lauantai 29. huhtikuuta 2017

Limite

Ohjannut Mário Peixoto
Brasilia 1931, 120 min.
Mykkäelokuva, Draama
Pääosissa: Olga Breno, Tatiana Rey, Raul Schnoor

Limite = Border. Maailman rajalla.
Limiten tarina alkaa avomereltä. Yksinäisessä paatissa lojuu kolme epätoivoista matkustajaa, mies ja kaksi naista, joilla ei tunnu olevan juuri sanottava toisilleen. Muistot täyttävät veneen ja lopulta upottavat sen. Kuinka tähän päädyttiin ja minne kohtalo heidät vie? Vaikka kertomus varsinaisesti käynnistyy venekohtauksesta, elokuvan alkukuva on kuitenkin kuva naisesta ja käsiraudoista. Samaan kuvaan palataan vielä lopuksi. Kuvan luoma intensiivinen vaikutelma imaisee heti mukaansa.

Limite on varsinainen elokuvaharvinaisuus: se on brasilialaisen ohjaajan Mário Peixoton ainoa teos ja avantgardistinen kuvaelma ihmissuhteista. Elokuva on toteutukseltaan rohkean kokeellinen ja ehkäpä juuri siksi se tuntuu ihmeen modernilta ja paljon nuoremmalta kuin onkaan! Limite on saanut vaikutteita aikansa elokuvista, mutta se myös toimi innoittajana muille elokuvantekijöille. Kokeellista elokuvaa ihailivat muun muassa Sergei Eisenstein sekä Orson Welles. Vuonna 2015 brasilialaiset elokuvakriitikot asettivat Limiten ykköspaikalle sadan parhaan brasilialaiselokuvan listalla.

Niin huikean ainutlaatuiselta kuin koko filmi tuntuukin, sen kahden tunnin kesto on turruttava. Jokainen kohtaus on viipyilevä ja kamera tuntuu etsivän jatkuvasti uusia näkökulmia tarkastella ja pohdiskella tapahtumahetkiä. Elokuvaan keskittyminen on lajityypin omalaatuisuuden vuoksi hieman haasteellista ─ mitään kun ei oikein osaa ennakoida ja katsoessa on väkisinkin tavallistakin skarpimpana. Lievästä uuvuttavuudestaan huolimatta Limite on kokemisen arvoinen elokuva. Se on myös kiehtova oppitunti elokuvakerronnan keinoista: kuvan ansiosta asioita voi sanoa valtavan upein keinoin, toisinaan jopa paremmin kuin dialogin avulla. Myös tämän vuoksi oli virkistävää palata listalla pitkästä aikaa mykkäelokuvien pariin, kirjoitushetkellä kun 1001-projekti on edennyt jo 1950-luvun alkuun.

Pisteytys:
8/10

torstai 20. huhtikuuta 2017

The Quiet Man - Vaitelias mies

Ohjannut John Ford
USA 1952, 129 min.
Romantiikka, Komedia, Draama
Pääosissa: John Wayne, Maureen O'Hara, Victor McLaglen

There'll be no locks or bolts between us, Mary Kate...
John Fordin 1920-luvulle sijoittuvan romanttisen komedian päähenkilö on Yhdysvalloissa varttunut nyrkkeilijä Sean (Wayne), joka saapuu synnyinseuduilleen Irlantiin. Nostalgiapuuskassa Sean rakastuu oitis saaren vehreisiin maisemiin ja sen valloittavaan yhteisöön. Seanin suurin rakkaus on kuitenkin räiskyvä Mary Kate (O'Hara), jonka kanssa syttyvää romanssia tosin jarruttelee Maryn kiukkuinen veli "Red" (McLaglen) ─ sekä Seanin synkkä menneisyys.

Vaitelias mies on kuvattu suurelta osin Irlannissa komeissa puitteissa. Värikylläisyyttä huokuva Technicolor-elokuva sytyttää välittömän mielihalun päästä kirmailemaan vihreän saaren kumpuileville nummille! Leppoisien irkkusävelmien ryydittämä elokuva on toki aika tavalla romantisoitu, ja se tuo väistämättä mieleen Fordin toisen nostalgiadraaman Vihreä oli laaksoni (1941). Irlantilaisen kyläyhteisön ja tapakulttuurin tutkielmana Vaitelias mies on kiinnostavimmillaan. Yhteisökuvaus on esitys entisaikain kyläelämästä, jossa jokaisella stereotyyppisellä hahmolla on oma melko staattinen sijansa. Kuten jo todettua, vaikutelma on varsin romantisoitu, mutta sellaistahan nostalgia on. Tapoja puolestaan tarkastellaan erityisesti Seanin kautta, joka jenkkinä ei ymmärrä esimerkiksi Mary Katen tuohtumusta myötäjäisten menetyksestä. Amerikan mailla deittailukin oli yksinkertaisempaa!

Kiivaat päähenkilöt Mary ja Sean ovat upea pari, ja räiskyvän Maryn osa oli Maureen O'Haran henkilökohtaisia lempirooleja. Näyttelijät ja ystävykset John Wayne ja Maureen O'Hara nähtiin yhdessä myös neljässä muussa elokuvassa, joista tämän elokuvan lisäksi tunnetuin lienee romanttinen western Rio Grande (1950). Hyvään yhteispeliin yltäneet näyttelijät eivät päässeet kisaamaan akatemiapalkinnoista, mutta Vaitelias mies huomioitiin kyllä viidellä muulla Oscar-ehdokkuudella. Elokuva voitti palkinnot kuvauksen ja parhaan elokuvan kategorioissa. En tohtisi nimetä Vaiteliasta miestä vuoden 1952 parhaaksi elokuvaksi, vaikka kokonaisuus onkin mainio. Romanttisena komediana filmi tosin lyö laudalta lukuisat modernimmat genrensä edustajat.

Pisteytys:
8/10

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

The Golden Coach - Kultaiset vaunut

Ohjannut Jean Renoir
Ranska & Italia 1952, 103 min.
Draama, Komedia, Romantiikka, Historia
Pääosissa: Anna Magnani, Duncan Lamont, Paul Campbell, Riccardo Rioli

Commedia dell'arte.
Italialainen commedia dell'arte -teatteriryhmä saapuu Peruun ja kohoaa nopeasti yleisön suosioon. Pian myös teatteriseurueen tähteä Camillaa (Magnani) liehitellään kolmelta taholta: varakuningas Ferdinand (Lamont) tarjoaa hänelle kultaisia vaunuja, suosittu matadori Ramon (Rioli) kuuluisuutta ja sotilas Felipe (Campbell) lupaa hänelle yksinkertaisen, rauhallisen elämän tavallisen kansan parissa. 1700-luvulle sijoittuva kertomus perustuu Prosper Merimèen näytelmään (1829), josta Luchino Visconti sovitti elokuvakäsikirjoituksen.

Technicolorin väreissä hehkuvassa elokuvassa soivat viehättävät Vivaldin sävelmät, ja kiehtova maailma tempaa nopeasti mukaansa. Kokonaisuus on erikoislaatuinen, enkä olisi mitenkään osannut arvata sen sisältöä saati tunnelmaa etukäteen. Ensinnäkin ranskalaisen ohjaajan Jean Renoirin ranskalais-italialainen elokuva on, hieman yllättäen, puhuttu pääasiassa englanniksi. Toinen elokuvan yllätys on sen kepeä ja hyväntuulinen tunnelma, vaikka onhan Renoir osoittanut taitavansa komedian keinot esimerkiksi mestariteoksessaan Pelin säännöt (1939). Kultaisten vaunujen hupaisaksi äityvä kolmiodraama tarkastelee myös kiehtovasti sitä, miten elämä on draamaa ja toisinaan täyttä teatteria.

Kultaiset vaunut on kaikkinensa viehättävä elokuva, mutta eräs asia nousee ylitse muiden ─ nimittäin pääosassa loistava Anna Magnani. Italialainen tähti oli Renoirin sanojen mukaan paras näyttelijä, jonka kanssa hän kuunaan oli työskennellyt. Eikä ihme, sillä Magnanin tunnelataus on mahtava. Valloittava elokuva ei kaikesta hyvästä huolimatta aivan nouse Jean Renoirin töiden parhaimmistoon ja 1001-listaltakin se on saanut kyytiä vuoden 2013 painoksessa. Siltikin katsomisen arvoinen klassikko!

Pisteytys:
8/10

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Maaliskuun elokuvat 2017

Moonlight
Ohjannut Barry Jenkins
USA 2016, 111 min.
Draama
Pääosissa: Alex Hibbert, Ashton Sanders, Trevante Rhodes




Oscar-palkittu ja kaikin puolin ylistetty Moonlight kertoo erään nuorukaisen kasvutarinan. Päähenkilö Chironin (Hibbert/Sanders/Rhodes) varttumista seurataan kolmena eri aikana, kolmen eri näyttelijän tulkitsemana. Elokuva kertoo minuutemme muodostumisesta elämän varrella. Kuka meidät määrittää; kuka minä olin, olen ja mistä tähän saavuin? Moonlight on herkkä, intiimi ja vavahduttava kertomus. Sitä tekisi toisaalta mieli analysoida loputtomiin, mutta toisinaan suuren vaikutuksen tehneestä kokonaisuudesta on lopulta miltei vaikea sanoa mitään. Loistava teos.

Pisteytys: 10/10

Indiana Jones and the Kingdom of Crystal Skull
Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta
Ohjannut Steven Spielberg
USA 2008, 122 min.
Seikkailu, Toiminta, Fantasia
Pääosissa: Harrison Ford, Shia LaBeouf, Cate Blanchett



Aikaa edellisestä Indystä on kulunut noin kaksi vuosikymmentä, ja niinpä myös sarjan uusimmassa osassa arkeologisankarimme (Ford) on hivenen harmaantunut. Eletään kylmän sodan 1950-lukua ja natsien sijasta viholliset ovat tietenkin kommunisteja. Ajankuvana leffassa nähdään niin nuorisokapinaa kuin ydinpommejakin, avaruusolentoteema toki myös sopii aikakauteen. Elokuva tuntuu paljolti Indiana Jones -leffalta, mutta se ei silti vedä vertoja alkuperäistrilogialle. Ylipitkiä takaa-ajokohtauksia, vaaran paikasta toiseen ajautumisia ynnä muuta turhaa karsimalla elokuva olisi parempi.

Pisteytys: 6/10

Elämän vonkamies
Ohjannut Mikko Niskanen
Suomi 1986, 142 min.
Draama
Pääosissa: Teuvo Remes, Tapio Remes, Pirjo Leppänen, Martti Kainulainen



Kalle Päätalon Juuret Iijoen törmässä -sarjan kolmeen ensimmäiseen teokseen perustuva Elämän vonkamies kertoo Kallen lapsuusvuosista Taivalkosken Jokijärvellä 1920-luvulla. Menneen ajan elämänmenoa on kiehtovaa seurata, vaikka tunnelmaa synkentävätkin isä-Herkon (Kainulainen) mielisairauden vuodet. Laajat kirjajärkäleet on tiivistetty onnistuneesti kahteen ja puoleen tuntiin. Kirjojen veroinen elokuva ei tokikaan ole, mutta niiden lukemisen oheen filmi on mukava katsoa. Pirjo Leppänen sähäkkänä Riituna ja Martti Kainulainen hermoheikkona Hemmana ovat elokuvan parasta antia.

Pisteytys: 7/10

Zootropolis - Zootopia
Ohjannut Byron Howard, Rich Moore & Jared Bush
USA 2016, 108 min.
Animaatio, Seikkailu, Komedia
Pääosissa: Ginnifer Goodwin, Jason Bateman, Idris Elba, Jenny Slate



Animaatio-Oscarilla palkittu Zootopia sijoittuu eläinten kaupunkiin, jossa eri lajien edustajat elävät sulassa sovussa. Päähenkilö on maalta kaupunkiin muuttanut Judy-pupu (Goodwin), joka kaikkia ennakko-odotuksia rikkoen ryhtyy poliisiksi ja päätyy ratkomaan kadonneen saukon tapausta. Stereotypioita ja ennakkoluuloja käsittelevä elokuva on ajankohtaisuudessaan osuva. Paras Disney-animaatio hetkeen!

Pisteytys: 7/10

The Good Dinosaur - Kunnon dinosaurus
Ohjannut Peter Sohn
USA 2015, 93 min.
Animaatio, Seikkailu, Komedia
Pääosissa: Raymond Ochoa, Jack Bright, Jeffrey Wright



Pelkuri-dinosaurus Arlo (Ochoa) tapaa villin ihmislapsen (Bright) ja voittaa tämän kanssa seikkaillessaan pelkonsa. Juonessa on Leijonakuninkaan (1994) tunnelmaa, mutta ei mitään omaperäistä. Maisema-animoinnin puolesta elokuva on hieno, mutta muutoin Pixarilta täysi huti. Idea on jo itsessään vähän ontuva, eikä toteutus ole sen parempi. Hahmotkin näyttävät pöljiltä. Suurstudion epäonnistumisetkin ovat kuitenkin nähtävästi vähintään kohtalaisia, sillä elokuvan viitsii kyllä katsoa kokonaan. Sopivaa nähtävää lapsille tai vaikka lapsenmielisille sairaslomalaisille (kuten kävi allekirjoittaneen tapauksessa).

Pisteytys: 5/10

The Jungle Book - Viidakkokirja
Ohjannut Jon Favreau
USA & Iso-Britannia 2016, 106 min.
Seikkailu, Draama
Pääosissa: Neel Sethi, Bill Murray, Ben Kingsley, Idris Elba




Visuaalisesti näyttävä uudelleenversiointi Rudyard Kiplingin klassikosta (1894) noudattelee tarinan puolesta aiemman Disney-esikuvansa linjaa. Tosin siinä missä vuoden 1966 Viidakkokirja on pääasiassa hyväntuulinen musikaali, tämä uusi versio on turhankin synkkä. Elokuva voitti ansaitusti Oscarin erikoistehosteistaan, mutta muutoin leffassa ei ole hurraamista. Jälleen kerran tarina jää efektien jalkoihin. Lopputulos masentaa ja herättää epäilyksiä tulevan Leijonakuninkaan (1994) live action -version laadusta, siihenkin kun on Jon Favreau kiinnitetty ohjaajaksi.

Pisteytys: 4/10

The Walk
Ohjannut Robert Zemeckis
USA 2015, 123 min.
Draama, Biografia, Rikos
Pääosissa: Joshep Gordon Lewitt, Charlotte Le Bon, Ben Kingsley



Nuorallakävelijä Philippe Petit (Lewitt) haaveilee tasapainoilevansa New Yorkin kaksoistornien välissä. Huimapäistä temppua pohjustetaan kertomalla, kuinka Petit innostui nuorallakävelystä ja miten hän lopulta sai laittoman temppunsa toteutettua. Kaikki tämä on toki tapahtunut oikeasti ja aiheesta on dokumenttikin, Man on Wire (2008). Lopun huikea nuorallakävelykohtaus on hyvä ja henkeäsalpaava. Pelkän loppuhuipennuksen perusteella ei kuitenkaan tehdä hyvää elokuvaa, varsinkin kun sitä edeltävä pohjustustarina on lähinnä tylsä ja sisällötön. Lisämiinusta vielä rasittavasta kielisekoilusta.

Pisteytys: 4/10

Anomalisa
Ohjannut Duke Johnson & Charlie Kaufman
USA 2015, 90 min.
Animaatio, Draama, Romantiikka
Pääosissa: David Thewlis, Jennifer Jason Leigh




Anomalisa on kekseliäästi ja ihailtavan realistisesti toteutettu elokuva yksinäisyydestä ja vaivaannuttavista ihmiskohtaamisista. Animaatio tyylilajina syventää kerrontaa kiehtovalla tavalla: kaikki sivuhenkilöt näyttävät ja kuulostavat päähenkilö Michael Stonen (Thewlis) aistein koettuna tismalleen samalta. Eräänä iltana hän kuitenkin kohtaa Lisan (Leigh), jonka ääni ja kasvot poikkeavat massasta. Ohjaajaparista Charlie Kaufman muistetaan eritoten nokkelista käsikirjoituksistaan, esimerkkinä mainittakoon myös Kaufmanin ohjaama Synecdoche, New York (2008). Kaufmanin töistä nauttineille myös Anomalisa on taatusti miellyttävä kokemus.

Pisteytys: 8/10

Spotlight
Ohjannut Tom McCarthy
USA & Kanada 2015, 128 min.
Draama, Rikos, Historia
Pääosissa: Mark Ruffalo, Michael Keaton, Rachel McAdams, John Slattery




Tositapahtumiin pohjautuva Spotlight kertoo sanomalehti Boston Globen toimittajista, jotka paljastavat katolisen kirkon pedofiilisalailuiden laajuuden. Erinomaisesti käsikirjoitettu elokuva voitti kässäri-Oscarin lisäksi parhaan elokuvan pystin. Spotlight kuvaa toimittajat arjen työteliäinä sankareina - teema, joka akatemiaakin on kieltämättä viehättänyt. Erinomainen filmi valaisee journalismin ja luotettavan tiedon tärkeyttä, mutta on myös hieno taidonnäyte siitä, miten varsin yksinkertaisesta aiheesta ja toimistotyöstä saadaan mukaansatempaava elokuva.

Pisteytys: 8/10

Trumbo
Ohjannut Jay Roach
USA 2015, 124 min.
Biografia, Draama, Historia
Pääosissa: Bryan Cranston, Diane Lane, Helen Mirren




Yhdysvalloissa elettiin 1950-luvulla ahdasmielisyyden kulta-aikaa. Kommunistipelko kukoisti ja Hollywoodissa epäilyttävät tähdet päätyivät tuota pikaa mustalle listalle. Trumbo kertoo nimihenkilöstään, käsikirjoittaja Dalton Trumbosta (Cranston), joka päätyi tuolle kuuluisalle listalle ja istui vankilassakin - kirjoitustyö ei silti loppunut. Trumbon menestystöihin lukeutuvat muun muassa alun perin salanimillä tehdyt Loma Roomassa (1953) ja Spartacus (1960), joiden molempien syntyvaiheita tässäkin elokuvassa valaistaan. Trumbo ei ole noiden klassikoiden veroinen, mutta eritoten Bryan Cranstonin ansiosta sen katsoo varsin mielellään. Myös sivuroolissa paistatteleva Helen Mirrel on hupaisa ilkeänä juorutoimittaja Hedda Hopperina.

Pisteytys: 7/10

Isäni tähtien takaa
Ohjannut Einari Paakkanen
Suomi 2016, 80 min.
Dokumentti





Einari Paakkanen tarkastelee dokumentissaan lapsuuttaan, jolloin hänen isänsä Veikko ryhtyi viestimään ulkoavaruuden valo-olentojen kanssa. Lämminhenkinen dokumentti ei sorru ufohörhöilyyn tai sen kauhisteluun, vaan on hyvin sydämellinen kuvaus isän ja pojan suhteesta. Vaikka konteksti on hieman erikoinen, ylipäätään aihepiiri on samaistuttava. Useimmilla tulee elämässään vastaan hetki tai useampi, jolloin huomaa, etteivät omat vanhemmat olekaan kaikkitietäviä sankareita. Kuinka epäillä tai valita oma polkunsa loukkaamatta toista?

Pisteytys: 8/10