Caché ─ Kätketty (2005)

Ohjannut Michael Haneke

Ranska, Itävalta, Saksa & Italia 2005, 117 min.

Draama, Mysteeri, Trilleri

Pääosissa: Daniel Auteuil, Juliette Binoche

 

Don't you recognize the building?

 

Pariisilaisten Georges (Auteuil) ja Anne (Binoche) Laurentin leppoisa elämä katkeaa outoihin kirjelähetyksiin. Georgesille toimitetaan videokasetteja, joissa kuvataan hänen kotinsa ja lapsuutenkotinsa edustaa ─ mistä kummasta on kysymys? Videot eivät paljasta juuri mitään, mutta Georgesin alitajunta avautuu. Lapsuuden painajaiset ja haudatut salaisuudet palaavat.

Kätketty pitää mysteerin nimensä mukaisesti piilossa, vaikka katsoja ehtii hetkittäin luulla arvoituksen olevan ratkeamaisillaan. Avoimuus on loistoratkaisu, sillä vain siten tarina pystyy peilaamaan yhteiskunnan kuvaa tai ihmisyyttä ylipäätään. Hyväosaiset nimittäin porskuttavat eteenpäin, vaikka joutuvat kiusallisesti kohtaamaan menneisyyden virheensä. Hiljalleen käy ilmi, ettei Georges ole kykeneväinen hahmottamaan tekojensa seurauksia. Omatunto vaiennetaan yhä uudelleen.

Michael Haneken rauhallinen ja silti intensiivinen draama laajenee yksilöistä yhteisöihin. Viittaukset Algerian sotaan vievät ajatuksia kolonialismiin ja heikompien sortoon. Jälkien korjaaminen on välttämätöntä, vaikka niiden kohtaaminen tuntuisi kuinka kipeältä tahansa. Taitavasti käsikirjoitettu Kätketty sai ensi-iltansa Cannesissa, jossa Haneke palkittiin parhaana ohjaajana. Menestys ei jäänyt pelkästään Ranskaan, vaan teos keräsi kiitosta ja katsojia maailmanlaajuisesti.

 

Pisteytys: 8/10

The English Patient ─ Englantilainen potilas (1996)

Ohjannut Anthony Minghella

USA & Iso-Britannia 1996, 162 min.

Draama, Romantiikka, Sota

Pääosissa: Ralph Fiennes, Juliette Binoche, Kristin Scott Thomas, Willem Dafoe, Naveen Andrews

I'm not missing you yet.

Toisen maailmansodan viimeiset taistelut ovat käsillä, kun erääseen italialaiseen sotasairaalaan tuodaan vakavista palovammoista kärsivä mies (Fiennes). Muistinsa menettäneestä potilaasta ei tiedetä nimeä tai kansallisuutta, mutta vähitellen muistot tulvivat esiin ja surullinen todellisuus valkenee. Mies paljastuu unkarilaiseksi arkeologiksi László de Almásyksi, joka tahtomattaan joutui osaksi suurvaltojen sotatannerta tuhoontuomitun rakkauden tähden.

Michael Ondaatjen samannimiseen romaaniin (1992) perustuva Englantilainen potilas kertoo kaksi rakkaustarinaa kahdessa eri aikatasossa. Elokuvan nykyhetkessä eli sodan loppuvaiheilla viritellään lempeä sairaanhoitaja Hanan (Binoche) ja miinoja purkavan brittipioneeri Kipin (Andrews) välille. Kaksi hankalaa romanssia peilautuvat toisiinsa, mutta Hanan ja Kipin suhteessa on sentään toivonkipinä. Juonilangat punotaan yhteen taitavasti ja kertomus tempaa mukaansa, vaikka välillä sentimentaalisuuden upottava suo onkin lähellä.

Englantilainen potilas oli suurmenestys, joka vetosi eritoten elokuva-akatemiaan: kahdellatoista ehdokkuudellaan ja yhdeksällä voitollaan (mm. paras elokuva) filmi lunasti paikkansa vuoden 1996 näyttävimpänä gaalamenestyjänä. Kauniissa aavikkomaisemissa kuvattu Englantilainen potilas tuo mieleen vielä komeamman sotafilmin Arabian Lawrence (1962), jonka spektaakkelimaisuudelle elokuva ei vedä vertoja. Traaginen rakkaustarina toimisi ehkä hieman paremmin tiiviimmässä muodossa, vaikka tällä liki kolmituntisella kestollakaan aika ei ehdi käydä pitkäksi.

Pisteytys: 7/10

Trois couleurs: Bleu ─ Kolme väriä: Sininen (1993)

Ohjannut Krzysztof Kieslowski

Ranska, Puola & Sveitsi 1993, 94 min.

Draama

Pääosissa: Juliette Binoche, Zbigniew Zamachowski, Julie Delpy

 

 

Now I have only one thing left to do: nothing.

Auto-onnettomuus jättää Julien (Binoche) yllättäen leskeksi. Miehen ja lapsen menehdyttyä jäljelle jäävät pelkät muistot, joiden kohtaaminen on liian tuskallista. Elämän on jatkuttava ja kivun väistyttävä, joten Julie tuhoaa kaiken vanhan, jopa entisen itsensä. Lopulta hän huomaa, ettei menneisyyttä voi paeta eikä surusta voi vapautua unohtamalla.

Krzysztof Kieslowskin väritrilogian avausosa edustaa Ranskan trikolorin ensimmäistä väriä ja vallankumousihannetta, sinistä ja vapautta. Seuraava osa Valkoinen (1994) käsittelee tasa-arvoa ja viimeinen teos Punainen (1994) ottaa teemakseen veljeyden. Koko trilogia on on saanut osakseen arvostusta, mutta keskimmäinen osa on jäänyt pois 1001-listalta. Trikolori-tematiikan lisäksi elokuvia yhdistävät samankaltaiset kohtaukset ja päähenkilön suhde omaan menneisyyteensä.

 

Kolme väriä: Sininen  (engl. Three Colours: Blue) lähestyy teemaansa pohtimalla vapauden olemusta. Voiko menneisyydestä tai muista ihmisistä irroittautuminen vapauttaa ─ onko se mahdollistakaan? Vapauttaako unohdus, olemmeko menneisyytemme vankeja jopa kaiken kadottaneina? Filosofinen elokuva on tunnelmaltaan melankolinen ja hieman liiankin viileän eteerinen. Surullisuudestaan huolimatta Sininen on kaunis teos ja eritoten sävellykset ovat upeita.

Pisteytys: 7/10