Deliverance - Syvä joki (1972)

Ohjannut John Boorman
USA 1972, 109 min.
Seikkailu, Trilleri
Pääosissa: Jon Voight, Burt Reynolds, Ned Beatty, Ronny Cox

Well, we fucked up.

Neljä kaupunkilaista toverusta lähtee Cahulawassee-joen huikeisiin maisemiin nauttimaan luonnosta, melomisesta ja metsästyksestä. Joen kuohut osoittautuvat kuitenkin haastaviksi kulkea ja rannoillakin vaanii vaara. Paikalliset asukkaat nimittäin tarkkailevat tunkeilijoita ja tilaisuuden tullen metsien miehet ottavat ilon irti kaupunkilaishiirten vierailusta. Hauska metsästysretki muuttuu piinaavaksi selviytymistaisteluksi ja lopulta kaksi miestä saa surmansa. Arveluttavissa olosuhteissa sattuneita onnettomuuksia ei parane mainita paikalliselle seriffille. Vaan kuinka murhan jäljet kätketään?

Kaupunkilaisturisteista vain yksi on kokenut eränkävijä, mutta hänkin joutuu ahtaalle Syvän joen odottamattomissa seikkailuissa. Muille seurueen jäsenille retken tarkoitus tuntuu olevan eräänlainen miehuuskoe, jossa etsitään lihaksia pullamössön keskeltä ja viritellään alkukantaisia vaistoja testosteronihuumassa. Miehisyyden etsiminen kaupunkilaisten sisimmästä lisää mielenkiintoisen sävyn kuumottaviin päätöksiin, joita kömpelöt miehet joutuvat tekemään. Päätösten seurauksia saa jännittää hiki otsalla, eikä lopullista vapautusta piinasta tule edes lopputekstien käynnistyessä.

Syvä joki perustuu James Dickeyn samannimiseen menestysromaaniin (1970). Hauskaa, että filmatisoinnin myötä kirjailija itse hyppäsi mukaan tarinaansa ─ hänet nähdään elokuvassa epäileväisen seriffin roolissa. Jännittävän kirjan elokuvaversio oli aikanaan suosittu, sillä Syvä joki oli ilmestymisvuotensa viidenneksi katsotuin elokuva niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin. Piinaava jännäri ansaitsi muun muassa kolme Oscar-ehdokkuutta, mutta pystit jäivät saamatta. Ilman suurempia palkintojakin Syvä joki on jäänyt elokuvahistoriaan oivana seikkailujännärinä, mutta myös yhtenä Burt Reynoldsin ikimuistoisimpana filminä ja Ned Beattyn debyyttina. Näyttelijöistä puhuttaessa on syytä muistaa sekin, että rämäpäiset tähdet tekivät elokuvassa itse omat stunttinsa. Jännitystä piisaa jo senkin ansiosta!

Pisteytys:

8/10

Midnight Cowboy - Keskiyön cowboy (1969)

Ohjannut John Schlesinger
USA 1969, 113 min.
Draama
Pääosissa: Jon Voight, Dustin Hoffman

You look real nice, lover boy, real nice.

Joe Buck (Voight) on naiivi teksasilainen nuorukainen, joka lähtee New Yorkiin etsimään onneaan. Tiskaajana työskennellyt Joe ryhtyy luomaan uraa rattopoikana, mutta tienestin hankkiminen onkin kuviteltua vaikeampaa aidoista cowboy-vaatteista ja sänkytaidoista huolimatta. Vauraiden naisten sijaan keikkoja irtoaa korkeintaan vähävaraisilta miehiltä nuhjuisten elokuvateattereiden takapenkeillä. Yhdessä suurkaupungin kuppiloista Joe tapaa onnenonkija Enrico "Ratso" Rizzon (Hoffman) ja miesten välille syntyy odottamaton ystävyys.

Keskiyön cowboyn keskeinen teema on haave paremmasta elämästä, mutta arvoitukseksi jää, saavutetaanko sitä kuitenkaan koskaan. Loistokkaaseen elämään on harvoja oikoteitä, eivätkä portit onneen aukene kenelle tahansa. Elokuva on koskettava kuvaus amerikkalaisen unelman ulkopuolelle jäämisestä ja siitä, ettei oman onnensa sepäksi noin vaan ryhdytä. Sanomaa vahvistavat Joen menneisyyden takaumat ja traumaattiset muistot, jotka ovat vieläpä toteutettu visuaalisesti erittäin kiehtovalla tavalla.

Seksiä, huumeita ja väkivaltaa tihkuva elokuva on Oscar-palkituksi filmiksi harvinaisen rietas ja varusteltu poikkeavan korkealla ikärajalla (Suomessa K-16). Tarina ja sen toteutus taisivat silti osua puhuttelevasti aikalaistodellisuuteen, sillä filmi palkittiin parhaan elokuvan, ohjauksen ja käsikirjoituksen pysteillä. Palkintoehdokkuudet parhaan miesnäyttelijän ansioista tulivat osissaan erinomaisille, uransa alkutaipaleella oleville päätähdille Jon Voightille ja Dustin Hoffmanille. Perinteetkin olivat silti vielä voimissaan, sillä Oscar meni lopulta John Waynelle klassisesta lännenmiehen roolista.

Pisteytys:

9/10