Four Weddings and a Funeral ─ Neljät häät ja yhdet hautajaiset (1994)

Ohjannut Mike Newell

Iso-Britannia 1994, 117 min.

Komedia, Romantiikka, Draama

Pääosissa: Hugh Grant, Andie MacDowell

 

Fuck-a-doodle-doo!

 

Charles (Grant) kiertää ystäviensä häissä, mutta omaa pysyvää heilaa miekkonen ei ole löytänyt. Eräissä juhlissa Charles iskee silmänsä amerikkalaisvieraaseen Carrieen (MacDowell) ja kipinä johtaa yhden yön suhteeseen. Kaksikon rakkaustarina ei yllättäen otakaan laantuakseen, vaikka lemmenleikkien välillä on kokonainen valtameri ja lopulta esteeksi muodostuvat Carrien häät.
 

Neljät häät ja yhdet hautajaiset on lempeän ironinen elokuva, joka loi vuosiksi suuntaviivat brittiläiselle romanttiselle komedialle. Elokuvan käsikirjoittanut Richard Curtis vastasi sittemmin monista lajin klassikoista kuten hieman tätä filmiä tasapainoisemmasta Notting Hillistä (1999) tai toisaalta siirappisemmasta joulufilmistä Rakkautta vain (2003). Elokuvat tunnetaan lämpimästi piikittelevästä sävystään, peribrittiläisistä maisemista sekä usein kotimaalleen ominaisista luokka-asetelmista, jotka usein päätyvät pienen kujeilun kohteeksi.

 

Onnistuneen käsikirjoituksen ohella elokuvan parasta antia on Hugh Grantin läpimurtorooli, jonka toistamisesta on sittemmin tullut suorastaan Grantin maneeri. Vastinpari Andie MacDowell ei sen sijaan onnistu pistämään parastaan ja pääparin kemia jää paperisen tuntuiseksi. Tästäkin huolimatta elokuvasta tuli valtaisa yleisömenestys, eikä filmi jäänyt osattomaksi palkintogaaloissakaan. Erityisen hyvin Neljät häät ja yhdet hautajaiset menestyi Baftoissa, josta teos voitti muun muassa parhaan elokuvan pystin.

Pisteytys: 6/10

Groundhog Day ─ Päiväni murmelina (1993)

Ohjannut Harold Ramis

USA 1993, 101 min.

Komedia, Draama, Fantasia

Pääosissa: Bill Murray, Andie MacDowell, Chris Elliott

Today is tomorrow. It happened.

Elämään kyllästynyt säätiedottaja Phil Connors (Murray) päätyy juttukeikalle Punxsutawneyn pikkukaupunkiin. Paikallisperinteenä on ennustaa talven kestoa murmelin avulla, eikä Philiä voisi vähempää kiinnostaa. Valitettavasti helmikuinen murmelinpäivä ei ole ohi niin nopeasti kuin Phil toivoisi, sillä ankara déjà-vu heittää ukonkärttynän heräämään joka aamu samaan päivään.
 

Päiväni murmelina on hyvin perinteinen päähenkilön kasvukertomus, mutta tarinan idea on yksinkertaisen nokkela. Tasapainoisesti rakennettu draamakomedia oli yleisömenestys. Aikaluupin ideasta tuli suosittu, vaikka Päiväni murmelina ei olekaan ensimmäinen aihetta hyödyntänyt elokuva. Tismalleen saman päivän toistumista on sittemmin käytetty lukuisissa eri lajityyppien elokuvissa (mm. Source Code, 2011, Edge of Tomorrow, 2014 ja Happy Death Day, 2017).

 

Menestyselokuvan suosiota selittää ainakin teeman samaistuttavuus. Kukapa ei joskus olisi tuntenut olevansa jumissa arjen harmaudessa! Eritoten parin viime vuoden aikana itseään toistavat päivät ovat varmasti tulleet useimmille tutuiksi. Bill Murrayn lakoninen huumori sopii teemaan, vaikka rooli onkin tavanomaista lämpimämpi. Niin menestynyt kuin elokuvasta tulikin, se kuitenkin päätti Murrayn ja ohjaaja-käsikirjoittaja Harold Ramisin (1944─2014) pitkän yhteisen taipaleen. Pääasiallisena syynä riitelyyn olivat näkemyserot elokuvan tyylistä ja teemasta. Sympaattinen, elämänmyönteinen elokuva ei ollut aivan sitä mitä Murray toivoi, mutta lopputuloksesta tuli silti komediaklassikko.

Pisteytys: 7/10

Sex, Lies, and Videotape ─ Seksiä, valheita ja videonauhaa (1989)

Ohjannut Steven Soderbergh

USA 1989, 100 min.

Draama

Pääosissa: Andie MacDowell, James Spader, Peter Gallagher, Laura San Giacomo

Let's make a videotape.

 

Ann (MacDowell) ja John (Gallagher) riutuvat tympeältä tuntuvassa avioliitossa. Samalla kun Ann pui terapiassa inhoaan siskonsa Cynthian (San Giacomo) edustamaa räväkkää seksuaalisuutta kohtaan, John ja Cynthia tapaavat säännöllisten seksitreffien merkeissä. Ilmaa puhdistava myrsky on valmis alkamaan, kun Johnin vanha ystävä Graham (Spader) saapuu kaupunkiin ja tuo mukanaan erikoiset videonauhansa sekä vapauttavan todenpuhumisen lahjan.

Steven Soderberghin (1963─) esikoisohjauksessa on omaperäinen tuntu. Lähtökohdiltaan tavalliset hahmot ovat erikoisia persoonia, jotka muodostavat yllättävän kiinnostavan suhdesopan. Näyttelijöiden tulkinnoissa on välittömyyttä, aitoa läsnäoloa ja monia erilaisia puolia. Kolmekymppisten aikuisten ihmissuhteita käsittelevä elokuva ei ole muutenkaan tasapaksu valtavirran suhdedraama, vaan sävyltään tutkiskelevampi. Idea sinänsä on simppeli: monimutkaiset suhdekuviot muuttuvat yksinkertaisiksi, kun totuus valkenee ja salailu päättyy. Solmujen purkamisen jälkeen on taas hetken verran helpompi hengittää.

Seksiä, valheita ja videonauhaa on pienen budjetin independent-elokuva, joka menestyi ilmestyttyään verrattain erinomaisesti. Elokuva palkittiin muun muassa Kultaisella palmulla ja vasta 26-vuotiaasta Soderberghistä tuli kaikkien aikojen nuorin pystin saaja, ennätys on voimassa edelleen. Seksiä, valheita ja videonauhaa on raikas draama ihmissuhdekuvausten ystäville, mutta mielenkiintoista katsottavaa siksikin, että teoksella on ollut voimakas vaikutus indie-elokuvien nousuun ja suosioon 1990-luvulla.

Pisteytys: 7/10