LUUKKU 6 - 90 vuotta sitten (Koirankeksit, 1930)

This is going too far! It wasn't going and now its gone.

 

Elokuvavuosi 1930 muistetaan Oscareissa menestyneestä sotadraamasta Länsirintamalta ei mitään uutta (1930) ja Marlene Dietrichin läpimurtoelokuvasta Sininen enkeli (1930). Moni tulevaisuuden tähti syntyi lamaa kärsivään maailmaan: ensiparkaisunsa päästivät niin Jean-Luc Godard, Clint Eastwood, Steve McQueen kuin vastikään edesmennyt Sean Connerykin. Päivän elokuvassa jatketaan hilpeää musikaalitunnelmaa, johon jo eilinen King of Jazz (1930) johdatteli.

 

Animal Crackers - Koirankeksit

Ohjannut Victor Heerman

USA 1930, 97 min.

Komedia, Musikaali

Pääosissa: Groucho Marx, Chico Marx, Harpo Marx, Zeppo Marx, Lillian Roth, Margaret Dumont

Rouva Rittenrottenin, siis rouva Rittenhousen (Dumont), kartanossa järjestetään juhlat, joissa on määrä esitellä taideaarteita ja vastaanottaa Afrikasta saapuva kunniavieras kapteeni Spaulding (Groucho Marx). Juhlien tiimellyksessä kuullaan Spauldingin eriskummallisen polveilevia muistoja Afrikasta, mutta yllättäen päädytään ihmettelemään kadonneen taulun arvoitusta. Näin maukkaat seurapiirijuhlat eivät jää väliin edes Amorilta, joten odotettavissa on myös ripaus lempeä.

 

Koirankeksejä perustuu Marx-veljesten omaan Broadway-näytelmään, joka jäi lajissaan viimeiseksi. Tätä filmiä ennen koomikot olivat tehneet jo yhden elokuvan, Kookospähkinöitä (1929), jonka pohjalla niin ikään oli näyttämöversio. Siirtymä elokuviin tapahtui niiden saaman suosion avittamana: Koirankeksejä oli ilmestymisvuonnaan 10. tuottoisin elokuva Yhdysvalloissa. Elokuvassa on hieman lavanäytöksen tuntua, sillä hengästyttävästä vitsimaratonista tarjotaan taukoja musiikkinumeroiden muodossa. Elokuvallinen rytmi tosin vielä hieman hakee paikkaansa.

 

Elokuva rytmittyy veljesten keskenään erilaisiin kohtauksiin: Groucho sanailee valokeilassa, Harpo keskittyy fyysiseen touhottamiseen, Chico säheltää joka lajissa ja Zeppo jää taustahahmoksi. Vitsit eivät ole ihan veljesten parhaimmistoa, vaikka osa naurattaakin. Huonoja vitsejä pahoitellaan kertaalleen suoraan kamerallekin! Koirankeksien parasta antia on Groucho Marxin hahmo kapteeni Spaulding, joka sekoilee identiteettinsä kanssa antaumuksella ja lätisee kaikkea mitä sylki suuhun tuo. Tajunnanvirtaisten repliikkien käsikirjoittaminen on taatusti ollut hauskaa. Verbaalikomiikka tosin menettää parhaan teränsä käännöstekstityksissä, joten katsoessa on parasta pitää korvat höröllä.

Pisteytys: 7/10

A Night at the Opera - Ilta oopperassa (1935)

Ohjannut Sam Wood
USA 1935, 96 min.
Komedia, Musikaali
Pääosissa: Groucho Marx, Chico Marx, Harpo Marx, Margaret Dumont, Alan Jones

You know the old saying: two's company, five's a crowd.

 

Marxin veljekset ovat armottoman anarkiakomiikan jäljittelemättömiä mestareita. Veljesten aiempiin filmeihin verrattuna tämä elokuva edustaa tietynlaista rajapyykkiä. Räiskyvät, arkaluontoisia aiheita käsitelleet komediat eivät olleet saavuttaneet riittävää menestystä, ja yhteistyö Paramountin kanssa päättyi vuoden 1933 epäonnisen elokuvan flopattua (Neljä naurettavaa naapuria, 1933). Tuotantoyhtiön vaihdos ja sensuurisäädökset vaikuttivat osaltaan linjan siistiytymiseen. Muutokset tuottivat tulosta ja uudesta elokuvasta tuli hitti.

Aiemman neljän veljeksen sijaan tässä elokuvassa koheltaa enää kolme sankaria: sulavat sutkautukset taitava Groucho, italiaano-Chico ja oma suosikkini, fyysisen komedian mimiikkamestari Harpo. Tällä kertaa veljekset sotkeutuvat elokuvan nimen mukaisesti oopperamaailman pyörteisiin. Rikkaita snobeja koijataan ja nuoria rakastavaisia autetaan. Vaikka kaoottisesta elokuvasta onkin tavoitettavissa yllättävän selkeä juoni, keskeisimpään rooliin nousevat edelleen yksittäiset kohtaukset. Näistä parhaiten mieleen painuvat täpötäydessä laivan hytissä törmäily tai veljesten oopperassa aiheuttama loppuhuipennuskohellus.

Vaikka varhaisemmalla Marx-hulinalla on vankka kannattajakuntansa, lukeutuu myös Ilta oopperassa veljesten teosten parhaimmistoon. Hulvatonta verbaalista ilotulitusta ja huippuunsa hiottua sähellystä on ilo seurata, mutta erityisesti elokuvassa ilahduttaa lämminhenkinen porvarillisen korkeakulttuurin kustannuksella pilailu. Mainio kaaos!

Pisteytys:
9/10

Duck Soup - Neljä naurettavaa naapuria (1933)

Ohjannut Leo McCarey
USA 1933, 68 min
Komedia,  Musikaali
Pääosissa: Groucho Marx, Harpo Marx, Chico Marx, Zeppo Marx

His excellency.

Marxin veljekset Groucho, Harpo, Chico ja Zeppo ovat tulleet tunnetuiksi omalaatuisista, absurdin anarkistista komedioistaan. Neljä naurettavaa naapuria kertoo Freedonian valtion päämiehen (Groucho) toilailuista ja naapurivaltioiden keskinäisestä torailusta. Juonen tarkalla kululla ei niinkään ole väliä, sillä enemmän merkitystä on ikimuistoisilla kohtauksilla: verbaalitykityksellä, ällistyttävällä kohelluksella ja riemukkaalla kaaoksella.

Neljä naurettavaa naapuria ilmestyi valkokankaille vaikeaan lama-aikaan, jolloin sekopäinen elokuva ei onnistunut keräämään aivan toivotun suuruisia lipputuloja. Myöhemmin elokuva on kuitenkin saanut kiitosta, se on tituleerattu jopa Marx-veljesten parhaaksi filmiksi ja sisällytetty monille kaikkien aikojen parhaiden komedioiden listoille. Elokuvan heikon menestyksen vuoksi koomikkoryhmä tosin joutui aikanaan jopa vaihtamaan studiota ja ajoittain siistimään railakasta tyyliään.

Marx-veljekset ovat aiemmin jääneet minulle hieman vieraiksi, joten odotin tämän elokuvan katselua mielenkiinnolla. Pähkähullua huumoria odottaessaan ei todella tarvinnut pettyä, sillä hulluttelussa ei ole järjen hiventäkään! Siksi on taitavaa, että elokuva on jollain ihmeellisellä tapaa yhtenänen kokonaisuus, vaikka juoni jääkin toissijaiseksi. Neljä naurettavaa naapuria useine oivalluksineen saattaa riemastuttaa vielä enemmän toisella katselukerralla.

Pisteytys:

8/10