Inception (2010)

Ohjannut Christopher Nolan

USA & Iso-Britannia 2010, 148 min.

Scifi, Toiminta

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Elliot Page, Joseph Gordon-Levitt

 

Why is it so important to dream?

 

Dom Cobb (DiCaprio) tiimeineen tahkoo rahaa erikoisilla kyvyillä. Alitajunnan kaivajat istuttavat ideoita ja onkivat esiin salaisuuksia tunkeutumalla ihmisten uniin. Vaaralliseksi äityvät ajatusvarkaudet ovat miltei tulleet tiensä päähän, mutta vielä tarvitaan yksi suuri, viimeinen keikka. Maalin lähestyessä Cobbin oma mieli murenee ja entisten unisukellusten painajaiset palaavat.

Yhdeksi vuotensa suurimmista hittielokuvista ampaissut Inception kohotti Christopher Nolanin nousujohteista profiilia entisestään. Efekteistään, kuvauksestaan ja äänimaailmastaan Oscar-palkittu elokuva keräsi teknisiä pystejä, mutta myös käsikirjoitus toi elokuvalle menestystä. Myönnettäkööt, ettei tarinan kaari ole niin nokkela ja aivosoluja kutkutteleva kuin vaikkapa varhaisteos Mementossa (2000), vaikka uni-idea sinänsä onkin mainio ja hauskasti toteutettu.

 

Inception on Nolanin aikaa ja todellisuuden tasoja pyörittelevien elokuvien parhaimmistoa, sillä sen idea pysyy eheänä loppuun asti. Eri unitasoihin uppoutuminen on lopulta ideana sen verran yksinkertainen, ettei turhalle selittelylle onneksi ole tarvetta. Filmiä on toki hieman moitittu geneerisestä toimintarymistelystä ─ tottahan se on ja paukuttelua olisi voitu tiivistää, mutta ei elokuva silti ehdi pitkästyttää. Ei tämä mitään Buñuelia ole, mutta näyttävänä viihde-elokuvana Inception on erinomainen.

Pisteytys: 8/10

The Dark Knight ─ Yön ritari (2008)

Ohjannut Christopher Nolan

USA & Iso-Britannia 2008, 152 min.

Toiminta, Rikos

Pääosissa: Christian Bale, Heath Ledger, Aaron Eckhart

Do I really look like a guy with a plan?

Christopher Nolanin Batman-trilogia ottaa uuden katsantokannan tuttuun sarjakuvasankariin. Toisin kuin aiemmissa filmatisoinneissa (esim. Batman, 1989), Nolan pyrkii hylkäämään sarjakuvamaisen Gotham Cityn, kaivamaan esille tosimaailmaa peilaavaa realismia ja viemään fokusta pois supersankarista itsestään. Sarjan aloitti Batman Begins (2005), jossa Batman vakiinnutti asemansa Gotham Cityn kaduilla ja katoilla. Yön ritarissa sankaruutta koetellaan ja viitta ripustetaan narikkaan, mutta kaikelle tulee vielä lopullinen päätös Yön ritarin paluussa (2006).

Yön ritari on pätevästi rakennettua rikostoimintaa, ja ehdottomasti Nolanin trilogian vahvin osa. On sinänsä hyvä ratkaisu viedä kerrontaa aikansa Yhdysvaltojen todellisiin ongelmakohtiin, vaikka kovin suuret moraaliteemat ovatkin melkoinen pala purtavaksi. Yön ritarin suurimpana heikkoutena on yletön vakavuus: tarina on väsyttävän jäyhä ja liian täynnä solmuja, jotka kaikki täytyy avata. Railakas Jokeri (Ledger) sentään tuo myrtsiin tarinaan hetkittäistä piristystä. Ledgerin anarkistinen Jokeri peittoaa helposti Christian Balen sinänsä pätevän, mutta koomisesti murisevan Batmanin.

Valtavaksi menestykseksi kohonnut Yön ritari on vuoden 2008 katsotuin elokuva, ja taitaapa se edelleen pitää lipputulojen kärkipaikkaa Batman-elokuvien kaanonissa. Elokuva ei ollut ainoastaan yleisöhitti, vaan sitä hivelivät kriitikot ja lukuisat palkintoehdokkuudet, jokuset voitotkin. Eritoten Heath Ledgerin (1979─2008) roolisuoritus ansaitsi postuumin Oscarinsa, jonka arvoa nostatti Ledgerin yllättävä menehtyminen jo ennen Yön ritarin ensi-iltaa. Kolmannen katselukerran jälkeen olen jo koko elokuvaan perin juurin kyllästynyt, vaikka vaikea Yön ritaria on täysin moittiakaan.

Pisteytys: 7/10

The Prestige (2006)

Ohjannut Christopher Nolan

Iso-Britannia & USA 2006, 130 min.

Draama, Mysteeri

Pääosissa: Christian Bale, Hugh Jackman, Michael Cain, Scarlett Johansson, David Bowie

Now you're looking for the secret.

Robert Angier (Jackman) ja Andrew Borden (Bale) ovat taitavia taikureita, joiden työtoveruus muuttuu katkeraksi kaunaksi erään epäonnisen tempun jälkeen. Miehet jatkavat uraa tahoillaan, toisiaan kateellisena vakoillen, kunnes sabotaasi menee liian pitkälle. Draama tiivistyy Bordenin kehittelemän teleporttitempun ympärille, jonka salaisuuden Angier aikoo selvittää vaikka henkensä uhalla.

Christopher Nolanin draaman aikatasot rakentuvat taitavasti. Juoni purkautuu takaperin; ei yhtä kryptisesti kuin Mementossa (2000), mutta ideassa on samoja kaikuja. The Prestige on onnistunut silmänkääntötemppu itsessään, sillä salaisuuksia varjellaan melko loppumetreille. Niiden paljastuessa tosin huomaa sen, mitä tarinan taikuritkin varoittavat: taika raukeaa ja salaisuudet muuttuvat arvottomiksi, kun ne tietää. Se ei silti täysin laimenna intoa katsoa elokuvaa uudemman kerran.

The Prestige ilmestyi melko pian Nolanin ensimmäisen megahitin The Batman Beginsin (2005) perään. Christian Bale oli juuri murissut valkokankaalla Batmanina, ja hän sopii tähänkin jurotusrooliin sikäli näpsäkästi. The Prestige jäi pienemmälle huomiolle kuin menestyksekäs Batman-trilogia, vaikka keräsikin ihan kelvot lipputulot. Elokuva nappasi Oscar-ehdokkuudet lavastuksesta ja kuvauksesta, sinänsä ihan syystä: filmi taltioi hienosti 1890-luvun hämyisen Lontoon, teatterien takahuoneet ja paikoin hulppeatkin esiintymislavat. The Prestige ei ole ikimuistoinen mestariteos, mutta siinä on viihdyttävää tyyliä.

Pisteytys: 7/10

Memento (2000)

Ohjannut Christopher Nolan

USA 2000, 113 min.

Mysteeri, Trilleri, Rikos

Pääosissa: Guy Pearce, Carrie-Anne Moss, Joe Pantoliano

 

I'm just someone who wanted to make things right.

Lähimuistin menetyksestä kärsivä Leonard Shelby (Pearce) haluaa määrätietoisesti kostaa vaimonsa kuoleman. Vähitellen vaimon murhaajasta paljastuu uusia vihjeitä, eikä niitä saa päästää karkuun. Leonard ottaa maailmaa haltuun mekaanisin muistivälinein: polaroid-kuvin ja viestein, joita hän tatuoi kehoonsa. Ovatko ympärillä häilyvät apulaiset Leonardin puolella vai häntä vastaan?

Pienistä välähdyksistä rakennettu Memento on rakenteeltaan eriskummallinen elokuva. Eri suuntiin ja todellisuuksiin rullaava tarina on vaativa, mutta taitavasti hallittu. Yksi juonilinja kulkee takaperin ja toinen kronologisesti, ja lisäksi kerrontaan sotkeutuvat takaumat ja (vale)muistot. Täyttä totuutta tarinasta tuskin saa useammallakaan katselukerralla, mutta juuri muistojen tulkinnallisuus onkin filmin kiinnostavin teema. Siksi kerronnassa välähtävät epäloogisuudet ovatkin oikeastaan aivan loogisia.

Memento on Christopher Nolanin (1970─) toinen kokopitkä ohjaustyö ja samalla miehen läpimurtoteos. Ohjausurakan lisäksi elokuvan kehuttu, Oscar-ehdokkuudellakin huomioitu käsikirjoitus syntyi Nolanin kynästä. Idean pohjana toimi velimies Jonathan Nolanin lyhytkertomus. Sittemmin Christopher Nolan on niittänyt mainetta Mementon kaltaisilla tarinoilla, joissa piisaa mosaiikkimaisia aikajanoja ja niihin kätkettyjä älypulmia ─ eli täyteläistä apetta ruokkimaan rönsyileviä spekulaatiokeskusteluita, joissa kysytään: mitä tässä elokuvassa oikeastaan tapahtui?

Pisteytys: 8/10

LUUKKU 24 - Elokuvavuosi 2020 osa 2.

What's happened, happened.

Kuten koko vuosikymmenen alku muutenkin, on elokuvavuosikin ollut sangen erikoinen. Oscarit juhlittiin vielä alkuvuodesta aivan tavalliseen tapaan, ja viime vuoden filmeistä menestystä kahmivat eritoten Parasite (2019) sekä 1917 (2019), vaikka huomattavimman ehdokkuuspotin olikin vienyt Joker (2019). Tänä vuonna maailmanlaajuisesti katsotuimpien filmien kärkeen on päätynyt liuta meillä tuntemattomia kiinalaiselokuvia, mikä sekin kertoo jotain ajastamme. Neljäntenä tuottoisten filmien listalla komeilee päivän luukustakin paljastuva Tenet (2020), joka ehti kerätä maineen elokuvateattereiden pelastajana. Näiden filmien myötä toivotus hyvän joulun!

Tove

Ohjannut Zaida Bergroth

Suomi & Ruotsi 2020, 116 min.

Biografia, Draama, Romantiikka

Pääosissa: Alma Pöysti, Krista Kosonen, Shanti Roney

Nuori taiteilija Tove Jansson (Pöysti) maalaa ja rakastaa Zaida Bergerothin taitavassa biografiassa. Tove ei pyri kattamaan päähenkilönsä koko elämää, vaan keskittyy pääasiassa 1940─1950-lukuihin, eikä näidenkään vuosien aikana juuri tuijotella Toven julkisuuskuvaa. Pääosassa on taiteilija itse, hänen epäsovinnainen elämäntapansa ja tarinat taiteen takana.

Toven maailma on täyteläisen ihana kuin samettinen punkku tai aamuyön jallu, joita molempia filmissä virtaakin aivan kiitettävästi. Kerronnassa pirskahtelevat myös taide, rakkaus, intohimo ja vapaus, mutta pelkkää iloa ei ole Tovenkaan elämä. Välillä koettelee köyhyys, sota ja sydänkin särkyy. Tovessa on muutamat taiteilijabiografioihin kuuluvat kliseensä, mutta pääasiassa kerronta tuntuu raikkaalta ja tarinalla on tilaa hengittää.

Alma Pöysti eläytyy roolissaan loistavasti ja ovatpa muutkin näyttelijävalinnat täysosumia. Kokonaisuus on siinä määrin mainio, ja onhan Tove Jansson muumeineen sen verran vetävä suomalainen vientituote, että Tove nostettiin jo ansaitusti Suomen Oscar-ehdokkaaksi. Saa nähdä, kuinka pitkälle päästään. Tarinassa on ainakin universaalia samaistumispintaa; tänä vuonna varsinkin elokuvan lukuisat juhlat ja ihmisten kokoontumisajot saavat mielen haikeaksi.

Pisteytys: 8/10

Tenet

Ohjannut Christopher Nolan

Iso-Britannia & USA 2020, 150 min.

Toiminta, Scifi

Pääosissa: John David Washington, Robert Pattinson

CIA:n leivissä työskentelevä mies (Washington) saa mystiseltä järjestöltä tehtäväkseen estää maailmanlopun. Tulevaisuudesta kurotteleva uhka lähestyy nykyhetkeä, eikä aika enää tottele lineaarisuuden logiikkaa. Eri aikatasojen ja sukupolvien välinen sota on jo käynnissä, vaikka kukaan ei ole sitä vielä huomannutkaan.

Rautalankaversioksi riisuttuna Tenet on tavanomainen agenttiseikkailu, jossa on luoteja, kaahaavia autoja, miehiä tyylikkäissä puvuissa, venäläinen antagonisti ja tietenkin ripaus plutoniumia. Nainen ja lapsi yrittävät juurruttaa miessankareita elämän ydinasioihin, mutta turhaan. Christopher Nolanin tapaan elokuvassa on tietenkin syvällisyyteen pyrkivä taso ja scifikikkailua, mutta enemmän elokuva olisi hyötynyt vaikkapa paremmista hahmoista. Katsojalle tarjottujen aivopähkinöiden ratkominen ei ole Tenetin tapauksessa kovin palkitsevaa, koska elokuvalla ei lopulta ole sanottavanaan mitään oikeasti oivaltavaa.

Aikatasoilla leikittelyn idea on lupaava, mutta lopputulos kliseinen, eikä ihan täytä mahtipontista muottiaan. Kun salaperäisyyden verhon syövereissä on piehtaroitu edestakaisin miltei kolme tuntia, ei "luotien nappaamisen" mysteeristä jaksa vähempää välittää. Viihteeksikin filmi on aika raskassoutuista seurattavaa, vaikka toimintakohtaukset sinänsä ovatkin komeasti toteutettuja ja parhaimmillaan jännittäviäkin. Elokuvateatterissa parhaat palat tosin vesittyivät, kun niitä täytyi seurata sormet korvissa. Tuskallisen kovalla pauhaava ääniraita tuntuu järjettömältä kiusalta, vaikka lähes tauotta huriseva jankkausmusiikki filmin teemaan sinällään sopiikin. Aika mälsä kokemus.

Pisteytys: 4/10