevän puolituntisen aikana nenäliinapaketit kannattaa haalia lähistölle.

Erityismaininta liikuttavasta roolisuorituksesta täytyy myöntää Beulah Bondille, jonka tulkitsema Lucy-mummo on loputtoman sympaattinen hahmo. Toki myös Victor Mooren Barkley-pappa on loistava. Kumpikin päähenkilö onnistuu täydellisesti saamaan katsojan sympatiat puolelleen. Sivurooleista huomion arvoinen on Louise Beaversin esittämä Mamie-sisäkkö. Beavers esiintyi vastaavanlaisissa rooleissa lukuisissa elokuvissa 1920-1960 -luvuilla, yhtäältä luoden mamie-roolien arkkityyppiä, mutta myös raivaten valkokankailta tilaa mustille näyttelijöille.

Elokuvan kiehtovin piirre on ehdottomasti sen suhde moderniin maailmaan. Lucylle ja Barkleylle viisi vuosikymmentä on vierinyt nopeasti, mutta tuossa ajassa on myös tapahtunut paljon muutoksia. 1930-luvun nuoriso on villiä, lapsenlapsikin tapailee useita miehiä ja tanssii käsittämättömien rytmien tahdissa. Myös häämatkalta tutut paikat näyttävät erilaiselta ja orkesteri soittaa kummallisia sävelmiä. Ja mikä parasta - nykypäivän katsojalle elokuvan kuvaama miljöö onkin tuo nostalginen vanha maailma! Muutoksen teeman ja sukupolvien välisen kuilun kuvaamisen lisäksi toinen edelleen ajankohtainen aihepiiri on vanhusten kohtelu. Nykyisin asiat vaikuttavat olevan vieläkin surkeammassa tilassa, kuin elokuvan kuvaamassa todellisuudessa, jossa vanhainkoteja vielä häveten vältellään viimeiseen asti.

Pisteytys:

9/10