Les Misérables (2012)

Ohjannut Tom Hooper

Iso-Britannia & USA 2012, 158 min.

Musikaali, Draama

Pääosissa: Hugh Jackman, Russell Crowe, Amanda Seyfried, Sacha Baron Cohen, Eddie Redmayne, Anne Hathaway

 

There is something I must do...

Victor Hugon suuri romaaniklassikko Kurjat (1862) sai ensimmäisen lukuisista elokuvasovituksistaan  jo vuonna 1897. Tom Hooperin ohjaama, suursuosioon noussut sovitus ei kuitenkaan nojaa tarinan aiempiin filmiversioihin, vaan etsii menestyksen avaimia musikaalimaailmasta. Elokuva pohjautuu vuonna 1985 ensi-iltansa saaneeseen, niin ikään valtavan menestyneeseen lavamusikaaliin. Klassikkotarina seuraa kovia kokenutta vankikarkuria Jean Valjeania (Jackman), joka kamppailee omatuntonsa kanssa. Kuinka hän voisi sovittaa menneet syntinsä?

Les Misérables kääntää teatterimusikaalin onnistuneesti omanlaiseensa elokuvamuotoon. Kamera ottaa kaiken irti lähikuvista, joukkokohtauksista ja lavasteiden mahdollisuuksista. Spektaakkelissa on komeita maisemia, tyylikkäitä asuja ja pauhaavia kuorokohtauksia. Lopputuloksessa on tyyliä, mutta teatterilavan taianomaisuudelle elokuva tuskin vetää vertoja. Sama pätee kirjaan, joka on pitkä mutta juuri siksi antoisa. Elokuvallakin on mittaa, mutta harppovassa tarinassa on pikakelauksen maku.

 

Musikaaliversion tapaan elokuvassakin dialogi on pääasiassa laulua. Pidän esimerkiksi oopperasta, mutta elokuvissa resitatiivilaulu on minusta  hirveän väsyttävää. Jokin tärkeä osa dramatiikasta jää herkästi uupumaan. Mieltymyksistäni viis ─ joulusesongissa ensi-iltansa saanut Les Misérables takoi kovia lipputuloja, innosti katsojia ja edusti näyttävästi vuoden 2013 elokuvagaaloissa. Monista kehuista ja ehdokkuuksista erottuu eritoten Fantinen roolissa tunteikkaasti riutuva Anne Hathaway, joka pokasi osastaan sivuosa-Oscarin. Les Misérables ei ehkä innoita nousemaan barrikadeille, mutta toivottavasti yllyttäisi useampia kokeilemaan Hugon klassikkoromaania. Siinä sitä vasta on tunnetta ja draamaa!

Pisteytys: 6/10

Hugo (2011)

Ohjannut Martin Scorsese

USA, Iso-Britannia & Ranska 2011, 126 min.

Seikkailu, Draama

Pääosissa: Asa Butterfield, Chloë Grace Moretz, Ben Kingsley, Sacha Baron Cohen

 

If you lose your purpose... it's like you're broken.

 

Orpolapsi Hugo (Butterfield) asuu Pariisissa Montparnassen rautatieasemalla, jossa hän huoltaa kelloja juopon setänsä apulaisena. Isältä peritty salaperäinen laite auttaa Hugoa jaksamaan päivästä toiseen: kenties kojeesta paljastuu viesti isältä, jos sen rikkinäiset osat vain saisi korjattua. Urakka vie Hugon seikkailuun, joka johdattelee unohtuneiden elokuvien taianomaiseen maailmaan.

 

Tunnelmaltaan herttainen satuelokuva on kunnianosoitus varhaiselle elokuvahistorialle. Moni kohtaus on silmänisku eri aikojen klassikoille ja hahmoissa on tuttua tuntua. Unohduksen varjoista päätähdeksi nousee Georges Méliès (Kingsley), jonka luomuksista eritoten scifiklassikko Matka kuuhun (1902) nostetaan näyttävästi esille. Hugo osallistuu itsekin elokuvahistorian uusiin virtauksiin siten, että filmi kuvattiin suosituksi nousseella 3D-teknologialla.

Hugo on yllättävän epätyypillinen rikosrainoistaan tunnetun Martin Scorsesen elokuvaksi. Konkariohjaaja osoittaa kuitenkin hallitsevansa jopa koko perheen seikkailuksi sopivan tyylin, ja niinpä elokuva vastaanotettiin riemullisesti ylistäen. Viidellä Oscarilla (mm. kuvaus, efektit) palkittu seikkailu nousi ilmestymisvuonnaan monien kriitikoiden suosikkilistoille. Pidin itsekin Hugosta nähdessäni sen ensi kerran, mutta nyt uusintakatselulla tunnelma jäi laimeaksi. Komedia on hieman väkinäisen tuntuista, ja satumaailman melankolinen perusvire jättää etäälle. Hugosta ei ole esikuviensa kaltaiseksi klassikoksi, mutta uutuudenviehätys kannattelee kerrontaa ainakin kertakatselun verran.

Pisteytys: 6/10

Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan (2006)

Ohjannut Larry Charles

USA & Iso-Britannia 2006, 84 min.

Komedia

Pääosissa: Sacha Baron Cohen, Ken Davitian

Great success!

 

Kazakstanilainen toimittaja Borat Sagdiyev (Cohen) lähtee Yhdysvaltoihin ottamaan oppia. Matkasta laaditaan uljas dokumentti merentakaisesta kulttuurista ja suurvallasta, mutta kameralle taltioituu myös tv-tähden yllättävä rakastuminen Baywatchin Pamela Andersoniin ja liuta muita toilailuja. Maailman parhaassa maassa unelmat on tehty otettaviksi!

Mustalla huumorilla kuorrutettu mokumentti perustuu brittiläisen Sacha Baron Cohenin 1990-luvulla kehittelemään Borat-hahmoon, jonka ennakkoluuloinen asenne johtaa kummiin tilanteisiin. Cohen on esitellyt sketsihahmojaan varsinkin Da Ali G Showssa (2000─2004) ja sittemmin vienyt hahmojaan valkokankaalle omien elokuviensa tähdiksi. Näistä Borat on tunnetuin ja menestynein: elokuva on jopa saanut mukiinmenevästi menestyneen jatko-osan Borat Subsequent Moviefilm (2020).

 

Borat on innostanut ja naurattanut ihmisiä ympäri maailman ─ paitsi kazakstanilaisia, sinänsä erittäin ymmärrettävästi. On ollut harmillista lukea Boratin jälkipyykistä eli lukuisista oikeusjutuista, joita elokuvan pieniin sivurooleihin joutuneet ihmiset ovat nostaneet. Se ei sinänsä ihmetytä, koska filmissä leikitään tulenaroilla aiheilla. Mutta vaikka Borat virnistelee (erittäin kuvitteelliselle) keskiaasialaiselle meiningille, satiirin kärki kohdistuu yhdysvaltalaisten ennakkoluuloihin. Huumori on räävitöntä ja rajoja koettelevaa, mutta ei kuitenkaan kohtuuttoman rienaavaa.

Pisteytys: 7/10