13. LUUKKU - 50 vuotta sitten (Yellow Submarine, 1968)

All you need is love!

Vuosi 1968 on jäänyt historiaan niin kutsuttuna hulluna vuotena, jona kuohuntaa riitti kaikilla rintamilla aina politiikasta kulttuurielämään. Vietnamin sota kirvoitti kritiikkiä, Kiinan vallankumouskaaos jatkui, Neuvostoliitto miehitti Tšekkoslovakian, Pariisissa mellakoitiin ja Suomessakin opiskelijanuoriso valtasi Vanhan ylioppilastalon. Aikakauden räiskähtelevään tunnelmaan vie päivän elokuva, omalaatuinen Keltainen sukellusvene.

Yellow Submarine - Keltainen sukellusvene

Ohjannut George Dunning

Iso-Britannia & USA 1968,  85 min.

Animaatio, Musikaali, Fantasia, Seikkailu

Pääosissa: Paul Angelis, John Clive, Dick Emery, Geoffrey Hughes, Lance Percival, The Beatles

Musiikkia vihaavat Blue Meanies -pahikset hyökkäävät rauhanomaiseen Pepperlandiin. Kapteeni Fred (Percival) pakenee keltaisella sukellusveneellään ja saa avukseen St. Pepper's Lonely Hearts Club Bandin. Musiikillisella yhteistyöllä pahikset kukistetaan, mutta matkan varrella kohdataan kaikenlaisia outoja merimaisemia.

Ensimmäiset Beatles-elokuvat Yeah! Yeah! Tässä tulemme! (1964) ja Apua! (1965) ovat puolidokumentaarisia komedioita, mutta täysin fantasiamaailmaan syöksyvässä Keltaisessa sukellusveneessä meno on psykedeelisempää. Elokuvaa edelsi samaan tapaan surrealistinen Magical Mystery Tour (1967), joka oli bändin itsensä puuhaama sekoilu. Keltaiseen sukellusveneeseen yhtye sen sijaan ei astellut mukaan kovin täysipainoisesti. Bändi toki esittää laulut itse ja vilahtaa myös elokuvan lopussa, mutta itsensä ääninäyttelijöiksi he eivät ryhtyneet.

Keltainen sukellusvene on mainio matka absurdin komedian ja mielikuvituksekkaan animaation maailmaan. Seikkailua on ilo seurata, mutta välillä haihattelua olisi sopinut vähän tiivistääkin. Parasta matkaevästä ovat tietenkin The Beatlesin loistavat kappaleet, ja mukana on myös hauskoja pieniä viittauksia moniin klassikkoelokuviin aina Frankensteinista (1931) King Kongiin (1933). Beatles-fanien lisäksi Keltainen sukellusvene sopii oudon brittihuumorin ystäville, sillä elokuvan visuaalinen ilme ja vitsien tyyli tuovat jo vahvasti mieleen vuonna 1969 alkaneen legendaarisen Monty Pythonin poskettomine edesottamuksineen.

Pisteytys: 8/10

A Hard Day's Night - Yeah! Yeah! Tässä tulemme! (1964)

Ohjannut Richard Lester

Iso-Britannia 1964, 87 min.

Musikaali, Komedia

Pääosissa: John Lennon, Paul McCartney, Ringo Starr, George Harrison, Norman Rossington, Wilfrid Brambell

Working like a dog.

Populaarimusiikin mullistanut The Beatles nousi maailmanmaineeseen vuonna 1963 levytetyn Please, Please Me -hitin myötä. Menestys räjähti hetkessä beatlemaniaksi ja villityksen myötä syntyi nopeasti yhtyeen yhdestä päivästä kertova puolidokumentaarinen musikaalikomedia Yeah! Yeah! Tässä tulemme!. Elokuva on myöhemmin suomennettu esimerkiksi nimellä Kovan päivän ilta, mutta alkuperäinen nimisuomennos henkii hauskalla tavalla aikansa nuorison vallattomuutta ja Beatles-ilmiön raikkautta.

Brittikomedian klassikoiden hengessä tehdyn elokuvan huumori on enimmäkseen absurdia sanailua, mutta myös slapstick-vitsejä on ujutettu mukaan. Fanien pakoilun ja yleisen sekoilun lisäksi elokuvassa on runsain määrin yhtyeen alkuaikojen menevää musiikkia. Beatlemanian alkuräjähdyksen myötä syntynyt filmi oli tietenkin valtava menestys ja se pääsi peräti kaksinkertaiseksi Oscar-ehdokkaaksi. Elokuvaa seurasi vielä useita muitakin The Beatles -filmejä ja tietenkin elokuva on innoittanut yhä uusia bändejä omien filmiensä pariin: oman sukupolveni vastaava kokemus oli tietenkin niin ikään hölmönhauska Spice World (1997).

Yeah! Yeah! Tässä tulemme! on taatusti yksi ikimuistoisimmista bändielokuvista, mutta se ei suinkaan ole ensimmäinen muusikkoidoleita esittelevä filmi. Esimerkiksi rock'n'rollin kuninkaan Elvis Presleyn ura oli laajentunut valkokankaille jo elokuvan Rakasta minua hellästi (1956) myötä. Myös nuorisokapinaa käsitteleviä elokuvia oli 1960-luvun puoliväliin mennessä ilmestynyt koko liuta, mutta tälläkin osa-alueella Beatles-filmi onnistuu ihmeen tarkkanäköisesti hätäisestä tekoprosessista huolimatta. Hieman ranskalaiseen uuteen aaltoonkin vivahtava elokuva on ilahduttava aikalaiskuvaus svengaavasta 1960-luvusta.

Pisteytys:
8/10