Whisky Galore! ─ Viskiä, viskiä! (1949)

Ohjannut Alexander Mackendrick

Iso-Britannia 1949,  82 min.

Komedia, Rikos

Pääosissa: Basil Radford, Joan Greenwood, Bruce Seton

A happy people, with few and simple pleasures.

Sotavuodet pienellä skotlantilaissaarella ovat alituista kituuttamista ja puutetta, mutta kun viskilähetys ei saavukaan, ovat onnettomat ajat todella koittaneet. Asukkaiden suureksi helpotukseksi lähivesillä haaksirikkoutuu laiva, joka kantoi suurta viskilastia. Hörpynhimoisia eivät lainvalvojat pidättele, kun pullokaupalla juotavaa kultaa vain odottaa noutajaansa!

Viskiä, viskiä! on kujeileva brittikomedia, jossa on tuulahdus raikasta meri-ilmaa ja paikallisten saarten omalaatuista tunnelmaa. On ajatonta hupia seurata, kun tavalliset pulliaiset vähät välittävät auktoriteeteista ja humalaiset rietastelijat jyräävät alleen tapakulttuurin. Koomisten vastinparien lisäksi virnuiltavaa löytyy muhevasta sanailusta, ja viskin marinoimat paksut skottimurteet lisäävät suunpieksentään oman huumoriarvonsa. Elokuvassa ollaan klassisen brittihuumorin lähteillä!

Kriitikoiden arvostama Viskiä, viskiä! vetosi kansanomaisuudellaan myös suureen yleisöön. Elokuvasta tuli Ealing-studion ensimmäinen iso hitti, eikä siinä kaikki: samana vuonna studio julkaisi oivaan menestykseen ampaisseet komediat Passi Pimlicoon (1949) ja Kruunupäitä ja hyviä sydämiä (1949). Koko kolmikko nauttii tätä nykyä klassikkomainetta. Viskiä, viskiä! sovitettiin myöhemmin teatterilavoille ja elokuva sai mukavasti menestyneen jatko-osan Rockets Galore! (1958). Elokuva ei ole aivan niin riehakas kuin esimerkiksi Kruunupäitä ja hyviä sydämiä tai ohjaajan myöhempi klassikko Naisentappajat (1955), mutta silti maittava siivu brittikomedian historiaa.

Pisteytys: 7/10

The Ladykillers - Naisentappajat (1955)

Ohjannut Alexander Mackendrick
Iso-Britannia 1955, 91 min.
Komedia, Rikos
Pääosissa: Alec Guinness, Peter Sellers, Cecil Parker, Katie Johnson

I wonder if perhaps you'd like some tea?

Professori Marcus (Guinness) on suunnitellut ryöstävänsä rahalastin apunaan neljä ammattikorstoa. Juonien punomista varten joukko vuokraa asunnon herttaisen rouva Wilberforcen (Johnson) yläkerrasta, ja häntä hämätäkseen rikolliset esiintyvät uutterasti harjoittelevina muusikoina. Tietenkin vanha rouva sattuu olemaan hyvin suuri musiikinystävä sekä oikeudentuntoinen ja lainkuuliainen kansalainen, joten rikoksen suunnittelu ja peittely osoittautuu työlääksi puuhaksi. "Rouva Kääkän" murhaaminen välähtää tietenkin miekkosten mieleen, mutta onko sekään lopulta niin helppoa...

Ealing-studion ylistetty komedia on kuvattu värillisenä, mutta sisällöltään se on pikimustaa brittihuumoria. Mehevä asetelma tarjoaa monet naurut roistojen moraalin ja hellyyttävien mummolaumojen kustannuksella! Varsinkin Katie Johnsonin tulkitsema rouva Wilberforce on mitä hurmaavin old lady, jonka kanssa joisin kupposen teetä milloin tahansa. Alec Guinness rosvojen pääjehuna on niin ikään mainio ja tuntuu suorastaan revittelevän oudon professorin roolissaan. Kiinnostavaa on myös nähdä Peter Sellers elokuvauransa alkutaipaleella vielä verrattain tuntemattomana nimenä, kahdeksan vuotta ennen Vaaleanpunaisen pantterin suursuosiota.

Kaikin puolin charmantti Naisentappajat oli BAFTA-palkittu menestys ja myös parhaan käsikirjoituksen Oscar-ehdokas. Elokuvaa pidetään edelleen brittifilmien parhaimmistona, eikä missään määrin suotta. Suosittu elokuva taipui myöhemmin muun muassa oopperaksi ja toki siitä on tehty myös uusintafilmatisointi. Coenin veljesten laatima ja Tom Hanksin tähdittämä Ladykillers (2004) sijoittuu 1950-luvun Lontoon sijaan 1800-luvun etelävaltoihin. Uusintakaan ei välttämättä ole täysin huono, mutta tuskinpa se vetää vertoja nerokkaalle alkuperäisteokselle.

Pisteytys:
9/10

The Lavender Hill Mob - Varastin miljoonan (1951)

Ohjannut Charles Crichton
Iso-Britannia 1951, 78 min.
Komedia, Rikos
Pääosissa: Alec Guinness, Stanley Holloway

I propagate British cultural depravity.

Pankin kultakuljetuksia valvova nuhteeton herra Holland (Guinness) saa tarpeekseen virastaan ja suunnittelee täydellisen ryöstön matkamuistoja tehtaileva herra Pendlebury (Holloway) kumppaninaan. Parivaljakon suunnitelmana on salakuljettaa kultaharkoista valettuja, mutta turistikrääsältä vaikuttavia Eiffel-patsaita Pariisiin ja sitten suunnata kohti leveää elämää miljonääreinä. Arvatekin salakuljetuspuuha on täynnä yllättäviä sattumuksia, vaikka muutama sopivaan kohtaan osunut onnenpotku siivittääkin kriminaalien touhuja aina aavistuksen eteenpäin.

Tarinan kaava on jotakuinkin sama, kuin Ealing-studion paria vuotta vanhemmassa klassikossa Kruunupäitä ja hyviä sydämiä (1949). Aluksi nähdään välähdys loppuratkaisusta, sitten seurataan kuinka tähän päädyttiin ja lopussa odottaa vielä hilpeä käänne! Huumorinsa puolesta filmi on melkoista herkkua kuivien brittikomedioiden ystäville. Satiirisen sanailun ohella elokuvassa on myös ripaus osuvaa hulluttelua, kuten nyt vaikka Hollandin ja Pendleburyn riehakas juoksu alas (siitä ihan oikeasta) Eiffel-tornista.

Varastin miljoonan on Ealing-studion tunnetuimpia komedioita. Elokuva voitti Oscarin nokkelasta käsikirjoituksestaan ja nyhveröltä vaikuttavan juonittelijan roolissa loistava Alec Guinness sai myös osastaan ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa. Kuriositeettina mainittakoon Audrey Hepburn, joka vilahtaa pikkuroolissa filmin alussa. Tuolloin vielä tuntematon näyttelijä teki läpimurtonsa pari vuotta myöhemmin.

Pisteytys:

8/10

Kind Hearts and Coronets - Kruunupäitä ja hyviä sydämiä (1949)

Ohjannut Robert Hamer
Iso-Britannia 1949, 106 min.
Komedia, Rikos
Pääosissa: Dennis Price, Valerie Hobson, Joan Greenwood, Alec Guinness

Revenge is the dish which people of taste prefer to eat cold!

1900-luvun alun Englannissa herttua Louis D'Ascoyne Mazzini (Price) odottaa kuolemantuomionsa täyttöönpanoa rauhallisin mielin. Syy Mazzinin erikoiseen mielentilaan paljastuu aikanaan, mutta sitä odottaessa katsojat ehtivät paneutua fiinin herttuan muistelmiin. Käy ilmi, että Louis on varttunut köyhissä oloissa, sillä hänen rikkaasta suvusta polveutuva äitinsä joutui aikanaan perheensä hylkäämäksi. Niinpä katkera Louis päätti ryhtyä lahtaamaan sukulaisiaan kostaakseen äitinsä kohtalon.

Kruunupäitä ja hyviä sydämiä on niin pikimustaa ja rutikuivaa brittihuumoria kuin olla voi! Satiiri käsittelee muun muassa aikansa moraalikäsityksiä, mutta ennen kaikkea pilkka kohdistuu luokkaeroihin. Päähenkilö käy läpi ryysyistä rikkauksiin -tarinan, joskin melko groteskilla tavalla. Louis on kiinnostavasti käsikirjoitettu hahmo: hän on aatelisen kasvatuksen saanut köyhä nuorukainen, joka on hahmona samaan aikaan elegantin charmantti ja kylmän laskelmoiva. Silti Louis ei herätä katsojan sympatioita puolelleen, eivätkä sivuhenkilöt ole sen miellyttävämpiä.

Englantilaisen komedian perikuvana Kruunupäitä ja hyviä sydämiä on suuri nautinto mustan huumorin ystäville. Klassikkoelokuva muistetaan myös Alec Guinnessin huikeasta roolityöstä. Guinness näyttelee peräti kahdeksaa eri roolia, eli jokaista teilattavaa D'Ascoyne-suvun jäsentä! Myös edwardiaanisen ajan miljöö on varsin kaunis ja puvustus niin ikään onnistunut, joskin muutamat naisväen muhkeat hatut lienevät tarkoituksellakin hieman humoristisia luomuksia.

Pisteytys:

8/10