Fahrenheit 9/11 (2004)

Ohjannut Michael Moore

USA 2004, 122 min.

Dokumentti

 

 

Who would want to give up their child? Would you?

 

Fahrenheit 9/11 on Irakin sotaa ja George W. Bushin hallintoa kovasanaisesti ruotiva dokumentti. Elokuva alkaa vedenjakajalta, vuoden 2001 terrori-iskuista, jotka järkyttivät maailmaa. Mitä istuva presidentti Bush touhusi iskujen aikaan? Entä kuinka hänen perhe- ja bisnessuhteensa kietoutuvat syyskuun murhenäytelmiin? Michael Moore kaivaa esiin kiusallisia kysymyksiä ja valikoituja totuuksia, eikä katsojan ole vaikea yhdistellä annettuja johtolankoja Mooren haluamalla tavalla.

 

Mooren tavoitteena on osoittaa, että Irakin sota on ollut silkkaa typeryyttä ja Bushin kaltaiset tollot on saatava pois vallasta. Kärkäs Fahrenheit 9/11 on tyyliltään samaan tapaan ajatuksia herättelevä ja tietoisen provosoiva kuin Mooren edellisteos Bowling for Columbine (2002), mutta vielä subjektiivisempi, tulenpalavampi ja tavoitteellisempi. Tässä elokuvassa Moore pysyy enemmän kuvavirran sivussa, mutta aineisto puhuu täsmälleen hänen haluamallaan tavalla. Fahrenheit 9/11 on kerronnaltaan edeltäjäänsä suoraviivaisempi ja vakavampi, vaikka ironiaa ei säästellä.

Fahrenheit 9/11 ei taatusti miellyttänyt kaikkia tahoja, mutta sen yleisömenestys oli kiistaton. Elokuva on ensimmäinen Kultaisella palmulla palkittu dokumentti, minkä lisäksi mm. George W. Bushin rooli palkittiin riemukkaasti Razziella. Mooren suurin tavoite on sittemmin täyttynyt, sillä Bushin presidenttikausi päättyi lopulta ─ vaikkakin vasta vuonna 2009. Fahrenheit 9/11 on voimakkaasti ajankohtaisdokumentti, ehkä jopa propagandaa, mutta se on katsomisen arvoinen edelleen. Taitavan elokuvakerronnan ohella filmi avartaa kiintoisan näkökulman lähihistoriaan.

Pisteytys: 8/10

Bowling for Columbine (2002)

Ohjannut Michael Moore

USA, Kanada & Saksa 2002, 120 min.

Dokumentti

 

Thank you for not shooting me.

 

Dokumentaristi Michael Mooren (s. 1954) elokuva Yhdysvaltain asehulluudesta ravistelee. Bowling for Columbine on saanut nimensä ja innoituksensa Columbinen verilöylystä (1996) eli Columbinen high schoolissa tapahtuneesta joukkomurhasta. Koulusurmien ohella elokuva ei unohda median yllyttävää roolia saati pistooli tyynynsä alla nukkuvia kunnon kansalaisia. Moore käy läpi Yhdysvaltain veristä historiaa ja pohtii syitä sille, miksi missään toisessa maassa tilanne ei ole näin järkyttävä.

Parhaan dokumentin Oscarilla palkittu Bowling for Columbine oli ajankohtainen aikanaan ja on sitä edelleen. Kylmää tosin ajatellakin, kuinka paljon murhaluvut ovat kasvaneet kahdessa vuosikymmenessä. Kouluammuskeluista on tullut lähes rutiinia, poliisiväkivalta on noussut tapetille ja lääke ammuskelupelkoon on ainoastaan aseiden määrän lisääminen. Mooren mukaan uutisten väkivaltajuttujen määrä on noussut kohisemalla silloinkin, kun murhatilastot ovat laskeneet. Mikä lie Yhdysvaltalaisen median tila nykypäivänä? En rohkene olla kovin positiivisella mielellä.

Bowling for Columbine yhdistää nopeita leikkauksia, huumoria ja Mooren provosoivaa tyyliä. Elokuva on viihdyttävä, välillä jopa totuuden ja syvällisen pohdiskelun kustannuksella. Sopivissa hetkissä tarina kuitenkin vetää vakavaksi ja jättää rutkasti ajattelemisen aihetta. Dokumentin kärkkäyden vuoksi asehulluuden lopulliset syyt jäävät turhan avoimiksi. Moore piikittelee silti onnistuneesti väärään suuntaan katsovia ihmisiä, jotka syyttävät väkivallasta musiikkia, videopelejä ja milloin mitäkin viihdeteollisuuden lajia. Tähän Moore vastaa osuvasti: Columbinen koulusurmaajat kävivät keilaamassa juuri ennen surmatöitään, miksei kukaan halua kieltää keilailua?

Pisteytys: 7/10