I Walked with a Zombie - Yö voodoo-saarella (1943)

Ohjannut Jacques Tourneur
USA 1943, 69 min.
Kauhu
Pääosissa: Frances Dee, Tom Conway, James Ellison

Everything good dies here...

 

Sairaanhoitaja Betsy Connell (Dee) saapuu Karibialle Saint Sebastianin saarelle, sillä hänen on määrä ryhtyä plantaasinomistaja Paul Hollandin (Conway) parantumattomasti sairaan vaimon henkilökohtaiseksi hoitajaksi. Betsy kiintyy työnantajaansa ja päättää yrittää parantaa potilaansa keinolla millä hyvänsä - vaikka sitten sekaantumalla henkensä uhalla alkuasukkaiden voodoo-menoihin. Tietenkin vastaan tulee myös zombi-hahmo, joka tässä elokuvassa on taioilla luotu tyhjä ihmiskuori vailla omaa tahtoa. Vuosikymmenten saatossa käsitys zombeista on muokkaantunut aika tavalla, eli tältä elokuvalta on turha odottaa viruksen runtelemia saalistajapetoja.

Kiehtovan Kissaihmiset-kauhun (1942) jälkeen Jacques Tourneur ryhtyi ohjaamaan uutta elokuvaa, niin ikään yliluonnollisesta ja salaperäisestä aiheesta: voodoo-taioista. Voodoo-aiheesta haistaa nykypäivänä väkisinkin melkoisen tuulahduksen entisajan eksotisointia. Hieman yllättävää kyllä, pohjatarinaksi valikoitui Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani (1847). Romaanin ja elokuvan yhteyksiin lukeutuu selkeimmin päähenkilön suhde tämän rakastamaan mieheen ja myös miehen mielisairaaseen vaimoon. Enpä muista tavoittaneeni kovin voimakkaita siirtomaateemoja Brontën romaanista, mutta ainakin valtasuhteita romaanissa kuvaillaan.

Elokuvan kauhu perustuu Tourneurille tyypillisesti salaperäisen tunnelman luomiseen. Tärkeintä on se mitä ei näytetä eli yön pimeydessä ja varjoissa hiipivät kauhut. Toisinaan pelkkä varjo on erikoistehosteita ja maskeerauksia tehokkaampaa! Yö voodoo-saarella on monella tapaa mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä klassikko, mutta sen katselusta jäi silti vähän kumma ja tyhjä olo. Mystisen saaren unenomainen tunnelma kiehtoo, vaikka jokin teemassa hiertää.

Pisteytys:
6/10

Cat People - Kissaihmiset (1942)

Ohjannut Jacques Tourneur
USA 1942, 73 min.
Kauhu, Fantasia
Pääosissa: Simone Simon, Kent Smith, Tom Conway, Jane Randolph

I like the dark.

Nuori nainen Irena (Simon) pelkää muuttuvansa kissapedoksi kiihottuessaan, aivan kuten vanha serbialainen legenda ennustaa. Rakkauselämän aiheuttamat tunteenpurkaukset johtavatkin raatelujälkiin, mutta tekijästä ei voi olla täysin varma. Onko kaikki sittenkin vain Irenan mielikuvituksen tuotetta?

Seksuaalitematiikkaa ja padottuja tunteita käsittelevä Kissaihmiset tuo mieleen toisen eläimellisen kauhun Ihmissuden (1941). Yhtäläisyyksiä löytyy: itse tarinaan syöksytään molemmissa mutkat suoriksi -menetelmällä, joka ratkaisuna toimii tässä filmissä paremmin. Molemmat ovat omalla tavallaan kiinnostavia, mutta pidin kissaversiosta ehkä pienen piirun verran enemmän. Tämän elokuvan monsteri on nimittäin mielenkiintoisemmin esitetty - tai piilotettu.

Irenan kauhistuttavaa muutosta kissapedoksi ei paljasteta liian suoraviivaisesti, vaan upea kuvaus antaa katsojan mielikuvitukselle vallan. Varjojen käyttö on upeaa! Mahtava esimerkki siitä, miten pienelläkin budjetilla voidaan toteuttaa jännittäviä, miltei puistattavia kohtauksia. Simone Simon sopii rooliinsa loistavasti, myös Kent Smith epätoivoisena aviomiehenä ja Jane Randolph tämän viekoittelevana ystävättärenä istuvat osiinsa mainiosti.

Elokuva menestyi sen verran kohtalaisesti, että pian filmi sai jatko-osan (Kissaihmisten kirous, 1944), joka ei kuitenkaan onnistunut kohoamaan edeltäjänsä tasolle. Kissaihmisaihe palasi jälleen valkokankaille vuonna 1982 Paul Schraderin samannimisen uusintaversion myötä. Jatko-osa ja uusintaversio lienevät aika erilaisia, kuin tämä alkuperäinen, mutta molemmat voisi vertailun vuoksi katsoa, jos joskus sattuvat osumaan kohdalle.

Pisteytys:
7/10