Kauhukuu I ─ Godzilla-tupla (1954, 2023)

I knew it. It must be Godzilla.

 

Klassikkomonsteri loiskauttaa kauhukuun käyntiin! Jättiläiskokoisen Godzillan tuhotöistä on ilmestynyt valtava määrä elokuvia, pääasiassa japanilaisen studio Tohon tuottamana. Niistä ruoditaan nyt 50-vuotias esikoinen ja sarjan toistaiseksi tuorein osa. Godzilla on karjunut myös Hollywoodissa. Nyt käynnissä olevan Monsterverse-sarjan osat Godzilla (2014), King of the Monsters (2019) ja Godzilla vs. Kong (2021) ovat tänä vuonna saaneet jatkoa (Godzilla x Kong: The New Empire, 2024).

Valtavien hirviöiden ystäville tuttuja lienevät myös King Kong (1933) ja Cloverfield (2008), joissa rymistellään New Yorkissa. Tasavuosia viettävistä jäteistä on tänä vuonna syytä muistaa The Hostin (2004) outo lonkerohirviö ja kooltaan hieman pienempi mutta silti karmaisevasti vaaniva Mustan laguunin hirviö (1954). Vaan nyt sukeltakaamme rohkeasti Japanin aluevesille!

 

Gojira - Godzilla
Ohjannut Ishirô Honda

Japani 1954, 96 min.

Scifi, Kauhu, Draama

Pääosissa: Takashi Shimura, Akihiko Hirata, Akira Takarada

 

 

 

 

Atomiajan kauhu iskee! Radioaktiivisuuden kasvattama merihirviö Godzilla rantautuu japanilaisten riesaksi. Valtavaksi paisuneen hirviösarjan avauselokuva sijoittuu kylmän sodan ja ydinkokeiden aikaan, mutta sen hälytyssireenit ja rauniokasat nostavat esiin kirveltäviä muistoja sotavuosilta. Atomipommin kipeä muisto kääntyy silti taidokkaaksi viihteeksi. Tarina on jännittävä vaikka rytmiltään se on vielä mukavasti rauhallisempi kuin moni nykyajan katastrofifilmi. Eipä ihme, että elokuvasarjasta on tullut legendaarinen.

Pisteytys: 7/10

 

Gojira -1.0 - Godzilla Minus One
Ohjannut Takashi Yamazaki

Japani 2023, 124 min.

Scifi, Draama, Kauhu, Toiminta

Pääosissa: Munetaka Aoki, Minami Hamabe, Sakura Andô

 

 

 

 

Toho-studion Godzilla-sarjan 37. osa palauttaa sarjan juurilleen. Toinen maailmansota on päättymäisillään, kun merestä nousee outo jättihirviö, johon tavalliset aseet eivät pure. Elokuva on paitsi menevää, tyylikkään näköistä hirviötoimintaa myös kiinnostavaa draamaa. Päähenkilöiden tarinoissa käsitellään sotatraumoja juuri sopivalla syvyydellä: hirviön tuhovoiman ihmettely ei unohdu mutta hahmoilla on merkitystä. Lisäksi on kiinnostavaa katsoa, miten hirviö hoidellaan 1940-luvun teknologialla mielikuvituksellisien scifiviritelmien sijaan. Kerta kaikkiaan onnistunutta hirviöryminää! Elokuva palkittiin hienoista efekteistään ansaitulla Oscarilla.

Pisteytys: 8/10

Throne of Blood - Seittien linna (1957)

Ohjannut Akira Kurosawa
Japani 1957, 110 min.
Historia, Draama, Toiminta
Pääosissa: Toshirō Mifune, Isizu Yamada, Takashi Shimura

Your luck turns slower...

Japanin feodaaliajalla, kenties noin 800 vuotta sitten, kenraali Taketoki Washizu (Mifune) palaa taistelusta voitokkaana. Kotimatkalla hän tapaa noidan, jolta saa kuulla loistavaa tulevaisuutta lupailevan ennustuksen. Tuon kohtalokkaan ennustuksen myötä Washizu ryhtyy suunnittelemaan vallankaappausta, joka tosin jäisi varmasti tekemättä ilman manipuloivia sanoja kuiskailevaa vaimoa Asajia (Yamada).

Mikäli Seittien linnan (Kumonosu-jō) tarina tuntuu tutulta, se johtuu siitä, että kertomus perustuu William Shakespearen Macbethiin (n. 1606). Temaattisesti näytelmä käsittelee vallanhimoa ja kateutta, jotka ovat keskeisessä roolissa myös Akira Kurosawan tulkinnassa. Eritoten Seittien linna tuntuu pureutuvan vallan legitimiteettiin: vallassa oleva nimittäin kärsii alituisesta syrjäyttämisen pelosta, varsinkin, jos valta on hankittu kyseenalaisin keinoin. Kurosawan tuotannosta (ja 1001-listalta) löytyy toinenkin Shakespeare-tulkinta Ran (1985), joka puolestaan pohjautuu Kuningas Learin (n. 1605) tarinaan.

Seittien linna on kiehtova erilaisten perinteiden kudelma sekä lännen ja idän yhteensulautuma. Sen lisäksi, että Shakespeare on siirretty entisaikain Japaniin, eri maailmat kohtaavat myös musiikissa. Erityisen kiehtovalta ja tunnelmalliselta tuntuu elokuvassa hyödynnettävän japanilaisen nō-teatterin mystinen liikekieli ja äänimaisema. Moninaisista vaikutteistaan huolimatta Seittien linna on pohjimmiltaan riisuttu ja yksinkertainen draama, jossa ei ole kerrassan mitään ylimääräistä ─ Kurosawan taito rakentaa elokuvia hätkähdyttää aina.

Pisteytys:
9/10

Seven Samurai - Seitsemän samuraita (1954)

Ohjannut Akira Kurosawa
Japani 1954, 207 min.
Seikkailu, Draama
Pääosissa: Takashi Shimura, Toshirô Mifune, Isao Kimura, Katamari Fujiwara

Danger always strikes when everything seems fine.

Ahne rosvojoukko terrorisoi kyläyhteisöä, mutta lopulta satonsa menettäneet maanviljelijät saavat armottomista vihulaisista tarpeekseen. Kyläläiset hankkivat turvakseen kokeneen samurain Tambei Shimadan (Shimura) ja neljä muuta hyväntahtoista soturia, jotka suostuvat työskentelemään ruokapalkalla. Joukko täydentyy vielä nuorella, kokemattomalla samurailla Katsushirōlla (Kimura) sekä railakkaalla, joskin hyväsydämisellä ja katanaa taitavasti heiluttelevalla maanviljelijällä Kikuchiyolla (Mifune). Seitsemän taistelijan joukko ryhtyy kouluttamaan pelokkaita kyläläisiä, sillä edessä on suuri taistelu.

Seitsemän samuraita (Shichinin no samurai) on kiistatta yksi elokuvahistorian suurimpia ja samalla tunnetuimpia merkkiteoksia. Näiden vaatimattomien meriittien ohella se lienee myös Akira Kurosawan muutoinkin huikean uran kohokohta. Kosolti rakastetusta elokuvasta on kirjoitettu valtava määrä ylistyslauluja sekä analyyseja, ja se on tehnyt lähtemättömän vaikutuksensa lukemattomiin katsojiin. Klassikko tästä taisi tulla jo ilmestyessään, tai ainakin se oli kriitikoidenkin kiittelemä kassamenestys.

Nykypäivään mennessä Seitsemän samurain maine on kasvanut lähes jumalaisiin mittoihin, vaikka se kuvaakin ennen kaikkea ihmisyyden eri puolia aina jaloudesta raukkamaisuuteen tai karkeudesta helliin tunteisiin. Elokuvan ajaton tenho perustuu täydelliseen kerronnan hallintaan, esteettiseen viehätysvoimaan ja syvästi koskettavaan inhimillisyyteen. Tarina on yksinkertainen, mutta teemoiltaan rikas. Kertomuksen tärkein sanoma riippunee katsojasta ja kenties katsomisajastakin. Nostettakoon tässä yhteydessä esille oikeudenmukaisuus ja lähimmäisten auttaminen, jotka sykähdyttävät allekirjoittaneen sydäntä jokaisella katselukerralla. Erityisesti Toshirô Mifunen hahmo on lumoava kaikessa moniulotteisuudessaan, ja millä herkkyyden sekä rujon voiman yhdistelmällä Mifune roolihahmoaan kuvaakaan! Puhdasta kauneutta ja ehdoton mestariteos.

Pisteytys:
10/10

Ikiru - tuomittu (1952)

Ohjannut Akira Kurosawa
Japani 1952, 143 min.
Draama
Pääosissa: Takashi Shimura, Shin'ichi Himori, Minoku Chiaki

Life is brief / Fall in love, maidens...

Kanji Watanabe (Shimura) sairastaa parantumatonta vatsasyöpää. Pojastaan etääntynyt leskimies havahtuu huomaamaan, ettei ole vuosikymmeniin todella elänyt. Virastotyö saa jäädä, kun mies yrittää ottaa kaiken irti jäljellä olevasta ajastaan. Löytyykö onni kaupungin villistä yöstä vai nuoren naisen seurasta? Lopulta Watanabe muistaa eräiden naisten toiveen lasten leikkipuistosta ja tekee kaikkensa saadakseen heidän haaveensa toteutettua.

Akira Kurosawan kertomusta on inspiroinut Leo Tolstoin teos Ivan Iljitšin kuolema (1886), jossa yllättävästi lähenevä kuolema myös muuttaa päähenkilönsä elämän täysin ja lähipiirillä on vaikeuksia sopeutua uuteen tilanteeseen. Perhe-elämästä vieraantuminen voidaan lukea myös yhdeksi Ikirun aihepiireistä, mutta pääasiallisena teemana on kuitenkin elämä ja sen merkitys. Teemat myös yhdistyvät: kun Watanabe on kuollut, istuvat elävät miehen muistotilaisuudessa epätietoisina juoruineen ja omine kunnianhimoisine pyrkimyksineen.

Ikiru komentaa tarttumaan hetkeen ja nauttimaan elämästä, joka tiettävästi on kuitenkin ainutkertainen ja siksi arvokas. Watanabe löytää nautinnon ja mielenrauhan tekemällä jotain hyvää ─ näin hänen elämällään on myös kauaskantoinen merkitys. Tärkeintä ovat ihmiset ympärillämme. Kauniin sanoman ohessa myös piikitellään osuvasti tehokkuudessaan toimimatonta byrokratiakoneistoa! Kurosawan tarkkanäköinen draama oli arvostelumenestys ja se lukeutuu edelleen ohjaajan merkittävimpien teosten joukkoon. Koskettava Ikiru voitaneen peräti lukea Seitsemän samurain (1954) ohella mestarin ykkösteosten kastiin.

Pisteytys:
10/10

Rashômon - paholaisen temppeli (1950)

Ohjannut Akira Kurosawa
Japani 1950, 88 min.
Rikos, Draama, Mysteeri
Pääosissa: Toshirô Mifune, Machiko Kyô, Masayuki Mori, Takashi Shimura

One of you must die.

Kolme miestä pitää sadetta hylätyssä pyhäkössä ja kertaa kauheaa tapahtumaa, joka vastikään sattui läheisessä metsässä. Pahamaineinen roisto (Mifune) raiskasi metsässä naisen (Kyô) ja tappoi tämän miehen (Mori). Tarinasta nähdään jokaisen osapuolen kertoma versio tapahtumien kulusta: ensin roiston, sitten vaimon ja kolmanneksi kuullaan kuollutta miestä. Lopulta selviää, että tapahtumalla oli myös silminnäkijä (Shimura), joka ei kuitenkaan haluaisi kertoa näkemäänsä.

Takautumia on käytetty kerronnan keinona lukemattomissa elokuvissa, mutta Rashômonin tarinan muoto oli ilmestyessään ainutlaatuinen. Tarkasti hiottu kerronta syventää henkilöitä kiehtovasti. Jokainen tietenkin kertoo tarinaansa siten, että kuulijat näkisivät hänet parhaassa mahdollisessa valossa. Ketä onkaan uskominen? Omalaatuisen kerrontatapansa vuoksi elokuvan päänäyttelijät esittävät itse asiassa neljä erilaista roolia. Suoritukset ovat ilmiömäisiä, erityisesti Toshirô Mifunen fyysinen ilmaisuvoima on vertaansa vailla.

Intensiivinen ja fyysisyydessään lähes vimmainen elokuva oli ilmestyessään suurmenestys. Se nosti Akira Kurosawan maailmankartalle, ja filmi palkittiin myös vuonna 1952 erikois-Oscarilla. Akira Kurosawan (1910–1998) ura on huomattavan pitkä ja laaja - kolmisenkymmentä ohjausta ja yli tuplaten käsikirjoituksia - vaikka suuri yleisö muistanee hänet lähinnä Seitsemästä samuraista (1954). Myönnettäköön, etten itsekään ollut nähnyt Kurosawalta mitään muuta, mutta jo samuraiden perusteella hänet voi julistaa yhdeksi kaikkien aikojen merkittävimmistä elokuvantekijöistä. Upea Rashômon vahvisti käsitystäni Kurosawan mestarillisuudesta. Tutustumiskurssi Kurosawa 101 saa myös jatkoa, sillä 1001-listalla on Rashômonin jälkeen luvassa vielä viisi Kurosawan ohjausta.

Pisteytys:
10/10