The Lion King ─ Leijonakuningas (1994)

Ohjannut Roger Allers & Rob Minkoff

USA 1994, 88 min.

Animaatio, Seikkailu, Draama, Musikaali

Pääosissa: Matthew Broderick, Jeremy Irons, James Earl Jones

 

Hakuna matata!

 

Disneyn menestysanimaatio Leijonakuningas kertoo Simba-leijonasta (Broderick), joka on Jylhäkallion tuleva kruununperijä. Tulevaisuus on uhattuna, kun ilkeä vallananastaja Scar (Irons) ajaa jellonan pakosalle. Afrikan runsaaseen luontoon sijoittuva seikkailu ampaisi välittömästi katsojatilastojen kärkeen ja Leijonakuninkaasta tuli vuoden 1994 tuottoisin elokuva. Menestystä auttoi tehokas lapsille suunnattu markkinointi, ja lelukauppojen hyllyt olivat tuota pikaa notkollaan Leijonakuningas-tavaraa.

Leijonakuninkaan tarina on yksinkertainen ja tuttu jo Shakespearen ajoilta. Kerronta hyödyntää syviä tunteita ja ajattomia teemoja ─ on kohtalokkaita menetyksiä, oman paikkansa etsimistä ja varttumista aikuiseksi, vastuuseen kasvamista. Tragediaa kevennetään komedialla, josta vastaavat monet humoristiset sivuhahmot. Hitunen romantiikkaakin liikenee. Hans Zimmerin jylhät sävellykset sekä Elton Johnin ja Tim Ricen laulut ovat mahtavia, Disneyn parhaimmistoa. Juuri musiikeistaan elokuva palkittiin kahdella Oscarilla.

 

Olin Leijonakuninkaan ilmestyessä niin optimaalisessa kohdeiässä, etten voi olla suhtautumatta elokuvaan lämpimän nostalgisesti. Elokuvan poikimia myöhempiä tuotoksia en ylistä yhtä varauksetta, mutta niidenkin joukossa on onnistumisia. Ennen kaikkea koko Leijonakuningas-franchise on osoittautunut varsinaiseksi rahasammoksi: elokuvalle on tehty muun muassa pari jatko-osaa, spin-off -sarja, Broadway-musikaali sekä videopeli, ja viimeisin tulokas Leijonakuninkaan elämän tiellä on realistisen näköinen mutta kömpelö uusintaversio Leijonakuningas (2019). Tavaramerkiksi muuttuneen elokuvan suosiolle ja jatko-osille ei näy loppua, mutta alkuperäiselle on vaikea vetää vertoja.

Pisteytys: 9/10

Glory (1989)

Ohjannut Edward Zwick

USA 1989, 122 min.

Historia, Sota, Draama

Pääosissa: Matthew Broderick, Denzel Washington, Morgan Freeman, Cary Elwes

If I should fall, remember what you see here.

Tositapahtumiin perustuva Glory kertoo Yhdysvaltain sisällissodassa taistelleesta, ensimmäisestä mustien muodostamasta rykmentistä. Vapaaehtoisista koostuneen joukon vaiheita seurataan eversti Robert Gould Shawn (Broderick) kautta. Rotuennakkoluuloilta ei vältytä sotakenttien kummallakaan puolella, kun ennennäkemätön joukko pyrkii armeijan varusteisiin ja opettelee tantereiden tavoille.

Patrioottinen Glory kuvastaa sisällissotaa kunnian, rohkeuden ja isänmaallisuuden näkökulmasta. Tarina yrittää sanoa jotain rotusorrosta ja rasismista, mutta ei tunnu ymmärtävän aihettaan riittävästi. Joukko mustia asettuu entisten sortajiensa tykinruuaksi ja pääosassa on valkoinen, ihmeellisen suvaitsevainen sankari ─ kenties tämä asetelma ei vielä 1980-luvulla näyttäytynyt yhtä latteana eleenä kuin nykypäivänä. Joitakin hyviä hetkiä elokuvassa toki on, mutta teemoista ja tarinasta saisi irti huomattavasti enemmän.

Varsinkin kotimaassaan Glory on yksi arvostetuimpia Yhdysvaltain sisällissotaa käsitteleviä elokuvia. Teos palkittiin aikanaan muun muassa kolmella Oscarilla: kuvaus- ja äänipalkintojen ohella voiton sai hyvästä sivuroolistaan Denzel Washington. Hänen lisäkseen Morgan Freeman tekee aivan pätevän suorituksen, mutta muut hahmot hieman hukkuvat ennalta-arvattavan tarinan syövereihin ja taistelukentän surkeisiin liejukuoppiin. Niin puiseva kuin elokuva onkin, on sen tarinassa potentiaalia. Uusintaversio voisi olla pureva, mutta liekö elokuva Yhdysvalloissa liian rakastettu klassikko jo sellaisenaan?

Pisteytys: 4/10

Ferris Bueller's Day Off ─ Vaihdetaan vapaalle Ferris (1986)

Ohjannut John Hughes

USA 1986, 103 min.

Komedia

Pääosissa: Matthew Broderick, Alan Ruck, Mia Sara, Jeffrey Jones

 

Life moves pretty fast.

 

Viimeisiä high school -päiviään viettävä Ferris Bueller (Broderick) päättää teeskennellä sairasta ja pinnata koulusta. Kekseliäs nuorukainen juonii seikkailutovereikseen parhaan ystävänsä Cameronin (Ruck) ja tyttöystävänsä Sloanin (Sara). Vanhempiin poikakullan juoni uppoaa kuin häkä, mutta rehtori Rooney (Jones) ottaa elämäntehtäväkseen huiputuksen paljastamisen.

Hauskasti rytmitetyssä teinileffaklassikossa mikä tahansa on mahdollista, paitsi kiinni jääminen. Ferris Bueller on niin loputtoman ärsyttävä, suosittu ja hyväonninen kaveri, että hän tuntuu lähes epätodelliselta ─ villeimpien faniteorioiden mukaan hän onkin vain masentuneen Cameronin mielikuvituksen tuotetta. Sinänsä aivan osuva tulkintakehys, vaikka elokuvaa voi tietty katsoa ihan vain rentona ja hauskana vapaapäiväleffanakin.

Vaihdetaan vapaalle Ferris tahkoi kovia katsojalukuja ja kirvoitti suosiota carpe diem -sanomallaan sekä taatusti myös samaistuttavuudellaan. Vaikka kyseessä on stereotypioita ja ylilyöntejä tarkoituksella viljelevä komedia, elokuva ottaa vakavasti teini-iän elämänvaiheena. John Hughes onnistui tässä jo edellisohjauksessaan The Breakfast Club (1985). Vaikka Ferris on miltei epätodellinen, elokuvan teinihahmojen tunteet ja vapaudenjano tuntuvat todellisilta.

Pisteytys: 7/10