Ohjannut Richard Lester
Iso-Britannia 1964, 87 min.
Musikaali, Komedia
Pääosissa: John Lennon, Paul McCartney, Ringo Starr, George Harrison, Norman Rossington, Wilfrid Brambell
 |
| Working like a dog. |
Populaarimusiikin mullistanut The Beatles nousi maailmanmaineeseen vuonna 1963 levytetyn Please, Please Me -hitin myötä. Menestys räjähti hetkessä beatlemaniaksi ja villityksen myötä syntyi nopeasti yhtyeen yhdestä päivästä kertova puolidokumentaarinen musikaalikomedia Yeah! Yeah! Tässä tulemme!. Elokuva on myöhemmin suomennettu esimerkiksi nimellä Kovan päivän ilta, mutta alkuperäinen nimisuomennos henkii hauskalla tavalla aikansa nuorison vallattomuutta ja Beatles-ilmiön raikkautta.
Brittikomedian klassikoiden hengessä tehdyn elokuvan huumori on enimmäkseen absurdia sanailua, mutta myös slapstick-vitsejä on ujutettu mukaan. Fanien pakoilun ja yleisen sekoilun lisäksi elokuvassa on runsain määrin yhtyeen alkuaikojen menevää musiikkia. Beatlemanian alkuräjähdyksen myötä syntynyt filmi oli tietenkin valtava menestys ja se pääsi peräti kaksinkertaiseksi Oscar-ehdokkaaksi. Elokuvaa seurasi vielä useita muitakin The Beatles -filmejä ja tietenkin elokuva on innoittanut yhä uusia bändejä omien filmiensä pariin: oman sukupolveni vastaava kokemus oli tietenkin niin ikään hölmönhauska Spice World (1997).
Yeah! Yeah! Tässä tulemme! on taatusti yksi ikimuistoisimmista bändielokuvista, mutta se ei suinkaan ole ensimmäinen muusikkoidoleita esittelevä filmi. Esimerkiksi rock'n'rollin kuninkaan Elvis Presleyn ura oli laajentunut valkokankaille jo elokuvan Rakasta minua hellästi (1956) myötä. Myös nuorisokapinaa käsitteleviä elokuvia oli 1960-luvun puoliväliin mennessä ilmestynyt koko liuta, mutta tälläkin osa-alueella Beatles-filmi onnistuu ihmeen tarkkanäköisesti hätäisestä tekoprosessista huolimatta. Hieman ranskalaiseen uuteen aaltoonkin vivahtava elokuva on ilahduttava aikalaiskuvaus svengaavasta 1960-luvusta.
Brittikomedian klassikoiden hengessä tehdyn elokuvan huumori on enimmäkseen absurdia sanailua, mutta myös slapstick-vitsejä on ujutettu mukaan. Fanien pakoilun ja yleisen sekoilun lisäksi elokuvassa on runsain määrin yhtyeen alkuaikojen menevää musiikkia. Beatlemanian alkuräjähdyksen myötä syntynyt filmi oli tietenkin valtava menestys ja se pääsi peräti kaksinkertaiseksi Oscar-ehdokkaaksi. Elokuvaa seurasi vielä useita muitakin The Beatles -filmejä ja tietenkin elokuva on innoittanut yhä uusia bändejä omien filmiensä pariin: oman sukupolveni vastaava kokemus oli tietenkin niin ikään hölmönhauska Spice World (1997).
Yeah! Yeah! Tässä tulemme! on taatusti yksi ikimuistoisimmista bändielokuvista, mutta se ei suinkaan ole ensimmäinen muusikkoidoleita esittelevä filmi. Esimerkiksi rock'n'rollin kuninkaan Elvis Presleyn ura oli laajentunut valkokankaille jo elokuvan Rakasta minua hellästi (1956) myötä. Myös nuorisokapinaa käsitteleviä elokuvia oli 1960-luvun puoliväliin mennessä ilmestynyt koko liuta, mutta tälläkin osa-alueella Beatles-filmi onnistuu ihmeen tarkkanäköisesti hätäisestä tekoprosessista huolimatta. Hieman ranskalaiseen uuteen aaltoonkin vivahtava elokuva on ilahduttava aikalaiskuvaus svengaavasta 1960-luvusta.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti