The Passion of the Christ (2004)

Ohjannut Mel Gibson

USA 2004, 127 min.

Draama

Pääosissa: Jim Caviezel, Monica Bellucci, Francesco De Vito

 

Forgive them, Father. They know not what they do.

 

The Passion of the Christ on elokuva Jeesuksen (Caviezel) viimeisestä vuorokaudesta, petollisista opetuslapsista ja piinallisesta vaelluksesta ristiinnaulittavaksi Golgatalle. Mel Gibson on halunnut elokuvallaan pyrkiä mahdollisimman realistiseen kuvaukseen, mikä on melko mahtipontinen ja vaikeasti saavutettava tavoite. Aitouden pyrkimys vesittyy väkisinkin ehdaksi Hollywoodiksi: viulukonsertto soi ja valkoinen Jeesus taivaltaa kohti turmiota.

 

Kaksituntiseen elokuvaan on ripeästi tiivistetty 12 tapahtumarikasta tuntia, mutta siitä huolimatta The Passion of the Christ on tuskastuttavan hidastempoista Via Dolorosaa. Alkuun raju väkivalta puistattaa, mutta ennen pitkää siihenkin turtuu. Verta ja kidutusta ei todellakaan säästellä, minkä vuoksi filmi on vastaanottanut melkoisesti kritiikkiä. Vielä enemmän elokuva herätti aikanaan kohua antisemitismiepäilyjen vuoksi. Kaikesta huolimatta The Passion of the Christ oli aikanaan suuri yleisömenestys, jopa ilmestymisvuotensa 5. katsotuin filmi. 1001-listalla Gibsonin Jeesus on kokenut jo kaksinkertaisen ylösnousemuksen; viimeksi elokuva poistettiin vuonna 2012.

The Passion of the Christ ei saa minulta ylistyssanoja, mutta on filmissä kiistattomat ansionsakin: autenttinen kieli on sinänsä erittäin hieno lisä tarinaan ja elokuva on leikattu niin rytmikkäästi kuin vain mahdollista. Luultavasti Kristuksen kärsimysnäytelmä puhuttelee paremmin, jos kristinuskon kokee itselleen läheiseksi tai mikäli suhtautuu siihen samalla tulenpalavalla tunteella kuin Gibson. Ohjaaja on sittemmin kaavaillut filmille jatko-osaa, joka kenties seuraisi Jeesuksen hetkiä ristiinnaulitsemisen jälkeen. Viimeisimmän tiedon mukaan jatko-osan teko on käynnistynyt alkuvuodesta 2023.

Pisteytys: 3/10

The Thin Red Line ─ Veteen piirretty viiva (1998)

Ohjannut Terrence Malick

USA 1998, 170 min.

Sota, Draama, Historia

Pääosissa: Jim Caviezel, Nick Nolte, Sean Penn

This great evil, where's it come from?

Toisen maailmansodan edetessä veriset taistelut leviävät maailman joka kolkkaan. Eräs Yhdysvaltain armeijan kiväärikomppania kuljetetaan luonnonkauniille Gualdalcanalin saarelle taistelemaan japanilaisia vastaan. Alkuasukkaiden pariin karanneet sotilaat palautetaan ruotuun ja haaveilta katkaistaan siivet, sillä helvetti on laskeutunut paratiisiin.

Veteen piirretty viiva oli Terrence Malickin komea paluu elokuvien pariin 20 vuoden jälkeen. Odotukset olivat korkealla ja innokkaista eturivin näyttelijöistä ei ollut pulaa, sillä Malickin varhaisemmat työt ovat syystäkin maineikkaita. Lopputulokseen ei tarvinnut pettyä. Veteen piirretty viiva on ravisteleva sodanvastainen elokuva, jonka luontokuvaus on poikkeuksellisen koskettavaa. Viimeisellä kolmanneksellaan elokuvan tasapaino horjuu, mutta se ei pilaa kokonaisuutta. Alun perin filmin oli määrä olla tuplasti pidempi: jää arvoitukseksi, olisiko superpitkä versio ollut sittenkin paras, vai olisiko tästäkin pitänyt vielä saksia kerrontaa hieman ytimekkäämmäksi.

Taistelun jännitystä ei Malickin koskettavasta draamasta puutu, mutta Veteen piirretty viiva keskittyy ensisijaisesti ihmismielen muutosten tutkimiseen. Elokuva perustuu James Jonesin realistiseen ja omakohtaiseen romaaniin Ohut punainen viiva (1962). Jonesin sotakuvausten pohjalta on tehty pari muutakin elokuvaa, joista nimekkäin on 1950-luvun megahitti Täältä ikuisuuteen (1953). Myös Veteen piirretty viiva oli aikanaan menestys, vaikka se jäikin suosiossa toiseksi vuotensa suurimmalle sotaspektaakkelille Pelastakaa sotamies Ryan (1998). Terrence Malickin runollisempi elokuva keräsi silti seitsemän Oscar-ehdokkuutta ja Berliinissä filmi kruunattiin Kultaisella karhulla.

Pisteytys: 8/10