Thelma & Louise ─ Thelma ja Louise (1991)

Ohjannut Ridley Scott

USA 1991, 130 min.

Seikkailu, Rikos, Draama

Pääosissa: Geena Davis, Susan Sarandon, Harvey Keitel, Brad Pitt

I don't remember ever feeling this awake.

Ystävykset Thelma (Davis) ja Louise (Sarandon) lähtevät pienelle lomareissulle, joka saa heti alkuunsa kurjan käänteen. Louise ampuu Thelmaa ahdistelevan väkivaltaisen miehen, ja niinpä kaksikon Thunderbirdin keula on suunnattava pakomatkalle kohti Meksikoa. Rikoksen taakka painaa, mutta ajo halki Yhdysvaltojen muodostuu matkaksi todelliseen vapauteen ja minuuteen. Kun kerran on noustu lentoon, ei vapauden valtaväylältä enää ole kääntymistä takaisin.

Thelma ja Louise kulkee ikonisissa villin lännen maisemissa, jossa vastaantulevat miehet yllyttävät ystävyksiä yhä syvemmälle rikoksen poluille. Asetelman käänteisyys on nerokas, sillä lukemattomissa elokuvissa naishahmojen tehtävänä on toimia ainoastaan kimmokkeena miessankarien toiminnalle. Feministinen road trip kääntää ylipäätään päälaelleen elokuvateollisuuden ikiaikaisen asetelman, jossa lainsuojattomat miehet ryöstävät, murhaavat ja kaahavat.

 

Jos Thelma ja Louise olisi tehty perinteisin sukupuoliroolein, elokuva tuskin olisi herättänyt pienintäkään kohua ─ elokuvassa ei oikeastaan olisi mitään järin erikoista. Naispääosilla tarinasta tuli ilmiö ja kulttielokuva, joka kohtasi  hieman vastustustakin: ampuvatko kaikki rouvat nyt ukkopolonsa ja kaahaavat kohti Meksikoa? Jos niin tapahtuu, syy tuskin on rouvissa tai edes Thelmassa ja Louisessa! Nyt vastalauseet huvittavat, mutta toki elokuva oli vuonna 1991 jotain aivan uutta ja ihmeen vaikeasti käsitettävää. Arvostustakin toki tuli, esimerkiksi ansaittu Osccar parhaasta käsikirjoituksesta. Masentavaa kyllä huomata, ettei elokuvateollisuus lopulta ole kolmessa vuosikymmenessä kovin valtavasti mullistunut sukupuolilokeroiden osalta.

Pisteytys: 9/10

The Accidental Tourist ─ Yksinäinen matkailija (1988)

Ohjannut Lawrence Kasdan

USA 1988, 121 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: William Hurt, Geena Davis, Kathleen Turner, Bill Pullman, Amy Wright

 

In travel, as in most of life, less is invariably more.

Macon (Hurt) kirjoittaa työkseen matkaoppaita mukavuudenhaluisille liikemiehille, jotka eivät odota reissuiltaan yllätyksiä tai kulttuurielämyksiä. Macon elää opetuksiensa mukaan, harmaata ja sisäänpäinkääntynyttä elämää. Lapsensa kuoleman ja avioeronsa jälkeen mies muuttuu alati sulkeutuneemmaksi, kunnes elämään pölähtää innokas koirankouluttaja Muriel (Davis). Maconin koira oppii paremmille tavoille ja mies itse saa oppitunnin rakkaudesta ja tunteiden näyttämisestä.

Anne Tylerin romaaniin Onnellinen matkamies (1985) perustuva Yksinäinen matkailija kuvaa ihmissuhteiden monimutkaisuutta arkisella otteella. Viehättävän omaperäiset hahmot tekevät filmistä katselun arvoisen: henkilöt on luotu taitavasti ja ehdottomasti pilke silmäkulmassa. Näyttelijävalinnat ja roolisuoritukset ovat niin ikään onnistuneita. Silti ei varsinaisesti yllätä, että elokuva on saanut kenkää 1001-listalta jo kirjan kolmannesta painoksesta vuonna 2005.

 

Yksinäinen matkailija on hieman turhan hidastempoinen ja etäiseksi jäävä elokuva, osin kaiketi sulkeutuneen päähenkilönsä vuoksi. Teos ei ole paras Lawrence Kasdanin ja William Hurtin yhteisistä ihmissuhdedraamoista (vrt. Huuma, 1982 ja Sisärengas, 1982). Yksinäinen matkailija kuitenkin menestyi ilmestyessään kelvollisesti: Geena Davis pokasi räväkän eläväisestä roolistaan Oscarin ja olipa elokuva ehdolla jopa parhaan elokuvan kategoriassa.

Pisteytys: 6/10

The Fly ─ Kärpänen (1986)

Ohjannut David Cronenberg

USA, Iso-Britannia & Kanada 1986, 96 min.

Scifi, Kauhu

Pääosissa: Jeff Goldblum, Geena Davis, John Getz

 

We can't trust the insect.

 

Keksijä Seth Brundle (Goldblum) on saanut valmiiksi teleportin, joka on osoittautunut toimivaksi ainakin esineiden siirtelyssä. Lupaavista testituloksista huumaantunut Brundle päättää samppanjapäissään kokeilla itsensä siirtämistä, mutta teleporttikoppiin livahtaa pieni, huomaamaton kärpänen. Brundlen ja kärpäsen geenit sulautuvat toisiinsa ja hiljalleen mies muuttuu hyönteiseksi. Brundlen toimittajaystävä ja heila Veronica Quaife (Davis) joutuu kauhunäytelmän todistajaksi ja vakavasti sairaan Brundlen ainoaksi hoivaajaksi.

Kärpänen on uusintaversio samannimisestä b-kauhusta vuodelta 1958. David Cronenbergin visio vie epäonnisen tieteilijän muodonmuutosta järisyttävämpään suuntaan: Oscar-palkitut maskeeraukset ovat taitavia ja niin ällöttäviä, ettei kärpäsmiehen sokeri-imurointia seuratessa tee ainakaan mieli hamuta karkkipussia. Aikalaisyleisöt löysivät elokuvasta AIDS-tematiikkaa, vaikka Cronenbergin tavoitteena taisi olla ylipäätään tarkastella sairauksia, vanhenemista ja ihmiskehon muutosta. Nykykatsoja pohtii myös oikeutta kehoon ja sen koskemattomuuteen, ainakin kun seuraa Veronica Quaifen osakseen saamia koettelemuksia.

Erinomaisesti menestyneestä Kärpäsestä tuli Cronenbergin uran isoin kaupallinen hitti. Jatko-osakin (1989) tehtiin, mutta sen ohjasi Chris Walas ja kriitikot pitivät tuotosta heikkona. Viime vuosina on huhuttu jälleen uudesta versiosta, mutta toistaiseksi suunnitelmat taitavat olla hyllytettyinä. Sinällään yksinkertaisesta ideasta saa kiistämättä yllättävän paljon irti ─ siis muutakin kuin puklauttavia irtokorvia ja muita putoilevia kehonosia. Body horrorin ohella Kärpänen sisältää aivan kiinnostavaa dramatiikkaa ja pohdintaa ihmisyydestä. Säästän tekstin loppuun oman dorkan puujalkamaisen oivallukseni: jos kärpänen on deminutiivi, tuleeko Seth Brundlesta KÄRPÄ?

Pisteytys: 7/10