Gone With the Wind - Tuulen viemää (1939)

Ohjannut Victor Fleming
USA 1939, 238 min.
Draama, Romantiikka, Sota, Historia
Pääosissa: Clark Gable, Vivien Leigh, Hattie McDaniel, Olivia de Havilland, Leslie Howard, Thomas Mitchell

You need kissing, badly.

Yhdysvaltoja riepottelevan sisällissodan jätettyä jälkeensä vain nälänhätää sekä tuhkaa, ovat etelävaltioiden loiston päivät ikuisesti mennyttä. Sota tuo kuitenkin tullessaan uuden maailman ja vanha paratiisi on enää vain romanttinen muisto. Tulen ja ruudin keskellä muuttuvat myös ihmiset. Tarinan päähenkilö, Scarlett O'Hara (Leigh) on koppava ja itsekäs nuori nainen, joka tavoittelee saavuttamatonta rakkautta eikä suostu luopumaan onnestaan vaikeinakaan aikoina. Vähitellen myös taisteleva Scarlett kasvaa ja muuttuu maailmansa mukana. Todellinen rakkaus ei olekaan sitä, mitä hän oli vuosikaudet kuvitellut.

Elämää suuremmaksi, kaikkien aikojen Hollywood-elokuvaksi kutsuttu Tuulen viemää on kontroversiaali klassikko, jonka rasistinen, orjuuden perään haikaileva sanoma mädännyttää muutoin täydellisen elokuvakokemuksen. Aloitetaan hyvistä puolista, sillä vielä kahdeksankymppisenäkin Tuulen viemää on visuaalisesti ihmeellisen henkeäsalpaava teos. Ensiluokkainen näyttelijäntyö, upea Technicolor-väritys sekä valtavan kaunis kuvaus tekevät nelituntisesta eepoksesta komean elämyksen, joka vetää vertoja alkuperäisteokselle (1936). Massiivisesta kestostaan huolimatta katselu ei ole puuduttavaa missään vaiheessa, sillä komea mestariteos pitää otteessaan helposti.

Elokuvan voisi helposti olettaa olevan ytimeltään romanttista pukudraamaa, mutta koreilevan pinnan alla on valtavasti syvempiä merkityksiä. Ennen kaikkea Tuulen viemää on oman aikansa menneisyyshaikailu, kaipuu aikaan ja paikkaan, jota ei koskaan ollutkaan. Lamasta toipuva ja uuteen suursotaan valmistautuva maailma kuvastuu amerikkalaisessa mielenmaisemassa nostalgisena kaipuuna "vanhoihin hyviin aikoihin". Kuten kaikki elokuvat, myös Tuulen viemää kertoo enemmän ilmestymisajastaan kuin ajasta, jota siinä kuvataan. Sisällissotaa edeltävän ajan etelävaltioiden kuvaus leppoisana Eedeninä näkyy myös monissa muissa aikakauden elokuvissa. Menneisyyden onnela on tietenkin kuvattu valkoisen katseen kautta, eikä lopputuloksen rasistisuutta voi nykypäivänä vain painaa villaisella. Filmin elokuvakerronnalliset ansiot ovat kiistattomat, mutta klassikkojärkäleitäkin täytyy arvioida kriittisesti.

Pisteytys:

7/10

The Wizard of Oz - Ihmemaa Oz (1939)

Ohjannut Victor Fleming
USA 1939, 101 min.
Fantasia, Musikaali, Seikkailu
Pääosissa: Judy Garland, Frank Morgan, Ray Bolger, Bert Lahr, Jack Haley, Margaret Hamilton

Somewhere over the rainbow.

Ihmemaa Oz on L. Frank Baumin lastenkirjaan (1900) perustuva musikaali, josta on vuosien saatossa runsaiden televisiointien myötä tullut ikimuistoinen klassikko varsinkin Yhdysvalloissa. Kyseessä ei ole ensimmäinen Oz-filmatisointi, mutta taatusti tunnetuin. Visuaalisesti viehättävä ja värimaailmaltaan runsas elokuva sukeltaa amerikkalaisen satuperinteen juurille.

Tylsän harmaassa Kansasissa nuori Dorothy (Garland) on kyllästynyt elämäänsä, mutta yllättävä pyörremyrsky lennättää Dorothyn sateenkaaren tuolle puolen. Värikkäässä ihmemaassa Dorothy kohtaa aivoja kaipaavan Variksenpelättimen (Bolger), sydäntä halajavan Tinamiehen (Haley) sekä pelkuri-leijonan (Lahr). Yhteen lyöttäytyvä nelikko joutuu ongelmiin paikallisten noitien kanssa ja pian koti-ikäväkin alkaa painaa. Ikimuistoisten musiikkikohtausten saattelemana Dorothy ystävineen matkaa Smaragdikaupunkiin tapaamaan suurta ja mahtavaa Ozin velhoa (Morgan) pyytääkseen tältä apua.

Suomalaisille Oz-tarinat eivät ole likimainkaan niin tuttuja ja rakkaita kuin amerikkalaisille. Baumin alkuperäisen tarinan ja tämän ikonisimman elokuvan lisäksi ihmemaahan viitataan lukemattomissa muissa kulttuurituotoksissa, minkä vuoksi jonkinlainen Oz-tuntemus on suorastaan yleissivistävää. Elokuvan katselulle on toki muitakin yllykkeitä. Satuun perustuva elokuva on suoraviivaisen opettavainen ja siksi hivenen puuduttava, mutta visuaalinen viehätys tekee filmistä näkemisen arvoisen. Sittemmin menestyneenä laulajana ja näyttelijänä tunnetun Judy Garlandin (1922-1969) läpimurtorooli on herttainen ja niin ikään näkemisen arvoinen.

Pisteytys:

7/10

Captains Courageous - Meren urhoja (1937)

Ohjannut Victor Fleming
USA 1937, 115 min.
Seikkailu, Draama
Pääosissa: Freddie Bartholomew, Spencer Tracy, Lionel Barrymore, Melvyn Douglas

You be the best fisherman ever lived.

Rudyard Kiplingin samannimiseen seikkailukirjaan perustuva Meren urhoja on liikuttava klassikkoseikkailu ja kasvutarina, jossa rehellisyys ja ahkeruus palkitaan. Piloille hemmoteltu ja koppava Harvey-poika (Bartholomew) putoaa risteilyalukselta mereen, päätyen elämänsä suurimpaan seikkailuun. Kalastaja-alukseen pelastettu Harvey ei pääsekään heti maihin, vaan joutuu ansaitsemaan paikkansa aluksella töitä tehden. Opettavaisen matkan aikana kalastaja Manuel (Tracy) osoittaa poikaa kohtaan isällistä rakkautta, jollaista Harvey ei ole koskaan saanut kokea.

Elokuvan teemana on uuteen ympäristöön joutuva nuorukainen, jonka moraalikäsityksissä olisi parantamisen varaa. Rehellisen työnteon kautta Harvey oppii, mikä elämässä todella on arvokasta. Aihepiiri kytkeytyy myös aikaansa, modernin ihmisen haluun etsiä paikkaansa muuttuvassa maailmassa. Kaukana kaupungin melskeestä, avomerellä elämä on yksinkertaista ja onnellista, ja rehellinen fyysinen työ takaa parhaimman tyydytyksen. Myös tiettyjä yhtäläisyyksiä aikakauden Yhdysvaltoihin on tavoitettavissa, eritoten rahan ja työnteon tematiikan saralla. Alkuperäisteosta lukematta on vaikeaa verrata elokuvaversion tulkintaa Kiplingin 40 vuotta aiemmin kirjoittaman teoksen sävyihin. Erityisesti lastenkulttuurin näkökulmasta vertailu olisi kiinnostavaa: 1900-luvun aikana lastenkirjallisuutta sävyttivät viattomat seikkailukertomukset, jonka kaanoniin myös Kipligin teos vaikuttaisi sopivan.

Meren urhoja onkin myös ensimmäinen 1001-listan elokuva, joka tuntuu lapsiyleisölle suunnatulta, tai niin kutsutulta koko perheen elokuvalta. Jännittävä sekä koskettava elokuva pitää hyvin otteessaan ja sen aihepiiri on kiinnostava edelleen. Vaikka tarina ei olekaan kovin yllätyksellinen, se kerrotaan hyvin. Osansa on toki myös upeilla roolisuorituksilla, joista eritoten aikansa lapsitähti Freddie Bartholomew selviää kunnialla. Manuelia näytellyt Spencer Tracy voitti myös tunteikkaasta vedostaan Oscar-pystin. Harveyn kasvutarinan seuraaminen tempaa mukaansa, eikä tarinan opetuksia tai vahvoja moraaliteemoja alleviivata liiaksi. Suositeltavaa katsottavaa, myös nykypäivän lapsiyleisöille.

Pisteytys:
8/10