Jaws - Tappajahai (1975)

Ohjannut Steven Spielberg
USA 1975, 124 min.
Trilleri, Seikkailu, Draama
Pääosissa: Roy Scheider, Richard Dreyfuss, Robert Shaw

You're gonna need a bigger boat!

Idyllinen Amityn saari heräilee alkavaan kesäsesonkiin, joka täyttää rannat turisteista. Tällä kertaa rantalomat kuitenkin ovat vaarassa jäädä toteutumatta, sillä poliisipäällikkö Martin Brody (Scheider) uskoo hain uhkaavan saaren turvallisuutta. Brody vaatii rantoja suljettavaksi, mutta kaupunginhallinto pormestaria myöten ei ota neuvoja kuuleviin korviinsa. Uhrimäärän kasvaessa apuun astuvat meribiologi Matt Hooper (Dreyfuss) sekä karski hainpyytäjä Quint (Shaw).

Tappajahai on mestarillisesti luotu trilleri, joka teki Steven Spielbergistä (1946─) kuuluisan. Nautinnollisen piinan viimeistelee John Williamsin ikoninen sävellystyö. Eipä toki sovi vähätellä Tappajahain muitakaan ansioita, sillä kokonaisuus on tyylikkäästi paketissa niin leikkausta kuin näyttelijäntyötäkin myöten. Mekaaninen haikin on mainio! Tarkkasilmäiset ehkä huomaavat muutoksia hirviön koossa matkan varrella, mutta eipä tuo kokonaisuutta latista. Jännityksen määrässä ja laadussa jättimäisen hain luomaa epätietoisuutta ja pelkoa voi hyvin verrata Alfred Hitchcockiin.

Peter Benchleyn samannimiseen bestselleriin (1974) perustuva Tappajahai julkaistiin massiivisen mainoskampanjan siivittämänä. Hyytävästä kesäjännäristä tuli valtava menestys ja kaikkien aikojen kassamagneetti, jonka seurauksena edelleen saamme nauttia (tai "nauttia") kesäsesonkiin tuotetuista, megahiteiksi tarkoitetuista lomaleffoista. Tappajahai sai sittemmin neljä jatko-osaa (1978─1987), ja niiden lisäksi ikoninen haikauhu on toiminut inspiraationa lukemattomille veden vaaroihin keskittyville jännäreille ja toki parodioillekin.

Pisteytys:

9/10

LUUKKU 14: Back to the swinging 16th century!

50 vuotta sitten maailma kuulosti Yellow Submarinelta, Bonanza-tunnarilta ja Vietnamin sotaa vastustavilta iskulauseilta. Tänään tarkastelussa on yksi vuoden 1966 suurista elokuvatapauksista ja brittielokuvien klassikoista, joka kuitenkaan ei ole päätynyt ainakaan 1001-listalle. Elokuva rohmusi hieman yllättäenkin kasan akatemiapalkintoja vuoden 1967 gaalassa: kahdeksasta ehdokkuudesta pystejä tuli kuusi ja joukkoon lukeutui myös parhaan elokuvan palkinto.

A Man for All Seasons - Kunnian mies
Ohjannut Fred Zinnemann
Iso-Britannia 1966, 120 min.

Draama, Historia, Biografia

Pääosissa: Paul Scofield, Robert Shaw, Wendy Hiller, Leo McKern, Orson Welles

1500-luvun Englannin kuningashuoneessa tapahtuu kummia. Kuningas Henrik VIII (Shaw) haluaa uusiin naimisiin, mutta katolilaisessa maassa avioeroa ei noin vaan myönnetä kuninkaallekaan. Niinpä Henry perustaa oman kirkkonsa, mutta ratkaisu ei miellytä kaikkia. Merkittävässä asemassa toimiva, kuninkaan ystävä filosofi Thomas More (Scofield) vastustaa kuninkaan naimapyrkimyksiä ja kirkkohullutusta viimeiseen asti. Moren vankkumaton omatunto ja moraali eivät vavahda edes kuolemantuomion uhatessa.

Näistä saarivaltion uskonpuhdistuksen varhaisvaiheista on kerrottu aikojen saatossa monen monta tarinaa, enemmän tai vähemmän väritettyinä versioina. Tämän elokuvan kertomus perustuu tositapahtumien ohella Robert Boltin samannimiseen näytelmätekstiin, jota oli jo hyödynnetty niin radiokuunnelmassa kuin teatterilavallakin. Kaksituntinen elokuva pureutuu aihepiiriin vakavalla otteella ja ilahduttaa visuaalisilla detaljeilla.

Kokonaisuudessaan Kunnian mies on aidolta tuntuva historiakuvaus, joka vie katsojan keskelle 1500-luvun hovielämää ja poliittis-uskonnollista draamaa. Onnistumisistaan huolimatta elokuva ei silti tunnu erityisen ikimuistoiselta elämykseltä. Täytyy myöntää, että kahden tunnin aikana ehdin pitkästyä kerran jos toisenkin, vaikka pääasiassa elokuva pitääkin otteessaan. Mikäli kaipaa matkaa 1500-luvun Englantiin, Kunnian mies toimii kyllä oivana matkalippuna.

Pisteytys:
6/10

Loppuhupina vielä viihdyttävä kuningastulkinta vuodelta 1965: