keskiviikko 28. elokuuta 2013

My Man Godfrey - Godfrey järjestää kaiken

Ohjannut Gregory La Cava
USA 1936, 94 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: William Powell, Carole Lombard, Alice Brady, Eugene Pallette, Gail Patrick

Godfrey loves me!
Yläluokan kutsuilla järjestetään kilpailu, jonka tarkoituksena on löytää jotain mahdollisimman turhaa ja vähäpätöistä. Kisan voittaa Irene Bullock (Lombard), joka onnistuu houkuttelemaan mukaansa työttömän ja asunnottoman pummin Godfreyn (Powell). Irene mieltyy löytöönsä, ja Godfrey palkataan Bullockien talouteen hovimestariksi.

Godfrey järjestää kaiken oli Oscar-ehdokkaana peräti kuudessa kategoriassa, voittamatta kuitenkaan yhtäkään palkintoa. Aikanaan suurta suosiota nauttineeseen elokuvaan on edelleenkin helppo hullaantua: huumori toimii, sutjakasta sanailua on ilo seurata ja nokkelan pilailun kohteena olevat yhteiskunnalliset kysymykset ovat edelleen tavalla tai toisella ajankohtaisia. Siinä missä yläluokan piikittely ja työn merkitys viihdyttivät lamasta toipuvaa kansakuntaa vuonna 1936, sivaltaa aihe osuvasti nykypäivänkin todellisuutta. Ja lopulta kyse on kuitenkin ihmisarvon määrittelyn ajoittaisista tolkuttomuuksista.

Elokuvan sanomaa korostaa oivalla tavalla myös keskeisten hahmojen kehitys. Godfreyn hillitty charmi korostaa piloille hemmotellun Irenen naiviutta, mikä omalta osaltaan tehostaa elokuvan teemaa. Lopulta kriisin läpikäynyt Irene myös onnistuu kasvamaan ihmisenä. Osansa upeiden hahmojen luomisessa on myös loistavilla näyttelijöillä: erityisesti kemia ex-avioparin Powellin & Lombardin välillä toimii ihailtavan sulavasti. Filmin jälkimmäinen puolisko ei ehkä ole ensimmäisen veroinen, mutta kokonaisuus toimii silti viimeisiin hilpeisiin repliikkeihin saakka.

Pisteytys:
8/10

perjantai 23. elokuuta 2013

Swing Time - Hääkarkuri

Ohjannut George Stevens
USA 1936, 103 min.
Komedia, Romantiikka, Musikaali
Pääosissa: Fred Astaire, Ginger Rogers, Victor Moore, Helen Broderick

A Fine Romance.
Aikansa tähtipari Fred Astairen ja Ginger Rogersin klassikkoelokuvassa Astairen esittämä tanssija Lucky myöhästyy omista häistään, tapaa sattumalta tanssinopettaja Pollyn (Rogers) ja rakastuu. Matkan varrella on tietenkin monta mutkaa, eikä kaksikon rakkaus pääse kukoistamaan ennen elokuvan viimeisiä minuutteja. Filmi on lukuisine musiikkinumeroineen tuttua Astaire-Rogers -flirttiä ja maino screwball-komedia.

Hääkarkuri niitti suosiota ilmestyessään eritoten pääparin upeiden tanssikohtausten ansiosta. Valloittavan steppauksen ohella elokuvan tähtihetkiin lukeutuvat sen lukuiset unohtumattomat klassikkosävelet. Elokuvan musiikit säveltänyt Jerome Kern pokasi peräti Oscar-palkinnon ikimuistoisesta, sittemmin jazzstandardiksi vakiintuneesta The Way You Look Tonight -sävelmästään.

Vaikka elokuvan tanssinumerot, klassikkosävelmät ja 1930-luvun charmia tihkuva romantiikka ovatkin sinänsä valloittavia, tämä filmi ei onnistu tekemään aivan samanlaista vaikutusta kuin Astairen ja Rogersin vuotta aiemmin ilmestynyt Top Hat (1935). Tästäkin elokuvasta toki irtoaa paikoin hersyvää huumoria ja hupaisia oivalluksia, mutta hahmot eivät ole yhtä onnistuneita. Samoin juoni tuntuu hivenen tökerömmältä, eikä tarina etene samalla sulavuudella kuin Top Hat. Joka tapauksessa myös Hääkarkuri on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, erityisesti musikaalien ystäville.

Pisteytys:
7/10

tiistai 20. elokuuta 2013

Modern Times - Nykyaika

Ohjannut Charlie Chaplin
USA 1936, 87 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Charlie Chaplin, Paulette Goddard, Henry Bergman, Chester Conklin

Back to work.
Yhteiskuntakriittinen Nykyaika on yksi mestarillisen Charlie Chaplinin tunnetuimmista elokuvista. Viimeistä kertaa valkokankaalla seikkaileva Chaplinin kulkurihahmo on tehdastyöläinen, joka tiukan työtahdin seurauksena päätyy mielisairaalaan. Väärinkäsitysten vuoksi sairaalasta juuri päässyt kulkuri joutuu vankilaan, jossa elämä osoittautuukin yllättävän mukavaksi. Lopulta rakkaus kuitenkin puuttuu peliin ja mullistaa kulkurin elämän.

Mykkäelokuvaa pitkään puolustanut Chaplin taipui uuden ääniteknologian edessä vähitellen. Muutamaa repliikkiä lukuunottamatta dialogit käydään mykkäelokuvan keinoin, ääntä pitävät vain erilaiset koneet, pillit ja taustamusiikit. Elokuvan lopussa tosin kuullaan ikimuistoinen laulukohtaus: kulkurihahmo ei koskaan puhunut, mutta viimeisessä elokuvassaan hän silti laulaa - vaikkei muistakaan sanoja!

Äänen ja pantomiimin kauniin liiton lisäksi Nykyaika on satiiria, huumoria ja koskettavaa tragediaa täydellisessä suhteessa. Elokuvan vahva yhteiskuntakritiikki kohdistuu koneistumiseen ja modernisaatioon, joita Chaplin syytti työttömyyden ja laman aiheuttamisesta. Piikittely on kokonaisvaltaisen nerokasta ja ajatuksia herättävää. Vaikka Chaplinia epäiltiin elokuvan myötä sympatisoivan punaisia aatteita, Nykyaika nautti silti suurta suosiota kommunismia kavahtavissa aikalaisyleisöissä. Elokuvan suureksi teemaksi kohoavat tulevaisuuden toiveet ja pelot: niitä kohden on lopulta kuitenkin mentävä.

Pisteytys:
10/10

maanantai 19. elokuuta 2013

A Day in the Country - Virta

Ohjannut Jean Renoir
Ranska 1936,  39 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Sylvia Bataille, Georges D'Arnoux, Jane Marken, Jaques Brunius

La Balançoire.
Guy de Maupassantin novelliin perustuva Virta (tai Retki maalle) on erikoinen elokuva, sillä se ei koskaan varsinaisesti valmistunut. Jean Renoir jätti elokuvan teon kesken suunnatessaan uuden filmin pariin, mutta kymmenen vuotta myöhemmin keskeneräinen Virta koottiin mahdollisimman valmiiseen muotoon ja saatettiin yleisön nähtäväksi. Elokuvassa on ihastuttavaa keskeneräisyyden estetiikkaa: onkin vaikeaa uskoa, että filmistä todella puuttuisi kohtauksia. Kokonaisuus on jo täydellinen.

Virta kertoo pariisilaisen perheen vierailusta maaseudulla. Miesten suunnatessa kalastamaan, vievät paikalliset nuorukaiset Henri (D'Arnoux) ja Rodolphe (Brunius) naisväen soutelemaan. Jokiretki on unohtumaton - erityisesti nuorelle Henriettelle (Bataille).

Idyllisessä maaseutuympäristössä, turvallisessa ja onnellisessa luonnon helmassa väräjävät tunteet heijastelevat 1800-luvun lopun impressionismin henkeä. Elokuva tuo monin tavoin mieleen Jean Renoirin isän, taidemaalari Pierre-Auguste Renoirin. Erityisesti mieleen nousevat teokset La Balançoire (Keinu, 1876) tai Le Déjouner des canotiers (Soutajien aamiainen, 1880-1881). Impressionistisen kuvataiteen ilmentäessä elämän ohikiitävää hetkellisyyttä valoin ja värein, mustavalkoinen Virta hyödyntää liikettä ja läikehtivää valoa, sekä eritoten kuvaa upealla, nopeatempoisella tavalla viattomuuden ja intohimon vastakkainasettelua. Erityisesti elokuvan jännitteiden kohokohdassa, suutelukohtauksessa, tunnetilojen vaihtelu ja muutoksen pysyvyys havainnollistuvat. Taiainomainen hetki katoaa, tilalle tulee jotain muuta.

Virta on monin tavoin upea ja kiehtova teos. Maupassantin alkuperäiskertomusta en ole vielä lukenut, mutta se tuntuu nyt välttämättömältä! Sen jälkeen elokuvan pariin voi jälleen palata tekemään uusia oivalluksia. Tai vain nauttimaan kesäpäivästä ranskalaisella maaseudulla.

Pisteytys:
10/10

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Top Hat - Silkkihattu

Ohjannut Mark Sandrich
USA 1935, 101 min.
Komedia, Musikaali, Romantiikka
Pääosissa: Fred Astaire, Ginger Rogers, Edward Everett Horton, Erik Rhodes, Helen Broderick

All is fair in love and war, and this is revolution!
Dale Tremont (Rogers) lankeaa hurmaavan tanssijan Jerry Traversin (Astaire) pauloihin, mutta sattumien seurauksena luulee tätä tanssishow-tuottaja Horace Hardwickiksi (Horton), ja uskoo sydämensä valloittaneen miehen olevan naimisissa oleva lurjus. Viehättävä screwball-komedia oli aikanaan Fred Astairen ja Ginger Rogersin yhteisistä elokuvista suosituin, ja lienee niistä edelleenkin parhaiten tunnettu.

Astairen ja Rogersin yhteistyö alkoi vuonna 1933 ja jatkui läpi vuosikymmenen. Top Hat on oiva esimerkki kaksikon yhteisistä elokuvista, joissa juoni noudattelee usein varsin samanlaista kaavaa. Tämä elokuva on myös tunnettu Irvin Berlinin ikimuistoisista sävellyksistä, kuten Cheek to Cheek tai Top Hat, White Tie and Tails. Elokuvan musiikkikohtauksia on sittemmin muisteltu useissa elokuvissa, esimerkiksi Cheek to Cheek -tanssikohtausta tunnelmoidaan ainakin Vihreä maili (1999) -filmissä.

Top Hat on kaikkine ihastuttavine piirteineen varsinainen hyvän mielen elokuva, joka ilahduttaa jokaisella katselukerralla. Loistavan musiikin ja tanssinumeroiden lisäksi filmi on täynnä kepeää, leikittelevää charmia ja flirttiä. Hyvin käsikirjoitetut hahmot luovat herkullisia tilanteita, jotka sekä huvittavat että jännittävät - sillä sehän on aina hauskaa, kun katsoja tietää enemmän kuin elokuvan todellisuudessa toikkaroivat hahmot.

Pisteytys:
9/10

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Heinäkuun elokuvat

The Invention of Lying - Valehtelemisen sietämätön keveys
Ohjannut Ricky Gervais & Matthew Robinson
USA 2009, 100 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Ricky Gervais, Jennifer Garner, Rob Lowe




Ricky Gervaisin ohjaama Hollywood-hömppä kertoo maailmasta, jossa valehtelua ei tunneta. Paineen alla muuan Mark Bellison (Gervais) onnistuu kuitenkin vahingossa keksimään valehtelun jalon taidon. Kutkuttavaa asetelmaa käsitellään kohtalaisen hauskojen oivallusten sekä satiirin keinoin. Huumori on pistävää, muttei silti rienaavaa. Kliseinen rakkaustarina kuitenkin ärsyttää, eivätkä musiikkivalinnatkaan pistä yhtään paremmaksi. Valehtelemisen sietämätön keveys on ihan kiva komedia, mutta ei valitettavasti yllä Gervaisin nerokkaiden tv-sarjojen tai stand up -komiikan tasolle.

Pisteytys: 5/10

Never Say Never Again - Älä kieltäydy kahdesti
Ohjannut Irvin Kershner
Iso-Britannia & USA & Länsi-Saksa 1983, 134 min.
Toiminta, Seikkailu, Rikos
Pääosissa: Sean Connery, Edward Fox, Max von Sydow




Warner Brosin julkaisema Älä kieltäydy kahdesti on perinteinen Bond-seikkailu, jota ei kuitenkaan lasketa viralliseen 007-jatkumoon. Elokuva on oikeastaan uudelleenfilmatisointi jo aiemmin tehdystä Pallosalama-romaanista (vrt. vuoden 1965 Pallosalama). Vaikka Bondia taitaa jo hieman ikä painaa, sujuvat seikkailut niin ydinpommien kuin naistenkin parissa lähes entiseen malliin. Kiva agenttiraina, muttei kuitenkaan sieltä parhaasta päästä. Elokuvassa myös nähdään Rowan Atkinson pienessä sivuroolissa.

Pisteytys: 6/10

Octopussy - Mustekala
Ohjannut John Glen
Iso-Britannia & USA 1983, 131 min.
Toiminta, Seikkailu, Rikos
Pääosissa: Roger Moore, Maud Adams, Louis Jordan




Roger Mooren kuudennessa Bond-elokuvassa seikkaillaan mystisessä Intiassa, sirkusmaailmassa ja DDR:ssä. Kylmän sodan konflikteja ratkovan Jamesin roikkumalihakset ovat koetuksella, katsojaa jännittää ja naurattaa. Perushyvä 007, jossa jännitystä ja huumoria piisaa sopivassa suhteessa.

Pisteytys: 7/10

Casino Royale
Ohjannut Martin Campbell
Iso-Britannia, USA, Tsekki, Saksa & Bahama 2006, 144 min.
Toiminta, Seikkailu, Rikos
Pääosissa: Daniel Craig, Eva Green, Judi Dench, Mads Mikkelsen




Ensimmäinen Daniel Craigin tähdittämä Bond-elokuva aloittaa agenttisarjan alusta. Erityisesti 1990- ja 2000-luvun alussa tapahtuneiden lievien överivetojen jälkeen sarjan uudistunut ilme todella toimii. Craig onnistuu Bondin roolissa hyvin, vaikka Bondille ominainen huumori hieman uupuukin - sekin toisaalta sopii uuteen, synkkään Bond-maailmaan. Aloittelevan tuplanollaseiskan uran ensimmäisiä koetinkiviä seuraava elokuva tuntuu ehkä hivenen venytetyltä, mutta tarjoaa silti oivaa viihdettä ja sykkivää jännitystä alusta loppuun saakka. Eva Green on loistava Bond-tyttö.

Pisteytys: 8/10

Captain America: The First Avenger
Ohjannut Joe Johnston
USA 2011, 124 min.
Toiminta, Scifi
Pääosissa: Chris Evans, Hayley Atwell, Hugo Weaving




Captain America (tai suomalaisittain Kapteeni Amerikka) -sarjakuvaan perustuva elokuva kertoo jälleen yhden Marvelin supersankarin syntytarinan. Steve Rogers (Evans) on urhea, mutta heiveröinen nuorukainen, joka hinkuu mukaan toisen maailmansodan taisteluihin. Rogers otetaan mukaan kokeelliseen ohjelmaan, jossa hänestä muokataan tähtilipun väreissä seikkaileva supersotilas. Elokuva on kiinnostava tulkinta sarjakuvasta, ja sarjikselle ominaista patriotismipropagandaakin käsitellään yllättävän onnistuneella tavalla. Elokuva on mukavaa viihdettä supersankarimenosta diggaileville, vaikkei muuten olekaan mikään mestariteos.

Pisteytys: 6/10

The Avengers
Ohjannut Joss Whedon
USA 2012, 143 min
Toiminta, Scifi
Pääosissa: Chris Evans, Robert Downey Jr., Mark Ruffalo, Chris Hemsworth, Scarlett Johansson, Jeremy Renner, Tom Hiddleston


Marvelin supersankarifilmien odotettu kliimaksi The Avengers yksinkertaisesti toimii. Joss Whedon on taitava ohjaaja, jonka käsittelyssä hahmojen kehittely on usein kiinnostavinta antia. Tämäkään filmi ei ole pelkkää aivotonta räiskintää ja kivoja tehosteita, sen sijaan tärkeämmässä roolissa ovat henkilökemiat ja matkan varrella kehittyvät hahmot. Kostajat-sarjakuvaan perustuva The Avengers on keskivertoa supersankarihollywoodia toimivampi ja viihdyttävämpi kokonaisuus - joskin elokuvasta saa enemmän irti, jos on tutustunut aiempiin Marvelin sarjakuviin ja filmeihin.

Pisteytys: 9/10

Mulan
Ohjannut Tony Bancroft & Barry Cook
USA 1998, 88 min.
Animaatio, Seikkailu
Pääosissa: Ming-Na / Heidi Kyrö, Eddie Murphy / Tom Pöysti, B. D. Wong / Santeri Kinnunen



Han-dynastian aikaiseen Kiinaan sijoittuva Disney-animaatio kertoo nuoresta Fa Mulanista (Ming-Na / Kyrö), joka tekeytyy mieheksi ja ottaa vanhan isänsä paikan armeijassa. Visuaalisesti kaunis animaatio on hauska ja jännittävä, muttei silti nouse omien Disney-suosikkieni joukkoon. Jäykkien sukupuoliroolien ja prinsessatarinoiden rinnalla Mulan on kuitenkin virkistävää vaihtelua.

Pisteytys: 7/10

Taxi Driver - Taksikuski
Ohjannut Martin Scorsese
USA 1976, 113 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Robert De Niro, Jodie Foster, Cybill Shepherd




Martin Scorsesen vihattu ja rakastettu klassikko Taksikuski on yksinkertaisesti upea elokuva, jonka pariin palaa mielellään useammankin kerran. Unettomuudesta kärsivä Travis (De Niro) ajelee taksia öisin New Yorkin kaduilla, eikä likaisen suurkaupungin mätä päästä otteestaan. Elokuva tarjoaa mieleenpainuvia kohtauksia, upeaa roolityötä ja runsaasti ajateltavaa. Täydellistä.

Pisteytys: 10/10

En kärlekshistoria - Eräs rakkaustarina
Ohjannut Roy Andersson
Ruotsi 1970, 115 min.
Draama, Romantiikka, Komedia
Pääosissa: Ann-Sofie Kylin, Rolf Sohlman




Roy Andersson lukeutuu suosikkiohjaajieni joukkoon, ja Eräs rakkaustarina on ehdottomasti kaikkien aikojen kesäleffojen parhaimmistoa. Elokuva kertoo herkällä otteella teinien rakkaustarinasta ja aikuisten maailman älyttömyydestä - sekä toisaalta myös nuoruuden ja aikuisuuden välisistä rajoista. Kaunis, koskettava ja oivaltava elokuva eroaa hieman Anderssonin muusta tuotannosta, mutta ohjaajalle leimallisia mustan huumorin pilkahduksia sekä visuaalisia hienouksia on tavoitettavissa myös tästä varhaisteoksesta.

Pisteytys: 10/10

HouseSitter - Kuokkavieras
Ohjannut Frank Oz
USA 1992, 102 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Steve Martin, Goldie Hawn, Dana Delany, Peter MacNicol



Steve Martinilla on komedian tajua, mutta se ei silti useimmiten takaa näyttelijästaran filmien laatua - kuten ei tässäkään tapauksessa. Kuokkavieras on aika perinteinen ysärihenkinen romanttinen komedia, jossa on ennalta-arvattava juoni ja älyttömyyksiä. Elokuvassa Martin esittää epätoivoisesti rakastunutta arkkitehtia, joka päätyy vahingossa elämään kulissiavioliitossa valloittaakseen elämänsä rakkauden sydämen. Tämä filmi on hieman monien muiden vastaavien hömppäfilmien yläpuolella, sillä muutama kohtaus jopa nauratti eikä elokuvan katselu tuntunut aivan täydeltä ajanhaaskaukselta.

Pisteytys: 4/10

The Little Shop of Horrors - Pieni kauhukauppa
Ohjannut Roger Corman
USA 1960, 72 min.
Kauhu, Komedia
Pääosissa: Jonathan Haze, Jackie Joshep, Mel Welles






Vain kahdessa päivässä kuvattu Pieni kauhukauppa on viehättävä B-leffa, jossa vaatimattoman kukkakaupan apupoika Seymour (Haze) on onnistunut risteyttämään erikoisen kasvin. Kananmunaa muistuttava kukkanen oppii jopa puhumaan, ja ryhtyy pian vaatimaan varsin erikoisia antimia ravinnokseen. Pienen kauhukaupan tarina on tullut tunnetummaksi vuoden 1982 musikaaliversiosta ja Frank Ozin vuonna 1986 ohjaamasta samannimisestä elokuvasta. Musikaaliversiota on useaan otteeseen nähty myös suomalaisilla teatterilavoilla. Tästä Roger Cormanin esikoisfilmatisoinnista muistetaan erityisesti sivuosassa nähtävä nuori ja vasta uraansa aloitteleva Jack Nicholson, joka toki on maanisuudessaan mainio.

Pisteytys: 7/10

The Cocoanuts - Kookospähkinöitä
Ohjannut Robert Florey & Joseph Santley
USA 1929, 96 min.
Komedia, Musikaali
Pääosissa: Zeppo Marx, Groucho Marx, Harpo Marx, Chico Marx, Margaret Dumont





Marx-veljesten ensimmäinen elokuva Kookospähkinöitä (tunnettu myös nimellä Miljonäärien paratiisi) on anarkistista hulluttelua Floridan kauniilla rannoilla, hienossa hotellissa ja maakauppojen parissa. Hassuttelua ryydittävät viehättävät musiikkinumerot, jotka henkivät 1920-lukua ja uuden ääniteknologian aikaa. Myöhemmistä elokuvista tutuksi tulevat kuviot rytmityksineen ja rooleineen ovat veljeksillä jo tässä filmissä selkeästi esillä. Erityisesti Harpon kehitystä hahmona on kiinnostavaa seurata, tuo mykkä harpputaituri on myös veljeksistä ehdoton suosikkini.

Pisteytys: 7/10

Dark Shadows
Ohjannut Tim Burton
USA & Australia 2012, 113 min.
Komedia
Pääosissa: Johnny Depp, Michelle Pfeiffer, Helena Bonham Carter, Eva Green




Dark Shadows kuulostaa elokuvalta, joka on näkemättä paskaa. Tilaisuuden tullen väite täytyi kuitenkin tarkistaa, ja se osoittautui oikeaksi. Elokuva kertoo vampyyrista (Depp), joka parinsadan vuoden vankeuden jälkeen pääsee kaivautumaan haudastaan keskelle kummallista 1970-lukua. Antagonisti-noitaa esittävä Eva Green on filmin ainoita harvoja valopilkkuja, joskaan hyvätkään näyttelijät eivät pääse tässä vasemmalla kädellä hutaistussa tekeleessä oikeuksiinsa. Ärsyttävää katsoa komediaa, joka ei naurata vaan nolottaa ja turhauttaa aina ääliömäiseen loppuunsa saakka. Deppin kuluneista maneereista ei varmaan tarvitse erikseen avautua. Ehkä tämäkin jotakuta viihdyttää, vaikken millään keksi kenelle tätä edes kehtaisi suositella. Elokuvan nähtyäni tuntuu uskomattomalta, että Tim Burton on ohjannut todella monta oikeasti hyvää elokuvaa. Ehkä niiden vastapainoksi tarvitaan myös näitä pohjanoteerauksia (vrt. myös Liisa ihmemaassa, Sweeney Todd).

Pisteytys: 2/10

Monster - Aileen Wuornos
Ohjannut Patty Jenkins
USA 2003, 109 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Charlize Theron, Christina Ricci, Bruce Den




Monster - Aileen Wuornos kertoo nimikkohenkilönsä, seitsemästä murhasta kuolemaan tuomitun prostituoidun tarinan. Elokuva on liikuttava ja mukaansatempaava. Erityisesti Charlize Theronin roolisuoritus on mahtava. Filmi maalailee yhteiskunnasta masentavan, mutta realistisen kuvan sekä antaa katsojalle paljon ajateltavaa. Korutonta, surullista ja silti jotenkin kaunista.

Pisteytys: 8/10

Miehen työ
Ohjannut Aleksi Salmenperä
Suomi 2007, 97 min.
Draama
Pääosissa: Tommi Korpela, Jani Volanen, Maria Heiskanen






Miehen työ on vaikeita asioita käsittelevä draama, joka onnistuu myös naurattamaan. Elokuvassa työstään irtisanottu Juha (Korpela) ryhtyy sattuman kautta elättämään perhettään prostituoituna. Prostituutioon ei niinkään elokuvassa kuitenkaan keskitytä, suurempi painoarvo on työttömyyden ja köyhyyden häpeällä. Näyttelijät hoitavat roolinsa hyvin ja kokonaisuus pysyy kutakuinkin kasassa.

Pisteytys: 6/10

Valkoinen peura
Ohjannut Erik Blomberg
Suomi 1952, 74 min.
Kauhu, Fantasia
Pääosissa: Mirjami Kuosmanen, Kalervo Nissilä, Åke Lindman





Suomi-filmien erikoinen helmi, Valkoinen peura niitti aikanaan kansainvälistäkin mainetta ja on edelleen ainoa suomalainen Golden Globella palkittu filmi. Mystisissä saamelaistunnelmissa ajelehtiva elokuva kertoo nuoren naisen, Piritan (Kuosmanen) muuttumisesta salaperäiseksi miehiä tuhoavaksi valkoiseksi peuraksi. Tarina muistuttaa kovasti Aino Kallaksen kiehtovaa Sudenmorsianta (1928). Elokuvan erikoislaatuista tunnelmaa luo runsas musiikki, jolla on filmissä huomattavasti dialogia vahvempi kerronnallinen asema. Valkoinen peura on visuaalisesti hieno ja muutoinkin mielenkiintoinen, mutta jostain syystä en silti liiemmin osannut tästä innostua. Ehkä katselumielentila oli väärä. Joka tapauksessa tämä on must see -suomiklassikko.

Pisteytys: 7/10

Batman Begins
Ohjannut Christoper Nolan
USA & Iso-Britannia 2005, 140 min.
Toiminta, Rikos
Pääosissa: Christian Bale, Michael Caine, Liam Neeson, Katie Holmes, Gary Oldman





Christoper Nolanin Batman-trilogian avausosassa viittasankarin tarina aloitetaan aivan alusta ja uudesta näkökulmasta. Mahtipontisessa elokuvassa kamppaillaan suurten moraalikysymysten äärellä, vastapainoksi tarjotaan huonosti kuvattua tappelua ja räiskintää. Oikeudenmukaisuutta ja itseään etsivä Bruce Wayne (Bale) ryhtyy lepakkomieheksi. Christian Bale on onnistuu kaksoisroolissaan, vaikka Batmanin örinä vuoroin huvittaa ja ärsyttää. Batman Begins viihdytti parhaiten ensimmäisellä katselukerralla, mutta näin kolmannen kerran nähtynä elokuvasta ei enää irtoa mitään uutta.

Pisteytys: 7/10

The Dark Knight - Yön ritari
Ohjannut Christoper Nolan
USA & Iso-Britannia 2008, 152  min.
Toiminta, Rikos
Pääosissa: Christian Bale, Heath Ledger, Michael Caine, Aaron Eckhart, Maggie Gyllenhaal, Gary Oldman



Yön ritari on Nolanin Batman-trilogian kenties kehutuin elokuva. Itselleni elokuva oli ensikatselemalta hirveä pettymys, mutta tästä toisesta katselukerrasta jäi sentään parempi fiilis. Yön ritarin Gotham City on edeltäjänsä tavoin täynnä mätää, syviä teemoja ja jännitystä. Batman (Bale) on vakiinnuttanut olemassaolonsa Gothamin kaduilla, mutta supersankarin asemaa ja olemusta horjuttaa kieroutunut Jokeri (Ledger). Tarina sekoilee ja poukkoilee, mutta tärkeintä on synkkä taustavire. Perinteistä supersankarifilmiä on siis turha odottaa. Yön ritarin näyttelijävalinnat toimivat, eritoten huikea Heath Ledger kyllä ansaitsi Oscarinsa. Vaikka elokuvassa on paljon mielenkiintoisia teemoja ja hetkiä, kokonaisuus on aivan liian raskas, pitkä ja sekava. Viimeisen tunnin aikana päässä pyörii vain yksi ajatus: miksi tämä muka on niin hyvä? Aiheeseen täytyy palata vielä 1001-listan tiimoilta.

Pisteytys: 7/10

The Dark Knight Rises - Yön ritarin paluu
Ohjannut Christoper Nolan
USA & Iso-Britannia 2012, 165 min.
Toiminta, Rikos
Pääosissa: Christian Bale, Michael Caine, Joseph Gordon-Levitt, Gary Oldman, Anne Hathaway, Tom Hardy




Yön ritarin paluu on Nolanin Batman-trilogian ylipitkä päätösosa. Wayne (Bale) on lopettanut supersankarihommansa, mutta uuden superpahiksen ilmestyessä Gothamiin hänen on toki pakko toimia, joutua pulaan ja niin edelleen. Pidin elokuvan loppuratkaisusta, mutta kokonaisuutena filmi ei oikein toiminut. Koko trilogialle leimalliset mahtipontiset teemat eivät enää meinaa pysyä kasassa, eikä Hans Zimmerin jylhänä pauhaava musiikki paljoa tilannetta paikkaile. Kertaalleen katsottavaa viihdettä, jonka suosiota on vaikea ymmärtää.

Kokonaisuutena Nolanin trilogia ei millään vedä vertoja lapsena ja nuorena ahmituille Batman-sarjakuville, Tim Burtonin elokuville saati sitten 1960-luvun nostalgisille camp-tuotoksille. Elokuvissa käsiteltävät teemat ovat kiinnostavia, mutta liika on liikaa: homma pysyy koossa hatarasti. Kokonaisuus ei sykähdytä tarpeeksi.

Pisteytys: 6/10