Summertime - Kesäinen romanssi (1955)

Ohjannut David Lean

Iso-Britannia, USA & Italia 1955, 100 min.

Komedia, Draama, Romantiikka

Pääosissa: Katharine Hepburn, Rossano Brazzi

 

My dear girl, you are hungry. Eat the ravioli.

 

Kauneutta rakastava Jane Hudson (Hepburn) saapuu unelmalomalleen Venetsiaan. Rakkaus ei ole kohdellut Janea silkkihansikkain, mutta onhan hänellä kameransa ja seikkailunhalunsa! Lemmenhuuma kuitenkin yllättää Janen, sillä muuan italialainen mies iskee häneen silmänsä. Kohtalokkaiden tapaamisien jälkeen Jane ei voi väistellä tunteitaan, joita Renato de Rossi (Brazzi) hänessä herättää. Mutta voiko lempeen luottaa?

Kesäinen romanssi edustaa heleästi aikanaan suosittua matkailuelokuvaa. Buumin aloitti romanttinen Loma Roomassa (1951) ja sen suosio on tainnut vaikuttaa tähänkin reissuun. Filmejä yhdistää komediallinen kepeys, valintoja täynnä oleva rakkaustarina ja ihana, ikuinen Italia. Kesäinen romanssi käyttää anteliaasti filmiä kuvatessaan kelluvan kaupungin nähtävyyksiä ja elämyksiä. Charmikkaan loman ohella elokuvan parasta antia on Katharine Hepburn, joka on tapansa mukaan hurmaavan karismaattinen. Vastanäyttelijä Rossano Brazzi ei yllä samaan vetovoimaan kuin Hepburn, mutta eipä hän tarinan päätähti olekaan.

Brittiläisen David Leanin ohjaustöistä muistetaan eritoten Kwai-joen silta (1957) ja Arabian Lawrence (1961). Kesäinen romanssi ei ole ohjaajan nimekkäin teos, mutta elokuva on silti merkkipaalu Leanin uralla. Tämä Leanin ensimmäinen Hollywood-filmi oli lähtölaukaus näkyvälle kansainväliselle uralle, jolla hittejä piisasi. Niistä huolimatta Kesäinen romanssi säilyi Leanin omana suosikkina ohjausuraltaan. Eipä siis lainkaan turha matka! Sitä paitsi Kesäinen romanssi mahdollistaa edelleen upealla tavalla Venetsian ihmeistä nauttimisen kotisohvalta käsin: nähtävästi melkoiset turistivirrat ovat olleet kaupungin riesana jo 1950-luvulla.

Pisteytys: 7/10

The Barefoot Contessa - Paljasjalkakreivitär (1954)

Ohjannut Joseph L. Mankiewicz
USA & Italia 1954, 128 min.
Draama
Pääosissa: Humphrey Bogart, Ava Gardner, Edmond O'Brien, Rossano Brazzi

If you can act, I can help you. If you can't, nobody can teach you.

Parhaat päivänsä nähnyt elokuvaohjaaja Harry Dawes (Bogart) on joutunut mukaan tympeään työprojektiin, jossa hänen on määrä ohjata elokuva itserakkaalle teollisuuspampulle. Juuri kun kyllästynyt ohjaaja on aikeissa hiippailla takavasemmalle, hän tapaa espanjalaisen tanssijan Maria Vargasin (Gardner). Dawes ja Vargas ystävystyvät ja luovat yhdessä mahdottomasta elokuvasta upean menestystarinan. Dawes on jälleen uransa huipulla ja myös Vargas kohoaa tähdeksi. Mutta kuten jo elokuvan alkukohtauksesta voi päätellä, elämä ei silti kohtele häntä silkkihansikkain.

Paljasjalkakreivitär kurkistaa Hollywoodin takahuoneisiin ja ylellisiin juhliin, joissa samppanja virtaa ja uhkapelit viihdyttävät timantteihin pukeutunutta eliittiä. Tarina tosin alkaa synkistä merkeistä sateiselta hautausmaalta, jossa Harry Dawes muistelee edesmennyttä Maria Vargasia. Elokuva päättyy siihen mistä se alkoikin, mutta väliin mahtuu muitakin kertojaääniä ja muistelmia. Eri osista koottu kerrontamuoto ei ole tyyten ennennäkemätön, mutta tuntuu toki persoonalliselta. Rakenne on selkeästi saanut vaikutteita Citizen Kanesta (1941).

Ohjaaja Joseph L. Mankiewiczin elokuvista mieleen tulee niin ikään näyttelijöiden maailmaan sijoittuva Kaikki Eevasta (1950). Paljasjalkakreivitär henkii samaa melodramaattista tunnelmaa ja aihepiirissäkin on paljon yhtäläisyyksiä, mutta tämä elokuva on aavistuksen edeltäjäänsä mollivoittoisempi. Kaikki Eevasta oli Oscar-magneetti, mutta Paljasjalkakreivitär ei aivan yltänyt samaan saavutukseen. Kehuttu elokuva huomioitiin kuitenkin kahdella ehdokkuudella ja Edmond O'Brien sai pystin sivuroolistaan, se jäikin näyttelijän ainoaksi akatemiapalkinnoksi. Karismaattinen pääpari ei edes päässyt ehdolle, vaikka aina varma Humphrey Bogart on tapansa mukaan loistava ja Ava Gardner suorastaan huikea.

Pisteytys:
8/10